Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten lapsiperhearki yllätti POSITIIVISESTI
Äääärrrrrsytttääää
18.07.2017 |
Siis olen niin loppu siihen miten samaan aikaan kauhistellaan alhaista syntyvyyttä ja toisaalta tuntuu että kaikki keskustelu lastensaannista on niin älyttömän negatiivista! Pelkkää valitusta kurittomista kakaroista, väsymyksestä ja kaikenlaisesta kärsimyksestä, parisuhdekin siinä menee. Meille on ensimmäinen muksu vasta tulossa ja joo, omatkin kuvitelmat ovat lähestulkoon pelkästään negatiivisen puolella vaikka lapsi kovin toivottu on. Kiitos tästä kaikille niille keskusteluille joita olen erehtynyt lukemaan... että pliis, kertokaahan miten vauva-arki onkin ollut ihanaa ja mikä kaikki on yllättänyt POSITIIVISESTI! Ja miksikö me haluttiin lapsi? Luotan mieheni vastuuntuntoisuuteen 100%, ikää on jo reilusti yli 30, ystäväperheiden elämä EI vaikuta hirveältä (vaikka mistäpä sitä aina tietää ) ja oletan lapsen tuovan paljon sisältöä muuten samaa rataa kulkevaan tavis-elämään.
Kommentit (28)
Ei ole hetkeäkään tylsää. Lasten kanssa voi mennä kaikenlaisiin tapahtumiin ja tehdä kaikkea kivaa. Loppujen lopuksi se ihan pikkulapsiaika menee nopeasti ja aikaa omille jutuille tulee viimeistään siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nämä on jo mainittukin, mutta myös itseni kohdalla koko elämänpiirin laajentuminen ja ihan ykkösenä se ihan toisenlainen rakkauden tunne.
Täällä puhutaan lapsista usein jonain kustannuseränä. Voin kuvitella, että takuusti ovat lapsettomia.
Siinä vaiheessa, kun se oma on, niin ei totisesti tuollaisia mieti.
En kuitenkaan ole mikään "hullu" äiti. Lapsen pitää sopeutua maailmaan eikä maailman lapseen. Hyvin käyttäytyvä on joka puolella.
Kun kuvittelenkin etten olisi saanut kokea lapsiperhearkea...miten tyhjää ja tarkoituksetonta olisi elämä ollut. Sain pitkän nuoruuden ja sen päälle vanhemmuuden, sain siis molemmat.
Miten voikaan rakastaa omaa lastaan, sen tähden nopeasti kuluva, joskus rasittavakin pikkulapsivaihe on hyvinkin siedettävä.
Omat lapset on viihdyttävämpi ja hauskempia kuin osasin koskaan kuvitella. Leikki-ikäisen osuvat kysymykset, koululaisen isot oivallukset ja teinin kuiva sarkasmi <3 Jos on väliä niitä hetkiä jotka on draamasta ja niitä jotka on kauhuleffasta, niin komediaakin riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis ne omat lapset ovat kivoja ja ihania. Joo, toki väsyttää, jos yöt ovat rikkinäisiä, mutta ei se ole ainoa puoli siinä pikkulapsivaiheessa. Pienet lapset ovat ihania, ja kun lapset kasvavat isommiksi, ja arki helpottuu, tulee ikävä sitä, kun lapset tulivat syliin.
No ei sitä ainakaan 90- luvulla kauhulla odotettu. Vanhemmat neuvoi että kyllä se siitä lähtee sujumaan. Ja lähti. Esikoisen syntymä oli ihmeellinen tapahtuma, niin hyvää ja erikoista olotilaa en ole kokenut sen jälkeen. Tyttö heräsi kerran yössä ja sitten sekin jäi. Minä en herännyt ikinä... oli muutaman viikon koliikki- itkut kolme tuntia illassa mutta yhdessä ne äidin kanssa kestettiin ja tytärtä kannettiin sylissä kunnes hän nukahti. Molemman tyttären kanssa olin kotona puolisen vuotta kun he olivat aika pieniä, noin puolivuotiaita- vuoden vanhoja ja ne oli elämäni parasta aikaa. Nyt kun katselen 2- 5- vuotiaita lapsenlapsia niin aina tulee ne vanhat ajat mieleen ja olen ihastunut pikkuisiin kuten heidän äiteihinsä aikanaan.
Lasten saaminen on yksi maailman luonnollisimmista asioista. Siitä ei tarvii tehdä tiedettä, niin kuin toiset tekee, välineurheilua, niin kuin toiset tekee. Rytmit ja rajat on hyviä olla, ne tekee arjesta turvallisen ja toimivan. Mutta niidenkään ei tarvitse tiukasti määrittää koko elämää. Muksujen kanssa on kivaa kun ottaa asiat rennosti ja ei ole pipo kireällä koko ajan. Omat muksut on kyllä maailman ihanimmat tapaukset, mutta ei kannata olettaa, että koko muu maailman on samaa mieltä just sun muksuista.