Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?
Naapurin yh-äiti sai lapsen noin 2 kuukautta sitten. Silloin loppui tästä talosta rauha. Huuto kuuluu lähes 24/7, toisinaan saattaa olla jopa ihan 30 minuutin pätkä kun lapsi ei huuda. Noin muuten ei mitään toivoa hiljaisuudesta, ei yöllä eikä päivällä. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään, vanhassa talossa äänet kuuluvat erinomaisesti, ihan kuin lapsi huutaisi vieressä. Korvatulpista huolimatta taustalle jää raivostuttavaa huminaa. Viime yönä laitoin kuulokkeista musiikkia, mutta senkin volyymia sai nostaa melko kovalle ennen kuin peitti lapsen itkun, eli kova ääni silti. Yössä saan vain vähän katkonaista unta. Viime viikonloppuna kävin kaverin luona nukkumassa kunnon yöunet, mutta enpä sinnekään voi muuttaa kokoaikaisesti. Teen henkisesti kuormittavaa työtä ja kun kotonakaan en saa rauhaa, olen ihan loppu. En jaksa töissä, olen kireällä tuulella, hermostun helposti. Töiden jälkeen olen puhki, haluaisin vain levätä kotona, mutta seurana on aina lapsen huuto jota saa peitellä musiikilla ja korvatulpilla. Olisi ihan kiva olla hiljaisuudessa välillä.
En kestä tätä tilannetta, haluan nukkua ja levätä. Totta kai vaikeaa myös lapsen äidille, mutta silti. Mitä minä voin tehdä?
Kommentit (191)
Serkun tyttö aikoinaan itki 8 kk ikään asti kaikki yöt. Serkku oli linja-auton kuljettaja. Joutui heräämään töihin klo 5. Nukkuminen oli täysin mahdotonta. Mutta selvisivät. Aikaa tuosta jo 30 vuotta. Kerrostalossa asuivat. En tiedä kuuluiko itku naapureihin. Mutta voiko koliikki-itkusta saada häädön omistusosakkeesta? Olisi aika outoa jos noin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas sattuikaan sopiva aihe. Naapurin vanha rouva juuri valitti hississä voipuneena, miten siitä huudosta päästiin eroon, mutta se tömistely lapsen kasvaessa on vielä rasittavampaa. Ei voi olla rauhassa omassa asunnossaan.
Mä asun ton vanhan rouvan vieressä ja voi vee että mua ärsyttää kun se siellä asunnossaan kaatuilee ja tömistelee koko ajan. Ilmeisesti tää törkee meteli vaan lisääntyy kun se dementoituu enemmän?
Meilläkin oli tuttavapiirissä yksi monista vauvoista, joka itki ja itki. Ei mitään kolmen kuukauden koliikkia, vaan jatkuvaa suoraa huutoa vailla mitään diagnosoitua syytä. Oli hermot kireällä itsellä, kun sitä joutui kuuntelemaan. Ihme, että äitinsä jaksoi.
Vierailija kirjoitti:
Serkun tyttö aikoinaan itki 8 kk ikään asti kaikki yöt. Serkku oli linja-auton kuljettaja. Joutui heräämään töihin klo 5. Nukkuminen oli täysin mahdotonta. Mutta selvisivät. Aikaa tuosta jo 30 vuotta. Kerrostalossa asuivat. En tiedä kuuluiko itku naapureihin. Mutta voiko koliikki-itkusta saada häädön omistusosakkeesta? Olisi aika outoa jos noin olisi.
Ei voi. Ei edes vuokra-asunnosta. Niin kuin tässäkin ketjussa on todettu, vauvan itku on normaali asumiseen liittyvä ääni, vaikka se jatkuisi yötä päivää. Ei se vauva tahallaan itke ja naapureitaan häiriköi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lasun paikka. Ihan vaan sillä että tarkastavat että kaikki on hyvin. Tämä on välittämistä, ei ilkeyttä.
Alapeukutuksia ihmettelin mutta sitten muistin että tämä on suomi. Lapsilta otetaan henki vain sen toisen vanhemman kiusaamiseksi. Yhlla jos ei ole toista vanhempaa riesanaan niin ei syytä kaltoinkohdella lapsiaankaan joten lasu on turha.
Jos naapuriin tulisi jatkuvasti huutava vauva, aloittaisin ketjupolttamisen parvekkeella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lasun paikka. Ihan vaan sillä että tarkastavat että kaikki on hyvin. Tämä on välittämistä, ei ilkeyttä.
Alapeukutuksia ihmettelin mutta sitten muistin että tämä on suomi. Lapsilta otetaan henki vain sen toisen vanhemman kiusaamiseksi. Yhlla jos ei ole toista vanhempaa riesanaan niin ei syytä kaltoinkohdella lapsiaankaan joten lasu on turha.
Miksi aina oletetaan, että yh ei pärjäisi lastensa kanssa ihan normaalisti, ilman laiminlyöntejä? Tietenkään kaikki eivät pärjää, mutta valtaosalla ei ole mitään keskivero ydinperheestä poikkeavia ongelmia. Monesti hoitavat lapsensa paremmin kuin "ehjät ja turvalliset" ydinperheet.
Vierailija kirjoitti:
Jos naapuriin tulisi jatkuvasti huutava vauva, aloittaisin ketjupolttamisen parvekkeella.
Tai säkkipillin soiton!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."
Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.
Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".
Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.
Vastoin yleistä suomalaista uskomusta koliikkilapsilla on myöhemmin enemmän erilaisia haasteita. Näistä vaikea edes tutkia mikä olisi muna ja kana, mutta oli mitenpäin vaan nämä lapset on suuremmassa tuen tarpeessa ja mitä aiemmin sitä parempi. Saati sitten nämä ketkä on erittäin suuri-itkuisia. Heille mahdollisimman paljon tukea ja tilanteen monitahoista arvioita mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kaikki apu.
Vierailija kirjoitti:
Jos naapuriin tulisi jatkuvasti huutava vauva, aloittaisin ketjupolttamisen parvekkeella.
Siinähän sitten polttaisit ja saisit naapurit entistä kiukkuisemmiksi. Minua se ei haittaisi, koska en huutavaa vauvaa parvekkeelle veisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."
Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.
Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".
Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.
Okei, otetaan avuksi rautalanka: Määritelmä kuului "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Vähintään tarkoittaa samaa kuin minimissään. Se on vastakohta sanalle enintään tai maksimissaan. Tuo on siis VÄHIMMÄISmäärä koliikin määritelmälle. Ei KOKONAISmääritelmä. Maksimia tuossa ei ole sanottu, koska itku voi jatkua ihan minkä tahansa määrän. Vain siinä tapauksessa ei puhuta koliikista, jos itkua on VÄHEMMÄN kuin kolme tuntia päivässä, kolmena päiväna viikossa, kolmen tunnin ajan. Kaikki, mikä menee tuon rajan YLI voidaan määritellä koliikiksi, jos muut ehdot täyttyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, meidän vauva on hiljaa vaunulenkeillä kun nukkuu :) N. 4 h päivässä olemme ulkona muun ajan itkee ja paljon. Tiedän, että itkisi enemmän jos joku vieras (ls työntentekijä) hoitaisi kun selkeästi itkee enemmän isänsäkin kanssa.
Kerro, mitä voisin tehdä itkuisuudelle? Ei ole varaa muuttaa mihinkään ok- taloon, on tutkittu että on koliikki ja refluksi ja niihin lääkitys. Kannan sylissä monta kertaa yössä mutta jos alan vaihtaa vaippaa, pukea ja vien rapussa ulos keskellä yötä kuuluu itku kyllä rapussa tosi kovaa kaikkialle. Pakko ajatella myös omaa yöunta, en tee vaunulenkkejä öisin. Vai ehdotatko esim että yhteiskunnan eli veronmaksajein tulisi järjestää vauvanhoitoparkki itkuisille vauvoille öiksi jotta naapurit saavat nukkua? Vai mikä se ratkaisu olisi, kerro nyt? Perhetyöntekijä ei saa vauvaa hiljaiseksi sen paremmin kuin isänsä tai minä. Vapaa-aikaa minulla on tunteja päivässö kun vauva nukkuu 4xpvä päikkäreitä ja viettää aikaa isänsä ja mumminsa seurassa. Silti itkee kaikkien kanssa ja paljon. En tunne itseäni väsyneeksi ja kanniskelen sylissä koko ajan, hellin ja imetän.
Jotkut lapset ovat intensiivisempiä, kaipaavat jo vauvana PALJON toimintaa päivään. Jos nukutat useat kunnon päiväunet, ei univalmiutta riitä enää niinkään yölle, edes pienellä vauvalla. Yöllä pitäisi olla seurusteluton rauhallinen aika, toki lohdutusta mutta ei mitään touhuja ja liikkumisia. Että se onnistuisi pitäisi päiväsaikaan olla paljon monipuolista liikettä vauvalle ja paljon nähtävää ja seurattavaa. Tämä siis intensiivisille lapsille. Heille ei riitä vaunuissa makaaminen, mikroaterian lämmitys päiväohjelmana ja äidin somettamisen seuraaminen. Refluksiherkälle vauvalle on myös tärkeä olla pystyssä asennossa ja monipuolisessa liikkeessä (sylissä) niin takaisinvirtausta ei tule niin paljon ja ruoansulatus toimii tehokkaammin. Noidankehä tulee siitä kun väsynyt äiti ei jaksa mitään tehdä eikä missään käydä, mitä vauva voisi sylissä seurailla.
Meillä asia onhoidossa, vauvalla vakuutus ja hyväyksityislääkäri. Tiedän kaiken.kirjoittamasi ja n toimimme mutta silti vsuva itkee. Uhmaikää odotelessa :-) Naapurit eivät voi meitä auttaa ja nevolassa asia tiedetään soitin myös isännöitsijälle jakerroin tilanreesta. Lääkärimtodistus löytyy jos ls tulee kysymään asiasta. Tukitpimia emme tarvitse kun hoitoapua on riittämiin ja harrastan itse päivittäin. Olen hyväksynyt asian kunsaanut tukeaterveydenhuollosta.
Mietin muuten sitä että mistä ap yietää käykö ls perheessä jo tai onko vauva erityislapsi tai sairas?
Edelleen, ls ei puutu asiaanpelkän itkun takia. Eri asia joskuuluu huutoa jariitelyä tms
Mun naapuri hälytti poliisit paikalle, kun kyllästyi lasten mekkalointiin. Aiheetta ikävä sinänsä vaivata partiota, mutta vanhemmille ehkä herätys, ettei mitä tahansa siedetä. Jälkikasvu oli jo sen ikäistä, että olikin syytä laittaa auktoriteetilla kuriin. Nyhveröt eivät itse saaneet aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."
Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.
Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".
Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.
Ihan sitä yritin kertoa, että sana vähintään on vain alaraja määritelmälle. Kaikki mikä osuu tuohon rajaan tai sen yli voi täyttää koliikin määritelmän. Ylärajaa tuossa ei mainittu.
Jälkimmäisellä yritin kertoa sitä, että "useita tunteja" on todella laaja määritelmä. Se kattaa kaiken tuosta kolmen tunnin "pikkuitkusta" 24/7 itkuun. Vuorokaudessakin kun on useita tunteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."
Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.
Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".
Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.
Vastoin yleistä suomalaista uskomusta koliikkilapsilla on myöhemmin enemmän erilaisia haasteita. Näistä vaikea edes tutkia mikä olisi muna ja kana, mutta oli mitenpäin vaan nämä lapset on suuremmassa tuen tarpeessa ja mitä aiemmin sitä parempi. Saati sitten nämä ketkä on erittäin suuri-itkuisia. Heille mahdollisimman paljon tukea ja tilanteen monitahoista arvioita mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kaikki apu.
Mikä apu? Meillä koliikkilapsi muttahyvä hoitoverkosto. En tiedä mikäapu meille pitäisi tullakun vauvaa on tutkittu, on lääkitys ja mulla dieetkun.imetän. Käymme hkerhoissa jne, en koe tarvitsevani apua sillä vauva itkee kaikkien kanssavaikka saan rauhoittumaan parhaiten. Erittäinokenut lastenlääkäri hoitaa vauvaa ja neuvolassa tiedetään asia. Saanko itse määritellä avuntarpeeni, kiitos, kun vauvaa on tutkittu ja olen hakenut apua? Täämä on suomessaoutoa, kaikenmaailman asiantuntijat luulevat tietävänsä mitä asiakas tarvitsee. Isosisaruksella oli myös koliikki ja on täysin normaali 4 vuotias. Emme ole tsrvinnet tukea tai apua mihinkään.
Jos vauva saa huutaa melkein vuoden ajan normaalia enempää, saamme kai popittaa kunnon bassoa yöllä? Kristillinen tasajako. Älkää vaan herätö pirteinä töihin VELAT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lasun paikka. Ihan vaan sillä että tarkastavat että kaikki on hyvin. Tämä on välittämistä, ei ilkeyttä.
Alapeukutuksia ihmettelin mutta sitten muistin että tämä on suomi. Lapsilta otetaan henki vain sen toisen vanhemman kiusaamiseksi. Yhlla jos ei ole toista vanhempaa riesanaan niin ei syytä kaltoinkohdella lapsiaankaan joten lasu on turha.
Miksi aina oletetaan, että yh ei pärjäisi lastensa kanssa ihan normaalisti, ilman laiminlyöntejä? Tietenkään kaikki eivät pärjää, mutta valtaosalla ei ole mitään keskivero ydinperheestä poikkeavia ongelmia. Monesti hoitavat lapsensa paremmin kuin "ehjät ja turvalliset" ydinperheet.
Kuka olettaa? Ja miksi tulit tähän ketjuun selittämään tällaista? Eniten näkee yh:den valittavan kun ei ole lapsivapaata, joten ehkä siitä voi joillekin tulla sellainen oletus että eivät kovin hyvin pärjää ja oon tavannut sellaisiakin yh jotka omien sanojensa mukaan eivät voi komentaa tai rajoittaa lasta ollenkaan koska ovat niin väsyneitä. Ei se oo enää hyvin pärjäämistä jos vanhemmuus on loppu koska väsymys.
Et tainnut ihan tajuta tämän ketjun tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva saa huutaa melkein vuoden ajan normaalia enempää, saamme kai popittaa kunnon bassoa yöllä? Kristillinen tasajako. Älkää vaan herätö pirteinä töihin VELAT.
En minäkään omia lapsia halua, mutta tämä menee jo naurettavaksi. Tahallinen häiriön aiheuttaminen on todella eri asia kuin vauvan itku. Niin kuin joku täällä viisaasti totesi, ei se vauva naapureita valvottaakseen itke. Se itkee, koska ei osaa muuten kertoa, että sillä on kipuja. Aikuisellakin kivut voivat jatkua tunti- ja viikkokausia ilman, että niitä saadaan pois. Ihan yhtä hyvin näin voi olla vauvallakin, vaikka tämä saisi minkälaista hoitoa.
Kuinkas sattuikaan sopiva aihe. Naapurin vanha rouva juuri valitti hississä voipuneena, miten siitä huudosta päästiin eroon, mutta se tömistely lapsen kasvaessa on vielä rasittavampaa. Ei voi olla rauhassa omassa asunnossaan.