Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

Kuka hullu aittoja purkaa. Vanhan ajan hirsiaittoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele etteivät maalaismiehet naisia löydä. Tässäkin käy ilmi vihamielinen ja halveksuva suhtautuminen jokaiseen, joka kehtaa sinne maatilalle muuttaa asumaan ja jättämään elämästään mitään merkkiä, mitään ei saisi nainen tehdä eikä eikä oikeastaan se tila edes ole hänen kotinsa vaan perikuntien. Hoitakaa ihmeessä ne paperiasianne ja jakakaa perinnöt silloin kun niiden aika on tai se tila on aina poikamiehellä.

Aika harvassa on ne naiset, jotka tuovat tilalle 800 000 euroa ja lunastavat siitä puolet omakseen. Ei kai voi ajatella, että mies on se, joka sijoittaa koko työpanoksensa maatilaan ja nainen tuhlaa puolison omaisuutta.

Sen naisenko tulisi sitten kulkea seiniä pitkin nurkissa ja käyttää työpanoksensa oman perheensä ulkopuolisten omaisuuden ylläpitämiseen ilman omaa kotia?

Sen naisen tulee ymmärtää, että jos ei sijoita euroakaan siihen tilaan, niin ei saa mitään määräysvaltaa. Ei vuokrakämpässäkään saa tehdä omia remontteja ja laskuttaa niitä omistajalta, joten jos ei naisella ole rahaa vaatimustensa maksamiseen, niin sitten jättää vaatimatta.

Silloin naisen ei tarvitse panna tikkua ristiin tilan eteen. Työpaikka kannattaa pitää kaupungissa, tosin voipi olla, että paree kun pitää sen asuntonsakin kaupungissa, helpompi tehdä työmatkat ja saa laittaa mieleisekseen. Itse asiassa helpompaa kaikille kun ottaa kaupunkilaisen miehen ja jättää vanhemmistaan riippuvaisen maalaistollukan tumputtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Poika parka, miniät juoksee karkuun tuollaista anoppikokelasta, ja hän jää peräkammaripojaksi hoitamaan rapistuvaa taloa ja ilkeää äitiä. Tilalle ei tule perillisiä eikä jatkajaa, ja se myydään teidän jälkeen paloina ulkopuolisille.

Näitä on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Simpauttaja sijoittuu 40 vuoden takaiseen aikaan.

Sivusta seuranneena, maalla ei ole juuri mikään muuttunut tuona aikana. Ja kaikki kaunat tuoreena mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu aittoja purkaa. Vanhan ajan hirsiaittoja.

Lahonneet pystyyn?

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Hih, ihanko itse tuli tienattua omilla avuilla sananvalta tilaan vai iskäkö auttoi, kun noin koet olevasi parempi ihminen? Jää kuule poikasi naimatta tuolla menolla, mutta se taitaakin olla tavoitteesi? Ehkä itsekin tiedät, että kun tila siirtyy pojalle, niin siinä ei enää sinun sanasi paina, vaikka miten paljon sijoitit perintörahojasi aikanaan ja sekös vasta pelottaa. Kyllä se nuorikko mieheltä luvan saa ja mitä enemmän tappelet vastaan, niin sitä ikävämpi teidän perheelle.

Niele nyt jo se ylpeytesi ja yritä kohdata miniäsi ihan ihmisenä. Sumplitte raha-asiat sitten läpi, kun aletaan häistä puhumaan.

Miniä kirjoitti:

Kotonani saatettiin käydä hakemassa vintiltä tai varastoista tavaroita siten ettei edes poikettu tuvassa tervehtimässä.

---

Aloittaja ja muut. Muistakaa että tila on nyt toisten koti eikä teidän koti ja kunnioittakaa sitä. Ja viekää omat romunne pois toisten nurkista jos niitä on sinne jäänyt.

Ensin valitat, että tavaroita haettiin ja sitten käsket hakemaan tavarat.

No joo, kyllä minä silti enimmäkseen olin vuodatuksesi puolella. Ei tietenkään ole oikein tulla toisen kotiin ja mykkänä hääriä pihapiirissä. Asiallista olisi tervehtiä talon väkeä, ja näyttää, että ihan omia tavaroita tässä ollaan hakemassa eikä salaa kuljetella talon irtaimistoa pois.

Miksi ne pitäisi säästää? Eiköhän noita museoituja aittoja ole Suomessa sen verran paljon, että ei tarvitse väkisin pitää sellaista omalla pihallaan jos ei halua. 

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Kotonani saatettiin käydä hakemassa vintiltä tai varastoista tavaroita siten ettei edes poikettu tuvassa tervehtimässä.

---

Aloittaja ja muut. Muistakaa että tila on nyt toisten koti eikä teidän koti ja kunnioittakaa sitä. Ja viekää omat romunne pois toisten nurkista jos niitä on sinne jäänyt.

Ensin valitat, että tavaroita haettiin ja sitten käsket hakemaan tavarat.

No joo, kyllä minä silti enimmäkseen olin vuodatuksesi puolella. Ei tietenkään ole oikein tulla toisen kotiin ja mykkänä hääriä pihapiirissä. Asiallista olisi tervehtiä talon väkeä, ja näyttää, että ihan omia tavaroita tässä ollaan hakemassa eikä salaa kuljetella talon irtaimistoa pois.

Kukaan ei halua pitää kotiaan monen ihmisen muistovarastona. Kun kerralla hakee omansa pois, tulee lisää tilaa ja ylimääräisen romun kohtaloa voi miettiä. Toisen aarre on usein toisen romu, sen ensisijainen paikka on omistajansa luona.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät, muistakaahan nyt kuitenkin, että se tila on myös sen naisen koti. Jokaisella on oikeus vaikuttaa omaan kotiinsa, ja liiton jatkumisen kannalta on parempi, että pariskunta yhdessä tekee kotiaan mieleiseksi. Ei kukaan kovin pitkään jaksa sellaista elämää, ettei koti tunnu kodilta ja muut sanelevat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Puolisokin varmasti osaltaan osallistuu, joko työpanoksella tai ulkopuolisesta työstä saamillaan tuloilla. Kaikenlaista kunnostusta ja siistimistä kun saa maaseutumiljöössä olla aivan jatkuvasti tekemässä.

Harva miniä asuu siellä aitassa, silti se pitää hävittää?

Harva tänne kirjoittava taitaa edes muistaa, että se talo on isännänkin koti ja todennäköisesti isäntä on maksajana, kun remonttia tehdään. Siksi hänen sanansa painaa paljon enemmän kuin rahattomana taloon tulleen vaimon. Vai oikeastiko olette valmiita maksamaan ne vaatimanne remontit, kun "se koti ei tunnut kodilta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Hih, ihanko itse tuli tienattua omilla avuilla sananvalta tilaan vai iskäkö auttoi, kun noin koet olevasi parempi ihminen? Jää kuule poikasi naimatta tuolla menolla, mutta se taitaakin olla tavoitteesi? Ehkä itsekin tiedät, että kun tila siirtyy pojalle, niin siinä ei enää sinun sanasi paina, vaikka miten paljon sijoitit perintörahojasi aikanaan ja sekös vasta pelottaa. Kyllä se nuorikko mieheltä luvan saa ja mitä enemmän tappelet vastaan, niin sitä ikävämpi teidän perheelle.

Niele nyt jo se ylpeytesi ja yritä kohdata miniäsi ihan ihmisenä. Sumplitte raha-asiat sitten läpi, kun aletaan häistä puhumaan.

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Pitää olla päässä vikaa ja vahvasti, jos haluaa maksaa yli miljoonan siitä, että pääsee raatamaan maatilalle. Kaiken lisäksi toiminta kannattaa ainoastaan tukien avulla, joten motivaatio on mitä on. Paskan saa maksamattakin. Eli onnellisia poikamiesvuosia vaan sinne teidänkin pojalle, ne eivät tule ihan heti loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät, muistakaahan nyt kuitenkin, että se tila on myös sen naisen koti. Jokaisella on oikeus vaikuttaa omaan kotiinsa, ja liiton jatkumisen kannalta on parempi, että pariskunta yhdessä tekee kotiaan mieleiseksi. Ei kukaan kovin pitkään jaksa sellaista elämää, ettei koti tunnu kodilta ja muut sanelevat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Puolisokin varmasti osaltaan osallistuu, joko työpanoksella tai ulkopuolisesta työstä saamillaan tuloilla. Kaikenlaista kunnostusta ja siistimistä kun saa maaseutumiljöössä olla aivan jatkuvasti tekemässä.

Harva miniä asuu siellä aitassa, silti se pitää hävittää?

Harva tänne kirjoittava taitaa edes muistaa, että se talo on isännänkin koti ja todennäköisesti isäntä on maksajana, kun remonttia tehdään. Siksi hänen sanansa painaa paljon enemmän kuin rahattomana taloon tulleen vaimon. Vai oikeastiko olette valmiita maksamaan ne vaatimanne remontit, kun "se koti ei tunnut kodilta".

Se vino lahonnut aitta pilaa pihapiirin. Miniänkö sen kuvittelet ajaneen matalaksi vai olisiko poikasi tehnyt sen miniän pyynnöstä?

Asutko sinä siellä aitassa?

Miehen kotona on neljä lasta eikä kukaan heistä jatka tilaa. Kaikilla on hyvä koulutus ja huomattavasti parempi palkkaiset työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simpauttaja sijoittuu 40 vuoden takaiseen aikaan.

Sivusta seuranneena, maalla ei ole juuri mikään muuttunut tuona aikana. Ja kaikki kaunat tuoreena mielessä.

Paikalla olevana olen vahvasti eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Hih, ihanko itse tuli tienattua omilla avuilla sananvalta tilaan vai iskäkö auttoi, kun noin koet olevasi parempi ihminen? Jää kuule poikasi naimatta tuolla menolla, mutta se taitaakin olla tavoitteesi? Ehkä itsekin tiedät, että kun tila siirtyy pojalle, niin siinä ei enää sinun sanasi paina, vaikka miten paljon sijoitit perintörahojasi aikanaan ja sekös vasta pelottaa. Kyllä se nuorikko mieheltä luvan saa ja mitä enemmän tappelet vastaan, niin sitä ikävämpi teidän perheelle.

Niele nyt jo se ylpeytesi ja yritä kohdata miniäsi ihan ihmisenä. Sumplitte raha-asiat sitten läpi, kun aletaan häistä puhumaan.

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Voi kyllä miniäkokelas sinusta eroon pääsee. Pikemmin kuin arvaatkaan. Ja sen jälkeen ne seuraavatkin miniäkokelaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Hih, ihanko itse tuli tienattua omilla avuilla sananvalta tilaan vai iskäkö auttoi, kun noin koet olevasi parempi ihminen? Jää kuule poikasi naimatta tuolla menolla, mutta se taitaakin olla tavoitteesi? Ehkä itsekin tiedät, että kun tila siirtyy pojalle, niin siinä ei enää sinun sanasi paina, vaikka miten paljon sijoitit perintörahojasi aikanaan ja sekös vasta pelottaa. Kyllä se nuorikko mieheltä luvan saa ja mitä enemmän tappelet vastaan, niin sitä ikävämpi teidän perheelle.

Niele nyt jo se ylpeytesi ja yritä kohdata miniäsi ihan ihmisenä. Sumplitte raha-asiat sitten läpi, kun aletaan häistä puhumaan.

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Hienoa, että päästät pojan muuttamaan pois kotoa. Tekee varmasti hyvää kaikille.

Kaikenlaista meininkiä. Minä menin naimisiin maanviljelijän kanssa ja remontoitiin vanha talo maalla mieleiseksemme. Molemmat käydään palkkatöissä ja mies myös jatkaa tilaa. Ei ole anoppi ja appi motkottaneet mistään, asuvat kaupungissa ja käyvät korkeintaan auttamassa tilan töissä kun pyydetään. Ilmeisesti nämä ovat henkilökysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Kotonani saatettiin käydä hakemassa vintiltä tai varastoista tavaroita siten ettei edes poikettu tuvassa tervehtimässä.

---

Aloittaja ja muut. Muistakaa että tila on nyt toisten koti eikä teidän koti ja kunnioittakaa sitä. Ja viekää omat romunne pois toisten nurkista jos niitä on sinne jäänyt.

Ensin valitat, että tavaroita haettiin ja sitten käsket hakemaan tavarat.

No joo, kyllä minä silti enimmäkseen olin vuodatuksesi puolella. Ei tietenkään ole oikein tulla toisen kotiin ja mykkänä hääriä pihapiirissä. Asiallista olisi tervehtiä talon väkeä, ja näyttää, että ihan omia tavaroita tässä ollaan hakemassa eikä salaa kuljetella talon irtaimistoa pois.

Et nyt ymmärtänyt: sukulaiset siis pitävät vanhoja tavaroitaan toisten vinteillä ja varastoissa " kun teillä sitä tilaa siellä on" eikä niitä tietenkään saa käyttää, myydä eikä heittää pois. Siellä sitten joku auto tai moottoripyörä lojuu unohdettuna kymmenen vuotta tilaa viemässä, tai vanhat koulukirjat ja astiat, vaatteita ja 70- luvun huonekaluja ja leluja, kun mitään ei osata laittaa pois, ja miksi tarvitsisi kun ei ole omissa nurkissa.

Kun mä miehen kanssa ostin ekan talon, ja appivanhemmat möi samaan aikaan omansa, ne teki saman tempun meille. Vintit ja varastot tuli täyteen heti muuttopäivänä vanhaa roinaa, joilla ei ollut ollut vuosikymmeniin mitään tekoa, mutta piti vaan jossain säilyttää. Mies ei osannut sanoa mitään. Mitään hyödyllistä ei kyllä meille käyttöön tullut. Niitä sitten kymmenen vuotta säilyteltiin, ja eron tultua menivät roskalavalle.

-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät, muistakaahan nyt kuitenkin, että se tila on myös sen naisen koti. Jokaisella on oikeus vaikuttaa omaan kotiinsa, ja liiton jatkumisen kannalta on parempi, että pariskunta yhdessä tekee kotiaan mieleiseksi. Ei kukaan kovin pitkään jaksa sellaista elämää, ettei koti tunnu kodilta ja muut sanelevat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Puolisokin varmasti osaltaan osallistuu, joko työpanoksella tai ulkopuolisesta työstä saamillaan tuloilla. Kaikenlaista kunnostusta ja siistimistä kun saa maaseutumiljöössä olla aivan jatkuvasti tekemässä.

Harva miniä asuu siellä aitassa, silti se pitää hävittää?

Harva tänne kirjoittava taitaa edes muistaa, että se talo on isännänkin koti ja todennäköisesti isäntä on maksajana, kun remonttia tehdään. Siksi hänen sanansa painaa paljon enemmän kuin rahattomana taloon tulleen vaimon. Vai oikeastiko olette valmiita maksamaan ne vaatimanne remontit, kun "se koti ei tunnut kodilta".

Eivätköhän he ihan yhteistuumin ole laittaneet eurot jonoon, ja todenneet että tuo aittakin kaatuu ihan just, eikä ole varaa sitä alkaa korjata, kun päärakennuksen kattoremonttiin ja putkiremonttiin on pakko ottaa jo lainaa.

Vai meinasitko että se nuori emäntä ihan omin pikku kätösin sen aitan purki. Kyllä isäntä on sen ollut purkamassa tai maksanut jollekulle että joko lahot hirret on siivottu pois, tai on myyty hirret jollekin naapurille. Tässä tapauksessa toimitaan vain kuinka historiassa aina on toimittu, hirsirakennuksia on siirretty ja kierrätetty.

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.