En jaksaisi paikkailla etäisän tekemiä ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi muutto KAUAS?

Pitkään ajattelin että minun on pysyttävä lähellä isää, mutta erilaisten tempausten jälkeen olen alkanut miettiä tätä. (isäkin jo muutellut ties minne) Minun verkostoni ovat täällä, mutta voisi tehdä oikeasti tosi hyvää olla vaikka edes pari vuotta ihan muualla. Ap

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi reagoida myös ikäväänsä ja stressiä noin. Koska tapaamisia isän kanssa on vain silloin tällöin, sinun niin salliessa, on täysin mahdollista, että lapsella osa tapaamisesta menee pelkästään tottuessa uuteen ympäristöön ja isän kodin tapoihin. Jos tapaamisia olisi enemmän, niin ympäristö olisi tuttu ja isän luona oleminen arkisempaa. 

Jotenkin nämä exän antamat diagnoosit toisen vanhemman mielenterveydestä ovat kyseenalaisia.

Diagnooseja ovat antaneet ihan mielenterveyden ammattilaiset. Lisäksi isän kanssa toimineet viranomaiset ovat häiriöt tunnistaneet. Mutta katkera eksähän vain tietenkin olen.

Oikeudessa isälle annettiin laajemmat tapaamiset, mutta heti kun hän oli saanut esityksensä esitettyä eivät tapaamiset enää niin laajasti kiinnostaneet. Kertaakaan en ole tapaamista estänyt. Koti taas voi tuntua vieraalta ihan siksikin että tuo mies uusine perheineen itse muuttelee sinne sun tänne eikä lapsikaan aina tiedä minne. Mutta tottakai, minä olen se katkera eksä. Ap

Kuulostaa omituiselta, Suomessa on kuitenkin valvotut tapaamiset mahdollisuus. Työkaverini meni lapsen kanssa perheneuvolaan, jonka kautta sekä äiti että lapsi saivat apua eron läpikäymiseen.

No kuule, monet kerrat olen toivonut että kyseessä olisi narkkari, alkkari tai vähintään hakkaaja. Mutta tässä tapauksessa kaikki ovat sitä mieltä että lapsi joutuu aikanaan itsekin terapiaan, mutta isällä on oikeutensa koska suoraan fyysistä uhkaa ei ole. Kaikki avut olen hakenut ja perheneuvolan asiakkaita olemme. Samaiset kaikki tahot sanovat, että minun vastuullani seurata ja paikkailla tilanteet. Joten olen superäiti. Mutta kun työt ja muutkin pitäisi hoitaa, niin aina ei jaksaisi. Ap

Mielenterveysongelmat ovat yksi syy valvottuihin tapaamisiin.

Ap, ehkä ei kannata vastata näille jotka haluavat vain haukkua sinua. Olen kanssasi ihan vastaavassa tilanteessa: Lapset saavat täitä ja bakteeritartuntoja, muutaman kerran olemme suoraan ensiapuun menneet (lapsella perussairaus) ja olen sielläkin kertonut että mies jättää lapselle lääkkeen antamatta tms kun ei "muista", siis moneen päivään, ja lapsen tilan huonuntuessa ei reagoi tilanteeseen. Silti isän oikeus on niin vahva että tapaamisoikeuteen tämäkään ei vaikuta.

On ihan kamala stressi kun joutuu pelkäämään lapsensa puolesta. Tuossa ylläkertomani vain esimerkki, vastaavaa käyttäytmistä muutenkin ja edelleen vuosien jälkeenkin minua yllättävillä tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ehkä ei kannata vastata näille jotka haluavat vain haukkua sinua. Olen kanssasi ihan vastaavassa tilanteessa: Lapset saavat täitä ja bakteeritartuntoja, muutaman kerran olemme suoraan ensiapuun menneet (lapsella perussairaus) ja olen sielläkin kertonut että mies jättää lapselle lääkkeen antamatta tms kun ei "muista", siis moneen päivään, ja lapsen tilan huonuntuessa ei reagoi tilanteeseen. Silti isän oikeus on niin vahva että tapaamisoikeuteen tämäkään ei vaikuta.

On ihan kamala stressi kun joutuu pelkäämään lapsensa puolesta. Tuossa ylläkertomani vain esimerkki, vastaavaa käyttäytmistä muutenkin ja edelleen vuosien jälkeenkin minua yllättävillä tavoilla.

Meillä ei lapsella onneksi perussairautta, mutta kaikki antibiootti- sun muut kuurit koitan ajoittaa vierailujen ulkopuolelle, kun ne annetaan tai ei anneta. Jos lapsi on tosi sairas, tyyliin keuhkokuume, niin isä voi vain päättää että nyt on terve ja lapsi tsemppaa sitten sen viikonlopun ja romahtaa taas kotona. Ihan päätöntä. Luojan kiitos mitään noin vakavaa kuin teillä ei meillä ole ollut. Juuri noiden kuvaamiesi tilanteiden takia puhun nykyään isän enkä lapsen oikeuksista. Jotenkin ajattelisi, että kaikilla olisi oikeus pysyä terveenä ja tyyliin hengissä, mutta ei jos on lapsi... Olen pahoillani tilanteestanne. Ap

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

No jaa. Exäni ainakin oppi näkemään alkoholisti-isänsä realistisessa valossa jo teininä, ilman äidin tai terapian apua. Joku siihen pystyy, toinen taas ei.

Vierailija kirjoitti:

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

Ammattilaiset ovat ohjeistaneet minua että lapsen täytyy antaa itse ymmärtää tilanne iän myötä ja sitten kun alkaa sitä kriiseilemään niin sitten käsitellä ja tukea mutta ei sitä ennen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

No jaa. Exäni ainakin oppi näkemään alkoholisti-isänsä realistisessa valossa jo teininä, ilman äidin tai terapian apua. Joku siihen pystyy, toinen taas ei.

Alkoholismi on eri asia kuin persoonallisuushäiriö ja puhdas emotionaalinen väkivalta. Alkoholistit näyttäytyvät usein lapsilleen säälin, häpeän ja halveksinnan kohteina, koska lapset joutuvat näkemään ihmisen joka näyttäytyy säälittävänä ja itseään alentavassa tilassa, jolloin nuo tunteet on helpompi kohdistaa vanhempaan. Persoonallisuushäiriöiset (erityisesti paksunahkaiset narsistit) ovat mestareita esiintymään nimenomaan parempina kuin muut, jolloin häpeän ja halveksinnan tunteita ei synny yhtä helposti - nämä tyypit kun antavat itsestään kovan, koskemattoman ja voimakkaan vaikutelman.

Mutta kiitos pikku naljaisustasi terapiassa käyvien kyvykkyyttä kohtaan, mukavaa että parannat maailmaa, yksi kommentti kerrallaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

No jaa. Exäni ainakin oppi näkemään alkoholisti-isänsä realistisessa valossa jo teininä, ilman äidin tai terapian apua. Joku siihen pystyy, toinen taas ei.

Alkoholismi on eri asia kuin persoonallisuushäiriö ja puhdas emotionaalinen väkivalta. Alkoholistit näyttäytyvät usein lapsilleen säälin, häpeän ja halveksinnan kohteina, koska lapset joutuvat näkemään ihmisen joka näyttäytyy säälittävänä ja itseään alentavassa tilassa, jolloin nuo tunteet on helpompi kohdistaa vanhempaan. Persoonallisuushäiriöiset (erityisesti paksunahkaiset narsistit) ovat mestareita esiintymään nimenomaan parempina kuin muut, jolloin häpeän ja halveksinnan tunteita ei synny yhtä helposti - nämä tyypit kun antavat itsestään kovan, koskemattoman ja voimakkaan vaikutelman.

Mutta kiitos pikku naljaisustasi terapiassa käyvien kyvykkyyttä kohtaan, mukavaa että parannat maailmaa, yksi kommentti kerrallaan :) 

Tämä on niin totta. Vaikka alkoholismi tuottaa ongelmia siinä missä tietynlaiset mt-ongelmat, niin alkoholistiin on paljon yksinkertaisempaa suhtautua ja selittää tilannetta sekä muille että itselleen. Selkeästi ja yksinkertaisesti ulospäin näkyvät ongelmat helpottavat tilannetta monin tavoin - vähättelemättä tietenkään alkoholistien sun muiden läheisten kärsimystä.

Teeppä lastensuojeluilmoitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

Ammattilaiset ovat ohjeistaneet minua että lapsen täytyy antaa itse ymmärtää tilanne iän myötä ja sitten kun alkaa sitä kriiseilemään niin sitten käsitellä ja tukea mutta ei sitä ennen. Ap

Ammattilaiset? Minkä alan ja millä koulutuksella? Edelleen kuulostaa omituiselta.

Kyse ei siis ole siitä, että olet lapsen kuullen demonisoinut isän ja isän puolen suvun niin pahksi, että lapselle tulee kriisi kun joutuu isälleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

Ammattilaiset ovat ohjeistaneet minua että lapsen täytyy antaa itse ymmärtää tilanne iän myötä ja sitten kun alkaa sitä kriiseilemään niin sitten käsitellä ja tukea mutta ei sitä ennen. Ap

Ammattilaiset? Minkä alan ja millä koulutuksella? Edelleen kuulostaa omituiselta.

Kyse ei siis ole siitä, että olet lapsen kuullen demonisoinut isän ja isän puolen suvun niin pahksi, että lapselle tulee kriisi kun joutuu isälleen?

Onkohan sulla jotain omia traumoja? Tarkoitan perhe- ja lapsityöhön erikoistuneita mielenterveysalan ammattilaisia. Isästä tai hänen puolen suvustaan ei koskaan lapsen kuullen puhuta negatiivisesti ja lapsella on kotona tilaa kertoa tuosta puolesta positiivisessa hengessä niin tahtoessaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kasvaisi tuo lapsi nopeasti sen verran että tajuaisi itsenäisesti mikä kusip## isänsä on... Nythän joudun vain olemaan neutraali ja puhumaan isästä ja sen sekopääperheestä lämpimästi"

Ehei, ei tuo lapsi tule kasvamaan tuota tajuamaan vielä pitkään aikaan. Jos isä on itselleen jumala ja lapsi täysin isänsä armoilla, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä aina isovanhemmista sinuun asiaa kiistä, niin voin kertoa sinulle täsmälleen mitä tapahtuu: lapsi kasvaa epäterveesti kiinni isäänsä, ihannoi tätä, samalla katkeroituen sinulle koska olet hänen perspektiivistään aiheuttanut hänelle hylkäämiskokemuksen antamalla hänet isänsä luokse, vaikka hän ei sitä osaakaan järkeillä tai tiedostaa, koska on kasvanut ihannoimaan isäänsä. Ehkä aikuisena tai terapian kautta lapsi pääsee käsiksi oikeisiin tunteisiinsa: isäänsä kohtaan tuntemaansa pelkoon ja inhoon, ja sinua kohtaan tuntemaansa suruun ja pettymykseen. Mutta itsestään lapsi ei tule asiaa ymmärtämään, koska lapsi kasvaa normalisoimaan sitä ympäristöä missä kasvaa ja tulkitsee maailmaa vanhempiensa kautta.

Nimim. kokemusta on aivan vastaavasta tilanteesta.

Ammattilaiset ovat ohjeistaneet minua että lapsen täytyy antaa itse ymmärtää tilanne iän myötä ja sitten kun alkaa sitä kriiseilemään niin sitten käsitellä ja tukea mutta ei sitä ennen. Ap

Ammattilaiset? Minkä alan ja millä koulutuksella? Edelleen kuulostaa omituiselta.

Kyse ei siis ole siitä, että olet lapsen kuullen demonisoinut isän ja isän puolen suvun niin pahksi, että lapselle tulee kriisi kun joutuu isälleen?

Onkohan sulla jotain omia traumoja? Tarkoitan perhe- ja lapsityöhön erikoistuneita mielenterveysalan ammattilaisia. Isästä tai hänen puolen suvustaan ei koskaan lapsen kuullen puhuta negatiivisesti ja lapsella on kotona tilaa kertoa tuosta puolesta positiivisessa hengessä niin tahtoessaan. Ap

Lähihoitajia, sairaanhoitajia? Psykologi vai psykiatri?

Huomaa että loma isän luona lähestyy kun aamu alkaa soitolla sosiaalipäivystyksestä. Narsisti elää draamasta, mutta nyt kun olen ollut jo pitkään pois siitä maailmasta niin ei vaan jaksaisi. Koitan tehdä kaikki säännöt mahdollisimman selkeiksi ja ennakoida jo valmiiksi pari askelta, jotta draamalta vältyttäisiin, mutta ei. Varmaan tuollainen persoona sitten lakkaisi hengittämästä jos hänen ympärillään ei kaikki pyörisi koko ajan. Ei näistä jaksa enää läheisiä kuormittaa, joten puran tänne. Voi kun saisi elää vain tätä normaalia elämää normaalien ihmisten kanssa.

"Kaikkeen ei vain tarvitse tyytyä, olipa sitten käräjäoikeuden päätöstä tai ei. Eikä se ole isän oikeus tapaamisiin, vaan lapsen oikeus isään. Ja jos isästä ei isäksi ole, sitä voi aina muuttaa."

Nimenomaan on isän oikeus tavata lasta. Velvollisuutta ei ole tavata ollenkaan, mikäli ei isä ei oikeuttaan tahdo käyttää.

-Ohis

Takas melkein nukkuma ajan jälkeen? So? Onko 12 liian aikaisin :)

Ei ole isän oikeudesta kyse, vaan lapsen oikeudesta isään.  Lapsen oikeus tavata isäänsä vahvistetaan joko lastenvalvojalla tai oikeudessa, kumpi nyt sattuu kyseiseen tapaukseen paremmin sopimaan. 

Jos isä ei halua lasta, ei häntä voida velvoittaa tapaamisiin, mutta lähivanhemman tehtävä on mahdollistaa tapaamiset ja saada lapsi niihin, vaikka sitten uhkasakon voimalla. 

Minusta tuo on jotenkin kieroutunutta, eikö etävanhempaakin voitaisi velvoittaa tapaamisiin uhkasakon voimalla jos kerran se toimii toisinkin päin? 

Onneksi lapsella on oikeus kieltäytyä tapaamasta ja sanoa oma mielipiteensä, kun täyttää 12.

Eihän kenenkään ole pakko olla vanhempi yhtään kenellekään. Aina voi olla tapaamatta lasta tai antaa adoptioon, jos ei kiinnosta. Useimpia kiinnostaa ja useimmat viettävät aikaa lapsensa kanssa, ei kuitenkaan kaikki. Näin se maailma menee.

Ap ei voi mitään sille, paljonko etä lasta ottaa ja mitä sen kanssa touhuaa omassa kotonaan. Jos huolta, tiedät mihin ottaa yhteyttä. Tulevaa on turha stressata.

Etää velvoittaa tapaamisiin? :D siinäpä vasta näky, kun ne lukemattomat isät/äidit jotka aikoinaan lähteneet paineleen tapaavat jossain sossun toimistolla 2x/kk eikä keksi mitään puhuttavaa oudolle ihmiselle. Koska lähi näin haluaa. Siinäpä lapsi tuntee itsensä tärkeäksi ja halutuksi lapseksi..

Jos taas vapaa aikaa lähillä on mielestään vähän, niinkuin ap:n ruikutuksesta saa vähän vaikutelmaa, on olemassa sinulle apuja arjen jaksamiseen, tiedät kyllä mistä kautta näitä saa. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Etää velvoittaa tapaamisiin? :D siinäpä vasta näky, kun ne lukemattomat isät/äidit jotka aikoinaan lähteneet paineleen tapaavat jossain sossun toimistolla 2x/kk eikä keksi mitään puhuttavaa oudolle ihmiselle. Koska lähi näin haluaa. Siinäpä lapsi tuntee itsensä tärkeäksi ja halutuksi lapseksi..

Jos taas vapaa aikaa lähillä on mielestään vähän, niinkuin ap:n ruikutuksesta saa vähän vaikutelmaa, on olemassa sinulle apuja arjen jaksamiseen, tiedät kyllä mistä kautta näitä saa. Tsemppiä

Vapaa-aika ei todellakaan ole tässä se ongelma, jos ketjun olisit kunnolla lukenut. Aikanaan kun nämä asiat olivat vielä jatkuvasti käsillä sain täältä vertaistukea sekä vinkkejä ja toisaalta myös perspektiiviä. Täytyy minunkin nyt myöntyä siihen ettei täällä enää moni täyspäinen käy. Kiitos muutamalle asialliselle kommentoijalle.