Lue keskustelun säännöt.
HS: En syö, tuumaavat Max ja Marius useimmista ruuista.
20.07.2017 |
Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään http://www.hs.fi/elama/art-2000005295537.html
Tässä oli järkeviä ajatuksia maistattamisesta "pakolla". Kuinka monessa perheessä käytetään sitä periaatetta, että kerran pitää kaikkea maistaa?
Kommentit (162)
Mitä olen sisarusteni ja kavereideni kanssa jutellut, niin käytännössä jokaisen itseni ikäisen on ollut "pakko" maistaa eri ruokia lapsena. Eikä ole meille jäänyt mitään syömiskammoja, vaan syödään kaikkea kuten lapsenakin syötiin. En tykkää kaikesta enkä laita ruokaa, mistä en itse tykkää, mutta vieraisilla ollessani pystyn (kiitos kasvatukseni) syömään "pahaakin" ruokaa.
Mutta mussupetterien ei tarvitse syödä, kun eivät tykkää. Mulla on näin kasvatettu sukulaislapsi enkä raivostuttavampaa tiedä. On jo murrosikäinen ja pelaa edelleen ruuan kanssa. Jokaisissa juhlissa emännän pitää taipua sadalle mutkalle, kun seitsemän lajin ruoka- tai kahvipöydästä ei löydy mitään, mitä tämä voisi syödä. Sen vanhemmat on säestäneet sen taaperoiästä asti vieressä että ei tarvitse syödä, ei tarvitse maistaa. Silloinkin kun lapsi oli pieni ja olisi itse halunnut maistaa (otti jotain "outoa" lautaselleen), äiti kimitti vieressä, että ei sun kulta tarvi sitä ottaa, ethän sä siitä tykkää.
Pakottamista en tietenkään kannata, se on henkistä väkivaltaa. Mutta että ei saisi maanitella, pyytää, lahjoa maistamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tomaatti, sipuli ja muut kitkerät vihannekset ovat juuri niitä, jotka maistuvat supermaistajan suussa ihan myrkylle. Ethän itsekään söisi pahalta maistuvaa ruokaa. Totuttelu ei auta, jos omaa tehokkaamman makuaistin. Supermaistajat onneksi vanhenevat ja makusilmujen määrä vähenee. Ehkä 60-70-vuotiaana makuaistimus on tuhoutunut niin paljon, että supermaistajakin pystyy syömään kitkeriä ruokia.
Tässä jutussahan ei ole kyse yksittäisen asiantuntijan mielipiteestä vaan ihan tieteellisesti tutkimuksin todennetuista jutuista.
Juuri näin. Kannattaa tutustua tutkimuksiin ja muodostaa sitten mielipide asiasta.
Mitä ihmettä tuolla joku epäili laktoosi-intoleranssin olemassaoloa? Oikeasti? :-D
Valtava osa maapallon ihmisistähän on laktoosi-intolerantikkoja! Sehän on on se "normaali" tila ihmisellä ja laktoosin sietokyky on puolestaan myöhemmin tullut mutaatio. Suomessa siedetään laktoosia poikkeuksellisen hyvin verrattuna esimerkiksi Aasian maihin.
Vierailija kirjoitti:
Makaronilaatikko on kyllä hirveää.
Jos ruokailusta tehdään iso numero vauvasta alkaen, vaistoaa vauva sen. Ymmärrettävää toki, että soseita syöttävä vanhempi (yleensä äiti) stressaa vauvan kasvusta, koska sitä tarkoin neuvolassa syynätään.
Mutta totta on myös, että ihmiset ovat erilaisia persoonia jo aivan pienestä pitäen.
SIlti on suuri merkitys ympäristöllä, vanhemmilla, aikuisilla, jotka tekevät ruokaa ja ruokailevat yhdessä.
Hyvin herkästi ja äkkiä ruokakysymyksistä tulee vallankäyttöä sekä mielenosoitus: esim. eräskin "nakeilla kasvatettu=on aina saanut periksi kaiken ruokailussa" lapsenlapsi kieltäytyy syömästä mummon tekemää ruokaa, koska mummo ei tee ruokaa nakeista, vakuumipakatuista broilereista, valmislihapiirakoista, jne.
Kuulemma mummon ruoka maistuu pahalta....Tämä aiheuttaa surua mummolle.
Itse havaitsin ruokanirsoilulle erään keinon: runsaasti - todella paljon - toimintaa, ulkona juoksemista, pelaamista, kaikkea mahdollista noin neljä tuntia putkeen. Kummasti hernekeitto maistui! Toinen, yllättävä keino on ollut kauniisti kattaminen. Pöytä on kaunis, värikäs.
Mutta ymmärrän hyvin turhautumista, kun laittaa hyvää, monipuolista ruokaa - ja kuitenkaan se ei kelpaa.
Juuri näin. Pöytä katetaan kauniisti ja syödään kunnon vaaleilta posliinilautasilta, juomalasista ja kaikilla tarvittavilla välineillä. Salaattia ei tunneta liharuoat viereen! Nokkamukeja ei käytetä. Ja muumimukit jätetään ihan sinne kauppaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tomaatti, sipuli ja muut kitkerät vihannekset ovat juuri niitä, jotka maistuvat supermaistajan suussa ihan myrkylle. Ethän itsekään söisi pahalta maistuvaa ruokaa. Totuttelu ei auta, jos omaa tehokkaamman makuaistin. Supermaistajat onneksi vanhenevat ja makusilmujen määrä vähenee. Ehkä 60-70-vuotiaana makuaistimus on tuhoutunut niin paljon, että supermaistajakin pystyy syömään kitkeriä ruokia.
Tässä jutussahan ei ole kyse yksittäisen asiantuntijan mielipiteestä vaan ihan tieteellisesti tutkimuksin todennetuista jutuista.
Juuri näin. Kannattaa tutustua tutkimuksiin ja muodostaa sitten mielipide asiasta.
Mitä ihmettä tuolla joku epäili laktoosi-intoleranssin olemassaoloa? Oikeasti? :-D
Valtava osa maapallon ihmisistähän on laktoosi-intolerantikkoja! Sehän on on se "normaali" tila ihmisellä ja laktoosin sietokyky on puolestaan myöhemmin tullut mutaatio. Suomessa siedetään laktoosia poikkeuksellisen hyvin verrattuna esimerkiksi Aasian maihin.
Lue kuule sinäkin ruokavammainen tämä;
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia jota mammojen pitäisi kuunnella on nämä Hesarin ja muiden lehtien "kasvatussiantuntijat"!
Eiköhän meidän kannattaisi ottaa oppia vaikka ranskalaisista! Siellä lapset TOTTELEVAT ja oppivat että elämän moninaisuuteen kuuluu KAIKKIEN RUOKIEN. ihmeellinen maailma.
Ranskalaiset lapset sylkisivät makaronilaatikolle!
Ranskalainen lapsi ei uskaltaisi sylkeä, koska luunappi otsaan tms. odottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten pitäisi tehdä kun lapsi ei syö, jos ei saa pakottaa maistamaan? Minulla kaksi lasta. Esikoinen syö vaikka pieniä kiviä, kuopus söisi pelkkää leipää ja harvoja eineksiä. Sitten hän on kuitenkin kiukkuinen nälkäisenä. Alan olla aivan lopussa. Jos laitan viikon putkeen pelkkiä normaaleja terveellisiä kotiruokia kuten keittoja, patoja ja laatikoita, niin poika on sitten viikon syömättä, paitsi aamu- ja iltapaloilla syö leipää ja leikkelettä. Mitä ihmettä voi tehdä? :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia jota mammojen pitäisi kuunnella on nämä Hesarin ja muiden lehtien "kasvatussiantuntijat"!
Eiköhän meidän kannattaisi ottaa oppia vaikka ranskalaisista! Siellä lapset TOTTELEVAT ja oppivat että elämän moninaisuuteen kuuluu KAIKKIEN RUOKIEN. ihmeellinen maailma.
Ranskalaiset lapset sylkisivät makaronilaatikolle!
Täyttä puppua!
Olen asunut vuosikausia Ranskassa ja siellä ei nimenomaan kiinnitetä mitään huomiota lasten ruokailuun.
Pöytä katetaan, lapset ottavat mitä ottavat. Välipalakulttuuria ei ole eli ovat aina tosi nälkäisiä. Se vaikuttaa todella paljon lapsen syömiseen, mikä usein unohdetaan. Nirso lapsi ei syö välttämättä, jos nälkä ei todella kurni mahassa.
Meillä oli vaihdossa ranskalainen oppilas, niin oli muuten einesmakaronilaatikko hävinnyt jääkaapista :) Ihan kuriositeettina tämä. Muutenkin tykkäsi kovasti esim. lohikeitosta, uuniriisipuurosta, näkkileivästä ym. Sama kokemus koko luokan vaihdosta.
Että itse me itseämme mollaamme, eivät ranskalaiset.
Olen asunut vuosia Italiassa, älä kuule selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä onkin aina suomalainen ongelma? Väittäisin että vika on ns suomalaisessa arkiruoassa, pahvinmakuiset makaronilaatikot ja väärin tehdyt bologneset meillä vaan ovat sitä jokapäiväistä pakkoruokaa. Kasviksia ja hedelmiä ei osata arvostaa. Jne jne.
Vain Suomessa on aikuisia miehiä, jotka pelkäävät ruokaa! Raavaan miehen saa melkein itkun partaalle kun pyytää tämän syömään tomaattia tai sipuliruokaa! Asia on niin absurdi että ulkomaalaiset eivät pysty sitä käsittämään. Minäkään en pysty.
Ja nämä "aikuiset" miehet oikein ylpeilevät sillä, että eivät "voi" syödä kasveja eli "pupunruokaa" tai "sianruokaa". Työpaikallani on juuri tuollaisia ukkoja ja sen kyllä huomaa heistä, jokainen on isomahainen ylipainoinen ja yleiskuva on harmahtava ja lösähtänyt, tosin yhden naama on punainen kuin mansikka. Erikoinen käsitys miehekkyydestä :D
Vierailija kirjoitti:
Usko nyt jo vittu että tuo "supermaistaja" on samanlainen myytti kuin "erityisherkkä"!
On niitä kyllä molempia, mutta yksi tuhannesta!
Rauhoitu, hyvä ihminen. :-)
Itselläni on kaksi "supermaistajaa", joten minulle asia ei ole myytti. En ota kantaa siihen, kuinka moni muu kärsii tuollaisesta ominaisuudesta, meillä se on vaikeuttanut elämää kyllä jonkin verran.
Itse olen ihan tavallinen, kuten myös kolmas lapsistani. Onhan tänä ollut itsellenikin haastavaa ymmärtää, miksi joku sanoo, että "limu sattuu ja polttaa" tai että pitsan rakenne tuntuu "väärältä suussa". Miksi melonit maistuvat, mutta mansikka kirvelee kurkussa.
Miksi joku on mielummin nälässä tuntikaupalla kuin syö puuroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pah.
Kyse on vaan siitä, että lapselle on annettu kaikki valta kaikessa ja tätä valtaa pönkittävät viranomaiset oikein lain tukemana. Ihmekään, kun meillä penikat ovat vuosi vuodelta pahempia käytökseltään ja päänsä sisällöltä. Vertaa vaikka tilanteeseen 10 vuotta sitten, 20 vuotta sitten ja 30 vuotta sitten. Sitä mukaa kun "lasten oikeuksia" on lisätty ja samalla kavennettu aikuisten ja muiden auktoriteettien mahdollisuuksia pitää yllä kuria ja järjestystä nuo pentujen pääviat ovat lisääntyneet. Nykyään jokaisella on joku diagnoosi ja sitä pitää sitten vain ymmärtää ja lelliä, vaikka kyseessä olisi ihan suoraan vaan noiden ensimmäisten kasvatusta vaille aikuistuneiden lapset, jotka eivät koskaan saaneet kokea rajoja, pettymyksiä tai huonommuutta, eli eivät ole tulleet koskaan oppineeksi käytöstapojakaan, kun oma napa on nostettu jalustalle vanhempienkin toimesta. Noista ensimmäistä tarvitaan todellakin rajojen ymmärtämiseen, pettymyksillä kannustetaan yrittämään paremmin ja huonommuuden tunteilla herätetään halu olla etevämpi kuin muut. Tämä nykyinen pullamössökansa, jolle pelkkä "ei" on terapian aihe se meidät ajaa suohon, ei se mitä täällä syödään tai jossain muualla syödään. Ja tuolla "muualla" on tullut nähtyä niitäkin tapauksia, että pennut eivät syö muuta kuin hampurilaisaterioita, koska vanhemmat ovat niin kädettömiä, että eivät kestä itkupotkuraivareita, jotka myös kuuluvat kasvamiseen.
Selkäsaunaa nuo lellipennut kaipaisivat. Mahdollisesti useampaa.
Ja kyllä, minä sain selkääni lapsena jos tein typeryyksiä. Söin sitä ruokaa mitä oli tarjolla - ja ullatus ullatus, minusta kasvoi tervejärkinen, työkykyinen, normaalipainoinen veronmaksaja. Rakastan ja halaan. Enkä odota, että muut silottelisivat tieni.
Ei ennen nirsoiltu, ei ollut varaa ja lapsilla ei ollut niin paljon valtaa kuin nyt. Nykyään kaikki pitäisi tehdä lapsentahtisesti, antaa lapsen päättää mitä syö jne ja tulos on tämä. Pakko ei ole syödä jos oikeasti ei tykkää mutta jos "en syö" kuuluu useimmista ruuista, maistamatta, molemmilta lapsilta, niin kyse on pelkästä perseilystä ja kiittämättömyydestä ja vanhemmathan tanssii kakaroiden pillin tahtiin. Aina ei tarvitse olla omaa lempiruokaa, se syödään silti tai ollaan ilman mutta jatkuvasti ei pentujen temppuilulle periksi anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi poika ainakin näyttää kunnon plösöltä. Käsivarsi paksu ja löllyvä.
Eli tuskin haittaisi, kun olisi sitten vähän vähemmällä ruualla.
Oikeastiko aikuinen (?) ihminen kirjoittaa noin lapsesta. Häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tomaatti, sipuli ja muut kitkerät vihannekset ovat juuri niitä, jotka maistuvat supermaistajan suussa ihan myrkylle. Ethän itsekään söisi pahalta maistuvaa ruokaa. Totuttelu ei auta, jos omaa tehokkaamman makuaistin. Supermaistajat onneksi vanhenevat ja makusilmujen määrä vähenee. Ehkä 60-70-vuotiaana makuaistimus on tuhoutunut niin paljon, että supermaistajakin pystyy syömään kitkeriä ruokia.
Tässä jutussahan ei ole kyse yksittäisen asiantuntijan mielipiteestä vaan ihan tieteellisesti tutkimuksin todennetuista jutuista.
Juuri näin. Kannattaa tutustua tutkimuksiin ja muodostaa sitten mielipide asiasta.
Mitä ihmettä tuolla joku epäili laktoosi-intoleranssin olemassaoloa? Oikeasti? :-D
Valtava osa maapallon ihmisistähän on laktoosi-intolerantikkoja! Sehän on on se "normaali" tila ihmisellä ja laktoosin sietokyky on puolestaan myöhemmin tullut mutaatio. Suomessa siedetään laktoosia poikkeuksellisen hyvin verrattuna esimerkiksi Aasian maihin.Lue kuule sinäkin ruokavammainen tämä;
Mitä ihmettä? Tuossahan todetaan täsmälleen samat asiat, kuin mitä minä jo kirjoitin? Että Suomessa siedetään laktoosia poikkeuksellisen hyvin verrattuna muuhun maailmaan?
Joka kuudes ei silti pysty pilkkomaan laktoosia Suomessakaan ja muualla se on vieläkin harvinaisempaa. Se, ettei siedä laktoosia on normaalia ja laktoosin sietokyky on siis geenimutaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten pitäisi tehdä kun lapsi ei syö, jos ei saa pakottaa maistamaan? Minulla kaksi lasta. Esikoinen syö vaikka pieniä kiviä, kuopus söisi pelkkää leipää ja harvoja eineksiä. Sitten hän on kuitenkin kiukkuinen nälkäisenä. Alan olla aivan lopussa. Jos laitan viikon putkeen pelkkiä normaaleja terveellisiä kotiruokia kuten keittoja, patoja ja laatikoita, niin poika on sitten viikon syömättä, paitsi aamu- ja iltapaloilla syö leipää ja leikkelettä. Mitä ihmettä voi tehdä? :(
Kuka on opettanut lapsen syömään niitä eineksiä. Jos lapsi syö vaan nakkeja/kananugetteja ja rankalaisia/valkoista pastaa ketsupilla, niin jossainhan hän on niihin tottunut. Jos kotona tarjoillaa monipuolista, terveellistä kasvispitoista ruokaa, niin nirsokin lapsi löytää jotain mistä hän pitää. Itse lopettaisin kaiken epäterveellisen tarjoamisen ja miettisin mitä terveellistä lapsi suostuu syömään. Jokaisella ruoalla tarjoat jotain mitä nirsokin suostuu syömään hieman edes. Meillä laitetaan hieman kaikkea lautaselle ja rohkaistaan maistamaan, ei koskaan pakoteta. Joskus kestää vuosikin, ennen kun lapsi uskaltaa edes maistaa. Lopulta kuitenkin syövät hiukan edes kaikkea. Ruokapöydässä ollaan kohteliaita ja ei litää yök, hyi, en tykkää tästä puheita edes taaperolta. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta sen julistaminen on epäkohteliasta.
Minulla oli aikoinaan pikkulapsi, joka ei jostain syystä syönyt mitään makkararuokia.
Sehän ei suuri puute sinänsä ole, mutta silloin tällöin muulle perheelle olisi maistunut vaikka perinteinen makkarakeitto.
Kerran kävi sitten niin, että lapsi oli unohtanut retkieväänsä harrastuspiirin tiloihin ja tuli kotiin suoranaisesen nälkään nääntymisen olotilassa. Ei jotenkin ollut kohteliaana halunnut ottaa vastaan muiden eväistä tarjottuja paloja. Oli ekaluokkalainen.
Meillä sattui juuri olemaan siskonmakkarakeittoa (toki muutakin olisi löytynyt). Tyttö söi kuin heikkopäinen ja pyysi lisääkin, koska niin hyvää :D
Eli vähän lähtisin siitä, että usein -- en sano aina -- nirsoilu on yksikertaisesti liiallisen yltäkylläisyyden ja aidon nälän puutteen tuomaa hapatusta.
Tietäisittepä miten lapsia kohdellaan päiväkotien ruokapöydissä. Pakkosyöttämiset on ihan arkea
... huoh kirjoitti:
Pah.
Kyse on vaan siitä, että lapselle on annettu kaikki valta kaikessa ja tätä valtaa pönkittävät viranomaiset oikein lain tukemana. Ihmekään, kun meillä penikat ovat vuosi vuodelta pahempia käytökseltään ja päänsä sisällöltä. Vertaa vaikka tilanteeseen 10 vuotta sitten, 20 vuotta sitten ja 30 vuotta sitten. Sitä mukaa kun "lasten oikeuksia" on lisätty ja samalla kavennettu aikuisten ja muiden auktoriteettien mahdollisuuksia pitää yllä kuria ja järjestystä nuo pentujen pääviat ovat lisääntyneet. Nykyään jokaisella on joku diagnoosi ja sitä pitää sitten vain ymmärtää ja lelliä, vaikka kyseessä olisi ihan suoraan vaan noiden ensimmäisten kasvatusta vaille aikuistuneiden lapset, jotka eivät koskaan saaneet kokea rajoja, pettymyksiä tai huonommuutta, eli eivät ole tulleet koskaan oppineeksi käytöstapojakaan, kun oma napa on nostettu jalustalle vanhempienkin toimesta. Noista ensimmäistä tarvitaan todellakin rajojen ymmärtämiseen, pettymyksillä kannustetaan yrittämään paremmin ja huonommuuden tunteilla herätetään halu olla etevämpi kuin muut. Tämä nykyinen pullamössökansa, jolle pelkkä "ei" on terapian aihe se meidät ajaa suohon, ei se mitä täällä syödään tai jossain muualla syödään. Ja tuolla "muualla" on tullut nähtyä niitäkin tapauksia, että pennut eivät syö muuta kuin hampurilaisaterioita, koska vanhemmat ovat niin kädettömiä, että eivät kestä itkupotkuraivareita, jotka myös kuuluvat kasvamiseen.
Selkäsaunaa nuo lellipennut kaipaisivat. Mahdollisesti useampaa.
Ja kyllä, minä sain selkääni lapsena jos tein typeryyksiä. Söin sitä ruokaa mitä oli tarjolla - ja ullatus ullatus, minusta kasvoi tervejärkinen, työkykyinen, normaalipainoinen veronmaksaja. Rakastan ja halaan. Enkä odota, että muut silottelisivat tieni.
Pientä ristiriitaisuutta😂
En kyllä ymmärrä, miksi nirsoiluun olisi lääkeenä juuri einekset?
Ovat ensinnäkin lapselle liian suolaisia, sisältävät huonoja rasvoja ja usein ala-arvoisista raaka-aineista koottuja. On melko laadukkaitakin, en sitä sano.
Että jos sitä liha-makaronilaatikkoa pitää olla, niin miksi ei itse tekisi kunnon lihasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten pitäisi tehdä kun lapsi ei syö, jos ei saa pakottaa maistamaan? Minulla kaksi lasta. Esikoinen syö vaikka pieniä kiviä, kuopus söisi pelkkää leipää ja harvoja eineksiä. Sitten hän on kuitenkin kiukkuinen nälkäisenä. Alan olla aivan lopussa. Jos laitan viikon putkeen pelkkiä normaaleja terveellisiä kotiruokia kuten keittoja, patoja ja laatikoita, niin poika on sitten viikon syömättä, paitsi aamu- ja iltapaloilla syö leipää ja leikkelettä. Mitä ihmettä voi tehdä? :(
Kuka on opettanut lapsen syömään niitä eineksiä. Jos lapsi syö vaan nakkeja/kananugetteja ja rankalaisia/valkoista pastaa ketsupilla, niin jossainhan hän on niihin tottunut. Jos kotona tarjoillaa monipuolista, terveellistä kasvispitoista ruokaa, niin nirsokin lapsi löytää jotain mistä hän pitää. Itse lopettaisin kaiken epäterveellisen tarjoamisen ja miettisin mitä terveellistä lapsi suostuu syömään. Jokaisella ruoalla tarjoat jotain mitä nirsokin suostuu syömään hieman edes. Meillä laitetaan hieman kaikkea lautaselle ja rohkaistaan maistamaan, ei koskaan pakoteta. Joskus kestää vuosikin, ennen kun lapsi uskaltaa edes maistaa. Lopulta kuitenkin syövät hiukan edes kaikkea. Ruokapöydässä ollaan kohteliaita ja ei litää yök, hyi, en tykkää tästä puheita edes taaperolta. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta sen julistaminen on epäkohteliasta.
No eipä niitä eineksiä jatkuvasti olekaan. Ihanko oikeasti työssäkäyvän äidin ei ole ok tarjota KOSKAAN kalapuikkoja, pinaattilättyjä tai täytettyä tuorepastaa? Niitä on ollut väliin tarjolla ihan pakon edessä, tai sitten lomareissuilla vaikka valmislihapullia tai nakkeja. Ja kun on huomattu että niitä syö mielellään, niin niitä on pidetty ruokalistalla että edes joskus söisi jotain ns. kunnon ruokaa eikä pelkkää leipää.
Pitäisikö oikeasti pitää itsepäistä lasta vaikka viikko nälässä?
Täyttä puppua!
Olen asunut vuosikausia Ranskassa ja siellä ei nimenomaan kiinnitetä mitään huomiota lasten ruokailuun.
Pöytä katetaan, lapset ottavat mitä ottavat. Välipalakulttuuria ei ole eli ovat aina tosi nälkäisiä. Se vaikuttaa todella paljon lapsen syömiseen, mikä usein unohdetaan. Nirso lapsi ei syö välttämättä, jos nälkä ei todella kurni mahassa.
Meillä oli vaihdossa ranskalainen oppilas, niin oli muuten einesmakaronilaatikko hävinnyt jääkaapista :) Ihan kuriositeettina tämä. Muutenkin tykkäsi kovasti esim. lohikeitosta, uuniriisipuurosta, näkkileivästä ym. Sama kokemus koko luokan vaihdosta.
Että itse me itseämme mollaamme, eivät ranskalaiset.