Lue keskustelun säännöt.
Anoppi loukkaantuu kaikesta
18.05.2022 |
Joo, kulunut aihe. Pahoittelut tästä jo etukäteen.
Mutta miten suhtautua anoppiin ja miehen siskoon, joiden kanssa jostain syystä päädyn aina "eri joukkueeseen" ja vihan kohteeksi? Parasta kai olisi olla välittämättä ja antaa olla. Mutta niin vain aina pahoitan mieleni.
Yleensä tulen KAIKKIEN kanssa helposti toimeen ja olen ymmärtääkseni ollut ihan pidetty ihminen ja ns. hyvä tyyppi. Ystävystyn helposti ja ympärilläni on paljon ihania ihmisiä. Mutta anopin ja miehen siskon kanssa tämä ei onnistu. Olen jotenkin aina vääränlainen ja väärin tekevä. Tuntuu, että oikein etsimällä etsivät asioita, joista voi loukkaantua ja sitten murjottaa tai järjestää kohtauksia.
Eniten harmittaa lasteni puolesta, joille mummo on kuitenkin todella tärkeä. Mutta kun mummoa ei näy tai kuulu, jos miniä on taas jotain mokannut. Miehen siskon lapset ovat tärkeämpiä.
Erityisesti kaipaisin näkökulmaa miesten siskoilta ja äideiltä, että miksi siitä miehen vaimosta pitää aina ajatella pahaa? Minulla ei ole veljeä, joten en ymmärrä tätä kuviota yhtään.
Kommentit (34)
Miksi ylipäätään lapset ovat alkaneet olla tekemisissä tuollaisen kanssa? Erityäin vahingollista heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole tekemisissä jos sinua kohtaan ollaan ikäviä. Mies hoitakoon itse sukunsa ja vierailunsa. Antaa heidän loukkaantua rauhassa. Lapsi ei kaipaa mummoa automaattisesti, ellei joku ole ehdollistanut siihen tunnetilaan. Yhtä hyvin voisi kaivata koiraa. Olisiko toinen mummo myös olemassa, mutta lapsi kaipaa ensisijassa omia vanhempia. Pidä puolesi, älä jää kynnysmaton rooliin ja ei voi miellyttää aina kaikkia.
Kaikkia ei voi miellyttää. Surullista sinänsä. Mitä mies sanoo tilanteesta? Joka tapauksessa anna miehen hoitaa suhteet omiin omaisiinsa.
Itse kyllä muistutan miestäni kun on tulossa esim äitienpäivä ja hänen vanhemmillaan syntymäpäivä tms. Mutta hän itse soittaa ja sopii että mennään onnittelemaan ja ostaa myös lahjan.
En ymmärrä ongelmaasi. Minusta on ihan luonnollista, että onat lapset ovat läheisempiä kuin lasten puolisot, joten tyttäreen on läheisemmät välit kuin miniään. Ja kun on läheinen tyttären kanssa, on läheinen tämän lastenkin kanssa. Ei siitä tarvitse kenenkään loukkaantua.
Miniän kannattaa ymmärtää oma paikkansa ja hoksata, että on omalle äidilleen aika lailla tärkeä. Anoppi ja käly loukkaantuvat satavarmasti, kun joku tunkee selittämään, että heidän suhteensa on väärä, koska se joku haluaa itse enemmän.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi. Minusta on ihan luonnollista, että onat lapset ovat läheisempiä kuin lasten puolisot, joten tyttäreen on läheisemmät välit kuin miniään. Ja kun on läheinen tyttären kanssa, on läheinen tämän lastenkin kanssa. Ei siitä tarvitse kenenkään loukkaantua.
Miniän kannattaa ymmärtää oma paikkansa ja hoksata, että on omalle äidilleen aika lailla tärkeä. Anoppi ja käly loukkaantuvat satavarmasti, kun joku tunkee selittämään, että heidän suhteensa on väärä, koska se joku haluaa itse enemmän.
Eikö se oma poika ole oma lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle anoppi ilmoitti, että kyllä tyttären lapset aina ovat rakkaampia kuin pojan lapset.
Mitäpä siihen sanoo, kuin hyväksyy "tosiasian".
Kauanko olet tuntenut heidät? Jos he vielä "testaavat" sinua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset ihmiset jaksaa harrastaa jotain testailupelleilyä?
Taas tämä sama ongelma. Katso peiliin ja elä omaa elämääsi, mitä tuota anoppia ja hänen tytärtään puimaan, ei sulla ole väliä vaan niillä lapsilla. Anna heidän luoda oma suhde isoäitiinsä, sulla on omasi. Ei ole sulta pois, ei kenenkään tarvii sua miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi. Minusta on ihan luonnollista, että onat lapset ovat läheisempiä kuin lasten puolisot, joten tyttäreen on läheisemmät välit kuin miniään. Ja kun on läheinen tyttären kanssa, on läheinen tämän lastenkin kanssa. Ei siitä tarvitse kenenkään loukkaantua.
Miniän kannattaa ymmärtää oma paikkansa ja hoksata, että on omalle äidilleen aika lailla tärkeä. Anoppi ja käly loukkaantuvat satavarmasti, kun joku tunkee selittämään, että heidän suhteensa on väärä, koska se joku haluaa itse enemmän.
Eikö se oma poika ole oma lapsi?
Kyllä, oma poika on oma lapsi, mutta miniä ei ole oma poika. Kun poika löytää puolison, pitää katkaista napanuora, mutta harva vävy vaatii, että vaimonsa katkaisee välit äitiinsä yhtä totaalisesti kuin miniät vaativat puolisonsa tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä sama ongelma. Katso peiliin ja elä omaa elämääsi, mitä tuota anoppia ja hänen tytärtään puimaan, ei sulla ole väliä vaan niillä lapsilla. Anna heidän luoda oma suhde isoäitiinsä, sulla on omasi. Ei ole sulta pois, ei kenenkään tarvii sua miellyttää.
Minä en antaisi tuollaisen isoäidin tulla lähellekään lapsiani, ei ole terve ympäristö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi asialle mitään, koska anoppi ja kälysi ovat päättäneet toimia noin, loukkaantua kaikesta.
Samalla tavalla esimerkiksi omat iäkkäät tätini karsastavat ja puhuvat pahaa veljiensä vaimoista, joiden avioliitot ovat kestäneet tähän mennessä viitisenkymmentä vuotta. Miniät eivät vieläkään ole perhettä ja lasten huonot ominaisuudet ovat perineet äideiltään.
Meillä on ollut kauan tapana käydä kerran kuukaudessa kolmistaan päivällisellä - siis äiti, veli ja minä, ollaan läheisiä. Päivä on merkitty kalenteriin ja minun puolisolleni se on hieno juttu, tapaahan hänkin vanhempiaan säännöllisesti.
Mutta veljeni vaimo keksi aina jotain, että veljeni ei pääsisi mukaan. Alkuun veli jäi pois, kun vaimon päätä särki tai oli paljon töitä, mutta sitten päätti, että hän menee sittenkin. Ja siitä se riemu repesi. Piti kuulemma valita suku tai puoliso. Veli sanoi, että hän ei tee tuollaista valintaa. Avioerohan siitä tuli viikko viikko systeemillä. Nykyinen vaimo on fiksu ja hänestä on tullut minulle ja äidille läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi. Minusta on ihan luonnollista, että onat lapset ovat läheisempiä kuin lasten puolisot, joten tyttäreen on läheisemmät välit kuin miniään. Ja kun on läheinen tyttären kanssa, on läheinen tämän lastenkin kanssa. Ei siitä tarvitse kenenkään loukkaantua.
Miniän kannattaa ymmärtää oma paikkansa ja hoksata, että on omalle äidilleen aika lailla tärkeä. Anoppi ja käly loukkaantuvat satavarmasti, kun joku tunkee selittämään, että heidän suhteensa on väärä, koska se joku haluaa itse enemmän.
Eikö se oma poika ole oma lapsi?
Kyllä, oma poika on oma lapsi, mutta miniä ei ole oma poika. Kun poika löytää puolison, pitää katkaista napanuora, mutta harva vävy vaatii, että vaimonsa katkaisee välit äitiinsä yhtä totaalisesti kuin miniät vaativat puolisonsa tekevän.
Pitää sen tyttärenkin katkaista napanuora ja äidin päästää irti myös heistä.
AP:n tapauksessahan kaikki nuorat on kiinni ja anoppi pyrkii ohjailemaan lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Ja Ap on antanut jopa lastensa olla edelleen tuollaisen hirviön kanssa tekemisissä ja yrittää sietää häntä.
Olen 60-vuotias ja tuo kuvio ollut elämässäni 35 vuotta. En koskaan oppinut ymmärtämään, mitä tein väärin. Jotain se oli. Ajattelin lopulta, että se on hinta, jonka jouduin maksamaan hyvästä miehestäni.
Vaikka ap sanoitkin että yleensä kaikki muut pitävät sinusta...sellainen vanha sanonta tuli mieleen, että jos haluat toisen (toisen käyttäytymisen) muuttuvan, muuta itse omaa käyttäytymistä. En tarkoita että pitäisi ruveta teeskentelemään. Onko kellään kokemusta että oma "muutos" johti parempaan ihmissuhteeseen?
Luulen, että taustalla on erikoislaatuinen äiti-tytärsuhde. Oma kokemukseni tästä on se, että anopilla ja tämän tyttärellä muiden mustamaalaaminen oli ikäänkuin jonkinlainen harrastus. Aina sukuun kuulumatonta miniää tai lapsenlapsia (muita kuin tyttären lapsia) haukuttiin. Jos henkilö oli itse paikalla, niin silloin harrastettiin piilovit..tuilua, josta asianomainen ei välttämättä ymmärtänyt mitään, mutta ne jotka olivat olleet läsnä selantakana puhumisessa ymmärsivät kyllä mistä oli kyse. Mustamaalaukseen aiheet saattoivat olla osittain tosia tai täysin keksittyjä.
Pidin anoppiin ja tämän tyttäreen asialliset ja etäiset välit. Mitä vähemmän heillä oli tietoa, sitä vaikempi oli kehittää sepitelmiä. Loppujen lopuksi tilanne miehelläni yli ja hän katkaisi välit siskoonsa. Ongelmallisin henkilö olikin varmasti sisko, joka jutuillaan pystyi myrkyttämään äitinsä ajatukset ja mielipiteet. Loppujen lopuksi arvelen, että ongelma olikin äidin ja tyttären välinen suhde. Tytär koki jonkinlaista kaunaa ja mustasukkaisuutta äitiään kohtaan. Jutuillaan hän esti äitnsä lähentymisen poikiensa perheiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ap sanoitkin että yleensä kaikki muut pitävät sinusta...sellainen vanha sanonta tuli mieleen, että jos haluat toisen (toisen käyttäytymisen) muuttuvan, muuta itse omaa käyttäytymistä. En tarkoita että pitäisi ruveta teeskentelemään. Onko kellään kokemusta että oma "muutos" johti parempaan ihmissuhteeseen?
Jos se vastapuoli on paska, saat seistä kymmenen vuotta käsilläsi, eikä se heidän käytöksensä siitä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ap sanoitkin että yleensä kaikki muut pitävät sinusta...sellainen vanha sanonta tuli mieleen, että jos haluat toisen (toisen käyttäytymisen) muuttuvan, muuta itse omaa käyttäytymistä. En tarkoita että pitäisi ruveta teeskentelemään. Onko kellään kokemusta että oma "muutos" johti parempaan ihmissuhteeseen?
Vanhan sanonnan mukaan toista ei voi muuttaa. Siinä sanonnassa ei ole tuota omaa käyttäytymistä koskevaa osaa.
Itse en olisi missään tekemisissä heidän kanssaan. Hoitakoon mies lasten kanssa heidän tapailut. Eiköhän nuo ole kateellisia vain jostain. Jos lapset ovat jo isompia, niin puhusin heille ihan suoraan anopin käyttäytymisestä ja miksi en halua häntä tavata.