Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?
20.07.2017 |
Naapurin yh-äiti sai lapsen noin 2 kuukautta sitten. Silloin loppui tästä talosta rauha. Huuto kuuluu lähes 24/7, toisinaan saattaa olla jopa ihan 30 minuutin pätkä kun lapsi ei huuda. Noin muuten ei mitään toivoa hiljaisuudesta, ei yöllä eikä päivällä. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään, vanhassa talossa äänet kuuluvat erinomaisesti, ihan kuin lapsi huutaisi vieressä. Korvatulpista huolimatta taustalle jää raivostuttavaa huminaa. Viime yönä laitoin kuulokkeista musiikkia, mutta senkin volyymia sai nostaa melko kovalle ennen kuin peitti lapsen itkun, eli kova ääni silti. Yössä saan vain vähän katkonaista unta. Viime viikonloppuna kävin kaverin luona nukkumassa kunnon yöunet, mutta enpä sinnekään voi muuttaa kokoaikaisesti. Teen henkisesti kuormittavaa työtä ja kun kotonakaan en saa rauhaa, olen ihan loppu. En jaksa töissä, olen kireällä tuulella, hermostun helposti. Töiden jälkeen olen puhki, haluaisin vain levätä kotona, mutta seurana on aina lapsen huuto jota saa peitellä musiikilla ja korvatulpilla. Olisi ihan kiva olla hiljaisuudessa välillä.
En kestä tätä tilannetta, haluan nukkua ja levätä. Totta kai vaikeaa myös lapsen äidille, mutta silti. Mitä minä voin tehdä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut.
Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.
Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.
Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon.
Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?
Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.
Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.
En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?
Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.
Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.Kuule ei ole voida velvoittaa muuttamaan kodistaan vauvan itkuisuuden takia joka voi johtua vaikka koliikista. Joku raja tähän yhteiskunnan paapomiseen! Tukiasumista ei voida tarjota kaikille itkuisten vauvojen vanhemmille, tiedätkö minkä hintasta se on? Jos naapurit häiriintyvät muutakoon pois.
Miten sitten nämä naapurit voidaan mielestäsi velvoittaa muuttamaan pois kotoaan, vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen? Kyllä kotonaan pitää saada nukkua.
Eli ratkaisusi on tukiasuntolat itkuisten lasten vanhemmille? Aika ainutlaatuista koko maailman mittakaavassa :) Mistä rahat tähän?
Vai mikä on ratkaisusi? Joku kolehti tms jotta perhe pääsee hotelliin tai muuttamaan ok taloon?
Kerro ihmeessä!
En ole ehdottanut mitään tuollaista, tuo aiempi oli ensimmäinen viestini ketjuun. Ihmettelin vain miksi sinusta on ok, että ne naapurit joutuvat muuttamaan asunnosta, joka on yhtä lailla heidän kotinsa, jos kerran vauvaperhettäkään ei voi velvoittaa muuttamaan pois kotoaan. Tilanne on epäreilu kummallekin osapuolelle, mutta koska vauvaperhe on se, joka häiriön aiheuttaa, heidän tulisi ensisijaisesti yrittää löytää ongelmaan ratkaisu, ei niiden naapureiden, jotka eivät ole ongelman aiheuttamiseen mitenkään osallistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut.
Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.
Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.
Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon.
Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?
Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.
Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.
En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?
Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.
Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.Kuule ei ole voida velvoittaa muuttamaan kodistaan vauvan itkuisuuden takia joka voi johtua vaikka koliikista. Joku raja tähän yhteiskunnan paapomiseen! Tukiasumista ei voida tarjota kaikille itkuisten vauvojen vanhemmille, tiedätkö minkä hintasta se on? Jos naapurit häiriintyvät muutakoon pois.
Miten sitten nämä naapurit voidaan mielestäsi velvoittaa muuttamaan pois kotoaan, vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen? Kyllä kotonaan pitää saada nukkua.
Jos valitsee asumispaikakseen kerrostalon ja vielä kaiken päälle huonosti äänieristetyn sellaisen, täytyy huomioida, että siellä kuuluu ääniä. Naapurit käyvät vessassa, joku astelee painavin askelin, vauva itkee, telkkaria pidetään kovalla, käytävässä kaikuu ja ovet kolahtelevat. Se on elämää ja kuuluu osaksi kerrostaloasumista. Jos sitä ei kestä, on todellakin syytä vaihtaa toiseen asumismuotoon tai eristää asuntonsa paremmin. Vain siten ääniherkkä saa nukuttua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut.
Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.
Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.
Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon.
Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?
Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.
Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.
En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?
Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.
Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.Kuule ei ole voida velvoittaa muuttamaan kodistaan vauvan itkuisuuden takia joka voi johtua vaikka koliikista. Joku raja tähän yhteiskunnan paapomiseen! Tukiasumista ei voida tarjota kaikille itkuisten vauvojen vanhemmille, tiedätkö minkä hintasta se on? Jos naapurit häiriintyvät muutakoon pois.
Miten sitten nämä naapurit voidaan mielestäsi velvoittaa muuttamaan pois kotoaan, vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen? Kyllä kotonaan pitää saada nukkua.
Onneks et elänyt 50-luvulla kun vauvoja oli yli puolet enemmän ja kerrostaloissa ei mitään äänieristystä. Kummasti ne ihmiset silloinki selvis.
Olen asunut viime vuosisadan alkupuoliskolla rakennetussa kerrostalossa, ja siellä ei kuulunut naapureista yhtään mitään. Nykyään kerrostalot ilmeisesti rakennetaan pahvista.
muuta pois, vaikka väliaikaisesti tutun luokse. tai odota pari kk, niin eiköhän se koliikki lopu.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas.
Äiti ei juurikaan poistu asunnostaan, olen nähnyt hänet vain kerran vauvan syntymän jälkeen vauvan kanssa ulkoilemassa. Juteltuani oman äitini kanssa ja itkettyäni väsymystäni hänelle olen vähän sitä mieltä, että alan etsiä uutta asuntoa kaikessa hiljaisuudessa. Olen totaalisen loppu, lapsen itku pitää jatkuvasti päällä "valmiustilaa". Suoriudun töissä huonommin ja pelkään saavani potkut sen takia. Työkaverit ovat jo huomautelleet että näytätpä väsyneeltä, pelkään heidän puhuvan esimiehelle jos tilanne jatkuu. Minulla ei ole varaa menettää työtäni.Sitä vaan olen miettinyt että pitäisikö hankkia jotain tukea lapselle ja äidille ennen lähtöä? Huolimatta siitä että olen loputtoman väsynyt, ärtynyt ja hajalla tilanteen takia, olen sitä mieltä että jotain tuo perhe tarvitsisi. Kuten sanoin, olen nähnyt heidät vaunulenkillä vain kerran. Viikonloppuisin käyvät kadun toisella puolella olevassa lähikaupassa ja palaavat takaisin. Ei sillä, en itse jaksaisi varmaan enempää. Mutta kai sosiaalitoimesta joku voisi hoitaa vauvaa edes tunnin-pari viikossa, että äiti saisi levätä?
Huuto on siis ainakin viikonloppuisin myös samaa tasoa kuin iltaisin. En voi sanoa virka-ajasta totta kai, mutta esimerkiksi viime sunnuntaina itku jatkui samalla tavalla: katkeillen 15-30 minuutiksi. Koitin kaikkeni torkahtaa kun lapsi hiljeni, mutta ei siinä kunnolla levätyksi saa. Olo on tosi levoton, en saa tehtyä kotona mitään, selaan nettiä ja hoidan kaikista pakollisimmat asiat. En jaksa keskittyä mihinkään, lapsen itku vetää huomion koko ajan. Kun menen töihin, kulutan siellä aika paljon aikaa vain palautumiseen, että jaksan mennä takaisin kotiin. Työ kärsii. Olen töissä väsynyt mutta toisaalta kotiinlähtökin tuntuu kamalalta, en haluaisi palata enää.
Mistä tiedät, ettei äiti ulkoile vauvan kanssa, jos olet päivät töissä? Normaalin työajan aikana ehtii tehdä monta vaunulenkkiä sinun näkemättäsi. Kyllä niitä perhetyöntekijöitä neuvolasta tarjotaan avuksi, jos katsotaan tarpeelliseksi. Ei naapureiden tarvitse asiaan sekaantua. Itse olisin ainakin kokenut todella ahdistavaksi, jos naapurit olisivat lastensuojelusta vihjailleet silloin kun lapsi oli kaikkein itkuisimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas.
Äiti ei juurikaan poistu asunnostaan, olen nähnyt hänet vain kerran vauvan syntymän jälkeen vauvan kanssa ulkoilemassa. Juteltuani oman äitini kanssa ja itkettyäni väsymystäni hänelle olen vähän sitä mieltä, että alan etsiä uutta asuntoa kaikessa hiljaisuudessa. Olen totaalisen loppu, lapsen itku pitää jatkuvasti päällä "valmiustilaa". Suoriudun töissä huonommin ja pelkään saavani potkut sen takia. Työkaverit ovat jo huomautelleet että näytätpä väsyneeltä, pelkään heidän puhuvan esimiehelle jos tilanne jatkuu. Minulla ei ole varaa menettää työtäni.Sitä vaan olen miettinyt että pitäisikö hankkia jotain tukea lapselle ja äidille ennen lähtöä? Huolimatta siitä että olen loputtoman väsynyt, ärtynyt ja hajalla tilanteen takia, olen sitä mieltä että jotain tuo perhe tarvitsisi. Kuten sanoin, olen nähnyt heidät vaunulenkillä vain kerran. Viikonloppuisin käyvät kadun toisella puolella olevassa lähikaupassa ja palaavat takaisin. Ei sillä, en itse jaksaisi varmaan enempää. Mutta kai sosiaalitoimesta joku voisi hoitaa vauvaa edes tunnin-pari viikossa, että äiti saisi levätä?
Huuto on siis ainakin viikonloppuisin myös samaa tasoa kuin iltaisin. En voi sanoa virka-ajasta totta kai, mutta esimerkiksi viime sunnuntaina itku jatkui samalla tavalla: katkeillen 15-30 minuutiksi. Koitin kaikkeni torkahtaa kun lapsi hiljeni, mutta ei siinä kunnolla levätyksi saa. Olo on tosi levoton, en saa tehtyä kotona mitään, selaan nettiä ja hoidan kaikista pakollisimmat asiat. En jaksa keskittyä mihinkään, lapsen itku vetää huomion koko ajan. Kun menen töihin, kulutan siellä aika paljon aikaa vain palautumiseen, että jaksan mennä takaisin kotiin. Työ kärsii. Olen töissä väsynyt mutta toisaalta kotiinlähtökin tuntuu kamalalta, en haluaisi palata enää.
Se, että sinä et ole nähnyt heitä lenkilllä ei tarkoita etteivätkö he sellaisilla kävisi. Vai istutko kaiket päivät ikkunassa heidän liikkeitään kyttämässä. Itse olen asunut tässä asunnossa yli vuoden, enkä ole kertaakaan nähnyt seinänaapuriani. En, vaikka keittiönikkunani on talon ulko-oven vieressä ja pöydän ääressä istuessani väistämättä näen ovelle. Kuulen kyllä joskus kun hän laulaa tai katsoo telkkaria äänet kovalla, mutta nähnyt en ole. En silti usko, että hän ei koskaan poistuisi kotoaan enkä vaivaa hänen elämällään päätäni. Vain sitten puuttuisin, jos kuulisin jotain huolestuttavaa (avunhuutoja, väkivallan ääniä tms.) tai jos hän (aikuinen) metelöisi yötä myöten. Itkevä vauva ei vielä ole syy sekaantua toisten asioihin.
Aloitus on vastenmielinen provo. Halutaan vaan ruokkia lapsivihamielisyyttä. Vanhemmissa taloissa on äänieristys parempi kuin uusissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole juurikaan kotoani poistunut nyt viime kuukausina, koska yksinkertaisesti en jaksa. Olen siis täällä työajan ulkopuolella koko ajan. Totta kai on mahdollista että käyvät arkipäivisin ulkona, mutta minusta olisi loogisempaa että kävisivät kun muut tulevat töistä. Viikonloppuisin eivät ainakaan käy kuin lähikaupalla.
Rehellisesti sanottuna arkeni pyörii nyt täysin naapurin vauvan ympärillä. Töissä koetan vähän nollata päätä, olen aivan surkea työntekijä, murehdin vain että kohta täytyy palata takaisin kotiin. Kotona pyörin levottomana ympyrää, olen ärsyyntynyt, en halua puhua kavereiden kanssa tai lähteä yhtään mihinkään, yritän saada unta sen verran minkä voin. Eilen iltasella onnistuin nukahtamaan jopa viideksi tunniksi, kun olin vain niin väsynyt etten pysynyt enää hereillä.
En haluaisi todellakaan purkaa ärtymystä naapuriin, lasun avulla, haluaisin heidän saavan oikeasti apua. Koska jos minä en kestä tätä helvettiä, miten sitten naapurikaan? Kai sosiaalitoimen kautta voidaan tarjota siitä paljon puhuttua tukea, esim. lapsenhoitoapua?
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Totta, meidän vauva on hiljaa vaunulenkeillä kun nukkuu :) N. 4 h päivässä olemme ulkona muun ajan itkee ja paljon. Tiedän, että itkisi enemmän jos joku vieras (ls työntentekijä) hoitaisi kun selkeästi itkee enemmän isänsäkin kanssa.
Kerro, mitä voisin tehdä itkuisuudelle? Ei ole varaa muuttaa mihinkään ok- taloon, on tutkittu että on koliikki ja refluksi ja niihin lääkitys. Kannan sylissä monta kertaa yössä mutta jos alan vaihtaa vaippaa, pukea ja vien rapussa ulos keskellä yötä kuuluu itku kyllä rapussa tosi kovaa kaikkialle. Pakko ajatella myös omaa yöunta, en tee vaunulenkkejä öisin. Vai ehdotatko esim että yhteiskunnan eli veronmaksajein tulisi järjestää vauvanhoitoparkki itkuisille vauvoille öiksi jotta naapurit saavat nukkua? Vai mikä se ratkaisu olisi, kerro nyt? Perhetyöntekijä ei saa vauvaa hiljaiseksi sen paremmin kuin isänsä tai minä. Vapaa-aikaa minulla on tunteja päivässö kun vauva nukkuu 4xpvä päikkäreitä ja viettää aikaa isänsä ja mumminsa seurassa. Silti itkee kaikkien kanssa ja paljon. En tunne itseäni väsyneeksi ja kanniskelen sylissä koko ajan, hellin ja imetän.
Jotkut lapset ovat intensiivisempiä, kaipaavat jo vauvana PALJON toimintaa päivään. Jos nukutat useat kunnon päiväunet, ei univalmiutta riitä enää niinkään yölle, edes pienellä vauvalla. Yöllä pitäisi olla seurusteluton rauhallinen aika, toki lohdutusta mutta ei mitään touhuja ja liikkumisia. Että se onnistuisi pitäisi päiväsaikaan olla paljon monipuolista liikettä vauvalle ja paljon nähtävää ja seurattavaa. Tämä siis intensiivisille lapsille. Heille ei riitä vaunuissa makaaminen, mikroaterian lämmitys päiväohjelmana ja äidin somettamisen seuraaminen. Refluksiherkälle vauvalle on myös tärkeä olla pystyssä asennossa ja monipuolisessa liikkeessä (sylissä) niin takaisinvirtausta ei tule niin paljon ja ruoansulatus toimii tehokkaammin. Noidankehä tulee siitä kun väsynyt äiti ei jaksa mitään tehdä eikä missään käydä, mitä vauva voisi sylissä seurailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas.
Äiti ei juurikaan poistu asunnostaan, olen nähnyt hänet vain kerran vauvan syntymän jälkeen vauvan kanssa ulkoilemassa. Juteltuani oman äitini kanssa ja itkettyäni väsymystäni hänelle olen vähän sitä mieltä, että alan etsiä uutta asuntoa kaikessa hiljaisuudessa. Olen totaalisen loppu, lapsen itku pitää jatkuvasti päällä "valmiustilaa". Suoriudun töissä huonommin ja pelkään saavani potkut sen takia. Työkaverit ovat jo huomautelleet että näytätpä väsyneeltä, pelkään heidän puhuvan esimiehelle jos tilanne jatkuu. Minulla ei ole varaa menettää työtäni.Sitä vaan olen miettinyt että pitäisikö hankkia jotain tukea lapselle ja äidille ennen lähtöä? Huolimatta siitä että olen loputtoman väsynyt, ärtynyt ja hajalla tilanteen takia, olen sitä mieltä että jotain tuo perhe tarvitsisi. Kuten sanoin, olen nähnyt heidät vaunulenkillä vain kerran. Viikonloppuisin käyvät kadun toisella puolella olevassa lähikaupassa ja palaavat takaisin. Ei sillä, en itse jaksaisi varmaan enempää. Mutta kai sosiaalitoimesta joku voisi hoitaa vauvaa edes tunnin-pari viikossa, että äiti saisi levätä?
Huuto on siis ainakin viikonloppuisin myös samaa tasoa kuin iltaisin. En voi sanoa virka-ajasta totta kai, mutta esimerkiksi viime sunnuntaina itku jatkui samalla tavalla: katkeillen 15-30 minuutiksi. Koitin kaikkeni torkahtaa kun lapsi hiljeni, mutta ei siinä kunnolla levätyksi saa. Olo on tosi levoton, en saa tehtyä kotona mitään, selaan nettiä ja hoidan kaikista pakollisimmat asiat. En jaksa keskittyä mihinkään, lapsen itku vetää huomion koko ajan. Kun menen töihin, kulutan siellä aika paljon aikaa vain palautumiseen, että jaksan mennä takaisin kotiin. Työ kärsii. Olen töissä väsynyt mutta toisaalta kotiinlähtökin tuntuu kamalalta, en haluaisi palata enää.
Se, että sinä et ole nähnyt heitä lenkilllä ei tarkoita etteivätkö he sellaisilla kävisi. Vai istutko kaiket päivät ikkunassa heidän liikkeitään kyttämässä. Itse olen asunut tässä asunnossa yli vuoden, enkä ole kertaakaan nähnyt seinänaapuriani. En, vaikka keittiönikkunani on talon ulko-oven vieressä ja pöydän ääressä istuessani väistämättä näen ovelle. Kuulen kyllä joskus kun hän laulaa tai katsoo telkkaria äänet kovalla, mutta nähnyt en ole. En silti usko, että hän ei koskaan poistuisi kotoaan enkä vaivaa hänen elämällään päätäni. Vain sitten puuttuisin, jos kuulisin jotain huolestuttavaa (avunhuutoja, väkivallan ääniä tms.) tai jos hän (aikuinen) metelöisi yötä myöten. Itkevä vauva ei vielä ole syy sekaantua toisten asioihin.
Juupajuu, että aloittajan pitäisi vaan istua sormet ristissä ja odottaa, että milloin naapurin yh-mamma pimahtaa ja vaikka pistää lapsensa hengiltä, kun kukaan ei auta tai tee mitään? Tai joku naapureista menettää malttinsa? Kyllä tuo jotain apua tarvitsee, jos lapsi huutaa aloittajan kotiintulosta töihinlähtöön saakka. Lapsi on kipeä ja äiti väsynyt, ei tarvita paljonkaan että kamelinselkä katkeaa. Sitten taas mietitään että miksei kukaan auttanut, kun jotain sattuu. Sillä tytöllä ei taida edes olla ketään tukemassa tai ottamassa lasta vaikka hoitoon jossain kohtaa?
Ei saa ilmoittaa sossuille ettei äiti suutu tai häiriinny, mutta ei saa olla välinpitämätön ja antaa tilanteen mennä päin seiniä. Lastenhoitoapua pitää tarjota siitäkin huolimatta että on myös itse hermoromahduksen partaalla, muttei pidä tarjota, ettei se lapsen äiti loukkaannu/kilahda/luule, että lapsi koitetaan varastaa. Koittakaa nyt päättää.
Oispa muullakin ollut, niin olisi ees vähän tullut tietoa millaista lapsen kanssa on.
Aiheeseen. Kyllähän se joskus loppuu, mut jos ei jaksa odotella niin mä muuttaisin vaa suoraan. Ikinähän ei voi tietää jos seuraavaksikin naapuriksi sattuisi samanlainen tapaus, mutta niin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap pitäisi mennä hoitamaan vierasta lasta joka nähtävästi vain huutaa? Saako ap rauhoitettua lapsen vai? Entäs jos ap ei pidä lapsista?
Kamala tilanne kyllä, en oikein tiedä mitä asialle tehdä. Ei oikein mitään tai muutto pois.
Ei vauva tiedä onko äitinä yh vai ei. Ei vauva voi mitään sille että se kommunikoi huudolla. Kerrostalossa ainoita yömetelien aiheuttajia, joita pitää ymmärtää ja jaksaa, ovat vauvojen itkut. Niille eivät vauvat eivätkä vanhemmat aina voi mitään. Ei kukaan vauvaansa tahallaan huudata. Jos rasittaa, voi vaikka varata hotellista pari yötä tai kaverilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi todellakaan purkaa ärtymystä naapuriin, lasun avulla, haluaisin heidän saavan oikeasti apua. Koska jos minä en kestä tätä helvettiä, miten sitten naapurikaan? Kai sosiaalitoimen kautta voidaan tarjota siitä paljon puhuttua tukea, esim. lapsenhoitoapua?
- Ap
Ei lastensuojeluilmoitus tarkoita että huostoonotto huomenna! Vaan että stt kartoittaa lapsen elinolot ja perheen tuen tarvetta. Aivan jatkuvasti itkevän lapsen yksinhuoltajavanhempi on hyvin suurella todennäköisyydellä jonkunlaisen tuen tarpeessa joko nyt tai viimeistään muutaman viikon sisällä. Tuon luokan itku vaarantaa varhaisen vuorovaikutuksen ja on riski monelle muullekin asialle. Aivot oikeasti tarvitsevat unta, ne eivät toimi juurikaan ilman unta ja tässä yhtälössä on nyt aika monta nukkumatonta ihmistä.
Aina kuulee että lapsista sanotaan että ihan hyvä tuli ja ihan normaali ja ei mitään ongelmia. Mutta sitten kun katsotaan masennuksen, ahdistuneisuuden, päihdeongelmien yleisyyttä niin huomaa että aika moni voisi voida paremminkin. Tilastoista huomaa, koska ei nämä ihmiset huomaa tuttaviensa masennuksia tai muutakaan, kaikki on ihan hyvä. Noihin vaikuttaa paljon lapsuuden ja varhaislapsuuden kokemukset, eikä se ole aina kenenkään vika, mutta kohtelemalla ihan kaikkia lapsia mahdollisimman lempeästi ja tukevasti voi vaikuttaa siihen että yhteiskunnassa voitaisiin paremmin, jatkossa. Se on tässä yhteiskuntamuodossa oikeasti kaikkien asia vaikka se ei niin konkreettiselta tunnukaan.
muuta pois, vaikka väliaikaisesti tutun luokse. tai odota pari kk, niin eiköhän se koliikki lopu. kannattaa käydä keskustelu naapurin kanssa että mikä on hänen kantansa, mutta jätä ego nurkkaan ettei käy vallan riidaksi. äidit ovat hormonaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut.
Kuule lapsen hankkiminen on Suomessa ihan vapaaehtoista hommaa ja siitä ei todellakaan muiden tarvi kärsiä. Toki tuossa tilanteessa ei oikein mitään voi tehdä mutta mielensä tästä saa todellakin pahoittaa!
Te ette voi olla tosissanne? Mene hotelliin, palkkaa remppamies tekemään uudet äänieristeet ja tämä sen takia koska naapurin lapsi huutaa? Kukas nämä hotelli yöt maksaa? Pitäisikö tämän mamman vaikka mennä välillä hotelliin tai tutuille yöksi että muu talo saa edes joskus nukkua?
Vaikea tilanne mutta ei se nyt niin mene että muiden pitää maksaa itsensä kipeäksi.
Lasu nimenomaan olisi loistava juttu. Sitä kautta äidille saataisiin nopeiten apua: täytyy ymmärtää että 99% lasuista ei todellakaan johda huostaanottoon vaan siihen, että selvitetään millaisia tukitoimia perhe tarvitsee!
Muutenkin jos äiti on nimenaomaan yh, eli isää ei ole lainkaan kuvioissa vaikka vauva on vastasyntynyt, on todella hyvä että hänet saadaan lastensuojelun asiakkaaksi heti. Äidillä kun ei ilmeisesti ole mitään turvaverkkoa muutenkaan. Sieltä lastensuojelusta se sitten saa.
Vierailija kirjoitti:
Lasu nimenomaan olisi loistava juttu. Sitä kautta äidille saataisiin nopeiten apua: täytyy ymmärtää että 99% lasuista ei todellakaan johda huostaanottoon vaan siihen, että selvitetään millaisia tukitoimia perhe tarvitsee!
Muutenkin jos äiti on nimenaomaan yh, eli isää ei ole lainkaan kuvioissa vaikka vauva on vastasyntynyt, on todella hyvä että hänet saadaan lastensuojelun asiakkaaksi heti. Äidillä kun ei ilmeisesti ole mitään turvaverkkoa muutenkaan. Sieltä lastensuojelusta se sitten saa.
0/5 surkea provo.
Se että vauvalla on koliikki tai että äiti on yh ei tarkoita että äidillä ei olis elämänhallintaa tai että lapsella olis hätää äidin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Onneks et elänyt 50-luvulla kun vauvoja oli yli puolet enemmän ja kerrostaloissa ei mitään äänieristystä. Kummasti ne ihmiset silloinki selvis.