Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Pitää olla päässä vikaa ja vahvasti, jos haluaa maksaa yli miljoonan siitä, että pääsee raatamaan maatilalle. Kaiken lisäksi toiminta kannattaa ainoastaan tukien avulla, joten motivaatio on mitä on. Paskan saa maksamattakin. Eli onnellisia poikamiesvuosia vaan sinne teidänkin pojalle, ne eivät tule ihan heti loppumaan.

Monet tilat päätyvät myyntiin. Lapset kouluttautuneet ja työelämässä paremmat palkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät, muistakaahan nyt kuitenkin, että se tila on myös sen naisen koti. Jokaisella on oikeus vaikuttaa omaan kotiinsa, ja liiton jatkumisen kannalta on parempi, että pariskunta yhdessä tekee kotiaan mieleiseksi. Ei kukaan kovin pitkään jaksa sellaista elämää, ettei koti tunnu kodilta ja muut sanelevat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Puolisokin varmasti osaltaan osallistuu, joko työpanoksella tai ulkopuolisesta työstä saamillaan tuloilla. Kaikenlaista kunnostusta ja siistimistä kun saa maaseutumiljöössä olla aivan jatkuvasti tekemässä.

Harva miniä asuu siellä aitassa, silti se pitää hävittää?

Harva tänne kirjoittava taitaa edes muistaa, että se talo on isännänkin koti ja todennäköisesti isäntä on maksajana, kun remonttia tehdään. Siksi hänen sanansa painaa paljon enemmän kuin rahattomana taloon tulleen vaimon. Vai oikeastiko olette valmiita maksamaan ne vaatimanne remontit, kun "se koti ei tunnut kodilta".

Oletin, että tässä puhuttiin siitä, että miehen sisarukset tai vanhemmat valittavat tämän pariskunnan päätöksistä, eikä asunnon omistava mies. Tietenkin miehellä pitää olla myös päätäntävalta mitä tontilla tapahtuu ja jos siellä on joku vanha rakennus, jonka hän haluaa ehdottomasti säilyttää, niin on aika törkeää naisen vaatia sen poistamista etenkin jos kyseessä on miehen lapsuudenkoti. 

teri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Hih, ihanko itse tuli tienattua omilla avuilla sananvalta tilaan vai iskäkö auttoi, kun noin koet olevasi parempi ihminen? Jää kuule poikasi naimatta tuolla menolla, mutta se taitaakin olla tavoitteesi? Ehkä itsekin tiedät, että kun tila siirtyy pojalle, niin siinä ei enää sinun sanasi paina, vaikka miten paljon sijoitit perintörahojasi aikanaan ja sekös vasta pelottaa. Kyllä se nuorikko mieheltä luvan saa ja mitä enemmän tappelet vastaan, niin sitä ikävämpi teidän perheelle.

Niele nyt jo se ylpeytesi ja yritä kohdata miniäsi ihan ihmisenä. Sumplitte raha-asiat sitten läpi, kun aletaan häistä puhumaan.

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Huh huh. Kuulostat juuri siltä ikävältä ja ilkeältä anopilta, josta me kaikki olemme kuulleet tarinoita. Jos miniälläsi on yhtään järkeä päässä, eikä katsele maailmaa rakkauden sumentamien lasien läpi niin hän ei tule edes harkitsemaan muuttoa sinne asuntoosi. Muuttavat jonnekin muualle omaan yhteiseen kotiin poikasi kanssa. Hän opiskelee ammatin ja käy töissä jossain muualla. Luovat oman kivan elämän yhdessä paikassa joka on kummankin koti ja jonne anoppi ei tule kertomaan elämän totuuksia muuta kuin kutsuttuna vieraana. Jos osaa käyttäytyä. Ja jos pojallasi on järjenhiventäkään päässään, hän laittaa sinulle rajat. Kertoo kuinka sinä kohtelet hänen vaimoaan ja lastensa äitiä kunnioittavasti ja arvostavasti. Muussa tapauksessa et ole tervetullut hänen kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Ennen riitti sitoutumiseen tieto, että oma ja lasten ja tulevien polvien elanto riippui siitä miten siellä pellolla jaksoi heilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Poika parka, miniät juoksee karkuun tuollaista anoppikokelasta, ja hän jää peräkammaripojaksi hoitamaan rapistuvaa taloa ja ilkeää äitiä. Tilalle ei tule perillisiä eikä jatkajaa, ja se myydään teidän jälkeen paloina ulkopuolisille.

Näitä on niin nähty.

Ja on nähty tiloja, joissa on mukava nuoriemäntä, liuta lapsia ja tila on silti vain ja ainoastaan isännän määräysvallassa. Emäntä käy töissä ja maksaa omat kulunsa ja mielitekonsa. Miksi isäntä olisi joku pankkiautomaatti varattomalle naiselle, kun suuressa osassa maatiloja emäntä on nykyisin korkeakoulututkinnon suorittanut eikä oleta, että mies elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Ennen riitti sitoutumiseen tieto, että oma ja lasten ja tulevien polvien elanto riippui siitä miten siellä pellolla jaksoi heilua.

No mutta hyvät hyssykät. Eikö tämäkin ketju ole jo opettanut, että pesiä ei jaeta ja osinkoja kyttäävät useammat sukupolvet ihan toisten perheiden jäseniä kuin siellä tilalla heiluvat. Ilkeät anopit vielä kyttäävät ja vahtivat syytinkimökeissään kaupan päälle. Ei siinä miniällä juuri emännän osaa ole ja lastensa tulevaisuutta saa siten turvattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Silti palstamammat ovat kilvan vaatimassa määräysvaltaa, vaikka eivät sijoita euroakaan. Kuka on niin hullu, että antaa varattoman määrätä varoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Ennen riitti sitoutumiseen tieto, että oma ja lasten ja tulevien polvien elanto riippui siitä miten siellä pellolla jaksoi heilua.

Onneksi emme kuitenkaan elä enää 1800-luvulla. Silloin tosin vastaavaa ongelmaa ei olisi ollutkaan, kun anopilla ei olisi ollut naisena mitään sananvaltaa lain edessä yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Poika parka, miniät juoksee karkuun tuollaista anoppikokelasta, ja hän jää peräkammaripojaksi hoitamaan rapistuvaa taloa ja ilkeää äitiä. Tilalle ei tule perillisiä eikä jatkajaa, ja se myydään teidän jälkeen paloina ulkopuolisille.

Näitä on niin nähty.

Ja on nähty tiloja, joissa on mukava nuoriemäntä, liuta lapsia ja tila on silti vain ja ainoastaan isännän määräysvallassa. Emäntä käy töissä ja maksaa omat kulunsa ja mielitekonsa. Miksi isäntä olisi joku pankkiautomaatti varattomalle naiselle, kun suuressa osassa maatiloja emäntä on nykyisin korkeakoulututkinnon suorittanut eikä oleta, että mies elättää.

Ongelma aloituksessa olikin se, että tila on edelleen anopin määräysvallassa tai anoppi ainakin kuvittelee niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Silti palstamammat ovat kilvan vaatimassa määräysvaltaa, vaikka eivät sijoita euroakaan. Kuka on niin hullu, että antaa varattoman määrätä varoistaan?

Myös työpanos on sijoitus ja siitä kuuluu saada tuottoa. Esitin tuossa aiemmin esimerkin mielestäni oikeudenmukaisesta optio-ohjelmasta. Siinä pennitön miniä pääsee määräämään tasapuolisesti vasta 45 aviovuoden jälkeen. Luulisi olevan jo siinä vaiheessa ansaittu, jos tila on pystyssä ja avioliitto hengissä.

Tässä keskustelussa on hyvin vastenmielinen piirre nähdä nainen automaattisesti persaukisena ja pelkkänä ach niin varakkaan miehen hyväksikäyttäjänä. Lapsineen olisi valmis jopa salin kustavilaishuonekalut heittämään pihalle. Loppuviimeksi puhutaan melko pienistä tilosta, alle miljoonan, jota isäntä ei edes kokonaisena peri, vaan velkaantuu lunastaessaan sisaruksiaan ulos. Päälle vielä syytingillä kettuilevat appivanhemmat. Tuon saman varallisuustason miehiä on runsaasti liikenteessä ilman sitä lannanluontia ja kiukkuista anoppiakin. Itsellänikin on sellainen ja päälle tulivat aivan ihanat ja tunkeilemattomat appivanhemmat, jotka eivät pakottaneet päälle navettaan tai sälyttäneet nurkkiimme vanhoja romujaan. Poikansa on jopa saanut vapaasti valita ammattinsa ja koulutuksensa. Ai niin, olisi minullakin omaa rahaa ollut joku maalaistomppeli lunastaa, mutta miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Ennen riitti sitoutumiseen tieto, että oma ja lasten ja tulevien polvien elanto riippui siitä miten siellä pellolla jaksoi heilua.

Niin. Siihen aikaan kun Suomi oli maatalousvaltainen maa, maatalouden ulkopuolisia töitä ei juuri ollut, maalaisväkeä ei koulutettu, eikä naisia varsinkaan, ja avioeroja ei tunnettu.

Tervetuloa 2000-luvulle. Naiset voivat valita, eivätkä he ole tyhmiä.

Nyt minulle alkaa valjeta, miksi maaseutu tyhjenee, miehet jäävät vanhoiksipojiksi, ja tilat rapistuvat ja pilkotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?

Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on hyvin vastenmielinen piirre nähdä nainen automaattisesti persaukisena ja pelkkänä ach niin varakkaan miehen hyväksikäyttäjänä. Lapsineen olisi valmis jopa salin kustavilaishuonekalut heittämään pihalle. Loppuviimeksi puhutaan melko pienistä tilosta, alle miljoonan, jota isäntä ei edes kokonaisena peri, vaan velkaantuu lunastaessaan sisaruksiaan ulos. Päälle vielä syytingillä kettuilevat appivanhemmat. Tuon saman varallisuustason miehiä on runsaasti liikenteessä ilman sitä lannanluontia ja kiukkuista anoppiakin. Itsellänikin on sellainen ja päälle tulivat aivan ihanat ja tunkeilemattomat appivanhemmat, jotka eivät pakottaneet päälle navettaan tai sälyttäneet nurkkiimme vanhoja romujaan. Poikansa on jopa saanut vapaasti valita ammattinsa ja koulutuksensa. Ai niin, olisi minullakin omaa rahaa ollut joku maalaistomppeli lunastaa, mutta miksi ihmeessä?

Miltä vuosikymmeneltä kirjoitat? Tuollaista sisarusten lunastamista ei ole ollut enää vuosikymmeniin!

Meidän mökin naapurissa on karjatila, jonka omistaja on nainen. Hän meni naimisiin agrologin kanssa, joka ryhtyi korjaamaan vanhoja rakennuksia, remontoi talon, rakensi uuden navetan, teki töitä enemmän kuin vaimonsa.

Jollain kylpyläreissulla vaimo rakastui ja aviomies sai lähteä tyhjin taskuun, vaikka oli 10 vuotta tehnyt tilan hyväksi työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?

Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.

Kun se aamukahvin keittäminen ei ole sellainen työpanos, josta on tapana tavallisessa perheessä maksaa, niin miksi se on maataloudessa tilan töihin osallistumista?

Suurimmassa osassa maataloja tilaa omistamaton emäntä ei auta missään sesonkikiireissä ihan siksi, että ei osaa. Joku viljakuorman ajaminen kerran päivässä pellolta kuivurille on toki työtä, mutta ei niin arvokasta, että sillä saisi edes 30 vuodessa satojen tuhansien arvosta oikeutta tilaan.

Avioliitossa on tapana jakaa tulot, mutta silloin jaetaan myös yksityiset velat - eikös? Eli kun tulee aika maksaa 50 000 lainasumma, niin miniäkin kaivaa kuvetta vai olettaako hän, että tilan tulopuoli on yhteinen, menot eivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Ennen riitti sitoutumiseen tieto, että oma ja lasten ja tulevien polvien elanto riippui siitä miten siellä pellolla jaksoi heilua.

Niin. Siihen aikaan kun Suomi oli maatalousvaltainen maa, maatalouden ulkopuolisia töitä ei juuri ollut, maalaisväkeä ei koulutettu, eikä naisia varsinkaan, ja avioeroja ei tunnettu.

Tervetuloa 2000-luvulle. Naiset voivat valita, eivätkä he ole tyhmiä.

Nyt minulle alkaa valjeta, miksi maaseutu tyhjenee, miehet jäävät vanhoiksipojiksi, ja tilat rapistuvat ja pilkotaan.

Maaseudun asukkaista suurin osa ei viljele maata! Eikä tiloja todellakaan pilkota, niiden viljeleminen itsenäisinä yksikköinä päättyy ja joku ottaa ne lisämaaksi.