Mitä sille voi tehdä, kun masentaa, ja syynä se, että vanhemmat ei arvostaneet?

Jos joku yrittää minua arvostaa, pidän tätä ihan bimbona. Pelkään, että tuhoan sen vuoksi suhteet omiin lapsiinikin, koska en kestä nähdä heidän arvostavan minua :(

Kun aina siis sanotaan, että minä voin itse vaikuttaa kaikkeen. Niin en kyllä keksi, miten voin vaikuttaa tähän.

ap

Minulla on vähän sama juttu. Aina oli joku muu asia tärkeämpi kuin minä. Kun nuorena pohdin ammatinvalintaa, niin akateemiset vanhempani katsoivat minulle parhaimman ammatin olevan sihteeri.

Nyt olen 48 v, ja olen päässyt yli asiasta. Ylipääseminen on tätä:

- hyväksy tosiasiat. Tiedät, että noin kävi. Piste. Joku muu sai turpiinsa, joku muu hylättiin. Sinua ei arvostettu. Fine ja se siitä.

- ala tietoisesti ajattelemaan, että menneellä ei ole merkitystä. Se tapahtui silloin. Nyt on nyt. Vanhempani eivät arvostaneet, mutta sillä ei ole merkitystä.

- anna vanhemmillesi anteeksi. He eivät osanneet antaa arvostusta.

Tuntuu siltä, että mulla on voimat vain niin täysin loppu. Että ne oli loppu heti kaksikymppisenä, kun kotiovesta maailmalle astuin. Oisin voinut lakata elämästä, mutta en halunnut tappaa itseäni. En ole koko elämäni aikana saanut apua, joka helpottaisi. Paljon olen sitä hakenut.

Voimat on loppu siis siihen, kun sitä arvostusta ei tule ja toisaalta huomaan nyt, että torpedoin kaikki ihmisten kuvitelmat siitä, että he voisivat minua arvostaa. En kertakaikkiaan usko siihen. Äitini vaikutus siihen on niin vahva. Tajusin vasta eilen, että hän ei arvostanut minua, en ollut aiemmin tiedostanut asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun aina siis sanotaan, että minä voin itse vaikuttaa kaikkeen. Niin en kyllä keksi, miten voin vaikuttaa tähän.

ap

Se, millä sinä vaikutat asioihin on ajattelun muutos. Se ei ole konkreettista tekemistä, vaan alkamista ajattelemaan toisin.

Ei muutos tapahdu hetkessä. Mutta jos noin teet, ja katsota kahden vuoden päästä miten olet edennyt, niin sitten huomaat eron.

3

Ei se että sun vanhemmat ei arvostanu sua tarkoita sitä että et ole arvostamisen arvoinen.Opettele itse arvostamaan itseäsi.Tee konkreettisesti asioita joista saat itseluottamusta.Haasta itseäsi.On totta että vanhempien arvostus kantaa ihmistä pitkälle.Lapselle vanhemmat on koko maailma ja kun vanhemmat hylkää niin koko maailma hylkää mut näin aikuisena maailma on onneks paljon avarampi .

En ollut tiedostanut asiaa, koska minulle ei ole kukaan opettanut, että millaista on olla arvostettu. Miten osaisi kaivata sellaista, mitä ei ole? Ihmettelen aina ihmisiä, jotka pahastuvat, kun heitä ei arvosteta, mietin, että eikö heille riitä se, että he itse arvostavat itseään? Mihin ihmeeseen he minun ajatuksiani siitä tarvitsevat? Eikö heillä siis ole minua läheisempiä ihmisiä arvostamassa itseään, jolloin minun mielipiteeni ei heitä hetkauttaisi. Jos minä tietäisin, että joku läheiseni arvostaa minua, niin mitä merkitystä jonkun satunnaisen henkilön ajatuksilla olisi?

Mietin vain, kun minulle on elämäni varrella loukkaannuttu siitä, etten ole ehkä osannut arvostaa joitakuita jotenkin. Mitä sitten? En minä sitä loukatakseni tee, vaan koska olen vajavainen ihminen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se että sun vanhemmat ei arvostanu sua tarkoita sitä että et ole arvostamisen arvoinen.Opettele itse arvostamaan itseäsi.Tee konkreettisesti asioita joista saat itseluottamusta.Haasta itseäsi.On totta että vanhempien arvostus kantaa ihmistä pitkälle.Lapselle vanhemmat on koko maailma ja kun vanhemmat hylkää niin koko maailma hylkää mut näin aikuisena maailma on onneks paljon avarampi .

Miten sinä noin voit sanoa, ja olettaa, että se hylätty lapsi jollainlailla saisi nautittua siitä maailmasta? Sehän on hylätty. Ei sillä mitään maailmaa ole.

ap

Ei vanhemmat ole syy sun oloon. Syynä on se, että haluat  rypeä omissa höpöajatuksissasi.

No ni, kukaan ei edes ymmärrä, mistä mä puhun, saati että osais neuvoa, vaikka että miten auttaa itseä, kun ei haluakaan lastensa arvostavan itseään? Ja siis mun se sitten pitäisi vaan mystisesti tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se että sun vanhemmat ei arvostanu sua tarkoita sitä että et ole arvostamisen arvoinen.Opettele itse arvostamaan itseäsi.Tee konkreettisesti asioita joista saat itseluottamusta.Haasta itseäsi.On totta että vanhempien arvostus kantaa ihmistä pitkälle.Lapselle vanhemmat on koko maailma ja kun vanhemmat hylkää niin koko maailma hylkää mut näin aikuisena maailma on onneks paljon avarampi .

Miten sinä noin voit sanoa, ja olettaa, että se hylätty lapsi jollainlailla saisi nautittua siitä maailmasta? Sehän on hylätty. Ei sillä mitään maailmaa ole.

ap

Ei vanhemmat ole mitään ylijumalia, jotka määrittävät, millainen sinun loppuelämäsi tulee olemaan. SINÄ päätät, millainem elämä sinulle tulee. Unohda jo ne vanhempasi. Et ole enää lapsi.

Kirjavinkki:

Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? - Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä (McBride, Karyl).

On muuten niin suosittu kirja että koko ajan menossa meidän kirjastossa...

Vierailija kirjoitti:

No ni, kukaan ei edes ymmärrä, mistä mä puhun, saati että osais neuvoa, vaikka että miten auttaa itseä, kun ei haluakaan lastensa arvostavan itseään? Ja siis mun se sitten pitäisi vaan mystisesti tietää.

Johan minä kerroin sinulle viestissä 3. Miksi et usko?

Ei ole mitään muuta mystiikkaa. Voit tietty etsiä terapeutin, mutta tuo - eli alat ajattelemaan eri tavalla - tulee olemaan lopputulos, miten pääset yli.

3

miten tämä tuli ilmi, että eivät arvostanee? Ehkä et vain tajunnut sitä.

Numero 9:No itsehän sen sanoit.Lapsi on hylätty mutta kun katsot peiliin huomaat että et ole enää se lapsi vaan oletkin kasvanut aikuiseksi.Aikuinen voi ja pitääkin ottaa vastuu elämästään.Hyväksyä se että vanhempasi eivät osanneet arvostaa ja rakastaa oikein mutta silti aikuisena sinulla on kyky tehdä loppuelämästä parempi etkä ole enää riippuvainen vanhemmistasi.Jos haluat olla edelleen se pieni lapsi ja itkeä se on sun valinta.Tai voit hyvästellä sen avuttoman lapsen.

Siis että tietenkin oikeasti haluaisin lasten saavan arvostaa mua, mutta käytännön tasolla kavahdan ajatusta. Että ikäänkuin haluaisin heidän oppivan arvostavan paskaa tai roskaa tai jotain. Tämä ajattelu on äitini vika, ei minun. Minun ei olisi mitään järkeä ajatella näin. Äitini sen sijaan taas (tiedostamattaan) näki mieluummin minut arvostamattomana, kuin sen, ettei ollut kykenevä äitiyteen.

ap

Uskon että se johtuu vehnästä. Vehnä on myrkkyä. Ryhdy gluteenittomalle. Vegaani varmasti oletkin.

Et tule koskaan löytämään arvostusta niin kauan kuin pidät itseäsi uhrina. "Äitini vika".

Vierailija kirjoitti:

Numero 9:No itsehän sen sanoit.Lapsi on hylätty mutta kun katsot peiliin huomaat että et ole enää se lapsi vaan oletkin kasvanut aikuiseksi.Aikuinen voi ja pitääkin ottaa vastuu elämästään.Hyväksyä se että vanhempasi eivät osanneet arvostaa ja rakastaa oikein mutta silti aikuisena sinulla on kyky tehdä loppuelämästä parempi etkä ole enää riippuvainen vanhemmistasi.Jos haluat olla edelleen se pieni lapsi ja itkeä se on sun valinta.Tai voit hyvästellä sen avuttoman lapsen.

vmp, sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se että sun vanhemmat ei arvostanu sua tarkoita sitä että et ole arvostamisen arvoinen.Opettele itse arvostamaan itseäsi.Tee konkreettisesti asioita joista saat itseluottamusta.Haasta itseäsi.On totta että vanhempien arvostus kantaa ihmistä pitkälle.Lapselle vanhemmat on koko maailma ja kun vanhemmat hylkää niin koko maailma hylkää mut näin aikuisena maailma on onneks paljon avarampi .

Miten sinä noin voit sanoa, ja olettaa, että se hylätty lapsi jollainlailla saisi nautittua siitä maailmasta? Sehän on hylätty. Ei sillä mitään maailmaa ole.

ap

Ei vanhemmat ole mitään ylijumalia, jotka määrittävät, millainen sinun loppuelämäsi tulee olemaan. SINÄ päätät, millainem elämä sinulle tulee. Unohda jo ne vanhempasi. Et ole enää lapsi.

Miksi mä en sitten jaksanut opiskella ammattia, jota halusin? Miksi mä sitten en saanut miestä, johon rakastuin, ketään heistä, ikinä? Mitä vittua?

ap