Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten lapsiperhearki yllätti POSITIIVISESTI
Äääärrrrrsytttääää
18.07.2017 |
Siis olen niin loppu siihen miten samaan aikaan kauhistellaan alhaista syntyvyyttä ja toisaalta tuntuu että kaikki keskustelu lastensaannista on niin älyttömän negatiivista! Pelkkää valitusta kurittomista kakaroista, väsymyksestä ja kaikenlaisesta kärsimyksestä, parisuhdekin siinä menee. Meille on ensimmäinen muksu vasta tulossa ja joo, omatkin kuvitelmat ovat lähestulkoon pelkästään negatiivisen puolella vaikka lapsi kovin toivottu on. Kiitos tästä kaikille niille keskusteluille joita olen erehtynyt lukemaan... että pliis, kertokaahan miten vauva-arki onkin ollut ihanaa ja mikä kaikki on yllättänyt POSITIIVISESTI! Ja miksikö me haluttiin lapsi? Luotan mieheni vastuuntuntoisuuteen 100%, ikää on jo reilusti yli 30, ystäväperheiden elämä EI vaikuta hirveältä (vaikka mistäpä sitä aina tietää ) ja oletan lapsen tuovan paljon sisältöä muuten samaa rataa kulkevaan tavis-elämään.
Kommentit (28)
Ystäviä ja seuraa on nyt paljon enemmän tarjolla. Ystäviä voi tavata kuten ennenkin, mutta mieluiten lapsellisia, sillä lapsettomat eivät tajua miten paljon se helpottaa kun kaveri tuo lapsellekin seuralaisen. Tylsistynyt lapsi luonnostaan kun hakeutuu äitinsä huomiota hakemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että vauva alkoi nukkua täysiä öitä 8vk ikäisestä, vaikka oli pelkällä tissimaidolla.
Se ettei seksielämä muuttunut oikeastaan mitenkään.
Olin valmistautunut siihen, että elämä vauvan kanssa on rankkaa, väsyttävää ja vauvanhoito vie kaiken ajan. Yllätyin iloisesti siitä, että vauva nukkui aika pian yhden pidemmän jakson yössä, veteli päivisin kunnon päiväunia ja oli hereillä ollessaan enimmäkseen hyvän tuulinen. Lapsen kehitystä oli yllättävän kiinnostava seurata.
Meillä myös lapsi nukkui 2 vk ikäisestä yhden syömisen keskeytyksellä koko yön. Ja pitkät päikyt päälle. Heräsi aamulla ysin aikaan. Nyt kesälomalla nukkuu yhä yhdeksään, ja on jo 6-vuotias. Eli meillä ei ikinä herätä kukonlaulunaikaan kuten monissa muissa perheissä.
"Lirkutella vaaleanpunaisia valheita "😂 No tuolla asenteella toivon että kyseisellä kommentoijalla ei niitä omia lapsia ole. Sitä realismia nimenomaan tunkee ovista ja ikkunoista ja itse olen haittapuolista HYVIN tietoinen, nyt olikin kyse niistä asioista jotka ovat positiivisia. Toki palstan luonteen tietäen osaa odottaa myös juuri niitä ikinegatiivisia kommenttejakin ❤️. Negatiivisia voi toki mennä kertomaan niille tarkoitettuihin ketjuihin, niitä kyllä riittää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus omaan lapseen on jotain niin vahvaa ettei sitä voi edes kuvitella ennenkuin itse kokee sen. Tosin siinä kyljessä tulee myös suurempi huoli kaikesta pahasta kuin mitä on voinut kuvitella. Yllättävää oli miten nopeasti ja luontevasti lapsen kanssa oppii toimimaan ilman mitään aikaisempaa kokemusta. Yllättävää myös huomata miten lapsi muuttaa omaa ajatusmaailmaa ja kypsyttää oikeasti aikuisemmaksi.
Itse yllätyin miten helposti ja luonnollisesti kaikki on mennyt. Maalaisjärjellä selvitty monesta ja kyllä ne yöunetkin sieltä viimein saatiin normaaliksi! 😆
Parasta on kun saa seurata ihmisen kasvua ja kehitystä. Yhtenä päivänä meinasin ajaa ojaan kun takapenkillä istunut 5-vuotias alkoi tavata paketin kyljestä sanoja ja paljastui että hän on oppinut lukemaan!
Huvipuistoissa, leikkikentällä ja lomareissuilla voi ihan huoletta taantua lapsen tasolle ja nauttia itsekin laitteista ja hauskanpidosta! Lapsen kautta saa elää lapsuuttaan uudestaan ja toistaa niitä samoja hyviä muistoja ja tapoja mistä itse on nauttinut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krooninen väsymys ja elämäntilanteen muutos tuo mukanaan kaikenlaisia tunteita, sellaisiakin, joita et edes tiennyt osaavasi tuntea. Kuitenkin kaikkein suurin tunne on rakkaus. Oma lapsesi on ihaninta mitä on. Ei ole mitään niin huippua kokemusta kuin se, että olet synnyttänyt lapsen maailmaan. Mikään ei ole niin kova juttu, ei mikään.
Lapsien tulo on parantanut mun ja mieheni liittoa ja tehnyt elämästämme täyden. On mahtavaa tehdä yhdessä kaikenlaista, pientä ja isoa. Tavallinen lapsiperhearki on kivaa ja mukavaa.
Kokonaisuus yllätti positiivisesti minut, ihmisen, joka ei ole ikinä aiemmin ollut erityisen kiinnostunut lapsista.
Suosittelen lämpimästi. Kaikki terveet, fiksut ihmiset, hommatkaa lapsia. Se on paras päätös, jonka voitte tehdä.
Enää en mietiskele elämän tarkoitusta. Olen saanut sen selville. <3
Minä olen käytännössä aina saanut nukkua riittävästi lapsesta huolimatta ja jos olen ollut väsynyt, se on johtunut siitä, että olen itse jäänyt roikkumaan nettiin liian pitkäksi aikaa yöllä. Poikkeus on ne tilanteet, kun lapsi on ollut sairas, mutta niissäkin on ollut lähinnä kyse siitä, etten minä ole osannut nukkua, vaikka lapsi on nukkunut. Lapsemme on hyvin viihtyvää sorttia ja osallistuu minun ja miehen tekemisiin, jos hänellä ei ole muuta, joten me emme leikitä, luemme ja pelaamme kyllä välillä. Harrastuksiin ja viikonloppumenoihin pääsemme milloin tykkäämme, mutta harvemmin yhtä aikaa. "Päiväkotirumba" on meillä ollut vain sitä, että täytyy olla tarkkana aamulla, että ehditään ajoissa päiväkotiin/töihin. Toinen vanhemmista on vienyt ja toinen hakenut, joten toinen suunta päivässä on vain ollut aikataulutettu. Lapsi on nukkunut hyvin myös päiväkodissa, joten hän on ollut hyvällä tuulella iltaisin.
Me olemme varmaankin olleet onnekkaita, kun tämä ei ole tuntunut yhtään vaikealta raskaalta tämän kuuden vuoden aikana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, ensin on jatkuva huoli saako vauvan elävänä ulos ja sen jälkeen huoli vasta oletettavasti kasvaa miettiessä mitä kaikkea hälle voi käydä ... mutta aika tylsää olisi elämä päivästä toiseen samana, eiköhän elämä kanna kun lapsi maailmaan on saatu! Itsekään en koskaan ole ollut ns. lapsi-ihminen, mutta itsekin toivon että tuleva vauva tekee elämästämme täydempää ja lähentää meitä pariskuntana yhteisen mission kautta. Koiria meillä jo on, joten se miten elävä olento sitoo ja vaatii jatkuvaa huolenpitoa on sinänsä tuttua... lemmikki on mielestäni muutenkin loistavaa harjoittelua ennen vauvaa, eipä sitäkään voi oman onnensa nojaan jättää kuin n. 8 tunnin ajaksi.
AP
Yllätyin positiivisesti siitä miten suurta on rakkaus omaa lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauden määrä yllätti, luonnollisuus, se kuinka näkee taas maailman värit lasten kautta.. Tämä taito meinasi jo hävitä kun kävi töissä ja se oli elämän pääasia. Nyt huomaa taas vuodenajat ja luonnon ihan eri tavalla. Tieto karttuu kuin uudelleen kun etsii tietoa lapsille. Osaa murtautua ulos siitä " ei nyt, ei jaksa, myöhemmin..."- höpötyksestään kun tajuaa että vaikka yökyläily patjoilla alakerrassa ei ole mikään suurprojekti ( kuten viisaille aikuisille tuppaa olemaan) vaan pieni ilo arkeen. Lastenohjelmat on hauskoja ja elämä täynnä pieniä iloja. Välillä muistaa taas katsoa maailmaa lapsen silmin ja tajuaa mikä on tärkeää ja mikä ei.
Jotenkin saan yllätettyä itseni aina kun muistan ajatella että vau kuinka hienoja lapsia ollaan saatu aikaan... Ja ihan se et kuinka ihmeellistä on, et nuo tuli minusta. On vaan hauskaa sanoa napatyrästä keljuileville lapsille että itse olette sen tehneet, tietysti kaikella rakkaudella ja huumorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisen piirin valtava laajentuminen.
Olen aina ollut vähän sisäänpäin kääntyvä, jota nyt introvertiksi kutsutaan nykyään. Peruskoulussa ja vielä lukoissakin hieman ulkopuolinen. En mikään kiusattu kuitenkaan koskaan.
Joka puolella vauvan/pikkulapsen kanssa tuli kontaketja ja lapsesta ja koko perheestä pidettiin. Saatiin kutsuja sinne sun tänne ja ymmärsin, että itse vain olen rajoittanut elämääni.
Oikeasti valtaosa ihmisistä on fiksuja ja kivoja.
Sitten pikkulapsiajan jälkeen erinäiset harrastuspiirit ja kaikki ystävyyssuhteet, joita on muodostunut lapsien myötä.
Olen jo kahden lapsen kummikin ihan vain ystäväperheistä :)
Se vauva/taapero on aika mukava ihminen kenen kanssa olla vuorovaikutuksessa ja kenen kasvua seurata.
Esikoinen nukkui kolmekuisesta täysiä öitä. Nukkuu edelleen, jopa kipeänä. Kaikki kolme synnytystä on menneet hyvin, kaksi jopa ilman lääkkeitä. Olen toipunut niistä hyvin, eikä vaurioita jäänyt. Raskaudet oli erilaisia, mutta mies pysyi rinnalla ja oli tukemassa ja välittämässä niin kuin aina.
Seksielämä on pysynyt hyvänä, ja olen jaksanut pitkästä kotiäitiydestä huolimatta imettää pitkään JA pitää omat harrastukset ja mielenkiinnot. Olen täyttänyt kaikki kolme vauvakirjaa. Olen myös hiljalleen opiskellut lukion oppimäärää että voisin ensi keväänä hakea vihdoin yliopistoon. Olemme miehen kanssa saaneet matkustaa ja mennä myös kaksin vaikka tukiverkkoja on tasan miehen vanhemmat, ja hekin täysillä vielä työelämässä.
Lasten kanssa on välillä todella hauskaa mennä ja tehdä asioita! Myös ulkomailla reissaaminen on sujunut hyvin. Heidän kanssaan on ihanaa jutella niitä näitä, heille on hauskaa kertoa maailman menosta ja heidän oivalluksia elämästä olen kirjoittanut ylös. Lautapelit ja Uno on nyt on ja olen iloinen kun saan viimein pelikavereita (ainoana lapsena minulla ei sellaista luksusta ollut).
Lasten myötä olen saanut myös paljon uusi kavereita. Olen oppinut itsestäni paljon ja saanut huomata etten ole niin urpå ihmisten kanssa mitä luulin joskus.
Aina hoetaan tätä kroonista väsymystä.
Näinkin voi mennä, että koskaan ei koskaan ole väsynyt. Ihan ensimmäisinä kuukausina toki oli imetettävä myös öisin, mutta ei minua mitenkään haitannut.
Ihan ylimainostettua tuo "kauhea väsymys". Mutta ehkä se johtuu äitien yli-ikäsyydestä?
En minä nyt nelikymppisenä ehkä jaksaisi samalla tavalla. Paha sanoa? En kuitenkaan mikään teiniäiti ole vaan lapset on tehty aikaväliillä 24-29. Oli täysin tavallista vielä 90-luvulla.
Ihan akateemisia siis ollaan, ettei joku vedä wt-korttia esiin.
Vierailija kirjoitti:
Aina hoetaan tätä kroonista väsymystä.
Näinkin voi mennä, että koskaan ei koskaan ole väsynyt. Ihan ensimmäisinä kuukausina toki oli imetettävä myös öisin, mutta ei minua mitenkään haitannut.
Ihan ylimainostettua tuo "kauhea väsymys". Mutta ehkä se johtuu äitien yli-ikäsyydestä?
En minä nyt nelikymppisenä ehkä jaksaisi samalla tavalla. Paha sanoa? En kuitenkaan mikään teiniäiti ole vaan lapset on tehty aikaväliillä 24-29. Oli täysin tavallista vielä 90-luvulla.
Ihan akateemisia siis ollaan, ettei joku vedä wt-korttia esiin.
Ei niin positiivista ketjua, etteikö joku kuitenkin nälvisi jotakuta toista... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina hoetaan tätä kroonista väsymystä.
Näinkin voi mennä, että koskaan ei koskaan ole väsynyt. Ihan ensimmäisinä kuukausina toki oli imetettävä myös öisin, mutta ei minua mitenkään haitannut.
Ihan ylimainostettua tuo "kauhea väsymys". Mutta ehkä se johtuu äitien yli-ikäsyydestä?
En minä nyt nelikymppisenä ehkä jaksaisi samalla tavalla. Paha sanoa? En kuitenkaan mikään teiniäiti ole vaan lapset on tehty aikaväliillä 24-29. Oli täysin tavallista vielä 90-luvulla.
Ihan akateemisia siis ollaan, ettei joku vedä wt-korttia esiin.
Ei niin positiivista ketjua, etteikö joku kuitenkin nälvisi jotakuta toista... :(
Anteeksi kovasti, ei ollut totisesti tarkoitus kuin vain yleisellä tasolla kirjoittaa.
Olen miettinyt, että mistä tämä krooninen väsymys johtuisi? Tätä nyt ei ainakaan julkituotu vielä 90-luvulla.
Eli yksi selitys on äitien ikääntyminen tai toinen selitys on yleinen valittamisen ilmapiiri. Ja voi olla muitakin selityksiä.
Se, ettei sinulle lirkutella vaaleanpunaisia valheita vanhemmuuden ihanuudesta ja jalostaasta vaikutuksesta, ei tarkoita, että keskusteluolisi "älyttömän negativista". Lapsiperhe-elämään liittyy paljon kielteisiä puolia, ja on erittäin tärkeää, että ihmiset hankkivat lapsia tietoisina niistä.
Realismi on hyve.