Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein että maatilalle naitu hävittää
19.07.2017 |
sieltä kaiken vanhan? Viimeisin tempaus oli aittojen purkaminen.
Kommentit (252)
Nyt on vielä "pelottavampaa" kun on tuo konmarimuoti. Tosin taitaa sen säännöissä olla että puolison tavaroita ei saa hävittää ilman lupaa. Mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin nuori, äitini neuvo oli välttää kahta asiaa - avioton lapsi ja maanviljelijän naiminen. Molemmissa joutuu kurjaan jamaan.
Kyllä jossain vaiheessa kannattaisi se jakokin tehdä, eli jokaisessa sukupolvessa, tiedän tapsuksen jossa miniän pelättiin hävittävän talon ja jako jätettiin tekemättä.
Lopulta oltiin tilanteessa, että osakkaita oli 17, eipä enää ollut muuta mahdollisuutta kuin myydä koko tila päärakennuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Tuo nyt on ihan tavallista. Sitä suvun vanhaa taloa arvostetaan enemmän kuin historiatonta uudisrakennusta, joten nuoripari saa sen, joka on arvokkainta.
Meillä mies on luvannut äidilleen että sali säilytetään koskemattomana. Siellä on antiikkiset huonekalut, iso kirjahylly täynnä kirjoja, seinällä valokuvat monen sukupolven isännistä ja emännistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Ihan järkevä ratkaisu, varmaan yhdessä tehty päätös sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Olen myös nähnyt vastaavan, eläkkeelle jääneet vanhuksia jo, ja aina kehunut kuinka ihanasti heillä on asiat. Tuttu tila, piha jne, mutta asunto missä voi asua. Harva "nuoripari" ottaa nykyään vanhempiaan omalle pihalleen asumaan.
Olen myös nähnyt väkisin ikivanhaan taloon jääneitä vanhuksia jotka sitten kaatuilevat kynnyksiin, eivät pääse ulos, koska rappuset, eivät pääse pesulle piharakennukseen/kellariin, kärsivät kylmyydestä, yms. On pelkästään järkevää, että asunto on ikääntyessä erilainen. Vielä järkevämpää on totutella siihen hyvissä ajoin eikä sitten 80v päälle kun ei enää niin vaan sopeudu ja totu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Niin mikä tässä on mielestäsi niin kovin ihmeellistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän omistaa ne tai puolet niistä ja on puolisonsa kanssa asiasta sopinut niin ei sen pitäis kellekään kuulua mitään.
Itseä niiiiiin kyllästyttää ne sukulaiset, jotka kuvittelevat että kaikki jatkuu samalla tavalla kun tila tai talo maalla vaihtaa omistajaa; ihan tiedoksi että ei jatku! Jokainen "naitu" tuo oman lisänsä asioihin ja tekee omistamallaan tilalla/talolla mitä haluaa , vaikka myy mustalaisille koska hänellä on siihen oikeus. Niin se vain menee!
Juridisesti kyllä, mutta moraalisesti ei mene niin.
600 vuotta vanha sukutila on eri asia kuin 17 vuotta vanha omakotitalo vuokratontilla.Vaikka "minäminä-ajanhenkeen" kuuluukin kaltaisesi ajattelutapa ja toisaalta kaiken perinteisten arvojen tuhoaminen, kyllä tässä tapauksessa tiedät itsekin olevasi väärässä.
Sinulle on varmaan sitten ihan ok, että isäntäpari muuttaa muualle uuteen taloon ja moraalisesti arvokas sukusi talo jää rapistumaan omassa rauhassaan? Sittenkö on hyvä kun katto tulee sisään?
Rakennuskantaa nyt vaan pitää joskus uudistaa, ei ne loputtomiin kestä ja toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Niin mikä tässä on mielestäsi niin kovin ihmeellistä?
Tuo perinne on yhtä vanha kuin maamme, itseasiassa vanhempikin.
Tottakai taloa pitämään jäävät asuvat päärakennuksessa ja vanha pari muuttaa ns. vaarinpirttiin samaan pihapiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katon korjaaminen on hieman eri asia kuin tärvellä vanha arvokas tyyli. Laittakaa vaan laminaattia puulankkulattian päälle heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Mitäpä jos eläkkeelle siirtyvät tarvitsivat paremmin itselleen sopivat tilat? Voi olla liikkumiseen liittyviä vaikeuksia, tai vanhaa taloa on raskasta ylläpitää. Tai sitten haluavat modernia mukavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Tuo nyt on ihan tavallista. Sitä suvun vanhaa taloa arvostetaan enemmän kuin historiatonta uudisrakennusta, joten nuoripari saa sen, joka on arvokkainta.
Arvostaminen tarkoittaa sitä, että taloa myös pidetään kunnossa. Tuttava asuu jakamattoman tilan päärakennuksessa. Puolisonsa hoitaa tilaa ja on lähinnä vähävarainen, tuttava käy töissä tilan ulkopuolella eikä halua sijoittaa rahaa hänelle/puolisolle kuulumattomaan omaisuuteen. Päärakennus on hirveässä kunnossa ja täydellisen remontin tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Mitäpä jos eläkkeelle siirtyvät tarvitsivat paremmin itselleen sopivat tilat? Voi olla liikkumiseen liittyviä vaikeuksia, tai vanhaa taloa on raskasta ylläpitää. Tai sitten haluavat modernia mukavuutta.
Nämä eläkkeelle jäänet olivat noin 50 v. Varsin hyväkuntoisia ja sekaantuivat tilan päätöksiin aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvänen aika aikamoista kukkoilua kun satoja vuosia vanhalle maatilalle tulee miniä ja vähän ajan päästä alkaa tulla vaatimuksia miten se ja se juttu pitää hävittää.
Tulin maatilalle uudeksi emännäksi. Hävitettiin paljon vanhoja nuhjuisia kalusteita ja tekstiilejä, koko talo rempattiin moderniksi pinnoiltaan. En todellakaan olisi suostunu asumaan noin kun appivanhemmat, ei mieskään... Eipä taida nuo vanhat talot täytettyine eläimine kelvata nykyihmisille
Vierailija kirjoitti:
Katon korjaaminen on hieman eri asia kuin tärvellä vanha arvokas tyyli. Laittakaa vaan laminaattia puulankkulattian päälle heh.
Millä saa tukkia hiiren- ja rotankolot?
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele etteivät maalaismiehet naisia löydä. Tässäkin käy ilmi vihamielinen ja halveksuva suhtautuminen jokaiseen, joka kehtaa sinne maatilalle muuttaa asumaan ja jättämään elämästään mitään merkkiä, mitään ei saisi nainen tehdä eikä eikä oikeastaan se tila edes ole hänen kotinsa vaan perikuntien. Hoitakaa ihmeessä ne paperiasianne ja jakakaa perinnöt silloin kun niiden aika on tai se tila on aina poikamiehellä.
Aika harvassa on ne naiset, jotka tuovat tilalle 800 000 euroa ja lunastavat siitä puolet omakseen. Ei kai voi ajatella, että mies on se, joka sijoittaa koko työpanoksensa maatilaan ja nainen tuhlaa puolison omaisuutta.
Antakaa ihmisten laittaa kotinsa sellaiseksi kuin tykkäävät. Meillä on yksi elämä aikaa nauttia täällä olosta, mitään ei täältä saa mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita topakoita emäntiä. Ensin lähtee karja, sitten vanha talo ja uusi tilalle. Sitten lähtee se emäntä ja vie puolet tilasta mennessään. Eli avioehto, hyvät isännät!
Itse olen nähnyt tällaisen version nuoripari muuttaa vanhaa 1800-1900 -luvun maataloon ja eläkkeelle jäävälle isäntäparille rakennetaan uusi talo viereen... ei voi kuin ihmetellä.
Mitäpä jos eläkkeelle siirtyvät tarvitsivat paremmin itselleen sopivat tilat? Voi olla liikkumiseen liittyviä vaikeuksia, tai vanhaa taloa on raskasta ylläpitää. Tai sitten haluavat modernia mukavuutta.
Nämä eläkkeelle jäänet olivat noin 50 v. Varsin hyväkuntoisia ja sekaantuivat tilan päätöksiin aktiivisesti.
Tulee sitä ikää koko ajan lisää. Olisiko isäntäparin pitänyt muuttaa toiseen taloon ja sitten vaihtaa myöhemmin eläköityneiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvänen aika aikamoista kukkoilua kun satoja vuosia vanhalle maatilalle tulee miniä ja vähän ajan päästä alkaa tulla vaatimuksia miten se ja se juttu pitää hävittää.
Tulin maatilalle uudeksi emännäksi. Hävitettiin paljon vanhoja nuhjuisia kalusteita ja tekstiilejä, koko talo rempattiin moderniksi pinnoiltaan. En todellakaan olisi suostunu asumaan noin kun appivanhemmat, ei mieskään... Eipä taida nuo vanhat talot täytettyine eläimine kelvata nykyihmisille
Eli tehtiin ns. peruspilaus...
Nykynaiset ottaa ihan liian tosissaan nuo sukujen paineet. Mitä lähemmin ystävystyy kaikkien kanssa, sen vapaammin voi toteuttaa itseään. Se että maatilalla kaikki olisi aloitettavissa puhtaalta pöydältä kuin uudessa kerrostaloasunnossa, on unelmahöttöä.