Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

Kuka ne aitat omistaa? Hän päättää mitä niille tehdään.

Jotkut ovat sellaisia etteivät kunnioita melkein mitään vanhaa. Heillä ei ole tunnesiteitä näihin asioihin ja siten on helppo luopua.

Ei ole oikein, että hävittää omin lupineen toisen omaisuutta.

Puistattaa melkein tuollainen huseeraaja.

Jos hän omistaa ne tai puolet niistä ja on puolisonsa kanssa asiasta sopinut niin ei sen pitäis kellekään kuulua mitään.

Itseä niiiiiin kyllästyttää ne sukulaiset, jotka kuvittelevat että kaikki jatkuu samalla tavalla kun tila tai talo maalla vaihtaa omistajaa; ihan tiedoksi että ei jatku! Jokainen "naitu" tuo oman lisänsä asioihin ja tekee omistamallaan tilalla/talolla mitä haluaa , vaikka myy mustalaisille koska hänellä on siihen oikeus. Niin se vain menee!

Ja aitat olivat millaisessa kunnossa? Osa ei saa hävittää edes pihalle puolittain romahtanutta rakennusta, varsinainen asuintalo on kuin maaseutumuseo.

Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!

Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.

Etkö aloittaja voi hyväksyä, että maatila on nyt tuon naisen koti. Koti. Kaikki saa laittaa kotonaan asiat haluamakseen. Etkö sinäkin saa kotonasi? Minä olen tuollainen maatilalle naitu ja vaikka omistankin tilasta 50 % ja asuin talossa mieheni ja lasteni kanssa niin en silti koskaan saanut tuntea että asuin omassa kotonani vaan toisten kotona. Kotini oli muualle muuttaneiden sisarusten ja appivanhempien varasto. Kotiini saattoi tulla milloin vain miehen sisarusten teiniporukka kavereineen (noin 10 henkilöä) asumaan laskettelureissun ajaksi, ja minun piti kestitä heidät. Kotonani saatettiin käydä hakemassa vintiltä tai varastoista tavaroita siten ettei edes poikettu tuvassa tervehtimässä. Ja koko ajan sain kuulla mitä olin tällä kertaa tehnyt kodissani "väärin".

En kestänyt tuota. Ostimme talon läheisestä kaupungista ja muutimme pois tilalta. On ihanaa asua omassa kodissa jossa saa laittaa asiat sille mallille kuin itse haluaa. Maatalo on nyt rapistunut, kun siitä ei kukaan pidä huolta. Mieheni ei ole sen tyyppinen että hänellä olisi tullut pidettyä talo kunnossa ja minulla siihen ei ole kiinnostusta. Tulee huono olo kun käy siellä ja muistelee siellä asuttua aikaa. Mutta onpahan tila pysynyt suvussa.

Aloittaja ja muut. Muistakaa että tila on nyt toisten koti eikä teidän koti ja kunnioittakaa sitä. Ja viekää omat romunne pois toisten nurkista jos niitä on sinne jäänyt.

Jos toisen omaa hävittää, niin taitaa olla vahingonteko kyseessä. Tavaran arvosta kai riippuu millaisen sanktion saa.

Omaa omaisuutta sen sijaan saa hävittää kuten haluaa, ellei ole esim. hukkaamiskielto päällä.

Eiks tällaiset asiat opetella yleensä jo peruskoulussa?

Se ainakaan ei ole oikein että maatilalla joskus asunut pyrkii määräilemään mitä nykyiset asukkaat (paikan omistajat) omaisuudellaan tekevät.

Kannattaa selvittää ne morsiamen intressit ennen aamenta. Jos on uuden ja kiiltävän perään niin rakentakaa suosiolla heti moderni pihapiiri taloineen sinne tiluksien toiseen päähän. Mikäli taas perinteet miellyttää niin menkää siihen vanhaan miljööseen. Siitä ei tule kuin kalabaliikki, tunnemyrsky ja sekasotku, jos vuosisataista asuinpaikkaa lähtee tuunaamaan tämän päivän kansainvälisten sisustuslehtien malliin.

Eiköhän ole keskenään sopineet nuo puolisot. Teille jotka ette asu siellä ei asia kuulu lainkaan.

Ps. Älkää menkö haitaksi kesäaikana. Silloin on paljon työtä.

Tästä syystä avioehto on ainoa mahdollinen ratkaisu. Tilalle tullut voi jatkaa omassa työssään, tilan ostanut päättää, mitä omallaan tekee.

Minun on usein pitänyt tehdä aloitus tästä samasta aiheesta.

Olen se vanhaan sukutaloon muuttanut, mutta tämä on minun sukuni talo.

Oikestaan elän kokoajan kaikkien sisarusteni, vanhempieni ja nyt jo aikuisten lasteni lapsuus-, nuoruus -kotimuseossa.

Aika pitkälti kaikki paineet tulevat omasta itsestäni, niin hävittämisen kuin säilyttämisenkin, naapurissa edellisen sukupolven emäntä teki selväksi että tämä on minun kotini. Nyt nuori isäntä polvi silmii suhteilta serkkuihinsa, joita ei ole 25v tavannut.

Piharakennusten suhteen en koe hävitystarvetta ja uutta kyllä voi rakentaa, mutta varsinainen koti on sisustettu "niinkuin aina on", usein sanon ottakaa viekää mitä vaan siskoille ja lapsilleni, mutta heillä on omalla maulla sisustetut kodit. Toki edellisen sukupolven lastulevyhuonekaluja olen hävittänyt.

En oikein haluaisi kotimuseon pitäjäksikään niinkuin etäs tuttu, navetta josta lehmät on muuttaneet on sisustettu vanhoilka huonekaluilla ja kitiin hankittu uutta.

Vierailija kirjoitti:

Minun on usein pitänyt tehdä aloitus tästä samasta aiheesta.

Olen se vanhaan sukutaloon muuttanut, mutta tämä on minun sukuni talo.

Oikestaan elän kokoajan kaikkien sisarusteni, vanhempieni ja nyt jo aikuisten lasteni lapsuus-, nuoruus -kotimuseossa.

Aika pitkälti kaikki paineet tulevat omasta itsestäni, niin hävittämisen kuin säilyttämisenkin, naapurissa edellisen sukupolven emäntä teki selväksi että tämä on minun kotini. Nyt nuori isäntä polvi silmii suhteilta serkkuihinsa, joita ei ole 25v tavannut.

Piharakennusten suhteen en koe hävitystarvetta ja uutta kyllä voi rakentaa, mutta varsinainen koti on sisustettu "niinkuin aina on", usein sanon ottakaa viekää mitä vaan siskoille ja lapsilleni, mutta heillä on omalla maulla sisustetut kodit. Toki edellisen sukupolven lastulevyhuonekaluja olen hävittänyt.

En oikein haluaisi kotimuseon pitäjäksikään niinkuin etäs tuttu, navetta josta lehmät on muuttaneet on sisustettu vanhoilka huonekaluilla ja kitiin hankittu uutta.

Jopas tuli kirjoitusvirheitä

Asun kodissa, joka on sisustettu pääosin 1920-luvulla. Lastenhuoneissa on uusia huonekaluja, verhot on uudet ja remontti tehty pari vuotta sitten, mutta muuten tämä on kuin museo tai oikein iso mummola. Minusta ihana! Mikään ei ole niin kaunista kuin aamuaurinko salissa vaaleita pöytäryhmiä ja sohvaa kultaamassa tai keittiö, jonka pirtinpenkit ovat niin vanhat, että niiden pinnassa puiden syyt ovat hioutuneet äärettömän tasaisiksi.

En kaipaa Ikean kertakäyttökalusteita, kun voin asua näin!

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ole keskenään sopineet nuo puolisot. Teille jotka ette asu siellä ei asia kuulu lainkaan.

Ps. Älkää menkö haitaksi kesäaikana. Silloin on paljon työtä.

Kyllä se kuuluu, jos tila on jakamatta jopa kahden sukupolven osalta. Niitäkin on joissa pesää ei ole jaettu viimeiseen 70-80 vuoteen, joten omistajia on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ole keskenään sopineet nuo puolisot. Teille jotka ette asu siellä ei asia kuulu lainkaan.

Ps. Älkää menkö haitaksi kesäaikana. Silloin on paljon työtä.

Kyllä se kuuluu, jos tila on jakamatta jopa kahden sukupolven osalta. Niitäkin on joissa pesää ei ole jaettu viimeiseen 70-80 vuoteen, joten omistajia on paljon.

Siinä tapauksessa se on täysin teidän omaa vikaanne, kun ette hoida asioistamme. Jätätte tilalla asuvat romujen ja lahojen keskelle, ja vingutte, kun paikkoja uudistetaan. Just.

En ihmettele etteivät maalaismiehet naisia löydä. Tässäkin käy ilmi vihamielinen ja halveksuva suhtautuminen jokaiseen, joka kehtaa sinne maatilalle muuttaa asumaan ja jättämään elämästään mitään merkkiä, mitään ei saisi nainen tehdä eikä eikä oikeastaan se tila edes ole hänen kotinsa vaan perikuntien. Hoitakaa ihmeessä ne paperiasianne ja jakakaa perinnöt silloin kun niiden aika on tai se tila on aina poikamiehellä.

Onhan se hyvänen aika aikamoista kukkoilua kun satoja vuosia vanhalle maatilalle tulee miniä ja vähän ajan päästä alkaa tulla vaatimuksia miten se ja se juttu pitää hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän omistaa ne tai puolet niistä ja on puolisonsa kanssa asiasta sopinut niin ei sen pitäis kellekään kuulua mitään.

Itseä niiiiiin kyllästyttää ne sukulaiset, jotka kuvittelevat että kaikki jatkuu samalla tavalla kun tila tai talo maalla vaihtaa omistajaa; ihan tiedoksi että ei jatku! Jokainen "naitu" tuo oman lisänsä asioihin ja tekee omistamallaan tilalla/talolla mitä haluaa , vaikka myy mustalaisille koska hänellä on siihen oikeus. Niin se vain menee!

Juridisesti kyllä, mutta moraalisesti ei mene niin.

600 vuotta vanha sukutila on eri asia kuin 17 vuotta vanha omakotitalo vuokratontilla.

Vaikka "minäminä-ajanhenkeen" kuuluukin kaltaisesi ajattelutapa ja toisaalta kaiken perinteisten arvojen tuhoaminen, kyllä tässä tapauksessa tiedät itsekin olevasi väärässä.