Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa erota seksittömyyden ja "valittamiseni" takia. Neuvoja?
17.07.2017 |
Meillä ei kuulemma ole enää mitään yhdessä. Myönnän, seksihaluni ovat kadonneet kokonaan ja se tuntuu minustakin pahalta. En tiedä mistä se johtuu, olen miettinyt pääni puhki mikä mahtaa olla syynä. En ole kuitenkaan kokonaan kieltäytynyt seksistä, sitä on ollut pari kertaa kuussa (tiedän, liian vähän), mutta en ole ollut kovin innokas ja tämä syö miestä.
Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta, ja olen kokenut itseni uupuneeksi jo jonkin aikaa. Käydään molemmat töissä, lisäksi mieheni opiskelee, joten oikeastaan kaikki kotityöt ja lastenhoito ovat olleet minun vastuullani. Näin on ollut jo niin pitkään kun muistan. Mies kyllä yleensä auttaa pyydettäessä, mikäli hänellä on aikaa. On myös omia menoja jonkin verran. Tähän asti olen ollut tähän tyytyväinen siihen, tai en ole ainakaan valittanut asiasta, mutta nyt mua on viime aikoina ärsyttänyt se, että joka asiaa pitää pyytää erikseen esim kaupassa käyntiä kun jääkaappi tyhjä, tai laskujen maksua kun lasku jo erääntynyt, imuroimaan kun oltu jo monta viikkoa imuroimatta jne jne... En tiedä onko minussa nyt suurempi vika, mutta koen sen vaan raskaaksi, kun lapsia tietenkin pitää jatkuvasti pyytää ja usein komentaisin tekemään asioita ja tämän lisäksi vielä aikuista miestäkin.
Mielipiteitä? Miehen mielestä hän ei kelpaa minulle sellaisena kun on, ja siksi haluaa eron. Hänen pitäisi saada antaa olla sellainen kun on (=ei osallistu kotitöihin oma-alotteisesti), ja lisäksi minun pitäisi tehdä jotain haluttomuuteni eteen jotain. Mutta mitä? Olen umpikujassa.
Kommentit (112)
Anna seksiä ja lopeta valittaminen tai eroa.
Muita kysymyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa mies alkaisi tekemään kotitöitä oma-aloitteisesti ja sinä päättäisi haluta seksiä useammin. Miten olisi tällainen diili? Jos seurauksena on molemmille parempi mieli niin asiahan on kunnossa ja jos ei auta niin sitten ero.
Keep it simple
Mies
Tuo on kuin meiltä, paitsi seksiä on. Mies myös tahtoo erota, koska vaadin liikaa ja hän ei voi muuttua. Puhe oli vaan käydä lasten kanssa jossain, että saisin hengähdettyä yksin ja jos tekisi ruuan silloin kun olen töissä.
Kyllä, hölmö olen kun haluan jatkaa vielä tuon kanssa..
Jätä se sika ja niin poispäin eli eroa. Tulette eroamaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna1235 kirjoitti:
Tämä on jo vanha aloitus, mutta meillä sama tilanne. Lapset 2-8 vuotiaat. Taustalla miehen puhumattomuusongelma (eli ongelmat ovat kasautuneet ja asioista ei ole voitu puhua vaikka kuinka olen yrittänyt ja hakenut apuakin lastenneuvolasta jne.) ja hänen mielestään kaikki parisuhdekipinä on kadonnut, seksiäkin harvakseltaan ja oli usean kuukauden tauko viime vuonna.
Viime vuosina on rakennettu taloja ja tehty remppaa ja olen aivan lopen uupunut. Kaikki kodin rutiinit on olleet mulla plus olen käynyt töissä ja opiskelen ja sitten tietenkin nalkutan väsyneenä, kun mies ei hoida asioita kunnolla, perusrutiineiden hoitamisessakin ongelmia ja joudun puuttumaan asioihin.
Keskustelu muuttuu minun haukkumiseksi eikä oikein suostu näkemään kokonaisuutta. Eikä selkeästikään koe perhe-elämää samalla tavalla tärkeäksi, vaan meillä pitäisi olla paljon enemmän seksiä ja sitä kipinöintiä. Samoin saan koko ajan kuulla, kuinka rajoitan hänen henkilökohtaista vapaa-aikaansa, vaikka miten olen yrittänyt asioista neuvotella ja sopia.
No miespä etsi sitten uuden keväällä ja kertoi nyt sitten että aikoo erota minusta ja aloittaa uuden elämän jonkun yh-mamman kanssa. Tällä vanhemmat lapset kun meillä, joten ilmeisesti sitä vapautta ja kipinää sieltä sitten löytyy enemmän. Ei suostu edes parisuhdeterapeutille selvittämään näitä puhumattomia asioita.
Nyt vaaleanpunaisin lasein vaan selittelee mulle, kuinka "kaikki menee hyvin" ja haluaa lapset "viikko/viikko" systeemillä.
Mitä ihmettä teen? Tämä kaikki rävähti silmille eilen, kaikki syksyn hommat on juuri käynnistymässä, lasten harrastukset ja menot ja olen suunnitellut arkirutiineja kahden aikuisen perheen varaan. Vuoronperään en usko tätä todeksi ja sitten taas itken. Miten luotettava ja rauhallinen mies on yhtäkkiä seonnut näin? Neljänkympin kriisi? Oon just palannut töihin opintovapaalta ja ihan sekaisin, miten mä ikinä saan tän paletin ja itseluottamukseni toimimaan?
Mistä ja miten mies on uuden hoitonsa hommannu?! Läväyttikö suoraan totuuden, että sillä on uusi? Vai halusko eka vain erota? Kertoi tän siis eilen?? Miten? Mitä sä sille sanoit?
Anna mennä. Lapset isälle esim tai enemmän siellä, että pääset lepäämään ja hänkin näkee ettei ole helppoa.
Itsekin opiskelin, olin töissä ja kaksi pientä lasta - olin todella uupunut, eikä seksiä ollenkaan (en vain halunnut), musta jotenkin tuntui ettei mies käsittänyt sitä taakkaa mikä mulla oli. Siivosin, ostin ruoat, huonekalut, järjestin kaiken ja micromanageerasin. Mies kävi vain töissä ja leikki lasten kanssa ja joskus imuroi. Erottiin, ja lapset jäi isälle (koska olin iltatöissä ja opiskelut kesken) ja muutaman kuukauden jälkeen nähtiin yhdessä esikoisen jossain keskustelussa ja mies myönsi olevansa aivan poikki. En tiedä tajusiko millaista mulla oli ollut... Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat jatkaa tuollaisen mieslapsen kanssa? Ihan naurettavaa tuo, että "auttaa jos pyydät". Ihanko oikeasti uhriutuu auttamaan? Eli pitää sinua äitinänsä, ei tasa-arvoisena kumppanina.
En ikinä pidä naista tasa-arvoisena kumppanina. Enemmistö miehistä ei toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Partainen koneinsinööri tilalle ja äkkiä, se hoitaa myös lapsia :)
Uravalinnastako se johtukin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas toisinpäin. Mies ei anna. Ja jos otan puheeksi seksittömyyden, toinen kivahtaa heti että erotaan sitten. Kohta varmaan pakko vaikka toinen rakas onkin. Minä en ilmeisesti tarpeeksi rakas. Ja en puhu nyt sellaisesta että tyyliin saisin harvoin. Viime kerta oli viime vuoden puolella.
Masennusta varmaan miehellä kun ei mitään muutakaan tunnu töiden lisäksi jaksavan. Eikä silloin kun oli työttömänä. Hän on joskus nuorempana sairastanut masennuksen kyllä.
Tasa-arvoinen kumppani -diibadaaba nyt vain ei ole se, miten todellisuus toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita miehelle, että kokeillaan vaan sitä eroa. Eli teette niin, että nukutte erillään, sinä hoidat omat asiasi ja mies omansa. Eli peset vain omat pyykkisi etkä miehen. Siivoat omat jälkesi muttet miehen. Käyt lasten kanssa syömässä muualla ja annat miehen hankkia itse omat ruokansa. Kohta se on se mies, joka valittaa, kun ei ole ruokaa eikä puhtaita housuja ja voit vain vastata olankohautuksella, että mehän ollaan erottu kuten sä halusit. Alkaa vielä kaivata entistä helppoa elämäänsä jossa oli ilmainen kokki, siivooja, lastenhoitaja ja kodinhoitaja. Sinun kannattaisi miettiä, että miksi haluat olla sellainen.
Mies kertoi eilen ensin, että haluaa erota, kun tiukasti kysyin niin lopulta kertoi että on toinen nainen ollut kuvioissa ja haluaa muuttaa sen kanssa yhteen.
Alkuvuodesta kriisi kärjistyi ja silloin pidettiin perhepalaveri ja päätettiin YHDESSÄ jatkaa ja yrittää vielä. Seksiäkin oli taas vaikka harvakseltaan niin oli kuitenkin. Mutta ilmeisesti aika lailla sen palaverin jälkeen alkoi virittelemään tätä suhdetta, nainen löytynyt "netistä" kuulemma ja jotain puolin ja toisin avautumista ja lähentymistä ilmeisesti ollut....
Kertoi eilen puistossa samalla kun kaksivuotiasta keinutti keinussa ja keksimmäinen pyöri jaloissa.
Mitä mä sanoin? No olin sanaton. Sitten itkin, en meinannut usko todeksi. Itkin koko illan. Illalla vaadin että mennään parisuhdeterapiaan, josta kieltäytyi ja syytteli vain minua ja tekemisiäni. Yöksi menin viereensä ja käpristyin siihen, seksuaalisesti torjui minut täysin ja joskus keskellä yötä vielä kehtasi kysyä, että haluanko tietää siitä naisesta jotain...
Epäilen, että on jo naiskenneltukin tuon naisen kanssa, vaikka kielsi sen. Kymmenes hääpäivä oli kesällä ja yhdessä oltu 14 vuotta.
Kaiken poikkeustilan keskellä olen vain odottanut että vihdoin päästään aloittamaan normaali elämä ja sitten kun se aika koitti, tulikin tämmöinen täystyrmäys.
Olen aivan romuna. Ja ennen kaikkea sen vuoksi, että miehen tämmöisen petturuuden vuoksi nyt pitäisi sitten lapsille aiheuttaa hirveä suru ja pettymys ja isoja muutoksia asumiskuvioihin. Toisaalta olen kyllä tehnyt kaikkeni, paitsi avannut jalkoja tarpeeksi usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat jatkaa tuollaisen mieslapsen kanssa? Ihan naurettavaa tuo, että "auttaa jos pyydät". Ihanko oikeasti uhriutuu auttamaan? Eli pitää sinua äitinänsä, ei tasa-arvoisena kumppanina.
En ikinä pidä naista tasa-arvoisena kumppanina. Enemmistö miehistä ei toimi niin.
Varmasti on miehiä jotka ajattelevat kuten sinä muualla maailmassa tämä on tietysti paljon yleisempää. Sitä vain ihmettelen että miksi ajattelet noin? Suomalainen perinne on tasa-arvoinen suhde joten miksi ihmeessä sellaiseen ei edes pyrkisi? Kumppani tasa-arvoinen ehdottomasti ja päätökset, vastuut asioista ja tekemiset yms. jaetaan kummankin jaksamisen jne, mukaan. Seksinkin puolella uskon tasa-arvoon ja molempien nautintoon, mutta sänky on kyllä paikka jossa minä vien... noin pääsääntöisesti.
Mies
Jos eroatte, mies pääsee tekemään enemmän kotitöitä ja saa tod. näk. vielä vähemmän seksiä (ellei ole uusi nainen odottamassa).
Aivan oikein sulle. Kenenkään ei tarvitse kärsiä. Toivottavasti miehesi lähtee ja äkkiä.
Miehenä hävettää kuulla "elämänkumppanistasi". Vaikuttaa kyylältä. Sinun tässä pitäisi harkita eroa henkisestä ammattioululaisesta. Pitääkö takatukkaa ja rassaa mopoa? Jos teillä ei ole lapsia eikä yhteistä lainaa, niin sinuna todella miettisin eroa. Elämäsi ei vättämättä muuttuisi paratiisiksi,mutta pääsisit eroon suuresta stressin ja ahdistuksen aiheuttajasta. Ehtisit löytää vielä ansaitsemasi kunnon miehen, tai viettää kuulaita aikoja omassa rauhassasi
Anna1235 kirjoitti:
Mies kertoi eilen ensin, että haluaa erota, kun tiukasti kysyin niin lopulta kertoi että on toinen nainen ollut kuvioissa ja haluaa muuttaa sen kanssa yhteen.
Alkuvuodesta kriisi kärjistyi ja silloin pidettiin perhepalaveri ja päätettiin YHDESSÄ jatkaa ja yrittää vielä. Seksiäkin oli taas vaikka harvakseltaan niin oli kuitenkin. Mutta ilmeisesti aika lailla sen palaverin jälkeen alkoi virittelemään tätä suhdetta, nainen löytynyt "netistä" kuulemma ja jotain puolin ja toisin avautumista ja lähentymistä ilmeisesti ollut....
Kertoi eilen puistossa samalla kun kaksivuotiasta keinutti keinussa ja keksimmäinen pyöri jaloissa.
Mitä mä sanoin? No olin sanaton. Sitten itkin, en meinannut usko todeksi. Itkin koko illan. Illalla vaadin että mennään parisuhdeterapiaan, josta kieltäytyi ja syytteli vain minua ja tekemisiäni. Yöksi menin viereensä ja käpristyin siihen, seksuaalisesti torjui minut täysin ja joskus keskellä yötä vielä kehtasi kysyä, että haluanko tietää siitä naisesta jotain...
Epäilen, että on jo naiskenneltukin tuon naisen kanssa, vaikka kielsi sen. Kymmenes hääpäivä oli kesällä ja yhdessä oltu 14 vuotta.
Kaiken poikkeustilan keskellä olen vain odottanut että vihdoin päästään aloittamaan normaali elämä ja sitten kun se aika koitti, tulikin tämmöinen täystyrmäys.
Olen aivan romuna. Ja ennen kaikkea sen vuoksi, että miehen tämmöisen petturuuden vuoksi nyt pitäisi sitten lapsille aiheuttaa hirveä suru ja pettymys ja isoja muutoksia asumiskuvioihin. Toisaalta olen kyllä tehnyt kaikkeni, paitsi avannut jalkoja tarpeeksi usein.
Sympatiani ja jaksamistoivottelut. Miehesi ei ansaitse sinua. Löydät paremman! Hyviä jatkoja!
Miksi ihmeessä mies opiskelee vielä töiden lisäksi tuossa tilanteessa? Odottaisi nyt vaikka edes 5 vuotta että lapset kasvavat vähän.
Tämä on jo vanha aloitus, mutta meillä sama tilanne. Lapset 2-8 vuotiaat. Taustalla miehen puhumattomuusongelma (eli ongelmat ovat kasautuneet ja asioista ei ole voitu puhua vaikka kuinka olen yrittänyt ja hakenut apuakin lastenneuvolasta jne.) ja hänen mielestään kaikki parisuhdekipinä on kadonnut, seksiäkin harvakseltaan ja oli usean kuukauden tauko viime vuonna.
Viime vuosina on rakennettu taloja ja tehty remppaa ja olen aivan lopen uupunut. Kaikki kodin rutiinit on olleet mulla plus olen käynyt töissä ja opiskelen ja sitten tietenkin nalkutan väsyneenä, kun mies ei hoida asioita kunnolla, perusrutiineiden hoitamisessakin ongelmia ja joudun puuttumaan asioihin.
Keskustelu muuttuu minun haukkumiseksi eikä oikein suostu näkemään kokonaisuutta. Eikä selkeästikään koe perhe-elämää samalla tavalla tärkeäksi, vaan meillä pitäisi olla paljon enemmän seksiä ja sitä kipinöintiä. Samoin saan koko ajan kuulla, kuinka rajoitan hänen henkilökohtaista vapaa-aikaansa, vaikka miten olen yrittänyt asioista neuvotella ja sopia.
No miespä etsi sitten uuden keväällä ja kertoi nyt sitten että aikoo erota minusta ja aloittaa uuden elämän jonkun yh-mamman kanssa. Tällä vanhemmat lapset kun meillä, joten ilmeisesti sitä vapautta ja kipinää sieltä sitten löytyy enemmän. Ei suostu edes parisuhdeterapeutille selvittämään näitä puhumattomia asioita.
Nyt vaaleanpunaisin lasein vaan selittelee mulle, kuinka "kaikki menee hyvin" ja haluaa lapset "viikko/viikko" systeemillä.
Mitä ihmettä teen? Tämä kaikki rävähti silmille eilen, kaikki syksyn hommat on juuri käynnistymässä, lasten harrastukset ja menot ja olen suunnitellut arkirutiineja kahden aikuisen perheen varaan. Vuoronperään en usko tätä todeksi ja sitten taas itken. Miten luotettava ja rauhallinen mies on yhtäkkiä seonnut näin? Neljänkympin kriisi? Oon just palannut töihin opintovapaalta ja ihan sekaisin, miten mä ikinä saan tän paletin ja itseluottamukseni toimimaan?