Mies haluaa erota seksittömyyden ja "valittamiseni" takia. Neuvoja?
Meillä ei kuulemma ole enää mitään yhdessä. Myönnän, seksihaluni ovat kadonneet kokonaan ja se tuntuu minustakin pahalta. En tiedä mistä se johtuu, olen miettinyt pääni puhki mikä mahtaa olla syynä. En ole kuitenkaan kokonaan kieltäytynyt seksistä, sitä on ollut pari kertaa kuussa (tiedän, liian vähän), mutta en ole ollut kovin innokas ja tämä syö miestä.
Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta, ja olen kokenut itseni uupuneeksi jo jonkin aikaa. Käydään molemmat töissä, lisäksi mieheni opiskelee, joten oikeastaan kaikki kotityöt ja lastenhoito ovat olleet minun vastuullani. Näin on ollut jo niin pitkään kun muistan. Mies kyllä yleensä auttaa pyydettäessä, mikäli hänellä on aikaa. On myös omia menoja jonkin verran. Tähän asti olen ollut tähän tyytyväinen siihen, tai en ole ainakaan valittanut asiasta, mutta nyt mua on viime aikoina ärsyttänyt se, että joka asiaa pitää pyytää erikseen esim kaupassa käyntiä kun jääkaappi tyhjä, tai laskujen maksua kun lasku jo erääntynyt, imuroimaan kun oltu jo monta viikkoa imuroimatta jne jne... En tiedä onko minussa nyt suurempi vika, mutta koen sen vaan raskaaksi, kun lapsia tietenkin pitää jatkuvasti pyytää ja usein komentaisin tekemään asioita ja tämän lisäksi vielä aikuista miestäkin.
Mielipiteitä? Miehen mielestä hän ei kelpaa minulle sellaisena kun on, ja siksi haluaa eron. Hänen pitäisi saada antaa olla sellainen kun on (=ei osallistu kotitöihin oma-alotteisesti), ja lisäksi minun pitäisi tehdä jotain haluttomuuteni eteen jotain. Mutta mitä? Olen umpikujassa.
Kommentit (112)
Eli olet passannut miestäsi ja nyt kun omat voimasi ovat vähissä ja pyydät miestä osallistumaan, mies uhkailee erolla?
Miltä kuulostaa omasta mielestäsi? Miehesi on täysi m*lkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies haluaa että teet kaikki kotityöt ja annat seksiä? Luulisi että se olet sinä joka suunnittelet eroa..
Siinä vaiheessa kun nainen lakkaa antamasta seksiä niin hän menettää kaikki oikeudet vaatia mieheltä yhtään mitään.
Toimiiko myös toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä tiedä mitä olisin tehnyt, jos mies olisi härskisti jättänyt mut ja vauvan ja sen jälkeen kuitenkin vielä rahastanut jakamalla intiimit yksityiskohdat meidän suhteesta ja raskausajasta johonkin kirjaprojektiin. Samaan aikaan hehkuttaen koko maailmalle uutta panokaveriaan ja miten seksi sujuu.
Oisin ihan valehtelematta varmaan joutunut johonkin osastolle tai jotain.
Meidän ero oli tuohon verrattuna suht asiallinen, mutta silti niin rankka kokemus tulla jätetyksi uuden naisen takia, että jouduin käymään terapiassa pitkään. Jätti varjon kyllä myös lapseni ekoihin vuosiin.
Tämä.
Ihmisellä, joka tuhoaa toisen (vieläpä oman lapsen äidin) noin, täytyy olla jotain tosi pahasti vialla päässä.
Oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies haluaa että teet kaikki kotityöt ja annat seksiä? Luulisi että se olet sinä joka suunnittelet eroa..
Siinä vaiheessa kun nainen lakkaa antamasta seksiä niin hän menettää kaikki oikeudet vaatia mieheltä yhtään mitään.
Toimiiko myös toisinpäin?
Kuka Mies lakkaa antamasta seksiä? Hänellä on vikaa korvien välissä jos ei vähintään 4 kertaa viikossa onnistu.
Anne 1235 kirjoitti:
Kyllä mies tulee terapiaan. Meillä on monenlaisia ristiriitoja ja muuta ollut, niin sanoin etten neuvottele huoltajuudesta enkä mistään ennenkuin asiat on selvitetty. Että homma toimis sitten kahden perheen kuviona edes. Kuvitteli reppana tuosta vaan voivansa lähteä ja kun pistän nyt vastaan (naisystävä siellä varmaan myös painostaa), niin on tosi pahalla tuulella. Onneks on niin fiksu, että käyttäytyy lapsia kohtaan hyvin.
Kieltämättä kyllä on itsellä ahdistava olo, minuunhan hän kaiken purkaa luotettavaan pitkäaikaiseen kumppaniinsa eikä siihen uuteen naiseen jolle on oltava ihana hurmaava rakastettava tyyppi.
Vihjase sille miehelle vielä, että ero johtaa sitten siihen, että ne teidän lapset muuttaa hänen mukanaan, ja ovat viikko-viikko-mallissa teillä. Ja kaikki kesälomat ja uudet vuodet. Alkaa miehelle totuus ja eron jälkeinen arki pikkuhiljaa valjeta... Ei pääse eron jälkeen olemaan lapseton sinkku, joka matkustelee uuden naisen kanssa ja makoilee viikonloput uuden naisen kanssa alasti sohvalla, vaan on isä, jonka elämässä on isän yksin hoitamana 50 % ajasta ja kaikki loma-ajat lapsia. Uusi nainen ei tätä todennäköisesti tule nimittäin sulattamaan, ja ottaa hatkat. Siinähän mies sitten ui keittämässään liemessä eronneena ja uuden naisen hylkäämänä yksin.
Anna1235 kirjoitti:
Kiitos sympatioista. Olemme ollee tosiaan lähes 15 vuotta yhdessä ja ei tämä niin helppoa ole että tuosta vaan eri tiet, ei olla niin nuoriakaan enää. Varsinkin kun useita lapsia. Mä menen ihan sekaisin, kun ajattelenkin että pitäisi nuo lapset antaa viikoksi miehelle ja sille uudelle naiselle, varsinkin tuo kaksivuotias joka on just pikkuhiljaa alkanut kasvamaan äidin taaperosta isän tytöksi. En mitenkään pysty olemaan siitä erossa. Ja ihan hirveää on myös se, että mies edelleen tietty asuu kotona. Koko ajan viestittelee ja soittelee naisen kanssa kun käännän selkäni. Miten petetty ja jätetty olo. Miten mä jaksan lastenkaan edessä?
Nyt sitä sisäistä perkelettä esiin. Keskity itsesi ja lasten hyvinvointiin ja unohda koko mies. Mikäs hänen on siinä uuden kanssa soitellessa kun poimii tällähetkellä rusinat pullasta kahden naisen kanssa. Puhumaton mies kippaa vanhat ongelmat uuteen suhteeseen ajan kanssa. Itse huomaat ajan kanssa että oma elämä on helpompaa kun mykkä ukko puuttuu nurkista. Viikko-viikko järjestely on se kipeintä tekevä asia kun ei näe lapsiaan joka päivä, se raastaa pahasti mutta älä missään nimessä katkeroidu. Yritä löytää lapsettomille viikoille jotain mielekästä tekemistä, suunnittele vaikka mitä teet lapsiviikolla jos ei tähän hätään muuta tule mieleen. Lasten takia älä eroa vihassa, viilennä välit mieheen ja koita löytää jotain positiivista ajateltavaa, aina sitä jotain löytää kun oikein tonkii.
Vierailija kirjoitti:
Kun on lapsia, mielestäni kannattaa yrittää pitää perhe koossa. Pystyttekö keskustelemaan kypsien aikuisten tavoin? On selvä, että parisuhteessanne on ongelma, jonka juuret saattavat olla hyvinkin syvällä piilossa. Mitä miehesi haluaa syvimmiltään elämältä ja perheeltä - tiedätkö sen? Keskustelkaa asiasta kiihkottomasti asiapohjalta sotkematta tunteita mukaan. Miksi miehesi haluaa erota juuri nyt ja mitkä asiat ovat saaneet hänet ajattelemaan niin? Saattaako eropäätös hänen mielestään olla hätiköity, kun nyt on "mitta täysi" ja uusi ihastus kiikarissa. Voisit ehkä keskustella tämän toisen naisen kanssa siitä mitä miehesi on kertonut hänelle kotielämästään; siis keskustella asiallisesti ilman mitään syyttelyitä ihan siltä pohjalta ettet tiedä onko ero oikea ratkaisu vai ei. Ihmissuhteita pitä osata käsitellä kypsästi, joskus on parempi erota, joskus taas yrittää yhdessä. Tärkeää on myös antaa lapsille malli miten asioita hoidetaan niiin, ettei kenellekään tule paha mieli; kyllä ne lapset aistivat aikuisten ristiriidat.
No huh huh. Juu ei tartte tosiaan keskustella yhtään mistään tämän uuden naisen kanssa, tuuppa nyt realiteetteihin.
Anne1235 kirjoitti:
Minkkiset teki. Alkuvuodesta oli vakava suhdekeskustelu, jossa myös erosta puhuttiin yhtenä vaihtoehtona. Mutta sillon sovittiin että yhdessä nyt panostetaan ja ei erota ja tilanne pikkuhiljaa siitä alkoi paranemaankin... Aika pian sen jälkeen alkoi viritellä uutta suhdetta salaa selkäni takana.
Pari päivää olen nyt itkenyt ja pakotan hänet nyt pariterapiaan enkä suostu eroon ennenkun siihen johtavat syyt on käsitelty ja yhdessätuumin päätämme erota. Tai olla eroamatta. Miehen puheet on niin sekopäisiä ja naiiveita tällä hetkellä, että epäilen todella jotain neljänkympin hurahduskriisiä. Yhtään ei ole mitään todellista pohjaa, puhuu vain kipinästä ja ihastuksesta. On niin ihastunut että haluaisi minullekin kertoa siitä naisesta kaiken... voi kyllä elämä on!😢
Mä jouduin kans tahtomattani kuunteleen tota miehen ihastuspaskaa. Hyvä ettei alttaria perustanut kotiimme tälle uudelle naiselle. Ja ne jutut ja fiilistelyt, ilmeet....kaikki. Välillä epäilin että vetää salaa jotain kamaa koska jutut oli niin vaaleanpunaisia ja naiveja ja just toi kipinä. Sitä hoki kuin mantraa. Mies oli kuin tuntematon ja surun sijasta mietin miten seinähullun kanssa olin naimisiin päätynyt. Oli myös muuttamassa heti yhteen ja kaikki oli niin ihanaa ja täydellistä. Kysyin ovatko kertaakaan edes riidelleet, tietääkö yhtään millainen nainen on nurjalta puolelta. Ei riitoja, ei mitään erimielisyyksiä, ihanaa on vaan, tunteneet kuukauden ja pelkkää kipinää. Järjestelin sitten eroa ja mies kipinöi muualla. Mies heräsi horroksesta hiljalleen mitä konkreettisemmaksi ero tuli, lasten huoltajuusasiat sitä ahdisti se oli herättävin asia. Hiljalleen miehelle valkeni mitä on oikeasti tapahtumassa ja suostui pariterapiaan koska tunsi ahdistuvansa uuden naisen seurassa sitä enemmän mitä lähemmäksi asumusero tuli.
Pysyttiin yhdessä mutta koko suhde piti ns. avata ja inventoida. Molemminpuolinen tahto jatkuvuuteen tarvittiin. Välillä oli itselläni päiviä etten jaksa ja haluan erota mutta puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Nyt menee hyvin ja tuntuu kuin oltaisiin kokonaan uudessa suhteessa, kaikki entinen hiljaisuus piti puhua pois.
Kiitos edellinen kommentoija, olen pähkäillyt itsekseni että mikä ihme tämä juttu on. En edes keksi missä välissä on naista tapaillut, ilmeisesti työaikana...en tiedä.
Omat tunteet menee laidasta laitaan ja selkeesti miehelläkin tunteet vaihtelee. Välillä on kylmä ja töykeä, välillä ihan kuin mitään ei olis tapahtunut.
Onneksi mulla on rakkaita ystäviä ja luotettavat appivanhemmat jotka ovat aivan yhtä ihmeissään. Joka päivä vatsaa kuristaa ahdistus, mutta kun saan jonkun kanssa jutella niin jaksan taas jonkun aikaa.
Juurihan se tutkittiin että miehen testotaso putoaa tuplavauhdilla parisuhteessa ollessaan. Ts tulee kärttyisäksi munattomaksi vässykäksi. Nyt on evidenssiä sille mitä äijäpiireissä on jo pitkät ajat tiedetty: pidemmän aikaa naisen kanssa tarkoittaa asteittaista tossun aöle siirtymistä.
Itse kävin muutama vuosi sitten vastatoimiin ja hain testolääkityksen. Nyt nainen valittaa kun olen määräilevä ja itsepäinen, enkä "tottele". Voisinhan toki lopettaa lääkityksen mutta kun satun tykkäämään tästä toimeliaisuudesta ja virkeydestä minkä se tuo.
Kyllä mies tulee terapiaan. Meillä on monenlaisia ristiriitoja ja muuta ollut, niin sanoin etten neuvottele huoltajuudesta enkä mistään ennenkuin asiat on selvitetty. Että homma toimis sitten kahden perheen kuviona edes. Kuvitteli reppana tuosta vaan voivansa lähteä ja kun pistän nyt vastaan (naisystävä siellä varmaan myös painostaa), niin on tosi pahalla tuulella. Onneks on niin fiksu, että käyttäytyy lapsia kohtaan hyvin.
Kieltämättä kyllä on itsellä ahdistava olo, minuunhan hän kaiken purkaa luotettavaan pitkäaikaiseen kumppaniinsa eikä siihen uuteen naiseen jolle on oltava ihana hurmaava rakastettava tyyppi.