Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Kuule lapsen hankkiminen on Suomessa ihan vapaaehtoista hommaa ja siitä ei todellakaan muiden tarvi kärsiä. Toki tuossa tilanteessa ei oikein mitään voi tehdä mutta mielensä tästä saa todellakin pahoittaa!

Myös vauvan naapurissa asuminen on täysin vapaaehtoista eikä siitä tarvitse itselleen ongelmaa tehdä. Muutto äänieristettyyn taloon tai omakotitaloon ratkaisee asian. Kaikestahan sitä voi mielensä pahoittaa. Jopa näistä vauvan itkusta narisevista naapureista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasu nimenomaan olisi loistava juttu. Sitä kautta äidille saataisiin nopeiten apua: täytyy ymmärtää että 99% lasuista ei todellakaan johda huostaanottoon vaan siihen, että selvitetään millaisia tukitoimia perhe tarvitsee!

Muutenkin jos äiti on nimenaomaan yh, eli isää ei ole lainkaan kuvioissa vaikka vauva on vastasyntynyt, on todella hyvä että hänet saadaan lastensuojelun asiakkaaksi heti. Äidillä kun ei ilmeisesti ole mitään turvaverkkoa muutenkaan. Sieltä lastensuojelusta se sitten saa.

0/5 surkea provo.

Se että vauvalla on koliikki tai että äiti on yh ei tarkoita että äidillä ei olis elämänhallintaa tai että lapsella olis hätää äidin kanssa.

Vielä kun muistetaan että Suomen valtio on pyytänyt julkisesti anteeksi sijoitetuilta lapsilta niistä karmeuksista mitä lasten"suojelun" käsissä joutuivat kokemaan, niin te lasuehdottelijat vasta vastuullisia ihmisiä oottekin.

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt on löydetty tuollainen "yleinen" erityiskakaruuden muoto kuin "kireä kielijänne". Anna mun kaikki kestää, se on takuulla joku yhdellä sadasta tuhannesta oleva ongelma josta mammat ovat nyt itse tehneet yleisen. Huoh!

Huokaile rauhassa. Minun lapsellani oli. Kyllä se synnärillä huomattiin mutta annettiin olla ja jotenkin unohtui. Eli ei kyllä itkenyt sitä. Huomattiin, kun ei oppinut sanomaan r-äännettä, että lapsi ei saa edes kieltä ulos suusta, kun jänne ulottui kärkeen asti. Leikkauksella hoitui. Yleisyyttä en tiedä mutta serkultaankin leikattu.

Vierailija kirjoitti:

Et voi muuta kuin joko kestää tai muuttaa pois. Äidille sympatiat.

Tämä.

Tuo on asia, jolle ei yksinkertaisesti voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas.

Äiti ei juurikaan poistu asunnostaan, olen nähnyt hänet vain kerran vauvan syntymän jälkeen vauvan kanssa ulkoilemassa. Juteltuani oman äitini kanssa ja itkettyäni väsymystäni hänelle olen vähän sitä mieltä, että alan etsiä uutta asuntoa kaikessa hiljaisuudessa. Olen totaalisen loppu, lapsen itku pitää jatkuvasti päällä "valmiustilaa". Suoriudun töissä huonommin ja pelkään saavani potkut sen takia. Työkaverit ovat jo huomautelleet että näytätpä väsyneeltä, pelkään heidän puhuvan esimiehelle jos tilanne jatkuu. Minulla ei ole varaa menettää työtäni.

Sitä vaan olen miettinyt että pitäisikö hankkia jotain tukea lapselle ja äidille ennen lähtöä? Huolimatta siitä että olen loputtoman väsynyt, ärtynyt ja hajalla tilanteen takia, olen sitä mieltä että jotain tuo perhe tarvitsisi. Kuten sanoin, olen nähnyt heidät vaunulenkillä vain kerran. Viikonloppuisin käyvät kadun toisella puolella olevassa lähikaupassa ja palaavat takaisin. Ei sillä, en itse jaksaisi varmaan enempää. Mutta kai sosiaalitoimesta joku voisi hoitaa vauvaa edes tunnin-pari viikossa, että äiti saisi levätä?

Huuto on siis ainakin viikonloppuisin myös samaa tasoa kuin iltaisin. En voi sanoa virka-ajasta totta kai, mutta esimerkiksi viime sunnuntaina itku jatkui samalla tavalla: katkeillen 15-30 minuutiksi. Koitin kaikkeni torkahtaa kun lapsi hiljeni, mutta ei siinä kunnolla levätyksi saa. Olo on tosi levoton, en saa tehtyä kotona mitään, selaan nettiä ja hoidan kaikista pakollisimmat asiat. En jaksa keskittyä mihinkään, lapsen itku vetää huomion koko ajan. Kun menen töihin, kulutan siellä aika paljon aikaa vain palautumiseen, että jaksan mennä takaisin kotiin. Työ kärsii. Olen töissä väsynyt mutta toisaalta kotiinlähtökin tuntuu kamalalta, en haluaisi palata enää.

Mistä tiedät koska ulkoilevat, ellet ole kytiksessä 24/7? Kuulostaa jo ihan provolta tämä...

Vierailija kirjoitti:

Lasu nimenomaan olisi loistava juttu. Sitä kautta äidille saataisiin nopeiten apua: täytyy ymmärtää että 99% lasuista ei todellakaan johda huostaanottoon vaan siihen, että selvitetään millaisia tukitoimia perhe tarvitsee!

Muutenkin jos äiti on nimenaomaan yh, eli isää ei ole lainkaan kuvioissa vaikka vauva on vastasyntynyt, on todella hyvä että hänet saadaan lastensuojelun asiakkaaksi heti. Äidillä kun ei ilmeisesti ole mitään turvaverkkoa muutenkaan. Sieltä lastensuojelusta se sitten saa.

Koliikkia tai muuta sairautta ei paranna sen enempää läsnäoleva isä kuin lastensuojelukaan. Siihen kun ei aina pysty edes lääkäri. Jos koliikkivauvan kotona käy sosiaalityöntekijä, hän vain toteaa, että "Vauvalla on koliikki ja siksi se itkee. Me emme voi valitettavasti hänen oloaan helpottaa. Koliikki paranee vain ajan kanssa." Sitten kysytään, jaksaako äiti vauvan kanssa, jos jaksaa, asia on sillä selvä. Ei ole tarvetta lastensuojelun tukitoimille. Miksi olisikaan, kun ei se tukiverkko tai muu toiminta sitä koliikkia poista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasu nimenomaan olisi loistava juttu. Sitä kautta äidille saataisiin nopeiten apua: täytyy ymmärtää että 99% lasuista ei todellakaan johda huostaanottoon vaan siihen, että selvitetään millaisia tukitoimia perhe tarvitsee!

Muutenkin jos äiti on nimenaomaan yh, eli isää ei ole lainkaan kuvioissa vaikka vauva on vastasyntynyt, on todella hyvä että hänet saadaan lastensuojelun asiakkaaksi heti. Äidillä kun ei ilmeisesti ole mitään turvaverkkoa muutenkaan. Sieltä lastensuojelusta se sitten saa.

0/5 surkea provo.

Se että vauvalla on koliikki tai että äiti on yh ei tarkoita että äidillä ei olis elämänhallintaa tai että lapsella olis hätää äidin kanssa.

Vielä kun muistetaan että Suomen valtio on pyytänyt julkisesti anteeksi sijoitetuilta lapsilta niistä karmeuksista mitä lasten"suojelun" käsissä joutuivat kokemaan, niin te lasuehdottelijat vasta vastuullisia ihmisiä oottekin.

Jep. Eiköhän oo parempi että toi vähän vaativampi vauva siis erotetaan ensin äidistä ja sit sijoitetaan lastenkotiin tai sijaisperheeseen jossa kukaan ei välitä siitä samalla tasolla kuin sen äiti. Altistetaan se vielä vaikka muiden sijoitettujen lasten ongelmille ja väkivallalle. Tälleen se väsynyt äiti ja ETENKIN sen väsynyt naapuri saa vähän nukkua.

Eikun siis vastuullisina huolestuneina kansalaisina lasuja tehtailemaan!

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas.

Äiti ei juurikaan poistu asunnostaan, olen nähnyt hänet vain kerran vauvan syntymän jälkeen vauvan kanssa ulkoilemassa. Juteltuani oman äitini kanssa ja itkettyäni väsymystäni hänelle olen vähän sitä mieltä, että alan etsiä uutta asuntoa kaikessa hiljaisuudessa. Olen totaalisen loppu, lapsen itku pitää jatkuvasti päällä "valmiustilaa". Suoriudun töissä huonommin ja pelkään saavani potkut sen takia. Työkaverit ovat jo huomautelleet että näytätpä väsyneeltä, pelkään heidän puhuvan esimiehelle jos tilanne jatkuu. Minulla ei ole varaa menettää työtäni.

Sitä vaan olen miettinyt että pitäisikö hankkia jotain tukea lapselle ja äidille ennen lähtöä? Huolimatta siitä että olen loputtoman väsynyt, ärtynyt ja hajalla tilanteen takia, olen sitä mieltä että jotain tuo perhe tarvitsisi. Kuten sanoin, olen nähnyt heidät vaunulenkillä vain kerran. Viikonloppuisin käyvät kadun toisella puolella olevassa lähikaupassa ja palaavat takaisin. Ei sillä, en itse jaksaisi varmaan enempää. Mutta kai sosiaalitoimesta joku voisi hoitaa vauvaa edes tunnin-pari viikossa, että äiti saisi levätä?

Huuto on siis ainakin viikonloppuisin myös samaa tasoa kuin iltaisin. En voi sanoa virka-ajasta totta kai, mutta esimerkiksi viime sunnuntaina itku jatkui samalla tavalla: katkeillen 15-30 minuutiksi. Koitin kaikkeni torkahtaa kun lapsi hiljeni, mutta ei siinä kunnolla levätyksi saa. Olo on tosi levoton, en saa tehtyä kotona mitään, selaan nettiä ja hoidan kaikista pakollisimmat asiat. En jaksa keskittyä mihinkään, lapsen itku vetää huomion koko ajan. Kun menen töihin, kulutan siellä aika paljon aikaa vain palautumiseen, että jaksan mennä takaisin kotiin. Työ kärsii. Olen töissä väsynyt mutta toisaalta kotiinlähtökin tuntuu kamalalta, en haluaisi palata enää.

Tällä perusteella suosittelen, että hankit sitä apua ihan itsellesi. Mieluiten välittömästi. Ei ole normaalia ottaa itselleen noin suurta stressiä naapurin vauvasta. 

Laillisesti et voi tehdä mitään. Isännöitsijä tuskin puuttuu vauvan itkuun, koska sille ei mitään voi. Isompien lasten leikkejä ja melua voi ja pitää toki kerrostalossa rajoittaa, mutta vauvan itkua ei tosiaan voi estää. Tämän olet varmasti tiennytkin ennen kerrostaloon muuttoa.

Halusitko kuulla käytännön vinkkejä mitä voit tilanteessa tehdä vai hakusitko vain mustamaalata yh-äitejä?

Jos oikeasti halusit kuulla vinkkejä, niin helppo tapaus :

Muuta pois

Hanki paremmat korvatulpat

Opi elämään melun kanssa

Lasun voit tehdä, jos oikeasti epäilet, ettei kaikki ole hyvin perheessä. Mutta ole kiltti äläkä kuormita lastensuojelua aiheettomilla ilmoituksilla vain sen takia, että melu häiritsee sinua.

Kyllä veljelläni (kerrostalossa) isännöitsijä puuttui asiaan sillä kyllä vauvan itkua joskus kuuluu mutta jos se on 24/7 ja jatkuu,,jatkuu,, Asiat ei ole ok. lapsenperheessä. He tämä huutava lapsi joutuivat muuttamaan pois.

Kyllä on lasun paikka. Ihan vaan sillä että tarkastavat että kaikki on hyvin. Tämä on välittämistä, ei ilkeyttä.

Minullakin on naapurissa kaksi lasta, juuri tullut vastasyntynyt ja aivan järkyttävää meteliä pitävä tyttö. Näin introverttina ja hiljaisena lapsena on hankala ymmärtää tuollaista mekastajaa joka kirkuu ja karjuu ja juoksee ja käyttää tavaroita rumpupalikoina (tai siltä se kuulostaa). Viimevuoden uhma oli vieläkin järkyttävämpää kun kaikki tuo kulminoitui että varmasti koko naapurusto kuuli se huudon ja rääkynän välillä se kun siirtyi porraskäytävään. Yllättäen tuo vastasyntynyt on minusta helpompi eikä pidä ääntä yhtä paljoa kuin vanhempi lapsi. 

Kyseinen perhe, joka alunperin sisälsi vain äidin ja lapsen, nykyään näyttää olevan mieskin, muutti minun jälkeeni, joten itse en ainakaan tarkoituksella "muuttanut lapsiperheen viereen." Olen toki työtön ja vietän suurimman osan ajasta tällä hetkellä kotona joten asia ei minua haittaa, mutta jos olisin ollut töissä tuon uhmiskauden aikana niin olisi varmasti minullakin pinna kireällä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä veljelläni (kerrostalossa) isännöitsijä puuttui asiaan sillä kyllä vauvan itkua joskus kuuluu mutta jos se on 24/7 ja jatkuu,,jatkuu,, Asiat ei ole ok. lapsenperheessä. He tämä huutava lapsi joutuivat muuttamaan pois.

Sama meidän kerrostalossa. Se huutava puolivuotias sai häädön ja joutui yksinään muuttamaan omakotitaloon. Näin ainakin luulen koska häädönhän se ois seuraavastakin kerrostalosta saanut.

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."

Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.

Ostos tv. "Eikä tässä vielä kaikki!" Odotas kun itku loppuu, alkaa raivarit, tömistely ja muu taaperon mekastaminen. Et säästy tuolta muuten kuin muuttamalla pois. Ellei se yh ehdi ensin. Ei helpota edes murrosiässä, silloin paukkuvat ovet.

Kyllä noita lasuja on annettu, kun on kyllästytty itse hiljaa elävien parissa naapurin lasten mekastukseen. Jos ei hyvällä mene perille, niin sitten noin. Huutamalla kommunikaatio ja muiden elämän häiriköinti nyt vaan ei sovi kerrostaloon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lasuja on annettu, kun on kyllästytty itse hiljaa elävien parissa naapurin lasten mekastukseen. Jos ei hyvällä mene perille, niin sitten noin. Huutamalla kommunikaatio ja muiden elämän häiriköinti nyt vaan ei sovi kerrostaloon.

Parempi oikeesti hankkia sille vauvalle häätö. Etenki jos sen vanhemmat on aikasemmin olleet ihan kunnollisia ja hiljaisia. Menettely menee niin että ensin tipautatte sille vauvalle postiluukusta kerrostalon järjestyssäännöt joista käy ilmi hiljaisuusaika. Jos se ei tajua niin sit isännöitsijä soittamaan sille ja muistuttamaan minkä kellonajan välillä ollaan naapureita häiritsemättä.

Sit voittekin jo häätää sen vauvan kun ei ottanut ohjeistuksesta onkeensa. Voitte vielä vittumaisesti ilkkua sille jotain "onnee uuden asunnon löytämisessä, takuuvuokran maksamisessa.." yms.

Miettikää nyt hetki. Yksi pariskunta vaikka päättää lisääntyä ja huonon äänieristyksen vuoksi koko muu rappu pahimmassa tapauksessa elää vauvaperheen arkea. Halusi tai ei. Omat neliöt vielä maksettuja ja vauva tulee ns. kylään pyytämättä mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Meillä kun näkyy yksikin maha pystyssä niin ensimmäiset sanat itsekseen ovat sitä painokelvotonta luokkaa. TAAS joutuu kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin yh-äiti sai lapsen noin 2 kuukautta sitten. Silloin loppui tästä talosta rauha. Huuto kuuluu lähes 24/7, toisinaan saattaa olla jopa ihan 30 minuutin pätkä kun lapsi ei huuda. Noin muuten ei mitään toivoa hiljaisuudesta, ei yöllä eikä päivällä. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään, vanhassa talossa äänet kuuluvat erinomaisesti, ihan kuin lapsi huutaisi vieressä. Korvatulpista huolimatta taustalle jää raivostuttavaa huminaa. Viime yönä laitoin kuulokkeista musiikkia, mutta senkin volyymia sai nostaa melko kovalle ennen kuin peitti lapsen itkun, eli kova ääni silti. Yössä saan vain vähän katkonaista unta. Viime viikonloppuna kävin kaverin luona nukkumassa kunnon yöunet, mutta enpä sinnekään voi muuttaa kokoaikaisesti. Teen henkisesti kuormittavaa työtä ja kun kotonakaan en saa rauhaa, olen ihan loppu. En jaksa töissä, olen kireällä tuulella, hermostun helposti. Töiden jälkeen olen puhki, haluaisin vain levätä kotona, mutta seurana on aina lapsen huuto jota saa peitellä musiikilla ja korvatulpilla. Olisi ihan kiva olla hiljaisuudessa välillä.

En kestä tätä tilannetta, haluan nukkua ja levätä. Totta kai vaikeaa myös lapsen äidille, mutta silti. Mitä minä voin tehdä?

Mene kysymään, tarviiko apua, sillä vaikuttaa, että varmasti tarvii :-) ! Ymmärrän elämäntilanteesi ja ei varmasti helppoa, kun et voi elää rauhassa, mutta tällä äidillä (lapsellakin) on varmasti triplasti vaikeampaa :-( !

Vierailija kirjoitti:

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."

Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.

Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".