Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa eron, minä en.
Äippääää
19.07.2017 |
Mieheni haluaa erota. Ei enää rakasta minua vaan kuulemma inhoaa. Lisäksi ei ole tyytyväinen rahankäyttööni ja koko asuntommekin on miehen mielestä kamala. Keskustelussa mieheni kanssa tajusin nyt, että hän ei siedä minulta minkäänlaista negatiivista sanomista tai reaktiota vaan ottaa ne itseensä. Jos esimerkiksi työpäivän jälkeen sanon, että olipa raskas päivä, se on miehen mielestä turhaa valitusta, koska mitä hän sille voi tai jos olen harmissani jostain asiasta, mies kokee, että puhuessani asiasta hänelle, syytän häntä. Tuntuu kuin mies katsoisi minua negatiivisuuslasien läpi ja tulkitsisi kaiken minussa ja sanomassani negatiivisuuden kautta, huonoimmalla mahdollisella tavalla. Meillä on 4 lasta: ekaluokkalainen ja kolme alle kouluikäistä, joista nuorin on juuri täyttänyt 1 vuotta. Mies on ollut pitkään työttömänä ja on masentunut. Minä olen tehnyt kahta-kolmea työtä päällekkäin (esim. ensin 8-16 työpäivä ja päälle siivousta 3-5 h), että on selvitty taloudellisesti, joten mies on joutunut kantamaan paljon vastuuta lapsista ja kodista. Miehen mielestä en ole tehnyt osaani perheen hyväksi, kun en juuri työpäivien jälkeen ehdi ja jaksa muuta kuin olla lasten kanssa, hoitaa juoksevat asiat (esim. lasten neuvoloiden, terapioiden ym. sopimiset ovat minun vastuullani, samoin laskunmaksut yms.). Tukiverkostoa meillä ei ole. Korkeintaan kerran vuodessa olemme saaneet lapset johonkin yhdeksi yöksi, jotta olemme voineet olla kahden, joten yhteinen aika on ollut vuosien varrella vähissä. Mies on sitä mieltä, että ainoa ratkaisu tilanteeseen on ero, vaikka olen koettanut tarjota vaihtoehdoiksi sitä, että koetan osallistua enemmän kodin hoitamiseen, jättää puhumatta negatiiviset asiat, keskustella hänen kanssaan enemmän rahankäytöstäni yms. Mutta ei. Olen tilanteesta todella surullinen, kun mies on niin ehdoton eikä suostu kunnolla edes keskustelemaan tilanteesta. Surulliseksi minut tekee erityisesti tilanne lasten kannalta, koska he tarvitsevat mielestäni jokapäiväisessä arjessaan molemmat vanhemmat, mikä ei eron toteuduttua enää ole mahdollista. Lapsia on 4 ja yksi on erityislapsi, joka tarvitsee paljon huomiota, joten koen lasten joutuvan maksamaan ison hinnan erosta. Lisäksi mielestäni lastemme kannalta miehen ajoitus on erittäin huono, koska kaikki lapset ovat niin pieniä (kaksi nuorinta tuskin edes ikinä muistavat aikaamme perheenä) ja erityislapsemme on aloittamassa syksyllä koulun. Miten pelastaa lasten perhe? Miten saada mies luopumaan eroaikeistaan?
Kommentit (116)
Eiköhän nää oo eronneet jo kun on ketju viime kesältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on varmaan lähtenyt ja jättänyt aapeen lasten kanssa selviämään yksikseen...
Ap kirjoittanut vuosi sitten. Mitä teille nykyään kuuluu?
Pakko sanoa, että ymmärrän miestäsi. Minulla on VAIN YKSI lapsi, erityislapsi, joka kulkee päivisin päiväkodissa, kun olen töissä ja silti kotona on raskasta.
Kun lapsi jää syystä tai toisesta kotiin, on päivät raskaampia kun työpäivät ikinä.
Miehesi on varmasti uupunut, etkä näe sitä koska olet päivät töissä. Lasten ja erityisesti erityislapsen kanssa arki on pirun raskasta, mies ei pääse pakoon edes töihin, kuten minä. Se on minulle henkireikä. Todennäköisesti myös sinulle.
Miehesi ei tunne itseään tarpeelliseksi muuten kuin kodinhoitajana.
Kas, tämä ketju viime kesältä on taas noussut esiin. Jäi vahvasti mieleen viime kesältä. Ap, toivottavasti vielä seuraat AV:tä! Mitä sittemmin tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette sitten eroa, koska suhteessa toimitaan aina kuten nainen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhetyöntekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se,että vanhempien parisuhde on oikeasti se lasten koti.Ero on kyllä myös terapeuttien suosittelema,jos tilanne on tuollainen
Itse teen sellaista työtä, jossa olen jatkuvasti lastenpsykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ym. kanssa tekemisissä ja ap on siinä oikeassa, että ero ei yleensä ole lasten kannalta se paras mahdollisuus jollei perheeseen liity alkoholi- tai huumeongelmia tai perheväkivaltaa. Ks. esim.
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
- http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/pirjo_riitta…https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Aiheesta on myös laajoja tutkimuksia, joissa tosiaan eroa ei nähdä niin ilmiselvästi parhaimpana ratkaisuna, mitä yleensä mediassa tai ihmisten arkikokemuksissa viestitään.
No ei varmaan unohda ja toki lapselle kriisin paikka. Kuitenkin on myös paljon niitä perheitä, joissa vanhemmat sinnittelee liitossa lasten ja yhteisen omaisuuden vuoksi, vaikka kotona on jäätävä tunnelma. Lapset ovat voineet toivoa eroa jo pitkään ja lopulta eropäätös voi olla lapsille suuri helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla mitään itsekunnioitusta ole! Miten hän elättelee toiveita, vaikka mies ei arvosta, niin nolla hän on!
Mulle tulee alottajasta kuva, että on itsenäinen nainen, joka on ymmärtänyt, että kun lapsia tehdään, lapsista huolehditaan ja omat tarpeet eivät silloin ole ykkösasia vaan esimerkiksi se, että käy töissä, jotta lapsilla on koti ja ruokaa. Lapset taitaa olla aloittajalle aika iso motiivi tässä jos nyt oikein luen näitä tekstejä. Siinä ei ole mitään noloa tai nollana oloa.
Ei niin. Lasten ja perheen selviäminen on tuossa tilanteessa niin iso asia, että yhden miehen arvostamiset ja arvostamattomuudet ovat siinä aika merkityksettömän kokoinen asia. Täällä arvostellaan ap:n arjen ratkaisuja, mutta ei se erityislapsen vieminen välillä tukiperheeseen tai osastojaksolle, että muu perhe saa huilia, ole mikään automaattisesti autuaaksi tekevä ratkaisu. Kehottaisin olemaan välittämättä näistä mielipiteistä, tulevathan ne varsin erilaisista elämäntilanteista, ja tekemään itselle ja omalle perheelle sopivat ratkaisut.
Miten kumppanin arvostaminen on sivuseikka silloin, kun sen puute johtaa hänen masentumiseensa ja uupumiseensa ja lopulta siihen että jää itse selviämään arjesta yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äippääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä totta että eron voi estää vain toisen kannattelemana, meille kävi noin 15 vuotta sitten. Ja arvostan suhdettamme kun mies ei luovuttanut vaikka ehdotin omia asuntoja.
Olin silloin valmistumassa, tulevaisuus epävarma ja lasta oli yritetty tuloksetta.
Mies pyysi että jatketaan yhdessä, puhutaan asioita vähitellen kun ollaan saman katon alla.Kävin terapiassa ja kokosin ajatuksia. Vähitellen alkoi helpottaa.
Meillä on lapsia nykyään ja olen ollut kotona hoitamassa lapsia, kun siinä iskee arki ja hohto loppuu. Alkaa taas suhteen hoito!
Me elettiin noi vuodet tiedolla että pikkulapsivaihe loppuu ja ollaan loppuvaiheessa, enää pari VUOTTA ja kuopus on sen ikäinen että pärjää yksin kotona joitain tunteja. Huikeaa!Olisiko vaikea tulla kotona riutuvaa kumppania ja kysyä HÄNELTÄ miten päivä on mennyt? Hieroa hänen niskojaan? Ymmärtää että kotona pienten lasten vahtiminen on ankeaa.
Miten te jaatte illat? Onko molemmille omaa aikaa? Onko miehelläsi yhtään aikaa erossa lapsista?
Tosi asiat kannattaa myöntää, teillä on raskaita asioita mutta moni niistä katoaa kun lapset kasvaa.
Erityislasten hoidosta kannattaa kysyä onko siihen kunnalta helpotusta? Apua harrastustoimintaa tai jaksamiseen apua vaikka perhetyöstä? Teidän perhe saattaa hyvinkin saada perhetyöntekijän auttamaan.Miten suostuit jäämään ja hakemaan itsellesi apua, vaikka olit jo miettinyt oman asunnon etsimistä? Uskon, että miehen oma apu ja tietyt muutokset, mitä minä voisin tehdä ollakseni parempi vaimo, voisivat vielä saada meidän suhteen uudelleen käyntiin. Lasten takia toivon valtavasti, että niin käy.
Vapaa-aikaa on vähän. Siis sellaista, ettenkö olisi töissä, mutta illalla olemme yhdessä vastuussa lapsista ja kodista. Miehellä ei oikein ole harrastuksia ja vain muutamia kavereita. Mies käy n. 1 x kk kaverin luona ryyppäämässä ja kahvilla pari-kolme kertaa kuukaudessa. Minulla ei ole juurikaan omia menoja. Ehkä kerran-pari puoleen vuoteen käyn naisystävien kanssa "ulkona" tai kahveilla ilman lapsia. Lisäksi koetan tavata ystäviäni lasten kanssa, jotta mies saa olla kotona yksikseen. Tätä ehkä kerran viikossa-parissa.
Tämä viesti huokuu halveksuntaa miestäsi kohtaan. Miten niin mies käy kaverin luona "ryyppäämässä" ? Jos he ottavat yhdessä alkoholia, mikä siitä tekee ryyppäämistä kun se tapahtuu kerran kuussa? Oletko joku yltiöuskonnollinen, jos tuo on sinulle ryyppäämistä? Ja minä olen eronnut alkoholistista, minun toleranssi ryyppäämiselle on todella alhaalla. Tuo ryyppäämistä ole nähnytkään.
"Onkohan mies ollut kotona liian kovilla?" No katsotaas. Sinä olet töissä noin 12 h päivässä, jonka ajan hän on kotona lasten kanssa. Yksi on vauva ja toinen yrittää vahingoittaa kaikkia muita. Hän ei voi herpaantua hetkeksikään. Mitä luulet, onko kovilla? Kovilla ovat myös ne kaksi tervettä lasta, jotka tuossa taistelussa varmaan lähinnä pysyvät pois tieltä.
Jos olisit mies ja hän nainen, tämä ketju ei näyttäisi tältä. En ihmettele yhtään miksi tuo ihmisparka on loppu.
"Iltaisin olemme yhdessä vastuussa" unen ja töiden lisäksi jäi 4h, joista varmaan käytät yhden työmatkoihin ja toisen ruokailuun ja suihkuun. Olet saatavilla ihan kaksi tuntia päivässä umpiväsyneenä. Huraa.
N48
Tähän mäkin kiinnitin huomiota. Lisäksi ihmettelen miksi mies ei hae töihin siivoajaksi tms sivutyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äippääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Elämänne kuulostaa melkoiselta helvetiltä, josta mies ei ole kahteen vuoteen päässyt edes töihin pakoon. Miksi erityislapsen lääkitystä tai sen annostusta ei ole tarkistettu jo paljon aikaisemmin? Mitä hoitava lääkäri on sanonut, kun olette kertoneet tuosta tilanteesta? Siis että kaikki aika menee siihen, että saa just ja just pidettyä lapset hengissä?
Ero voi olla oikeasti ihan hyvä ratkaisu. Yksinhuoltajana sulla saattaisi olla mahdollisuus tukiperheeseenkin.
Lapsella on hoitokontakti ja oikeaa lääkitystä etsitään.
Mainitsinkin tuolla toisessa kommentissa, että mies on kyllä päässyt aina viettämään aikaa ystäviensä kanssa tms. kun vain olen kotona. Koskaan en ole kontrolloinut miehen menoja vaan aina kun olen ollut kotona, on mies saanut halutessaan lähteä kavereiden luo, tehdä ryyppyreissujaan tms.Puhut miehestä epäkunnioittavasti ja halveksuvasti, etkä yhtään rakastavasti. Sanot että mies inhoaa sinua, mutta taidat itse halveksua ja inhota miestäni, Joka kuitenkin hoitaa lapsia kaiken sen ajan kun sinä olet töissä. Et ole näkemässä mikä hänen arkensa on neljän lapsen kanssa, joista yksi erityislapsi.
Jos sinä olisit mies, täältä ei sympatiaa heruisi sinulle. Kaikki sympatia miehellesi.Mikähän kirjoitukseni on ollut epäkunnioittava tai halveksiva? En kyllä tunnista itsessäni sitä, että en kunnioittaisi miestäni. Olen usein hänellekin sanonut, että arvostan sitä, että hän hoitaa lapsia ja kotia, kun minä käyn töissä. Todellisuus arjessamme on, että ei ole mitenkään oma valintani tehdä paljon töitä ja olla paljon pois kotoa. Haluaisin olla enemmän kotona ja lasten kanssa, koska tiedän heidän tarvitsevan minua. Ja tiedän mieheni tarvitsevan enemmän lepoa, mutta tyhjästä on paha nyhjästä, laskuja ja lainoja, elämistä, ei makseta sillä, että jäisin kotiin. Uskon, että meille lottovoitto olisi jos mieheni työllistyisi hyvään työpaikkaan (koulutuksen pohjalta on mahdollisuus siihen) ja minä voisin jäädä lasten kanssa kotiin, mutta nyt se ei vain ole mahdollista.
Onko mies edes hakenuttuli töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä haluat olla tuollaisen ukon kanssa? Laita lapset hoitoon, jatka töissä, saat KELA:lta elarit ja korotetun lapsilisän ja lisäksi tod.näk.asumistukea ja edullisen tai jopa ilmaisen päivähoidon. Mieshän tuossa on se suurin kulu ja energiansyöjä.
Vierailija kirjoitti:
Äippääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kamalaa kun sponsori ottaa pitkät. Kyllähän sellainen lompakkoloista hatuttaa.
No minä tienaan itse 3-4 kertaa enemmän kuin mieheni että ei nyt ihan noinkaan mene.
En ole ap, mutta miksi tätäkin piti alapeukuttaa? Onko oikeasti olemassa niin harhaisia ja katkeria lassukoita, että heidän mielestään työssäkäyvä perhettään elättävä nainen on työttömän puolisonsa lompakkoloinen? Mikä teitä vaivaa?
Ei ole olemassa, eikä trolleihin kannata reagoida.
Vuosia työttömänä ollut puoliso, jonka tähden pitää tehdä kahta työtä, on pirun huono sponsori. Yleensä sponsori on nimittäin se, joka elättää, eikä päinvastoin.
Itse aiheesta sen verran, että en ymmärrä, mikä ap:ta pidättelee tuossa suhteessa. Taloudelliset seikat eivät sitä tue, eikä rakkauskaan. Ne lapset, joiden etua ap sanoo ajattelevansa, eivät saa tuosta tilanteesta hyvää mallia elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äippääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, et sinä voi ketään pakolla pitää ja miksi edes haluaisit olla ihmisen kanssa joka ei halua olla sinun kanssasi. Lusikat jakoon vaan.
Lasten vuoksi tahtoisin, että perheemme pysyisi koossa. Näen jotenkin aika katastrofina sen, että vaativa erityislapsi, joka on aloittamassa koulua, jolle on järjestetty koulukyydit kodistamme jne. joutuisi kahden kodin reissaajaksi... Ja ne kolme muutakin lasta... Huomiomme, kätemme ja aikamme riittävät hädin tuskin nyt lasten päivittäisiin tarpeisiin ja hyvinvoinnin turvaamiseen, niin miten ne riittäisivät sitten, kun olisimme molemmat omillamme? Olen aivan järkyttynyt mieheni erotoiveesta, joka pohjautuu siihen, että hänen ei ole hyvä olla ja hän tarvitsee nyt muuta. Mihin unohtuivat lasten tarpeet?
Mies on siitä yksinkertainen kapine, että tajuaa VAIN omat tarpeensa.
Jätä se sika. Lapset häiriintyvät mokomasta ääliöstä.
Mies kaataa pahan olonsa muiden niskoille. Kaada sinä mokoma sontaläjä ovesta ulos. Hoitoa saa, velkaneuvontaan pääsee, mutta sitä on itse haluttava.
Lapsilukua ihmettelevälle: mukulat tehdään ilosta ja optimismin vallassa, mutta lapsettomat sinkut elävät pessimistisessä harhassa ja kuolevat yksin.
Kukaan ei tiedä, sairastuuko, saako potkut, paitsi sinkku, joka laskee kauhuskenaarioiden mukaan ja vain kuvittelee elävänsä.
Tän täytyy olla trolli , muuten säälin syvästi... Karmiva ajatus jos oma mieheni ajattelisi minusta noin... Heti ero !!!!!!!!!
Liittoon kuuluu kunnioitus ja rakastaminen jota teillä ei ole !!!!