Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?

Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.

Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä neuvot täällä palstalla ovat tuossa tapauksessa turhia, kun ette voi tietää, miksi vauva itkee, ja se ei edes ole teidän asiakaan, miksi ap:n vauva huutaa.

Ap. voi valittaa ko. asiasta ainoastaan kerrostalon ollessa kyseessä taloyhtiön puheenjohtajalle tai isännöitsijälle tai ilmoittaa nimettömänä lastensuojeluviranomaiselle.

Kaikkein parasta olisi mennä ennen noita edellä mainittuja toimenpiteitä kysymään ihan suoraan itse naapurilta, että mikähän mahtaisi auttaa ko. asiassa, että rauha laskeutuisi koko kerrostaloon tuolta osin.

Ehkäpä kuitenkin kaikkein parhain ratkaisu on olla puuttumatta naapurin vauvan itkuun, sillä aika aikansa kutakin, ja kyllä se huuto joku päivä lakkaa, ja kun vauvan itkua ei lueta kerrostalossa sellaiseksi häiriötekijäksi, että siitä sanktiota voitaisiin jakaa ja häätääkään huutovauvan perhettä pois talosta pelkän vauvan itkuisuuden vuoksi.

Kerrostaloasuminen kun on mitä on, ja vähävaraisten on pakko asua jossakin halvassa asumismuodossa.  Sellaistahan kolhoosissa asuminen on, sietokykyä koetellaan monin tavoin.

Voihan sitä kysyä mutta tuskin se äitikään erityisesti tietää miksi vauva itkee, neuvolassa kun sanoo että oma vauva itkee niin sieltä saa neuvon että joo, niin ne vauvat tekee.

Noin jatkuva itku ei kuitenkaan ole ok, siis vauva tarvitsee jotain apua rauhoittumiseen tai kipuun tai vatsavaivoihin. Ei vauva voi hyvin ja kasva ja kehity jos itkee aivan koko ajan. Neuvolassa näihin vaan ei yleensä puututa, vaan apua haettava muualta.

Ihan normaaliksi ja hyvinvoivaksi meidän poika kasvoi, vaikka itkikin ensimmäiset kolme kuukautta lähes tauotta. Nyt jo melkein aikuinen mies ja kaikinpuolin pärjää hyvin. Apua haettiin kaikilta saatavilla olevilta tahoilta, mutta syytä itkuisuuteen ei löydetty. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin, että hänen elämänsä alkutaival olisi ollut vähemmän itkuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

Nyt kyllä alkoi kiinnostamaan, millaisia olisivat nämä tukitoimet, joilla vauvat saataisiin lopettamaan itkeminen. Moni äiti ottaa varmasti ilolla vastaan tarkemman kuvauksen näistä. Muutto pois omasta kodista ei tue kuin sellaisia, jotka eivät selviä itsenäisesti, joten se suurimmalle osalle ole vaihtoehto. Mikä siis olisi?

Tuollahan joku valopää sen jo keksi. Sille vauvalle pitää huutaa omasta kylpyhuoneesta "HILJAA!!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Ap on valinnut kerrostalon. Ihmisen lisääntyminen on normaali, luonnollinen asia, kuten myös vauvan itku, johon ei ole mitään keinoa puuttua. Ja hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne kaikkien kannalta. Jospa kyseessä olis 3 kuukauden koliikki ja kohta helpottais itkut. Noh, oma lapsi huusi koko ensimmäisen vuotensa...

Meilläkin ekat 1,5 itki paljon ja kovaa, yölläkin monta kertaa. Toki nousin heti lohduttamaan mutta yhä 4 vuotiaana on herkkä ja itkee helposti. Mikään ei meillä ollut tai ole vikana, lapsi on vain sellainen persoonana että pahoittaa helposti mielensä ja tarvitsee paljon apua tunteiden hallintaan ja jäsentämiseen.Jos olin vaikkapa harrastuksessa p0ari tuntia ja tulin kotiin,oli lapsi pahimpaan eroahdistusaikaan huutanut pari tuntia isänsä kanssa putkeen, vaikka asumme yhdessä vain minä eli äiti kelpasi lohduttamiseen.Ja n, vuoden ikäisestä jo lähtee ääntä...

Ap.lle sanoisin ettet voi asialle mitään. Tai voit toki ottaa yhtettä vaikka lastensuojeluun mutta jos ei ole merkkejä laiminlyönnistä eivät tee mitään. Eim. itse soitin lastensuojeluun naapurin itkevästä lapsesta joka itki yöllä pari tuntia (n 3 v) niin ettei lohdutettu, huusi äitiä monta tuntia monena yönä.Siltikään eivät tehneet mitään, kun ei merkkejä laiminlyöönistä ollut enkä tiennyt esim. perheen nimeä (olivat naapurirapussa).Toki tämän ymmärrän, muutenhan kuka vain voisi kiusaamismielessä soitella lastensuojelua kotikäynneille.Pelkkä  itku ei siis syyksi riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Nyt oli kohtuu ontuvaa perustelua. Paasaat unen- ja levontarpeesta ja väität ymmärtäväsi äitiä. Todellisuudessa sivuutat kauniista korulauseistasi huolimatta sen seikan, että se äitikin on ihminen ja hänkin toivoisi voivansa joskus levätä. Hänellä vain ei ole siihen mahdollisuutta, kun hänellä on pieni kipeä vauva huolehdittavanaan. Ihan yhtä vaarallista se unettomuus on kotiäidille kuin lapsettomalle työssäkäyvällekin. Lisäksi on sitten tuo tunneside. Sanoit, että naapureille vauvan itku on stressin- ja huolenaiheuttaja. Mitä sitten luulet sen olevan äidille, jolla on vielä tuo tunneside lapseen? Ei ainakaan vähemmän stressiä ja huolta kuin vieraalle naapurille. Ei todellakaan. Naapuri voi keskittyä vain tuijottamaan omaa napaansa ja omaa etuaan, mutta äidin on yritettävä kaikkensa, jotta saisi jotenkin edes helpotettua vauvan oloa. Tämä kaiken stressin, huolen ja unettomuuden yms. keskellä. Sen lisäksi vielä tulee huono omatunto ja syyllisyys siitä, että naapurit saattavat häiriintyä. Pahimmassa tapauksessa saa ihan suoraan kuullakin, että häiriintyvät. Sitten kaiken stressin ja huolen keskellä pitäisi vielä muuttaa johonkin tukiasuntoon, jossa on kymmenen muuta huutavaa vauvaa uupuneine äiteineen. Ei kovin houkutteleva ajatus edes näin lapsettoman sinkun näkökulmasta.

Ja mitä tulee lapsettomuudesta kärsiviin, ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei vauvan itku pahoita minun mieltäni yhtään enempää kuin muukaan normaali elämän ääni. Se, että minä en voi lasta saada, ei tarkoita sitä, etteivät naapurini niitä saisi hankkia. Olisi todella itsekästä loukkaantua toisten lapsista vain siksi, että luonto päätti jättää minut ilman omia lapsia.

En ole alkuperäinen jolle vastasit, mutta ei helvetti näitä mammuleita joiden mielestä koko ympäristön pitäisi kärsiä mammuleiden muksuista! Ap ei halunnut lasta joten ei sitä tehnyt, sitten naapuri patistaa osalliseksi lapsesta aiheutuvaan taakkaan. Äideillä taitaa itsekkyys olla muutenkin ihan omaa luokkaansa, asuin jonkun aikaa alueella jossa paljon lapsiperheitä. Talvisin lenteli lumipallot ikkunoihin, penskat juoksee rappukäytävässä ja huutaa rampatessaan ulos sisään, rimputtelevat koko kerrostalon ovikellot läpi ja juoksevat karkuun... Onneksi pääsin pois sieltä perhehelvetistä.

Hyväkäytöksiset lapset ja mammulikuplan ulkopuolella olevat äidit ovat tosi jees, mutta katoava luonnonvara. Ei se lapsen huutokaan olisi niin kauheaa jos the mammuli voisi edes kerran päivässä viedä pentunsa ulos rääkymään ja vaikka käydä lenkillä sen kanssa.

Et kiihkoissasi näköjään huomannut, että kerroin olevani lapseton sinkku, joka ei edes voi saada lapsia. Muuhun tekstissäsi en edes vaivaudu ottamaan kantaa. Et ymmärtäisi kuitenkaan.

Ei auta kuin odottaa että se menee ohi tai muuttaa pois. Omalla pikkuveljelläni oli koliikki joten se huusi koko ensimmäisen elinvuotensa eikä meillä juurikaan saatu nukuttua. Ja asuimme rivitalossa...

Vierailija kirjoitti:

Ekana tuli mieleen, että onkohan vauvalla ja äidillä kaikki hyvin? Jos oikeasti noin koko ajan huutaa. Hoitaakohan äiti vauvaa kunnolla eikä laiminlyö? Tai onkohan vauva jotenkin kipeä? Toki jotkut vauvat huutaa paljon ja ihan monet lääkärit ja neuvolantäditkin saattaa sanoa, että se on normaalia... :-( Mutta ei se yleensä ole. En halua syytellä ketään, mutta esim. koliikkiinkin on yleensä syy löydettävissä/se on hoidettavissa (googlatkaa vaikka koliikki osteopatia). Voi olla allergioita, jotka voisi helpottaa äidin imetysdieetillä. Voi olla imetys-/syömisvaikeuksia, refluksia, kivuliaita lihaskireyksiä, pätkittäistä nukkumista/tiheää heräilyä, sitä koliikkia ym., mikä johtuu vauvan liian kireästä kielijänteestä ja/tai huulijänteestä, joita ei osata tarpeeksi hyvin diagnosoida kaikilta. Eikä edes läheskään aina osata leikata oikein, vaikka olisikin osattu diagnosoida.

En tiedä, voitko oikein muuta tehdä kuin joko koittaa auttaa jotenkin, koittaa vain kestää tai muuttaa pois. Jos jaksat, olisi ihana, jos koittaisit vaikka jotenkin auttaa äitiä. Hän on varmasti lopen uupunut, oli syy mikä hyvänsä. Kysy vaikka joskus ihan vain että mitä kuuluu? Koita rupatella jotain ja kuulostele, millä mielellä hän on. Jos tykkää jutella sulle, tarjoa apuasi. Edes vauvan sylissä pitoa, kun äiti saa käydä suihkussa. Jos vauvalla on jotain noita ongelmia, vinkkaa vaikka fb-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne, sieltä saa apua. Tai siitä osteopatiasta. Tai jos et halua puuttua enempää, vinkkaa noista vaikka työntämällä lappu postiluukusta ja soita varmuudeksi lastensuojeluun, että tarkistaisivat, onhan kaikki varmasti ok.

Aloittaja kertoo tekevänsä työtä eli ei ole koko päivää ja vuorokaudesta toiseen kuulemassa...

Jospa onkin niin että....vauva nukkuu päivät....tai mistä ihmeestä aloittaja tietää äidin olevan yksinhuoltaja...kristallipallostako näkee?

Joskus jään ihmettelemään miten herkästi tulkitsemme tuiki tuntemattomien elämää ja hetkittäisiä tilanteita....tätäkö itselle toivoisimme tehtävän?

Elämän tilanteet ja olosuhteet muuttuvat- ainakin yleensä. Elä ja anna toisenkin elää.

Vauvakaan ei ole ikuisuuden vauva vatsavaivoineen ja kenties unirytmeineen kuin kirjoissa....

Hyvä kun omaat ystäviä, joilta saat tilapäiseen unettomuuteen apua...koskaan ei tiedä miten voi laittaa hyvää kiertämään😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?

Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.

Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.

Noh, minulla olis katkassut kamelin selän jos ois vielä omasta kodistakin pitänyt muuttaa muualle. Ääliömäisiä noi tukiasuntoajatukset.

Arvasin, että lastensuojelu-sanasta vedetään herneet nenään. Sen tarkoitus ei ole kiusata jo valmiiksi varmasti lopussa olevaa äitiä eikä viedä lasta pois. Tarkoitus on VARMISTAA, että onhan kaikki varmasti kunnossa. Ihan varmuuden vuoksi. Joskus saattaa olla niinkin, että siellä on esimerkiksi yksinäinen, pahasti masentunut äiti, joka ei jaksa/ei välitä/ei vain pysty vauvaansa hoitaa ja vauva siksi itkee koko ajan. Silloin on parasta, että vauva ja äiti saavat apua mahdollisimman varhain. Ei vauvaa minnekään pois viedä automaattisesti.

Aina ei tietenkään tilanne ole noin. Todennäköisesti ei ole. Ja toivotaan, että ei ole! Mutta joskus voi olla. Siksi tarkistus. Jos siellä on vauvaa parhaansa mukaan hoitava äiti, niin hyvä. Hekin saattavat silti hyötyä käynnistä, vaikka se voi toki pelästyttää, suututtaa ja loukatakin ensin. Jos on yksin vauvansa kanssa ja vauva vain huutaa eikä syytä löydy, niin ehkä äiti toivottavasti saa apua. Ehkä hän ei ole kehdannut neuvolassa mitään sanoa, on pelännyt juurikin "sossua" tai ehkä neuvolassa ei ole otettu tosissaan. Äiti saattaisi ehkä saada vaikka jonkin perhetyöntekijän avuksi silloin tällöin katsomaan vauvaa ja saisi itse hetken hengähtää.

T. Se ekana lastensuojeluun yhteyttä ottamista ehdottanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?

Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.

Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.

Kuule ei ole voida velvoittaa muuttamaan kodistaan vauvan itkuisuuden takia joka voi johtua vaikka koliikista. Joku raja tähän yhteiskunnan paapomiseen! Tukiasumista ei voida tarjota kaikille itkuisten vauvojen vanhemmille, tiedätkö minkä hintasta se on? Jos naapurit häiriintyvät muutakoon pois.

Olen kahden lapsen äiti, ja toisella heistä oli koliikki vauvana. Hän huusi, huusi, huusi ja huusi huutamisesta päästyään. Hän huusi vaikka valvoimme ja hellimme ja hoivasimme häntä yökaudet mieheni kanssa. Ja asuimme kerrostalossa. Vauvan itkeminen on normaali elämisen ääni, eivätkä naapurit mahda sille mitään. Eivät, vaikka vauva huutaisi aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että joitain kerrostaloja voisi tehdä ääniherkille ihmisille. Ne olisivat vain aikuisille, mutta niissä ei myöskään koskaan saisi pitää juhlia, TV:tä kovalla tms.

Tiesittekö muuten, että jos ihminen on huonokuuloinen, sekin on lain mukaan normaali elämisen ääni, jos hän kuuntelee televisiota aina kovalla.

Meille tulee vauva syksyllä ja talossa aivan paska äänieristys. Mm. naapurin herätyskellokin kuuluu meille mainiosti. Yläkerran vähän vajaat naapurit huutavat joskus öisin, joten heille on ilo päästä kostamaan vauvalla, mutta tuntuu muiden naapurien puolesta ikävältä aiheuttaa häiriötä. Mietin tässä itsekin, että kuinkahan selviämme.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, että lastensuojelu-sanasta vedetään herneet nenään. Sen tarkoitus ei ole kiusata jo valmiiksi varmasti lopussa olevaa äitiä eikä viedä lasta pois. Tarkoitus on VARMISTAA, että onhan kaikki varmasti kunnossa. Ihan varmuuden vuoksi. Joskus saattaa olla niinkin, että siellä on esimerkiksi yksinäinen, pahasti masentunut äiti, joka ei jaksa/ei välitä/ei vain pysty vauvaansa hoitaa ja vauva siksi itkee koko ajan. Silloin on parasta, että vauva ja äiti saavat apua mahdollisimman varhain. Ei vauvaa minnekään pois viedä automaattisesti.

Aina ei tietenkään tilanne ole noin. Todennäköisesti ei ole. Ja toivotaan, että ei ole! Mutta joskus voi olla. Siksi tarkistus. Jos siellä on vauvaa parhaansa mukaan hoitava äiti, niin hyvä. Hekin saattavat silti hyötyä käynnistä, vaikka se voi toki pelästyttää, suututtaa ja loukatakin ensin. Jos on yksin vauvansa kanssa ja vauva vain huutaa eikä syytä löydy, niin ehkä äiti toivottavasti saa apua. Ehkä hän ei ole kehdannut neuvolassa mitään sanoa, on pelännyt juurikin "sossua" tai ehkä neuvolassa ei ole otettu tosissaan. Äiti saattaisi ehkä saada vaikka jonkin perhetyöntekijän avuksi silloin tällöin katsomaan vauvaa ja saisi itse hetken hengähtää.

T. Se ekana lastensuojeluun yhteyttä ottamista ehdottanut

Jotkut vauvat saattavat huutaa entistä enemmän jos joutuvat vieraan hoidettavaksi :) Meillä oli mies ja äitini jotka hoitivat aina kun halusin vauvaa mutta silti itki ja paljon. Vai miksi luulet ettei itkisi vieraan perhetyöntekijän kanssa? Saattaa sen jälkeen itkeä kahta enemmän koko yön.

Kyllä huvittaa vauvoja paljon hoitaneena nämä mielipiteet joissa luullaan että äiti on uupunut kun vauva itkee ja että perhetyöntekijä olisi ratkaisu. Syy ei vain ole aina vanhemmissa tai äidissä, joskus syytä itkuisuuteen ole muussa kuin vauvan/lapsen persoonassa tai jossain muussa hermostoon littyvässä joka selviää vasta myöhemmin lapsuudessa.

Ja voihan ap yrittää, mutta pelkän itkun perusteella ei ls tee asialle mitään. Törkeäähän se olisikin jos vauva itkee naapurissa niin ls paikalle.

Onko kenelläkään tietoa onko olemassa jotain järjestöä jota kautta pääsisi auttamaan äitejä vauvojen kanssa? Olisin kiinnostunut toiminnasta ja voisin saada myös opintopisteitä vapaaehtoistyöstä :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?

Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.

Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.

Kuule ei ole voida velvoittaa muuttamaan kodistaan vauvan itkuisuuden takia joka voi johtua vaikka koliikista. Joku raja tähän yhteiskunnan paapomiseen! Tukiasumista ei voida tarjota kaikille itkuisten vauvojen vanhemmille, tiedätkö minkä hintasta se on? Jos naapurit häiriintyvät muutakoon pois.

Miten sitten nämä naapurit voidaan mielestäsi velvoittaa muuttamaan pois kotoaan, vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen? Kyllä kotonaan pitää saada nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Nyt oli kohtuu ontuvaa perustelua. Paasaat unen- ja levontarpeesta ja väität ymmärtäväsi äitiä. Todellisuudessa sivuutat kauniista korulauseistasi huolimatta sen seikan, että se äitikin on ihminen ja hänkin toivoisi voivansa joskus levätä. Hänellä vain ei ole siihen mahdollisuutta, kun hänellä on pieni kipeä vauva huolehdittavanaan. Ihan yhtä vaarallista se unettomuus on kotiäidille kuin lapsettomalle työssäkäyvällekin. Lisäksi on sitten tuo tunneside. Sanoit, että naapureille vauvan itku on stressin- ja huolenaiheuttaja. Mitä sitten luulet sen olevan äidille, jolla on vielä tuo tunneside lapseen? Ei ainakaan vähemmän stressiä ja huolta kuin vieraalle naapurille. Ei todellakaan. Naapuri voi keskittyä vain tuijottamaan omaa napaansa ja omaa etuaan, mutta äidin on yritettävä kaikkensa, jotta saisi jotenkin edes helpotettua vauvan oloa. Tämä kaiken stressin, huolen ja unettomuuden yms. keskellä. Sen lisäksi vielä tulee huono omatunto ja syyllisyys siitä, että naapurit saattavat häiriintyä. Pahimmassa tapauksessa saa ihan suoraan kuullakin, että häiriintyvät. Sitten kaiken stressin ja huolen keskellä pitäisi vielä muuttaa johonkin tukiasuntoon, jossa on kymmenen muuta huutavaa vauvaa uupuneine äiteineen. Ei kovin houkutteleva ajatus edes näin lapsettoman sinkun näkökulmasta.

Ja mitä tulee lapsettomuudesta kärsiviin, ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei vauvan itku pahoita minun mieltäni yhtään enempää kuin muukaan normaali elämän ääni. Se, että minä en voi lasta saada, ei tarkoita sitä, etteivät naapurini niitä saisi hankkia. Olisi todella itsekästä loukkaantua toisten lapsista vain siksi, että luonto päätti jättää minut ilman omia lapsia.

En ole alkuperäinen jolle vastasit, mutta ei helvetti näitä mammuleita joiden mielestä koko ympäristön pitäisi kärsiä mammuleiden muksuista! Ap ei halunnut lasta joten ei sitä tehnyt, sitten naapuri patistaa osalliseksi lapsesta aiheutuvaan taakkaan. Äideillä taitaa itsekkyys olla muutenkin ihan omaa luokkaansa, asuin jonkun aikaa alueella jossa paljon lapsiperheitä. Talvisin lenteli lumipallot ikkunoihin, penskat juoksee rappukäytävässä ja huutaa rampatessaan ulos sisään, rimputtelevat koko kerrostalon ovikellot läpi ja juoksevat karkuun... Onneksi pääsin pois sieltä perhehelvetistä.

Hyväkäytöksiset lapset ja mammulikuplan ulkopuolella olevat äidit ovat tosi jees, mutta katoava luonnonvara. Ei se lapsen huutokaan olisi niin kauheaa jos the mammuli voisi edes kerran päivässä viedä pentunsa ulos rääkymään ja vaikka käydä lenkillä sen kanssa.

Totta, meidän vauva on hiljaa vaunulenkeillä kun nukkuu :) N. 4 h päivässä olemme ulkona muun ajan itkee ja paljon. Tiedän, että itkisi enemmän jos joku vieras (ls työntentekijä) hoitaisi kun selkeästi itkee enemmän isänsäkin kanssa.

Kerro, mitä voisin tehdä itkuisuudelle? Ei ole varaa muuttaa mihinkään ok- taloon, on tutkittu että on koliikki ja refluksi ja niihin lääkitys. Kannan sylissä monta kertaa yössä mutta jos alan vaihtaa vaippaa, pukea ja vien rapussa ulos keskellä yötä kuuluu itku kyllä rapussa tosi kovaa kaikkialle. Pakko ajatella myös omaa yöunta, en tee vaunulenkkejä öisin. Vai ehdotatko esim että yhteiskunnan eli veronmaksajein tulisi järjestää vauvanhoitoparkki itkuisille vauvoille öiksi jotta naapurit saavat nukkua? Vai mikä se ratkaisu olisi, kerro nyt? Perhetyöntekijä ei saa vauvaa hiljaiseksi sen paremmin kuin isänsä tai minä. Vapaa-aikaa minulla on tunteja päivässö kun vauva nukkuu 4xpvä päikkäreitä ja viettää aikaa isänsä ja mumminsa seurassa. Silti itkee kaikkien kanssa ja paljon. En tunne itseäni väsyneeksi ja kanniskelen sylissä koko ajan, hellin ja imetän.

Ap täällä taas.

Äiti ei juurikaan poistu asunnostaan, olen nähnyt hänet vain kerran vauvan syntymän jälkeen vauvan kanssa ulkoilemassa. Juteltuani oman äitini kanssa ja itkettyäni väsymystäni hänelle olen vähän sitä mieltä, että alan etsiä uutta asuntoa kaikessa hiljaisuudessa. Olen totaalisen loppu, lapsen itku pitää jatkuvasti päällä "valmiustilaa". Suoriudun töissä huonommin ja pelkään saavani potkut sen takia. Työkaverit ovat jo huomautelleet että näytätpä väsyneeltä, pelkään heidän puhuvan esimiehelle jos tilanne jatkuu. Minulla ei ole varaa menettää työtäni.

Sitä vaan olen miettinyt että pitäisikö hankkia jotain tukea lapselle ja äidille ennen lähtöä? Huolimatta siitä että olen loputtoman väsynyt, ärtynyt ja hajalla tilanteen takia, olen sitä mieltä että jotain tuo perhe tarvitsisi. Kuten sanoin, olen nähnyt heidät vaunulenkillä vain kerran. Viikonloppuisin käyvät kadun toisella puolella olevassa lähikaupassa ja palaavat takaisin. Ei sillä, en itse jaksaisi varmaan enempää. Mutta kai sosiaalitoimesta joku voisi hoitaa vauvaa edes tunnin-pari viikossa, että äiti saisi levätä?

Huuto on siis ainakin viikonloppuisin myös samaa tasoa kuin iltaisin. En voi sanoa virka-ajasta totta kai, mutta esimerkiksi viime sunnuntaina itku jatkui samalla tavalla: katkeillen 15-30 minuutiksi. Koitin kaikkeni torkahtaa kun lapsi hiljeni, mutta ei siinä kunnolla levätyksi saa. Olo on tosi levoton, en saa tehtyä kotona mitään, selaan nettiä ja hoidan kaikista pakollisimmat asiat. En jaksa keskittyä mihinkään, lapsen itku vetää huomion koko ajan. Kun menen töihin, kulutan siellä aika paljon aikaa vain palautumiseen, että jaksan mennä takaisin kotiin. Työ kärsii. Olen töissä väsynyt mutta toisaalta kotiinlähtökin tuntuu kamalalta, en haluaisi palata enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Mehän emme tiedä, onko perhe koko päivän sisällä vai ulkoilevatko päiväsaikaan ap:n ollessa töissä. Aika hurjaa tuputtaa tukitoimia sen vuoksi, että ilmeisesti eivät illalla ulkoile.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.

Itse asiassa pidän lapsista paljon. Mutta silti on väärin, että myös naapurit joutuvat mullistamaan elämänsä sen lapsen takia, joka ei ole heidän valintansa. Unettomuuden takia voi mennä ihan kaikki, pidemmässä juoksussa jaksamisen lisäksi myös työpaikka ja mielenterveys. En syytä äitiä, ymmärrän että rankkaa on hänelläkin, mutta yhteiskunnalla tulisi olla parempia tukitoimia tällaisen varalle.

En nyt ymmärrä mitä tukitoimia tarkoitat? Äitihän saattaa handlata tilanteen vauvan vaativuuteen nähden ihan hyvin. Neuvolassa sitäpaotsi koko ajan kysellään jaksamisesta ja tarjotaan lastenhoitoapuakin. Joten mitä ajat takaa? Äidin ja lapsen siirtämistä sosiaalisista ympyröistään metsän keskelle parakkiin?

Jos äiti handlaa sen tilanteen erinomaisesti, olisiko sitten mitään että veisi vauvaa vaikka ulos siihen aikaan kun ihmiset tulevat töistä ja haluaisivat vähän levähtää? Nyt on ainakin täällä päin ollut kivat kesäkelit, suhteellisen lämmin eikä juuri sateita. Vaunujen työntely, raitis ilma ja rauhallinen kävely rauhoittaisi äitiä, ehkä vauvan itkuakin, naapureita varmasti.

Näin ei ap ainakaan maininnut tapahtuvan, joten kuulostaa siltä ettei perhe juuri poistu asunnosta vaan pysyttelevät sisällä huudon keskellä. Silloin niitä tukitoimia tarvittaisiin, esimerkiksi vaikka sitä sossutätiä tai muuta lastenhoitajaa työntelemään vaunuja äidin puolesta, jotta äiti voi levätä. Tai ääritapauksessa vaikka sitä tukiasumista, että äiti ja naapurit eivät joudu kuukausikaupalla valvomaan päivin öin. Ei sen tarvitse olla mitään metsän keskellä asumista, nykytekniikka saa aika hyvin tuotettua jo toimivaa äänieristystä.

Kuule ei ole voida velvoittaa muuttamaan kodistaan vauvan itkuisuuden takia joka voi johtua vaikka koliikista. Joku raja tähän yhteiskunnan paapomiseen! Tukiasumista ei voida tarjota kaikille itkuisten vauvojen vanhemmille, tiedätkö minkä hintasta se on? Jos naapurit häiriintyvät muutakoon pois.

Miten sitten nämä naapurit voidaan mielestäsi velvoittaa muuttamaan pois kotoaan, vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen? Kyllä kotonaan pitää saada nukkua.

Eli ratkaisusi on tukiasuntolat itkuisten lasten vanhemmille? Aika ainutlaatuista koko maailman mittakaavassa :) Mistä rahat tähän?

Vai mikä on ratkaisusi? Joku kolehti tms jotta perhe pääsee hotelliin tai muuttamaan ok taloon?

Kerro ihmeessä!

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään tietoa onko olemassa jotain järjestöä jota kautta pääsisi auttamaan äitejä vauvojen kanssa? Olisin kiinnostunut toiminnasta ja voisin saada myös opintopisteitä vapaaehtoistyöstä :-)

Itse en tiedä, mutta voisit kysyä esimerkiksi paikallisesta neuvolasta. Sieltähän äiditkin apua pyytävät, joten heillä todennäköisesti on tietoa apua tarjoavista tahoista. Toki avuntarjoajalla tulisi olla jonkinlaista koulutusta tehtävään tai ainakin kokemusta vaativienkin vauvojen hoidosta. Muuten hänestä ei valitettavasti ole suuresti apua. Ihanaa kuitenkin, että on sinunkaltaisiasi auttamishaluisia ihmisiäkin olemassa :)