Goottikoti ja lastensuojelu tulossa kotikäynnille
Olen alle 30-vuotias goottinainen, aviossa hevarimiehen kanssa. Meillä on 1,5v poika. Asumme asunnossa, joka on sisustettu goottityyliin - on punaiset tapetit, mustaa pitsiverhoa, hämähäkinseittejä (ei oikeita siis), pääkalloja, ketjuja, kauhuaiheisia tauluja ja koristeita jne.
Lapsesta on tehty meidän vanhempien ulkonäön perusteella lastensuojeluilmoitus ja sossut ovat nyt tulossa kotikäynnille. Minulle on ihan uusi juttu, että vanhemman ulkonäkö määrittelee sen onko tämä hyvä vanhempi. Sossu sanoi puhelimessa, että he ovat nähneet kaikenlaista ja kotikäynti on vain muodollisuus - ilmeisesti voidaan olla siis rauhallisin mielin?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siis kamalaa kasvattaa lapsi jossain goottikodissa, mutta ihan ok on antaa lapsen käydä seurakunnan kerhossa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa kuuntelemassa, miten joku heebo ristiinnaulittiin ja sitten se nousi kuolleista? Myös ainakin meidän kirkossa on paljon kuvia tästä samaisesta tyypistä nälkäkuoleman partaalla, verisenä ristillä roikkuessaan. Ja nämä ovat teidän monien mielestä ok? Toisin kuin muoviset pääkallot tai hämähäkit?
Niin, että jos yksi lapsille potentiaalisesti haitallinen asia on jostain syystä sosiaalisesti hyväksyttyä, niin kaikkien muidenkin pitäisi olla? Lopetetaanko koko lastensuojelu samantien tarpeettomana?
Vai olisiko kuitenkin syytä toivoa, että vanhemmat eivät miettisi millä kaikilla tavoilla lapsia pitää saada tasa-arvon nimissä säikytellä, vaan sitä miten parhaiten välttää niitä kaikkia ikätasoon sopimattomia ja mahdollisesti häiritseviä ja ahdistavia elementtejä?
Mihin uskontokuntaan kuulut?
Me ollaan hevareita (ei gootteja) ja ainoat pääkallokoristeet löytyvät lastenhuoneista. Myönnän, että itse niitä vähän vierastin, mutta lapsia ne tuntuvat kiinnostavan samoin kuin muutkin kauhujutut kuten zombit ja kaikki Halloween-teemainen. Toinen meidän tytöistä on lisäksi kiinnostunut aseista, miekoista, dinosauruksista ja lohikäärmeistä. Toinen ihan vaan käärmeistä ja hämähäkeistä. Niin että meidän tytöille ap:n koti kuulostaa ihan unelmapaikalta, niin kuin olisi ainainen Halloween. Itse en oikein tuollaisesta välitä.
Onpas tämä herättänyt keskustelua.
Kauhistelijoille tiedoksi, että meillä ei ole mitään "veristä kuvastoa" seinillä, vaan mm. taulu jossa on öinen hautausmaa ja taivaalla täysikuu, toisessa taas synkkä metsä, kolmannessa Draculan linna jne. Ei siis tosiaan mitään verisiä zombeja tms. :D
Gootiksi ryhdyin jo lapsena, koska minusta tyyli on hieno ja tykkäsin kovasti röyhelöistä, pitkistä mekoista ja hopeisista koruista. Mies on hevari, ja ollut sitä myöskin ala-asteelta asti. Lapsi pukeutuu ihan tavallisiin lastenvaatteisiin, vauvana ollut "synkempää" mm. pääkallobody jonka isänsä löysi jostain. Lapsen huoneessa on myös punaiset tapetit, mutta muuten ihan normi lapsen huone nalleineen ja soittorasioineen.
En ajatellut ottaa mitään pois esiltä. Saavat sossut kohdata meidät sellaisina kuin ollaan :) Vähän tietty pelästyin ja äitinä myös loukkaannuin sitä, että meistä on joku ilmoitus menty tekemään. Tämäkin keskustelu osoittaa että on olemassa ihmisiä joiden mielestä meidän tyyli on verrattavissa rikokseen. Surullista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkän ulkonäön perusteella ei lastensuojelu tule käymään.
Jokainen lastensuojeluun tehty ilmoitus pitää tutkia.
Niin pitää, mutta puhelinsoitto riittää joskus. Käynti johtuu aina siitä, että on huoli lapsesta. Mikäli peruste on vaan "vanhemmat näyttävät pelottavilta", ei se ole hyväksyttävä peruste.
Joko tämä juttu on ihan fuulaa tai sitten lapsi on esim. piirrellyt jotain horrorkuvia tai kirjoitellut kauhusanastoa.
Mites kaikki ne taviskodit loppusyksystä, jotka on muutaman päivän ajan koristeltu oranssin ja mustin koristein? Löytyy myös hämähäkinseittejä, hämähäkkejä, pääkallon kuvia... Pitäisikö kaikista halloweenia viettävistäkin tehdä lasu? Eikö lapset traumatisoidu samalla tavalla, kun näkevät noita koristeita?
Joo, on tosi surullista, että ap:sta on tehty lasu, mutta tosiaan jokainen ilmoitus pitää tutkia. Ei siinä sen kummempaa, sossut tekevät vain työtään eivätkä välitä tuommoisista esteettisistä valinnoista tuon taivaallista.
Itse vasta opiskelen sossuksi, mutta olen jo harjoittelussa (enkä ollut edes lastensuojelussa) nähnyt ihan tavallisen näköisiä vanhempia, joiden ei vain kuulu niitä lapsia kotonaan pitää. Kun on päihteitä ja/tai mielenterveysongelmaa (ja mielenterveysongelmistakin sieltä rankemmasta päästä, pienet masennus-ahdistukset ei oikeasti tee ihmisestä huonoa vanhempaa) oikein kaksin käsin annettu. Itselle ainakin nätti goottimeikki ja huolella sisustettu koti kertoo juurikin siitä, että ihminen on "siisti, asiallinen, aikaan ja paikkaan orientoitunut..." ja mitä näitä nyt on mitä saa lääkärin epikriiseistä todeta.
Tulevat monesti sosiaalityöntekijä/sosionomi parivaljakolla (ideaalitilanteessa, lastensuojelu on niin kuormittunut että aina ei pysty). Mua kiinnostaa miten vierailuperhe kokee tilanteen. Seuraa onko toinen semmoinen, joka jututtaa teitä ja lasta ja toinen kiertää kotia ja esittää siitä kommentteja ("onkos tuo kylpyhuone?") voidakseen vaivihkaa kiertää katsomassa. Koska toi on tosi intiimi ja tungetteleva tilanne, toivoisin itse ainakin kehittyväni moisessa (pakollisessa ja lakisääteisessä) toiminnassa mahdollisimman hyväksi.
Eli kerro millaisia ne oli! En oo mitenkään huolissani siitä miten teille käy. Ei yhtään mitenkään. Sosiaalialan pätevyysvaatimuksia kiristettiin radikaalisti tapaus Vilja Erikan jälkeen ja ammattikunta on modernisoitumassa ja vaihtumassa päteviin nyt kovalla vauhdilla. Näkyykö kiire? Kaikki tämmöinen kiinnostaa!
Onkohan goottimummoja ja -pappoja olemassa? Milloin tuo genre sai alkunsa ja eikö siitä kasva ohi? Goottikamppeet päällä työelämässä kuulostaa jo haasteelliselta.
Tehkääpä itsellenne palvelus, ja kasvakaa pällit aikuisiksi. Pukeutukaa normaalisti ja sisustakaa hyvällä maulla. Kapinallisen teini-ikäisen tasolle jääneet "aikuiset" ovat säälittäviä luusereita.
Mua on joskus huvittanut kun multa on kysytty olenko gootti? Pidän hautausmaista, hämärästä arvoituksellisesta tunnelmasta. Kuuntelen paljon metallia jne...Ja sanottu on "sinä saatat olla enemmän gootti kuin gootti itse" Kenties. Sitä ei välttämätta ulkonäöstä huomaa, ehkä joistain pikkujutuista. Lapset otan huomioon pelottavista jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kuulee juttuja perheistä, missä lapsille opetetaan pienestä pitäen fantasiamaailman tarinoita joita väitetään kiven kovaan tosiksi. Ja näiden fantasioiden mukaan sitten eletään, käydään samanhenkisten kanssa alan tapahtumissa, keksitään sääntöjä ja pelotellaan kauheilla asioilla, mitä voi tapahtua jos fantasiamaailman säännöstöstä poikkeaa hiukankin. Joihinkin tällaisiin koteihin kuuluu myös sisustuselementteinä pelottavia hahmoja. Esimerkiksi sellainen mies, mikä on hakattu nauloilla käsistä ja jaloista puuhun roikkumaan. Jos lastensuojelu ei puutu tuohon touhuun, goottiperheelläkään on tuskin mitään hätää.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä itsellenne palvelus, ja kasvakaa pällit aikuisiksi. Pukeutukaa normaalisti ja sisustakaa hyvällä maulla. Kapinallisen teini-ikäisen tasolle jääneet "aikuiset" ovat säälittäviä luusereita.
Tänä herran vuonna 2017 jokaisen naisihmisen pariutuessaan on leikattava hiuksensa hartiamittaiseksi ja lapsia siunaantuessa siirryttävä käyttämään näitä äiti - lapsi matching kaapuvaatteita ja legginssejä. Miehen tulee pitää hiukset lyhykäisinä sekä pukeuduttava kauluspaitaan, t-paitakin joskus sopii. Asunnossa vaaleat värit, lyhtyjä ja sisutustikkaat, tähtikuvioista torkkupeittoa sekä sohvatyynyä älkööt kukaan unohtako. Näin tulee toimia taikka saatte herran ja yhteiskunnan vihan niskaanne, ja lopulta syöksytte kadotukseen. Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan goottimummoja ja -pappoja olemassa? Milloin tuo genre sai alkunsa ja eikö siitä kasva ohi? Goottikamppeet päällä työelämässä kuulostaa jo haasteelliselta.
Vanhempiakin gootteja on olemassa, eikä se ole aina "pelkkä vaihe" josta kasvaa yli - päinvastoin se on useimmille elämäntapa ja tyyli jonka löytää jossain vaiheessa elämää ja joka tuntuu omalta. Kannattaa hieman avartaa omaa elämänkatsomustaan jos noin ajattelee.
Ammattejakin on kuitenkin aika paljon ja tietysti joissakin ammateissa vaaditaan ne työvaatteet - esim. raksalla jo pelkän turvallisuuden kannalta. Oletko koskaan ajatellut, että nykypäivänä vaikka lääkäri voi olla takin alla täysin tatuoitu ja vapaa-ajallaan pukeutua vaikkapa goottivaatteisiin? :> Monilla työpaikoilla pukeutuminen on kuitenkin aika vapaata, mikäli erillisiä työvaatteita ei ole. Vaan miksipä tätä edes teille yrittää selittää..
Miksi se ylipäätänsä hiertää niin kovasti, jos jotkut haluaa pukeutua ja sisustaa asuntonsa goottityylillä? Tiedän että keskustelun aihe karkaa jo hieman alkuperäisestä, kun tämä alkaa lähinnä olemaan jo pelkkää goottityylin haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän surettaa jo valmiiksi, kun lapsesta kasvatetaan minigootti. Ympröivä maailma on kuitenkin aika tavallinen. Aikuinen ihminen olkoon niin outo kun haluaa, mutta että viaton lapsi kasvatetaan tuollaiseen kulttuuriin... :(
Ihan uteliaisuuttani; miten teistä tuli gootteja? Miksi?? Miksi haluatte pukeutua naamiaisvaatteisiin ja fantasiameikeihin? Miksi koti on kuin kummitustalo? Missä te olette töissä?? Väitän, että gooteilla on rankat kotitaustat, traumaattinen historia ja ainkain yksi F-diagnoosi löytyy? Kyllä, olen ennakkoluulojeni vanki, vai olenko sittenkään? Joku muukin gootti saa vastata kuin alkuperäinen aloittaja.
Kiitos kysymästä olen umpigootti ja teen työtä sairaanhoitajana. :) Minusta tuli gootti jo lapsena. Kiinnostuin kauhusta, paranormaaleista ja synkemmistä asioista. Ja kyllä vanhempani ovat ihan "taviksia". Ja ei, ei löydy F-diagnoosia. Omakotitaloni on osittain sisustettu kummitustaloksi, koska se miellyttää omaa silmääni, sinua sen ei tarvitse miellyttää. Ota ihmeessä ämpäri pois päästä. :)
Minäkin olin nuorena kiinnostunut paranromaaleista ja synkemmistä asioista ym.. Sitten kasvoin siitä yli, nuoruuden höpötyksiä vain. Miksi siitä kehittyy joillekin elämäntapa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan tuskin kyseenalaistaa sitä, millaisessa kodissa hän kasvaa. Jos lapsi kasvaa pääkallojen ja hämähäkkien keskellä, ne todennäköisesti ovat hänelle ihan fine ja kuuluvat osaksi elämää. Ennakkoluuloiset, omiin laatikoihinsa kutistuneet ihmiset tekevät asiasta ongelman. Eli kohdistaisin syyttävän sormen pois vanhemmista tiukkapipoisiin niuhoihin, joille erilaisuus on myrkkyä. Lapsihan voi parhaassa tapauksessa oppia paljon enemmän suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan, kuin jossain skandinaavisin värein varustetussa esimerkkikodissa. Se, mitä kodissa tapahtuu on paljon tärkeämpää kuin se, millaiset tapetit ja verhot on. Rakkaus, turvallisuus ja huolenpito ovat paljon tärkeämpiä asioita.
Kiinnostaisi myös kuulla, miten tämä vierailu sujui.
Niin, no, lapsi ei todellakaan kyseenalaista perhettään ja se kai vähän ongelma onkin. Nekin lapset, joiden perheessä on alistamista, väkivaltaa, heitteillejättöä, eivät kyseenalasita perheolojaan, se on näille lapsille normaalia, kun ovat sellaiseeen tottuneet. Se on sitten eri asia, onko em. perhe hyvä ja turvallinen kasvuympäristö lapselle?
Olet sinänsä oikeassa, mutta en rinnastaisi alistamista, väkivaltaa ja heitteillejättöä erilaiseen sisustusmakuun. Ap ei ole missään vaiheessa sanonut, että seinillä olisi kuvia ruhjotuista ruumiista tms. Heillä voi olla hyvinkin tyylikäs koti, jossa vain on halloweenjuhlan tunnelma.
Pähkinä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuuttani; miten teistä tuli gootteja? Miksi?? Miksi haluatte pukeutua naamiaisvaatteisiin ja fantasiameikeihin? Miksi koti on kuin kummitustalo? Missä te olette töissä?? Väitän, että gooteilla on rankat kotitaustat, traumaattinen historia ja ainkain yksi F-diagnoosi löytyy? Kyllä, olen ennakkoluulojeni vanki, vai olenko sittenkään? Joku muukin gootti saa vastata kuin alkuperäinen aloittaja.
Kiitos kysymästä! Jos kysyisit ilman ennakko-oletuksia, olisi vain mukava, että kysyit. Saahan sitä udella, jos asia on vierasta. Olen korkeakoulutettu ja vakituisessa työpaikassa omalla alallani, erityisnuorisotyöntekijänä. Asun kahden kissan ja miehen kanssa sekä harrastan urheilua, sivussa olen uinninopettaja. Ei diagnooseja. Aika tavallista siis? Alakulttuurit poislukien jengit, ovat kuitenkin sinänsä keskiluokkainen ilmiö. Lumouksen goottifestareilla olisit voinut kuulla ihmisten olevan insinöörejä, tuotesuunnittelijoita, tehdastyöläisiä, sairaanhoitajia... Hmm.. Gootti olen, koska näen tyylin kauniina. Onhan se dramaattista, mutta eipähän tarvitse tuoda muuta draamaa sitten omaan elämään ;) goottityylissä on leikillisyyttä, luovuutta, myös herkkyyttä. Kotoni ei ehkä näytä tavalliselta, sillä siellä on värejä, mustaa ja kukkaverhot. Ehkä pari mielenkiintoista esinettä. Kliinisenvalkoinen sairaalasisustus on vain mielestäni hiukan tylsää. Vaikka olisikin harmaa torkkupeitto kauniisti laskostettu sohvalle :)
Hei, kiitti vastauksesta! Olen se, joka provosoivasti ja kärkkäästi kysymykseni asettelin, mukavaa että vastasit silti nätisti. Minusta on kiinnostavaa, miksi ihmiset haluavat tuoda itseään esille juuri valitsemallaan tavalla. Erityisen kiinnostavaa on, jos todellisuus ei vastaa ns. stereotypiaa, tai ennakkoajatusta, jonka olen omasta viitekehyksestäni käsin luonut (kuten sinä nyt teit!). Itse elän tavallisuuden kuplassa, jossa on vain keskiverto matti meikäläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Maassa, jossa lapset liitetään väkisin vauvaiässä kirkkoon, on mielestäni turhaa jeesustelua valittaa muille, että tässä "koetetaan kasvattaa lasta tiettyyn muottiin".
Minusta erilaisissa kodeissa ei ole mitään pahaa. Joku kallo siellä täällä tai hämähäkki ei tee kodista lapselle sopimatonta, ellei lapsia _opeteta_ siihen, että nää on nyt tosi pelottavia ja ihmiset käyttäytyvät oudosti noiden juttujen lähellä. Jos vanhemmat ovat gootteja, en usko tätäkään tapahtuvan.
Toki on syytä miettiä, millaista materiaalia on lasten nähtävillä. Ehkä juuri pelottavimmat elokuvakannet, levynkannet ja julisteet on syytä pitää lapsen ulottumattomissa jne. Kouluikäisenä pelkäsin kuollakseni serkkuni Iron Maiden -julistetta (koska Eddie oli siinä, nousi haudasta julman näköisenä), mutta enpä ole traumoja saanut. Pelkäsin kyllä mummolassakin metsästysmuistoja, eli karhuntaljaa ja eläinten päitä. Lasten pelot eivät ole kuitenkaan loogisia, pelkäsin metsästysmuistoja, koska ne olivat oudon näköisiä ja tuijottivat.
Ihme teilaamista taas, taattua AV-laatua. Kaikki erilainen roviolle ja heti.
Meillä oli ala-asteella koulun musiikkiluokassa Iron Maiden -julisteita. Ei tullut kellekään mieleen valittaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Voi helevata mitä settiä!
Puhukaa sellaisella örisevällä äänellä niille sossun tarkastajille.
(Sarkasmia)
Itkunaurua, tämä oli paras :D
Jos ilmoituksen syy on vanhempien goottilaisuus, niin outoa on.
Kuitenkin itse sääliin kyllä lasta, joka joutuu tuollaisen keskellä elämään. Mutta ei se lastensuojelun asia ole.
Toisaalta eihän lapsella ole sananvaltaa lestadiolais, jehovalais, mormooni tai muslimiperheissäkään.
Periaatteessa samasta kyse, vanhemmat siirtävät väkisin elämänkatsomuksensa tai mieltymyksensä ja uskomuksensa lapsiinsa, tai ainakin yrittävät.
Jaahas taas on vähän rankemmalla kädellä käyty poistelemassa täysin asiallisia vastauksia, huutista!
Vai mitä asiatonta oli kommentissani missä kerroin Tuskan häiriökäyttäytymisistä(=0) menikö vähän tunteisiin, eikö metalli väen pidäkkin olla huumepäissään heiluvia nistejö ja kissan tappajia, niin ja kirkonpolttajia:D Mut tätä tää on, "normaalit" ihmiset luulee olevansa niin paljon parempaa väkeä massavaatteissaan ja -aatteisaan. Bääbää vaan :D
Niin, että jos yksi lapsille potentiaalisesti haitallinen asia on jostain syystä sosiaalisesti hyväksyttyä, niin kaikkien muidenkin pitäisi olla? Lopetetaanko koko lastensuojelu samantien tarpeettomana?
Vai olisiko kuitenkin syytä toivoa, että vanhemmat eivät miettisi millä kaikilla tavoilla lapsia pitää saada tasa-arvon nimissä säikytellä, vaan sitä miten parhaiten välttää niitä kaikkia ikätasoon sopimattomia ja mahdollisesti häiritseviä ja ahdistavia elementtejä?