Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Niin, että nyt apsta pitäisi saada ilmainen lapsenlikka tuntemattoman rääkyvälle pershedelmälle, kun ei itsekään saa nukuttua niin siinähän vois hommata kivan vapaaehtoistyön illalle, menis kätevästi päivätyön lomassa. Just joo...

Näillä palstoilla on todella paljon tällaisia toisten ihmisten ongelmiin ja kirjoituksiin aggressiivisesti suhtautuvia. Sinulla ei ole omia lapsia? Ota ystävällinen neuvo vastaan: älä hankikaan.

Vierailija kirjoitti:

 'voi voi, eihän se sulle oo paha, kun pääset aina töihin rentoutumaan, mutta se äiti sitä joutuu kuuntelemaan joka päivä'. Oikeestikko ajattelette, että ap menee sinne töihin rentoutumaan?! Kyllä mun mielestä jokaisen pitäisi saada kotona olla rauhassa jos haluaa. Eihän se ap sitä vauvahelvettiä ole itselleen halunnut. Naapurin yh on. Ja sitten vielä ehdotetaan, että umpiuupuneena huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen ap:n pitäisi viedä toisen ihmisen vauva vaunulenkille, jotta äiti saisi levättyä?! Millonkas se ap sitten sais?

Itkevän vauvan äitinä olisin antanut melkein mitä vain jos olisin saanut mennä mieheni sijasta tehtaalle töihin sen surkeesti nukutun yönkin jälkeen. Olis tuntunut taivaalta. Ette taida tajuta millasen väsymyksen kanssa koliikkilasten äidit elää.

Mitäs jos ap on vaikka ammatissa jossa se pienikin uupuneisuus voi olla tosi kohtalokasta? Ihan oikeasti, unettomuus on vaarallista.

Kaikki nämä neuvot täällä palstalla ovat tuossa tapauksessa turhia, kun ette voi tietää, miksi vauva itkee, ja se ei edes ole teidän asiakaan, miksi ap:n vauva huutaa.

Ap. voi valittaa ko. asiasta ainoastaan kerrostalon ollessa kyseessä taloyhtiön puheenjohtajalle tai isännöitsijälle tai ilmoittaa nimettömänä lastensuojeluviranomaiselle.

Kaikkein parasta olisi mennä ennen noita edellä mainittuja toimenpiteitä kysymään ihan suoraan itse naapurilta, että mikähän mahtaisi auttaa ko. asiassa, että rauha laskeutuisi koko kerrostaloon tuolta osin.

Ehkäpä kuitenkin kaikkein parhain ratkaisu on olla puuttumatta naapurin vauvan itkuun, sillä aika aikansa kutakin, ja kyllä se huuto joku päivä lakkaa, ja kun vauvan itkua ei lueta kerrostalossa sellaiseksi häiriötekijäksi, että siitä sanktiota voitaisiin jakaa ja häätääkään huutovauvan perhettä pois talosta pelkän vauvan itkuisuuden vuoksi.

Kerrostaloasuminen kun on mitä on, ja vähävaraisten on pakko asua jossakin halvassa asumismuodossa.  Sellaistahan kolhoosissa asuminen on, sietokykyä koetellaan monin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos ap on vaikka ammatissa jossa se pienikin uupuneisuus voi olla tosi kohtalokasta? Ihan oikeasti, unettomuus on vaarallista.

Kuten tässä ketjussa on monta kertaa todettu ap:n kannattaa parantaa elämänlaatuaan. Hyvät kuulokkeet, muutto, äänieristyskorjaus yms. Eipä siinä muuta voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

ex-yksinhuoltaja kirjoitti:

Yksinhuoltaja-äiti voi olla neuvoton vauvansa kanssa, jos yrittää vain itsekseen pärjätä ja on kokematon vauvan hoidossa. Hän on myös "liian lähellä" ongelmaa, jolloin esim. jonkun naapurin apu voisi olla tervetullutta.  Ihan satavarmasti hän on jo tässä vaiheessa väsynyt , eikä siitä ole pitkä matka tilanteen kärjistymiseen.

Joskus vauva rauhoittuu ihan vain jos pääsee jonkun rauhallisen ihmisen syliin, koska vauva aistii oman vanhemman hermostuneisuuden. Mikäli on kyse koliikkivauvasta, ei tämä tietenkään auta, vaan siihen täytyy hakea apua muista keinoista, esim. maidon/korvikkeen vaihtamisesta ja kenties vauvahieronnasta.

Ongelmaa ei poista vastamelukuulokkeiden hankkiminen. Minä sinuna haluaisin tutustua ko. äitiin ja yrittää auttaa häntä. Hän ei kenties yksin osaa edes ajatella, mistä ja millaista apua saisi. Ei siellä neuvolassakaan joka päivä käydä... eikä olla koko päivää...

Myötätuntoni on teidän kaikkien kolmen, sinun, äidin ja vauvan puolella.

Miksi  alapeukkuja? Toinen samoilla linjoilla oleva kirjoitus sai myös runsaasti samanlaista palautetta, olisi mielenkiintoista tietää mistähän syystä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä neuvot täällä palstalla ovat tuossa tapauksessa turhia, kun ette voi tietää, miksi vauva itkee, ja se ei edes ole teidän asiakaan, miksi ap:n vauva huutaa.

Ap. voi valittaa ko. asiasta ainoastaan kerrostalon ollessa kyseessä taloyhtiön puheenjohtajalle tai isännöitsijälle tai ilmoittaa nimettömänä lastensuojeluviranomaiselle.

Kaikkein parasta olisi mennä ennen noita edellä mainittuja toimenpiteitä kysymään ihan suoraan itse naapurilta, että mikähän mahtaisi auttaa ko. asiassa, että rauha laskeutuisi koko kerrostaloon tuolta osin.

Ehkäpä kuitenkin kaikkein parhain ratkaisu on olla puuttumatta naapurin vauvan itkuun, sillä aika aikansa kutakin, ja kyllä se huuto joku päivä lakkaa, ja kun vauvan itkua ei lueta kerrostalossa sellaiseksi häiriötekijäksi, että siitä sanktiota voitaisiin jakaa ja häätääkään huutovauvan perhettä pois talosta pelkän vauvan itkuisuuden vuoksi.

Kerrostaloasuminen kun on mitä on, ja vähävaraisten on pakko asua jossakin halvassa asumismuodossa.  Sellaistahan kolhoosissa asuminen on, sietokykyä koetellaan monin tavoin.

Annan pienen vinkin. Noista valituksista ei oo mitään hyötyä koska laki takaa oikeuden vauvalle asua kerrostalossa. Niillä korkeintaan pahentaa tilannetta kun vielä suututtaa väsyneen äidin. Ja noi lasut... en tajua minkälainen ihminen edes leikkii huostaanottojutuilla, tajuutteko kuinka kamalaa lapselle on joutua eroon vanhemmistaan??? Ette näköjään kun jonkun normi-itkun takia edes pyörii tuollaista mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä neuvot täällä palstalla ovat tuossa tapauksessa turhia, kun ette voi tietää, miksi vauva itkee, ja se ei edes ole teidän asiakaan, miksi ap:n vauva huutaa.

Ap. voi valittaa ko. asiasta ainoastaan kerrostalon ollessa kyseessä taloyhtiön puheenjohtajalle tai isännöitsijälle tai ilmoittaa nimettömänä lastensuojeluviranomaiselle.

Kaikkein parasta olisi mennä ennen noita edellä mainittuja toimenpiteitä kysymään ihan suoraan itse naapurilta, että mikähän mahtaisi auttaa ko. asiassa, että rauha laskeutuisi koko kerrostaloon tuolta osin.

Ehkäpä kuitenkin kaikkein parhain ratkaisu on olla puuttumatta naapurin vauvan itkuun, sillä aika aikansa kutakin, ja kyllä se huuto joku päivä lakkaa, ja kun vauvan itkua ei lueta kerrostalossa sellaiseksi häiriötekijäksi, että siitä sanktiota voitaisiin jakaa ja häätääkään huutovauvan perhettä pois talosta pelkän vauvan itkuisuuden vuoksi.

Kerrostaloasuminen kun on mitä on, ja vähävaraisten on pakko asua jossakin halvassa asumismuodossa.  Sellaistahan kolhoosissa asuminen on, sietokykyä koetellaan monin tavoin.

Annan pienen vinkin. Noista valituksista ei oo mitään hyötyä koska laki takaa oikeuden vauvalle asua kerrostalossa. Niillä korkeintaan pahentaa tilannetta kun vielä suututtaa väsyneen äidin. Ja noi lasut... en tajua minkälainen ihminen edes leikkii huostaanottojutuilla, tajuutteko kuinka kamalaa lapselle on joutua eroon vanhemmistaan??? Ette näköjään kun jonkun normi-itkun takia edes pyörii tuollaista mielessä.

No koko vuorokauden ympäri itkeminen max. 30min tauoilla ei kyllä kamalan normaalilta kuulosta. Eiköhän olisi kaikille parempi että se yh-äiti saisi apua. Tilanne on raskas ja riskit esim. totaaliseen pimahtamiseen aika suuret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä neuvot täällä palstalla ovat tuossa tapauksessa turhia, kun ette voi tietää, miksi vauva itkee, ja se ei edes ole teidän asiakaan, miksi ap:n vauva huutaa.

Ap. voi valittaa ko. asiasta ainoastaan kerrostalon ollessa kyseessä taloyhtiön puheenjohtajalle tai isännöitsijälle tai ilmoittaa nimettömänä lastensuojeluviranomaiselle.

Kaikkein parasta olisi mennä ennen noita edellä mainittuja toimenpiteitä kysymään ihan suoraan itse naapurilta, että mikähän mahtaisi auttaa ko. asiassa, että rauha laskeutuisi koko kerrostaloon tuolta osin.

Ehkäpä kuitenkin kaikkein parhain ratkaisu on olla puuttumatta naapurin vauvan itkuun, sillä aika aikansa kutakin, ja kyllä se huuto joku päivä lakkaa, ja kun vauvan itkua ei lueta kerrostalossa sellaiseksi häiriötekijäksi, että siitä sanktiota voitaisiin jakaa ja häätääkään huutovauvan perhettä pois talosta pelkän vauvan itkuisuuden vuoksi.

Kerrostaloasuminen kun on mitä on, ja vähävaraisten on pakko asua jossakin halvassa asumismuodossa.  Sellaistahan kolhoosissa asuminen on, sietokykyä koetellaan monin tavoin.

Annan pienen vinkin. Noista valituksista ei oo mitään hyötyä koska laki takaa oikeuden vauvalle asua kerrostalossa. Niillä korkeintaan pahentaa tilannetta kun vielä suututtaa väsyneen äidin. Ja noi lasut... en tajua minkälainen ihminen edes leikkii huostaanottojutuilla, tajuutteko kuinka kamalaa lapselle on joutua eroon vanhemmistaan??? Ette näköjään kun jonkun normi-itkun takia edes pyörii tuollaista mielessä.

No koko vuorokauden ympäri itkeminen max. 30min tauoilla ei kyllä kamalan normaalilta kuulosta. Eiköhän olisi kaikille parempi että se yh-äiti saisi apua. Tilanne on raskas ja riskit esim. totaaliseen pimahtamiseen aika suuret.

Ap ei tiettävästi oo päivisin kotona vaan työpaikalla joten tuskinpa ihan täsmällisesti toi itkuarvio pitää kutinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Nyt oli kohtuu ontuvaa perustelua. Paasaat unen- ja levontarpeesta ja väität ymmärtäväsi äitiä. Todellisuudessa sivuutat kauniista korulauseistasi huolimatta sen seikan, että se äitikin on ihminen ja hänkin toivoisi voivansa joskus levätä. Hänellä vain ei ole siihen mahdollisuutta, kun hänellä on pieni kipeä vauva huolehdittavanaan. Ihan yhtä vaarallista se unettomuus on kotiäidille kuin lapsettomalle työssäkäyvällekin. Lisäksi on sitten tuo tunneside. Sanoit, että naapureille vauvan itku on stressin- ja huolenaiheuttaja. Mitä sitten luulet sen olevan äidille, jolla on vielä tuo tunneside lapseen? Ei ainakaan vähemmän stressiä ja huolta kuin vieraalle naapurille. Ei todellakaan. Naapuri voi keskittyä vain tuijottamaan omaa napaansa ja omaa etuaan, mutta äidin on yritettävä kaikkensa, jotta saisi jotenkin edes helpotettua vauvan oloa. Tämä kaiken stressin, huolen ja unettomuuden yms. keskellä. Sen lisäksi vielä tulee huono omatunto ja syyllisyys siitä, että naapurit saattavat häiriintyä. Pahimmassa tapauksessa saa ihan suoraan kuullakin, että häiriintyvät. Sitten kaiken stressin ja huolen keskellä pitäisi vielä muuttaa johonkin tukiasuntoon, jossa on kymmenen muuta huutavaa vauvaa uupuneine äiteineen. Ei kovin houkutteleva ajatus edes näin lapsettoman sinkun näkökulmasta.

Ja mitä tulee lapsettomuudesta kärsiviin, ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei vauvan itku pahoita minun mieltäni yhtään enempää kuin muukaan normaali elämän ääni. Se, että minä en voi lasta saada, ei tarkoita sitä, etteivät naapurini niitä saisi hankkia. Olisi todella itsekästä loukkaantua toisten lapsista vain siksi, että luonto päätti jättää minut ilman omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?

Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.

Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä neuvot täällä palstalla ovat tuossa tapauksessa turhia, kun ette voi tietää, miksi vauva itkee, ja se ei edes ole teidän asiakaan, miksi ap:n vauva huutaa.

Ap. voi valittaa ko. asiasta ainoastaan kerrostalon ollessa kyseessä taloyhtiön puheenjohtajalle tai isännöitsijälle tai ilmoittaa nimettömänä lastensuojeluviranomaiselle.

Kaikkein parasta olisi mennä ennen noita edellä mainittuja toimenpiteitä kysymään ihan suoraan itse naapurilta, että mikähän mahtaisi auttaa ko. asiassa, että rauha laskeutuisi koko kerrostaloon tuolta osin.

Ehkäpä kuitenkin kaikkein parhain ratkaisu on olla puuttumatta naapurin vauvan itkuun, sillä aika aikansa kutakin, ja kyllä se huuto joku päivä lakkaa, ja kun vauvan itkua ei lueta kerrostalossa sellaiseksi häiriötekijäksi, että siitä sanktiota voitaisiin jakaa ja häätääkään huutovauvan perhettä pois talosta pelkän vauvan itkuisuuden vuoksi.

Kerrostaloasuminen kun on mitä on, ja vähävaraisten on pakko asua jossakin halvassa asumismuodossa.  Sellaistahan kolhoosissa asuminen on, sietokykyä koetellaan monin tavoin.

Voihan sitä kysyä mutta tuskin se äitikään erityisesti tietää miksi vauva itkee, neuvolassa kun sanoo että oma vauva itkee niin sieltä saa neuvon että joo, niin ne vauvat tekee.

Noin jatkuva itku ei kuitenkaan ole ok, siis vauva tarvitsee jotain apua rauhoittumiseen tai kipuun tai vatsavaivoihin. Ei vauva voi hyvin ja kasva ja kehity jos itkee aivan koko ajan. Neuvolassa näihin vaan ei yleensä puututa, vaan apua haettava muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

Ja työssäkäyvillä pitäisi olla vara muuttaa eristetympään asuntoon, jos yksi naapurissa itkevä vauva tekee nukkumisesta mahdotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Nyt oli kohtuu ontuvaa perustelua. Paasaat unen- ja levontarpeesta ja väität ymmärtäväsi äitiä. Todellisuudessa sivuutat kauniista korulauseistasi huolimatta sen seikan, että se äitikin on ihminen ja hänkin toivoisi voivansa joskus levätä. Hänellä vain ei ole siihen mahdollisuutta, kun hänellä on pieni kipeä vauva huolehdittavanaan. Ihan yhtä vaarallista se unettomuus on kotiäidille kuin lapsettomalle työssäkäyvällekin. Lisäksi on sitten tuo tunneside. Sanoit, että naapureille vauvan itku on stressin- ja huolenaiheuttaja. Mitä sitten luulet sen olevan äidille, jolla on vielä tuo tunneside lapseen? Ei ainakaan vähemmän stressiä ja huolta kuin vieraalle naapurille. Ei todellakaan. Naapuri voi keskittyä vain tuijottamaan omaa napaansa ja omaa etuaan, mutta äidin on yritettävä kaikkensa, jotta saisi jotenkin edes helpotettua vauvan oloa. Tämä kaiken stressin, huolen ja unettomuuden yms. keskellä. Sen lisäksi vielä tulee huono omatunto ja syyllisyys siitä, että naapurit saattavat häiriintyä. Pahimmassa tapauksessa saa ihan suoraan kuullakin, että häiriintyvät. Sitten kaiken stressin ja huolen keskellä pitäisi vielä muuttaa johonkin tukiasuntoon, jossa on kymmenen muuta huutavaa vauvaa uupuneine äiteineen. Ei kovin houkutteleva ajatus edes näin lapsettoman sinkun näkökulmasta.

Ja mitä tulee lapsettomuudesta kärsiviin, ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei vauvan itku pahoita minun mieltäni yhtään enempää kuin muukaan normaali elämän ääni. Se, että minä en voi lasta saada, ei tarkoita sitä, etteivät naapurini niitä saisi hankkia. Olisi todella itsekästä loukkaantua toisten lapsista vain siksi, että luonto päätti jättää minut ilman omia lapsia.

En ole alkuperäinen jolle vastasit, mutta ei helvetti näitä mammuleita joiden mielestä koko ympäristön pitäisi kärsiä mammuleiden muksuista! Ap ei halunnut lasta joten ei sitä tehnyt, sitten naapuri patistaa osalliseksi lapsesta aiheutuvaan taakkaan. Äideillä taitaa itsekkyys olla muutenkin ihan omaa luokkaansa, asuin jonkun aikaa alueella jossa paljon lapsiperheitä. Talvisin lenteli lumipallot ikkunoihin, penskat juoksee rappukäytävässä ja huutaa rampatessaan ulos sisään, rimputtelevat koko kerrostalon ovikellot läpi ja juoksevat karkuun... Onneksi pääsin pois sieltä perhehelvetistä.

Hyväkäytöksiset lapset ja mammulikuplan ulkopuolella olevat äidit ovat tosi jees, mutta katoava luonnonvara. Ei se lapsen huutokaan olisi niin kauheaa jos the mammuli voisi edes kerran päivässä viedä pentunsa ulos rääkymään ja vaikka käydä lenkillä sen kanssa.

Minun sisareni poika huusi ensimmäiset kolme kuukautta yötä päivää. Kirjaimellisesti.

Saattoi nukkua välillä 15-20 min. ja silloin oli oltava HILJAA muuten heräsi huutamaan. Hänelle neuvolassa sanottiin että jos yhtään alkaa hermo kiristyä pitää sanoa! Minä olin hänen luonaan niin paljon kuin ehdin, miehensä kun oli töissä.

Sisko oli paljon myös vanhempien kotona. Siinä se kolmisen kuukautta meni, poika rauhoittui ja kasvoi ja on täysin terve! Tyttö hänellä sitten oli niin sitkeäuninen että mikään ei herättänyt, sai rauhassa imuroida ja kolistella. Tyttö nukkui kuin murmeli. Lapset on erilaisia. Niin se vaan on.

Jos vauvat pitäisi eristää jonnekin niin sitten myös juopot mölyapinat jotka hajottaa kämppäänsä säännöllisesti ja kuseskelee ja oksentelee nurkkiin. Heitä siedetään, lapsen itkua  ei!

[Mitä voit tehdä? No tarjota apua. Se äiti ei varmasti nuku sitäkään vähää mitä sinä. Tarjoudu viemään lapsi ulkoilemaan, vie jonnekin kauniiseen ympäristöön, metsään tai puistoon, ota lapsi syliin ja kävelkää pari tuntia, mut kävele hitaasti ja varovaisesti ja tue lapsen päätä koko ajan. Syliin mieluummin koska läheisyys auttaa vauvaa ja päiväaikainen aktiviteetti auttaa vauvaa nukkumaan yöaikaan. Jos lapsi on nälkäinen niin käytä kotona syömässä välissä. Jos todella nälkäinen niin kuskaa äiti ja lapsi neuvolaan saamaan apua. Saat itsekin helpommin unta tuon ulkoilun jälkeen. Ota korvatulpat mukaan itsellesi tarvittaessa käytettäväksi.

Jos et itse pysty pitämään vauvaa sylissä palkkaa joku joka pystyy, parin tunnin lastenhoito on vain 20-30 euroa, halpaa rauhaa sinulle mutta voi olla mahdottomuus yh:lle ainakin jaksamisen puolesta. Kuulostaa siltä että jotain apua perhe tarvitsee joka tapauksessa, tarvittaessa yhteys sosiaalitoimeen, hekin voivat kotiapua järjestää. Kuulostaa nimittäin huolestuttavalta jos äiti ja lapsi ovat oikeasti kotona koko ajan. Äiti ei todennäköisesti todellakaan jaksa lähteä minnekään. Tietysti huutavan lapsen kanssa ei mielellään minnekään lähtisi mutta itseasiassa se voi rauhoittaa lasta ja jos menee jonnekin rauhalliselle ulkoilualueelli niin kyllä sinne ääntä mahtuu - ainakin paremmin kuin teidän vanhaan asuintaloon.[/quote]

Minä en ainakaan antaisi lastani jollekin satunnaiselle naapurille ulosvietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

Nyt kyllä alkoi kiinnostamaan, millaisia olisivat nämä tukitoimet, joilla vauvat saataisiin lopettamaan itkeminen. Moni äiti ottaa varmasti ilolla vastaan tarkemman kuvauksen näistä. Muutto pois omasta kodista ei tue kuin sellaisia, jotka eivät selviä itsenäisesti, joten se suurimmalle osalle ole vaihtoehto. Mikä siis olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Nyt oli kohtuu ontuvaa perustelua. Paasaat unen- ja levontarpeesta ja väität ymmärtäväsi äitiä. Todellisuudessa sivuutat kauniista korulauseistasi huolimatta sen seikan, että se äitikin on ihminen ja hänkin toivoisi voivansa joskus levätä. Hänellä vain ei ole siihen mahdollisuutta, kun hänellä on pieni kipeä vauva huolehdittavanaan. Ihan yhtä vaarallista se unettomuus on kotiäidille kuin lapsettomalle työssäkäyvällekin. Lisäksi on sitten tuo tunneside. Sanoit, että naapureille vauvan itku on stressin- ja huolenaiheuttaja. Mitä sitten luulet sen olevan äidille, jolla on vielä tuo tunneside lapseen? Ei ainakaan vähemmän stressiä ja huolta kuin vieraalle naapurille. Ei todellakaan. Naapuri voi keskittyä vain tuijottamaan omaa napaansa ja omaa etuaan, mutta äidin on yritettävä kaikkensa, jotta saisi jotenkin edes helpotettua vauvan oloa. Tämä kaiken stressin, huolen ja unettomuuden yms. keskellä. Sen lisäksi vielä tulee huono omatunto ja syyllisyys siitä, että naapurit saattavat häiriintyä. Pahimmassa tapauksessa saa ihan suoraan kuullakin, että häiriintyvät. Sitten kaiken stressin ja huolen keskellä pitäisi vielä muuttaa johonkin tukiasuntoon, jossa on kymmenen muuta huutavaa vauvaa uupuneine äiteineen. Ei kovin houkutteleva ajatus edes näin lapsettoman sinkun näkökulmasta.

Ja mitä tulee lapsettomuudesta kärsiviin, ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei vauvan itku pahoita minun mieltäni yhtään enempää kuin muukaan normaali elämän ääni. Se, että minä en voi lasta saada, ei tarkoita sitä, etteivät naapurini niitä saisi hankkia. Olisi todella itsekästä loukkaantua toisten lapsista vain siksi, että luonto päätti jättää minut ilman omia lapsia.

Itkevän lapsen vanhemmalle olis puhdasta onnea saada noin ihanasti ja fiksusti ajatteleva naapuri kuin tämä yllä oleva kirjoittaja. Niiden valittajien & lapsivihaajien sijasta.