Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa eron, minä en.
Äippääää
19.07.2017 |
Mieheni haluaa erota. Ei enää rakasta minua vaan kuulemma inhoaa. Lisäksi ei ole tyytyväinen rahankäyttööni ja koko asuntommekin on miehen mielestä kamala. Keskustelussa mieheni kanssa tajusin nyt, että hän ei siedä minulta minkäänlaista negatiivista sanomista tai reaktiota vaan ottaa ne itseensä. Jos esimerkiksi työpäivän jälkeen sanon, että olipa raskas päivä, se on miehen mielestä turhaa valitusta, koska mitä hän sille voi tai jos olen harmissani jostain asiasta, mies kokee, että puhuessani asiasta hänelle, syytän häntä. Tuntuu kuin mies katsoisi minua negatiivisuuslasien läpi ja tulkitsisi kaiken minussa ja sanomassani negatiivisuuden kautta, huonoimmalla mahdollisella tavalla. Meillä on 4 lasta: ekaluokkalainen ja kolme alle kouluikäistä, joista nuorin on juuri täyttänyt 1 vuotta. Mies on ollut pitkään työttömänä ja on masentunut. Minä olen tehnyt kahta-kolmea työtä päällekkäin (esim. ensin 8-16 työpäivä ja päälle siivousta 3-5 h), että on selvitty taloudellisesti, joten mies on joutunut kantamaan paljon vastuuta lapsista ja kodista. Miehen mielestä en ole tehnyt osaani perheen hyväksi, kun en juuri työpäivien jälkeen ehdi ja jaksa muuta kuin olla lasten kanssa, hoitaa juoksevat asiat (esim. lasten neuvoloiden, terapioiden ym. sopimiset ovat minun vastuullani, samoin laskunmaksut yms.). Tukiverkostoa meillä ei ole. Korkeintaan kerran vuodessa olemme saaneet lapset johonkin yhdeksi yöksi, jotta olemme voineet olla kahden, joten yhteinen aika on ollut vuosien varrella vähissä. Mies on sitä mieltä, että ainoa ratkaisu tilanteeseen on ero, vaikka olen koettanut tarjota vaihtoehdoiksi sitä, että koetan osallistua enemmän kodin hoitamiseen, jättää puhumatta negatiiviset asiat, keskustella hänen kanssaan enemmän rahankäytöstäni yms. Mutta ei. Olen tilanteesta todella surullinen, kun mies on niin ehdoton eikä suostu kunnolla edes keskustelemaan tilanteesta. Surulliseksi minut tekee erityisesti tilanne lasten kannalta, koska he tarvitsevat mielestäni jokapäiväisessä arjessaan molemmat vanhemmat, mikä ei eron toteuduttua enää ole mahdollista. Lapsia on 4 ja yksi on erityislapsi, joka tarvitsee paljon huomiota, joten koen lasten joutuvan maksamaan ison hinnan erosta. Lisäksi mielestäni lastemme kannalta miehen ajoitus on erittäin huono, koska kaikki lapset ovat niin pieniä (kaksi nuorinta tuskin edes ikinä muistavat aikaamme perheenä) ja erityislapsemme on aloittamassa syksyllä koulun. Miten pelastaa lasten perhe? Miten saada mies luopumaan eroaikeistaan?
Kommentit (116)
Jos se vanhin lapsenne on vammainen niin en kyllä tajua miksi olette lisää lapsia tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla mitään itsekunnioitusta ole! Miten hän elättelee toiveita, vaikka mies ei arvosta, niin nolla hän on!
Mulle tulee alottajasta kuva, että on itsenäinen nainen, joka on ymmärtänyt, että kun lapsia tehdään, lapsista huolehditaan ja omat tarpeet eivät silloin ole ykkösasia vaan esimerkiksi se, että käy töissä, jotta lapsilla on koti ja ruokaa. Lapset taitaa olla aloittajalle aika iso motiivi tässä jos nyt oikein luen näitä tekstejä. Siinä ei ole mitään noloa tai nollana oloa.
Eivät ne ole ykkösasia, mutta katso ja opi, että on ne sen verran tärkeät, että koska ap ei selvästi arvosta miestään, niin tämä haluaa erota. Ap saa ihan rauhassa olla niin vahva kuin haluaa, mutta joutuu olemaan yksin, koska ei ymmärtänyt arvostaa miestään, vaan oletti tämän olevan samanlainen kuin hän itse, eikä tarvitsevan mitään. Nytkin olettaa, että hänet inhottavana kokeva mies vaan elelisi siinä inhoamaansa elämää.
Miksi ajattelette, ettei ap arvosta miestään? Olen itse miehenä samanlaisessa tilanteessa ja rakastan syvästi vaimoani. Vaimo on kotona kahden lapsen kanssa ja tekee suurimman osan kotitöistä, mutta vedänkin suunnilleen 12 tunnin työpäiviä, jotta selvitään laskuista ja veloista ja lapsilla ja vaimolla on ruokaa, vaatteita ja katto päänsä päällä. Kun tulen kotiin, olen lasten kanssa, jotta vaimo voi mennä jumppaan tai lenkille tai sellaista. Kotitöitä en ehdi kovasti tekemään, mutta toki joka viikko jotain. Itse en käy juuri missään muualla kuin töissä ja näen tuon aloittajanaisen tilanteen aika samanlaisena. Oman vaimoni koen kuitenkin epäreiluksi, kun hänen mielestään minun pitäisi tehdä vielä kotitöitä. Vaimolla on käytännössä vapaus tehdä mitä tykkää, kun tulen kotiin ja olen lasten kanssa ja silti nalkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se,että vanhempien parisuhde on oikeasti se lasten koti.Ero on kyllä myös terapeuttien suosittelema,jos tilanne on tuollainen
Itse teen sellaista työtä, jossa olen jatkuvasti lastenpsykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ym. kanssa tekemisissä ja ap on siinä oikeassa, että ero ei yleensä ole lasten kannalta se paras mahdollisuus jollei perheeseen liity alkoholi- tai huumeongelmia tai perheväkivaltaa. Ks. esim.
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
- http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/pirjo_riitta…https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Aiheesta on myös laajoja tutkimuksia, joissa tosiaan eroa ei nähdä niin ilmiselvästi parhaimpana ratkaisuna, mitä yleensä mediassa tai ihmisten arkikokemuksissa viestitään.
Ei yleensä ole, mutta pitäisikö tällaisessa tapauksessa, jossa molemmat vanhemmat ovat äärimmilleen loppuunajettuja ja uupuneita, odottaa, että jommalla kummalla napsahtaa päässä? Ero on kuitenkin parempi kuin se lopullinen ja viimeinen ratkaisu, johon ihminen saattaa päätyä, jos muuta keinoa päästä pois helvetistä ei ole.
Vähän kyllä kuulostaa siltä että mies haluaa siitä "helvetistä" ulos, eikä piittaa tippaakaan että samalla upottaa omat, vapaehtoisesti hankkimansa lapset ja lastensa äidin entistä syvemmälle. Muilla ei niin väliä kunhan itsellä on kivempaa. Omat lapset voivat maksaa viulut miehen kivemmasta elämästä. Pientä vastuuta niistä omista lapsista pitäisi voida kantaa, mutta taitaa olla liikaa vaadittu mieheltä. Kehtaakin ruikuttaa, kun vaimo tekee kahta työtä jotta perhe pysyisi pinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä että masentuneen miehen on saatava erota jos hän haluaa erota - miten ajattelitte lähihuoltajuuden tässä tapauksessa menevän? Ottaisiko mies lapset sitten erotessa, kun on niiden kanssa tähänkin asti ollut? Vai pitäisikö niiden jäädä työsidonnaiselle äidille?
Äitihän on tehnyt töitä, vaikka mielummin olisi kotona lasten kanssa, kun masentunut luuserimies ei ole saanut töitä.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se,että vanhempien parisuhde on oikeasti se lasten koti.Ero on kyllä myös terapeuttien suosittelema,jos tilanne on tuollainen
Itse teen sellaista työtä, jossa olen jatkuvasti lastenpsykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ym. kanssa tekemisissä ja ap on siinä oikeassa, että ero ei yleensä ole lasten kannalta se paras mahdollisuus jollei perheeseen liity alkoholi- tai huumeongelmia tai perheväkivaltaa. Ks. esim.
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
- http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/pirjo_riitta…https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Aiheesta on myös laajoja tutkimuksia, joissa tosiaan eroa ei nähdä niin ilmiselvästi parhaimpana ratkaisuna, mitä yleensä mediassa tai ihmisten arkikokemuksissa viestitään.
Ei yleensä ole, mutta pitäisikö tällaisessa tapauksessa, jossa molemmat vanhemmat ovat äärimmilleen loppuunajettuja ja uupuneita, odottaa, että jommalla kummalla napsahtaa päässä? Ero on kuitenkin parempi kuin se lopullinen ja viimeinen ratkaisu, johon ihminen saattaa päätyä, jos muuta keinoa päästä pois helvetistä ei ole.
En ihan hiffaa tätä kommenttia. Miten ap:n tai sen miehen elämä muuttuu helvetistä paremmaksi jos nytkin toisen täytyy tehdä jatkuvasti töitä, että selviävät ja toisen on oltava lasten kanssa kotona, mistä ilmeisesti hädin tuskin selviää, kun on masentunutkin? Koko perheelle apua. Isä terapiaan, lapselle kunnon hoitoa, perhetyötä, tukiperhe, rahaa, että äiti saa olla enemmän kotona. Eihän nuo ongelmat, mitä perheellä on, ratkea suurimmaltikaan osin vaikka vanhemmat eroaisivat. Pahenevat vaan todennäköisesti, kun erityislapsi alkaa oireilla pahemmin ja muut lapsetkin kärsii erotilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä että masentuneen miehen on saatava erota jos hän haluaa erota - miten ajattelitte lähihuoltajuuden tässä tapauksessa menevän? Ottaisiko mies lapset sitten erotessa, kun on niiden kanssa tähänkin asti ollut? Vai pitäisikö niiden jäädä työsidonnaiselle äidille?
Äitihän on tehnyt töitä, vaikka mielummin olisi kotona lasten kanssa, kun masentunut luuserimies ei ole saanut töitä.
Mites tämä nyt sitten liittyy alkuperäiseen kysymykseeni?
Lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan. Vanhanaikaista on ajatella, että mies eli isä ei voisi saada lähihuoltajuutta: totta kai hän voi.
Palaan alkuperäiseen kysymykseeni, joka siis on osoitettu niille, jotka ajattelevat että mies erotkoon jos haluaa (ja niin ehkä käykin). Miten ajattelette lähihuoltajuuden hoituvan lapsille viisaimmin? Ja aikuisille viisaimmin? Miten ajattelette näiden kuuden ihmisen elämän jatkuvan?
Aloittajalle toivon vaan tsemppiä. Luultavasti erohalu on miehen depression oire. Jos ei hän yhtään ole ollut aktiivinen hoitamaan depressiotaan tähän asti, niin ei sitä välttämättä toinen voi puolesta hoitaa. Minä en keksinyt kohdallani ratkaisua eksäni depressioon ja bipolaarihäiriöön, toivottavasti sinä keksit.
Yks mielipide kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se,että vanhempien parisuhde on oikeasti se lasten koti.Ero on kyllä myös terapeuttien suosittelema,jos tilanne on tuollainen
Itse teen sellaista työtä, jossa olen jatkuvasti lastenpsykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ym. kanssa tekemisissä ja ap on siinä oikeassa, että ero ei yleensä ole lasten kannalta se paras mahdollisuus jollei perheeseen liity alkoholi- tai huumeongelmia tai perheväkivaltaa. Ks. esim.
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
- http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/pirjo_riitta…https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Aiheesta on myös laajoja tutkimuksia, joissa tosiaan eroa ei nähdä niin ilmiselvästi parhaimpana ratkaisuna, mitä yleensä mediassa tai ihmisten arkikokemuksissa viestitään.
Ei yleensä ole, mutta pitäisikö tällaisessa tapauksessa, jossa molemmat vanhemmat ovat äärimmilleen loppuunajettuja ja uupuneita, odottaa, että jommalla kummalla napsahtaa päässä? Ero on kuitenkin parempi kuin se lopullinen ja viimeinen ratkaisu, johon ihminen saattaa päätyä, jos muuta keinoa päästä pois helvetistä ei ole.
En ihan hiffaa tätä kommenttia. Miten ap:n tai sen miehen elämä muuttuu helvetistä paremmaksi jos nytkin toisen täytyy tehdä jatkuvasti töitä, että selviävät ja toisen on oltava lasten kanssa kotona, mistä ilmeisesti hädin tuskin selviää, kun on masentunutkin? Koko perheelle apua. Isä terapiaan, lapselle kunnon hoitoa, perhetyötä, tukiperhe, rahaa, että äiti saa olla enemmän kotona. Eihän nuo ongelmat, mitä perheellä on, ratkea suurimmaltikaan osin vaikka vanhemmat eroaisivat. Pahenevat vaan todennäköisesti, kun erityislapsi alkaa oireilla pahemmin ja muut lapsetkin kärsii erotilanteesta.
Lapset eivät kärsi erotilanteesta yhtä paljon kuin vanhempien yhdessä kituuttamisesta tuossa tilanteessa. Erossa on mahdollisuus uusiin ympyröihin ja paranemiseen, kun yhdessä kynsin hampain seuraava päivä on yhtä vaikea kuin edellinenkin.
Jos mies on selkeästi ilmoittanut haluavansa eron, en todellakaan näe mitään syytä miksei erottaisi. Jos mies suostuu jäämään lasten takia tms. tekee se ap:sta varsinaisen kynnysmaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä että masentuneen miehen on saatava erota jos hän haluaa erota - miten ajattelitte lähihuoltajuuden tässä tapauksessa menevän? Ottaisiko mies lapset sitten erotessa, kun on niiden kanssa tähänkin asti ollut? Vai pitäisikö niiden jäädä työsidonnaiselle äidille?
Äitihän on tehnyt töitä, vaikka mielummin olisi kotona lasten kanssa, kun masentunut luuserimies ei ole saanut töitä.
Mites tämä nyt sitten liittyy alkuperäiseen kysymykseeni?
Äiti ei mun mielestä ole työsidonnainen vaan olosuhteiden pakosta tehnyt paljon töitä. Vaikuttaa lapsisidonnaiselta enemminkin.
Yks mielipide kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se,että vanhempien parisuhde on oikeasti se lasten koti.Ero on kyllä myös terapeuttien suosittelema,jos tilanne on tuollainen
Itse teen sellaista työtä, jossa olen jatkuvasti lastenpsykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ym. kanssa tekemisissä ja ap on siinä oikeassa, että ero ei yleensä ole lasten kannalta se paras mahdollisuus jollei perheeseen liity alkoholi- tai huumeongelmia tai perheväkivaltaa. Ks. esim.
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
- http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/pirjo_riitta…https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Aiheesta on myös laajoja tutkimuksia, joissa tosiaan eroa ei nähdä niin ilmiselvästi parhaimpana ratkaisuna, mitä yleensä mediassa tai ihmisten arkikokemuksissa viestitään.
Ei yleensä ole, mutta pitäisikö tällaisessa tapauksessa, jossa molemmat vanhemmat ovat äärimmilleen loppuunajettuja ja uupuneita, odottaa, että jommalla kummalla napsahtaa päässä? Ero on kuitenkin parempi kuin se lopullinen ja viimeinen ratkaisu, johon ihminen saattaa päätyä, jos muuta keinoa päästä pois helvetistä ei ole.
En ihan hiffaa tätä kommenttia. Miten ap:n tai sen miehen elämä muuttuu helvetistä paremmaksi jos nytkin toisen täytyy tehdä jatkuvasti töitä, että selviävät ja toisen on oltava lasten kanssa kotona, mistä ilmeisesti hädin tuskin selviää, kun on masentunutkin? Koko perheelle apua. Isä terapiaan, lapselle kunnon hoitoa, perhetyötä, tukiperhe, rahaa, että äiti saa olla enemmän kotona. Eihän nuo ongelmat, mitä perheellä on, ratkea suurimmaltikaan osin vaikka vanhemmat eroaisivat. Pahenevat vaan todennäköisesti, kun erityislapsi alkaa oireilla pahemmin ja muut lapsetkin kärsii erotilanteesta.
Ymmärrän pointtisi,mutta jos mies on päätöksensä tehnyt,niin hän on. Jollei hän rakasta vaimoa ja lastensa äitiä enää,niin minkäs sille voi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä että masentuneen miehen on saatava erota jos hän haluaa erota - miten ajattelitte lähihuoltajuuden tässä tapauksessa menevän? Ottaisiko mies lapset sitten erotessa, kun on niiden kanssa tähänkin asti ollut? Vai pitäisikö niiden jäädä työsidonnaiselle äidille?
Äitihän on tehnyt töitä, vaikka mielummin olisi kotona lasten kanssa, kun masentunut luuserimies ei ole saanut töitä.
Mites tämä nyt sitten liittyy alkuperäiseen kysymykseeni?
Äiti ei mun mielestä ole työsidonnainen vaan olosuhteiden pakosta tehnyt paljon töitä. Vaikuttaa lapsisidonnaiselta enemminkin.
Siis takerruit sanaan.
Silti et vastaa kysymykseeni. En tosin tiedä oletko kohderyhmää; niitä jotka ajattelevat että isä erotkoon jos tahtoo.
Lapsistaan ei voi erota. Ne voi vain hylätä. Avioero ei välttämättä hylkäämistä tarkoita; ei etäisän tai etä-äidin kohdalla.
Kaikesta kuule, että miehesi on totaalisen masentunut ja väsynyt. Silloin hakee ratkaisua myös sellaisesta mitä ei välttämättä terveenä ollessa hakisi. Sieltä mustasta masennuksesta ja väsymyksen tilasta on vain niin vaikea nähdä valoa. Lääkitys ja terapia, terapiaa pitää saada mahdollisimman nopeasti. Paraneminen alkaa miehestä, sinä voit vai kannustaa ja tukea. Joku ehdotti sitä takarajaa, esim. 2018 ja joku kuukausi. Se on hyvä ehdotus, mutta se ei tarkoita sitä ettei yritetä sitä ennen. Pitää saada sitä terapiaa ja lääkkeitä. Kaikki keinot. Vaatia hoitoa ja aikaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahaaa..miespä ei enää välitä susta. Toivottavasti löytää pian uudet kauniin naisen .Harmittaako ,kun muilla on hyvä parisuhde, mutta sinulla ei ole? :)
Oot kyllä käsittämätön ihminen! Sinä ET päätä onko mies kanssasi vai ei.Sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia toista ihmistä pysymään suhteessa, vaan mies on täysin vapaa lähtemään. Miehelläsi on oikeus uuteen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero olisi huono ratkaisu? Siis lapset vuoroviikoin kummallakin. Molemmat ehtivät hengähtää välillä. Jos ei ole rakkautta,niin miksi olisitte yhdessä? Onko läheisyyttä/seksiä?
No voi HEL**TTI! Ero ja viikko-viikko ei todellakaan ole a) hyväksi lapsille tai b) ratkaise työnjako-ongelmia. Lopettakaa sen tuputtaminen täällä. Saatte monta turhaa eroa aikaiseksi.
Tietty onhan se kivaa kun saa oman rellestysviikon ja voi ryypätä ja pane*kella miten haluaa eikä lapset ole jaloissa juoksentelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä että masentuneen miehen on saatava erota jos hän haluaa erota - miten ajattelitte lähihuoltajuuden tässä tapauksessa menevän? Ottaisiko mies lapset sitten erotessa, kun on niiden kanssa tähänkin asti ollut? Vai pitäisikö niiden jäädä työsidonnaiselle äidille?
Äidille ehdottomasti. Tosin itse ajattelen, että tän pariskunnan ei pitäisi erota vaan hakea apua monelta eri taholta.
Äitihän on tehnyt töitä, vaikka mielummin olisi kotona lasten kanssa, kun masentunut luuserimies ei ole saanut töitä.
Mites tämä nyt sitten liittyy alkuperäiseen kysymykseeni?
Äiti ei mun mielestä ole työsidonnainen vaan olosuhteiden pakosta tehnyt paljon töitä. Vaikuttaa lapsisidonnaiselta enemminkin.
Siis takerruit sanaan.
Silti et vastaa kysymykseeni. En tosin tiedä oletko kohderyhmää; niitä jotka ajattelevat että isä erotkoon jos tahtoo.
Lapsistaan ei voi erota. Ne voi vain hylätä. Avioero ei välttämättä hylkäämistä tarkoita; ei etäisän tai etä-äidin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä että masentuneen miehen on saatava erota jos hän haluaa erota - miten ajattelitte lähihuoltajuuden tässä tapauksessa menevän? Ottaisiko mies lapset sitten erotessa, kun on niiden kanssa tähänkin asti ollut? Vai pitäisikö niiden jäädä työsidonnaiselle äidille?
Äidille ehdottomasti. Tosin itse ajattelen, että tän pariskunnan ei pitäisi erota vaan hakea apua monelta eri taholta.
Äitihän on tehnyt töitä, vaikka mielummin olisi kotona lasten kanssa, kun masentunut luuserimies ei ole saanut töitä.
Mites tämä nyt sitten liittyy alkuperäiseen kysymykseeni?
Äiti ei mun mielestä ole työsidonnainen vaan olosuhteiden pakosta tehnyt paljon töitä. Vaikuttaa lapsisidonnaiselta enemminkin.
Siis takerruit sanaan.
Silti et vastaa kysymykseeni. En tosin tiedä oletko kohderyhmää; niitä jotka ajattelevat että isä erotkoon jos tahtoo.
Lapsistaan ei voi erota. Ne voi vain hylätä. Avioero ei välttämättä hylkäämistä tarkoita; ei etäisän tai etä-äidin kohdalla.
Äidille ehdottomasti. Tosin itse ajattelen, että tän pariskunnan ei pitäisi erota vaan hakea apua monelta eri taholta.
Ap voi ainakin vähentää töitä eron myötä. Saa paremmat tuet ja ei tarvitse elättää enää miestään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yks mielipide kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa se,että vanhempien parisuhde on oikeasti se lasten koti.Ero on kyllä myös terapeuttien suosittelema,jos tilanne on tuollainen
Itse teen sellaista työtä, jossa olen jatkuvasti lastenpsykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ym. kanssa tekemisissä ja ap on siinä oikeassa, että ero ei yleensä ole lasten kannalta se paras mahdollisuus jollei perheeseen liity alkoholi- tai huumeongelmia tai perheväkivaltaa. Ks. esim.
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
- http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/pirjo_riitta…https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Aiheesta on myös laajoja tutkimuksia, joissa tosiaan eroa ei nähdä niin ilmiselvästi parhaimpana ratkaisuna, mitä yleensä mediassa tai ihmisten arkikokemuksissa viestitään.
Ei yleensä ole, mutta pitäisikö tällaisessa tapauksessa, jossa molemmat vanhemmat ovat äärimmilleen loppuunajettuja ja uupuneita, odottaa, että jommalla kummalla napsahtaa päässä? Ero on kuitenkin parempi kuin se lopullinen ja viimeinen ratkaisu, johon ihminen saattaa päätyä, jos muuta keinoa päästä pois helvetistä ei ole.
En ihan hiffaa tätä kommenttia. Miten ap:n tai sen miehen elämä muuttuu helvetistä paremmaksi jos nytkin toisen täytyy tehdä jatkuvasti töitä, että selviävät ja toisen on oltava lasten kanssa kotona, mistä ilmeisesti hädin tuskin selviää, kun on masentunutkin? Koko perheelle apua. Isä terapiaan, lapselle kunnon hoitoa, perhetyötä, tukiperhe, rahaa, että äiti saa olla enemmän kotona. Eihän nuo ongelmat, mitä perheellä on, ratkea suurimmaltikaan osin vaikka vanhemmat eroaisivat. Pahenevat vaan todennäköisesti, kun erityislapsi alkaa oireilla pahemmin ja muut lapsetkin kärsii erotilanteesta.
Lapset eivät kärsi erotilanteesta yhtä paljon kuin vanhempien yhdessä kituuttamisesta tuossa tilanteessa. Erossa on mahdollisuus uusiin ympyröihin ja paranemiseen, kun yhdessä kynsin hampain seuraava päivä on yhtä vaikea kuin edellinenkin.
Jos mies on selkeästi ilmoittanut haluavansa eron, en todellakaan näe mitään syytä miksei erottaisi. Jos mies suostuu jäämään lasten takia tms. tekee se ap:sta varsinaisen kynnysmaton.
Kyllä kärsivät. Ainoastaan silloin ero on parempi ratkaisu jos suhteeseen liittyy väkivaltaa, huumeita, julkista halveksuntaa tai jatkuvaa pettämistä. Tietysti jos toinen osapuoli yksin päättänyt erota niin silloin on aika vähän tehtävissä.
Neljännen lapsen hankkiminen on oikeasti ihan käsittämätöntä. Siis tilanteessa, jossa miehen työt ovat olleet jo ennestään määräaikaisia tai muuten päättyneet ja mies on ollut tuota neljättä tehtäessä jälleen työtön. Lisäksi vielä tilanteessa, jossa perheellä ei ole tukiverkostoja. Erityislapsen erityisyydestäkin on varmasti ollut ainakin joitain merkkejä jo tuolloin. Millä tavalla silloin kuvittelitte, että neljäs lapsi tuohon tilanteeseen tulisi parantamaan tai helpottamaan elämäänne? Neljännen lapsen sijasta teidän olisi viimeistään tuossa vaiheessa pitänyt ryhtyä hoitamaan parisuhdettannekin.
Noh, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Sinuna varaisin ajan perheneuvolaan ja kertoisin siellä tilanteestanne. Miestä et välttämättä saa sinne mukaasi lähtemään, mutta siellä voi käydä yksinkin. Omistakin lapsista voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos tuntuu siltä, että vanhempien voimat eivät enää riitä. Eroa et välttämättä pysty estämään. On ihmisiä, jotka kykenevät rakastumaan uudelleen ihmiseen, jota ovat jo pitkään inhonneet. Kaikki eivät kuitenkaan pysty tähän.
Te jotka olette sitä mieltä että masentuneen miehen on saatava erota jos hän haluaa erota - miten ajattelitte lähihuoltajuuden tässä tapauksessa menevän? Ottaisiko mies lapset sitten erotessa, kun on niiden kanssa tähänkin asti ollut? Vai pitäisikö niiden jäädä työsidonnaiselle äidille?