Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa erota seksittömyyden ja "valittamiseni" takia. Neuvoja?
17.07.2017 |
Meillä ei kuulemma ole enää mitään yhdessä. Myönnän, seksihaluni ovat kadonneet kokonaan ja se tuntuu minustakin pahalta. En tiedä mistä se johtuu, olen miettinyt pääni puhki mikä mahtaa olla syynä. En ole kuitenkaan kokonaan kieltäytynyt seksistä, sitä on ollut pari kertaa kuussa (tiedän, liian vähän), mutta en ole ollut kovin innokas ja tämä syö miestä.
Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta, ja olen kokenut itseni uupuneeksi jo jonkin aikaa. Käydään molemmat töissä, lisäksi mieheni opiskelee, joten oikeastaan kaikki kotityöt ja lastenhoito ovat olleet minun vastuullani. Näin on ollut jo niin pitkään kun muistan. Mies kyllä yleensä auttaa pyydettäessä, mikäli hänellä on aikaa. On myös omia menoja jonkin verran. Tähän asti olen ollut tähän tyytyväinen siihen, tai en ole ainakaan valittanut asiasta, mutta nyt mua on viime aikoina ärsyttänyt se, että joka asiaa pitää pyytää erikseen esim kaupassa käyntiä kun jääkaappi tyhjä, tai laskujen maksua kun lasku jo erääntynyt, imuroimaan kun oltu jo monta viikkoa imuroimatta jne jne... En tiedä onko minussa nyt suurempi vika, mutta koen sen vaan raskaaksi, kun lapsia tietenkin pitää jatkuvasti pyytää ja usein komentaisin tekemään asioita ja tämän lisäksi vielä aikuista miestäkin.
Mielipiteitä? Miehen mielestä hän ei kelpaa minulle sellaisena kun on, ja siksi haluaa eron. Hänen pitäisi saada antaa olla sellainen kun on (=ei osallistu kotitöihin oma-alotteisesti), ja lisäksi minun pitäisi tehdä jotain haluttomuuteni eteen jotain. Mutta mitä? Olen umpikujassa.
Kommentit (112)
Mutta kun miehen ei pitäisi "auttaa" kotitöissä ja lastenhoidossa, koska se koti on sen miehenkin! Mies asuu siellä yhtälailla, sotkee, syö ja nukkuu. Ja varmasti yhtä hikihatussa pannut lapsia alulle. Ei naisen/äidin kuulu olla automaattinen piika, varsinkin jos on töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on erittäin iso ero sillä, hoitaako yhteisen projektin loppuun ja ottaa eron, vai aloittaako projektin mutta jättää sen kokonaan toisen hoidettavaksi. Ei siis mielestäni millään tavalla rinnastettavissa. Projektin loppuun hoitaminen tarkoittaa yleensä kahta vuosikymmentä yhdessä ja projektin aloittaminen alle vuosikymmentä. Jo pelkästään tuossa on se iso ero. Ei anneta sille parisuhteelle mahdollisuutta selvitä kovista kolhuista vaan kaadutaan ensimmäiseen esteeseen.
Minkkisketjusta koskettava kirjoitus, jonka jokainen petturi saisi lukea:
"Tämä bloggarin toiminta sai miettimään, mitä itselle teki se kun tulin pitkässä parisuhteessa jätetyksi puolison salasuhteen takia ja valehdeltuaan minulle kuukausitolkulla puoliso sitten "uuden rakkaan" kanssa heti eron jälkeen hehkutti julkisesti heidän uutta rakkaustarinaa. Julkkiksia eivät tietenkään ole, joten nämä tapahtui vaan somessa ja lähipiirimme, ystävien, sukulaisten ym. kesken. Mutta silti. Julkinen nöyryytys näissä asioissa on jotain, mitä en voi toivoa kenellekään. En tiedä, mikä tarve oli näin toimia, puoliso on selittänyt ajattelemattomuudella ja rakastumisen huumalla ja että pettämisen paljastuttua tilanteessa oli ajattelu jotenkin vain kapeutunut ja hän tarttui kaikin voimin uuteen naiseen.
Tapahtumista on nyt jo neljä vuotta ja olen kyllä ns. mennyt eteenpäin omassa elämässä. Ex-puolison suhde tuon kauniin ja ihanan salarakkaan kanssa ei lopulta kestänyt vuottakaan, siinä olisi periaatteessa vahingoniloon aihetta. Mutta todellisuus on että vaikka tavallaan selvisin näennäisesti "voittajana" ja jätin selkeästi huonon miehen taakseni, tuo kokemus jätti valtavan syvät arvet ja vaikuttaa edelleen minuun haitallisesti.
Mietin juuri tänään petetyn häpeää. Ymmärrän tottakai järjellä, että minun ei kuuluisi hävetä, vaan niiden ihmisten jotka toimivat rumasti. Mutta silti: minä häpeän edelleen, että minua petettiin. Häpeän, että koko maailmalle piti kertoa ja osoittaa, miten minä en riittänyt, vaikka olin suhteessamme vilpittömästi antanut parasta mitä minulla on. Häpeän sitä, että pitkäaikainen puolisoni heittikin minut syrjään kuin käytetyn lelun, kun parempi ja kauniimpi osui tielle. Häpeän, etten tajunnut, että minulle valehdellaan. Häpeän, että luotin puolisooni ja olin vilpitön. Asia on todella kipeä edelleen."
Minkkisketjusta:
Tämän Sami Minkkisen kirjoituksista piirtyy kuva epävakaasta ihmisestä. Hän on avoimesti kertonut, kuinka omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on hänelle vaikeaa, lähes mahdotonta, ja hän sen vuoksi käy terapiassa. Miten olet omasta mielestä edistynyt, Sami?
Vaikutelma epätasapainoisesta ihmisestä tulee siitä, että normaalit tunteet on täysin sivuutettu näissä henkilökohtaisissa vuodatuksissa. Uutta rakkautta hehkutetaan ja haetaan oikeutusta omille ratkaisuille ulkopuolelta, lukijakirjeistä, yleistyksistä kuten "rakkaus ei ole koskaan väärin".
Tasapainoinen ihminen kohtaisi muitrakin tunteita itsessään, kuten häpeää pettämisestä, empatiaa jätettyä kohtaan, surua siitä ettei ole kyennyt antamaan lapselleen ehjää kotia. Erityisesti tuon jälkimmäisen kanssa avioerovanhemmat painiskelevat, vaikka ero olisi ollut kuinka väistämätön ja lasten parhaaksi.
Hyvä kirjoitus minkkis ketjusta:
Terapia ei selkeästi ole ihan kauheasti auttanut omien tunteiden ja tekojen käsittelyssä. Mutta tuo tapa, jolla Sami jatkuvasti selittelee tekojaan on ihmisillä loppujen lopuksi aika yleinen. Kun tekee jotakin todella väärää, nousee vahva tarve säilyttää eheä käsitys omasta itsestä hyvänä ihmisenä. Asioita selitellään itselle parhaiten päin ja syyt nähdään muissa ihmisissä ja heidän toimissaan. Usein voi mennä vuosiakin, ennenkuin henkilö itse pystyy katsomaan peiliin ja näkemään tekonsa ulkopuolisen silmin, sillä silloin on pakko kohdata oma vajavaisuutensa. Jotkut ihmiset eivät pysty sitä koskaan tekemään.
Muiden ihmisten tuomitsevat kommentit varmaan hieman säröittävät tätä itselle valehtelua, mutta uskon että suurimman osan ajasta Minkkinen itse uskoo omiin selityksiinsä, koska hänen on pakko, ettei käsitys omasta itsestä romuttuisi. Koska samantyylinen kuvio on toistunut aiemmissa suhteissa, veikkaan ettei Sami taida olla lähelläkään vastuun kantamista teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyis etukäteen (ennen lapsia) puntaroida. Eroamallahan ne kotityöt katoaa, vai kuinka?
Minkkisketjusta
Näillä tiedoin, mitä olen saanut lukea, parisuhteesta lähteminen oli aikamoinen tökeryyden huippu.
Vaikuttaa siltä, että tämä Sami on hyvin keskeneräinen. Hän ei ehkä kykene olemaan oman elämänsä ohjaksissa. Hän yrittää toteuttaa muiden odotuksia, ja sitten kun vihdoin saa kerättyä rohkeutta toimia omien halujen pohjalta, jälki on tämän näköistä. Kun hän ei suurimman osan aikaa tunnista omia toiveitaan ja halujaan, niin sitten kun tunnistaa, hän on niiden vietävissä.
Kaikki tämä on tavallaan ihan ymmärrettävää, sillä suomessa lienee paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet kovin köykäiset eväät sieltä omasta lapsuuden kodistaan.
Mutta yksiselitteisen väärin on se, pimittää puolisoltaan tunteitaan suurten sitoumusten edellä. Jos lähdet hankkeeseen, selvität omat tunteesi ja sitoudut siihen kunnolla, oli sitten kyse talon ostamisesta, lapsen hankkimisesta, ulkomaille muutosta! Eikä niin että parin viikon tai kuukauden jälkeen ollaan, että emmä tätä halunnutkaan.
Väärin on myös se, ettei pysty laittamaan omia tunteitaan jäähylle, ja olla vanhempi. Jos sinä olet juuri tullut pienen vauvan vanhemmaksi, niin tärkeysjärjestyksessä ykkösenä ei ole se, oletko tuntenut puolisoosi rakkautta aikoihin. Ei ainakaan aikuisten maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs eroäiti täällä mietiskelee:
Elämässä moni menee eteenpäin sosiaalisen paineen alla ts. miten kuuluisi elää. Siinä tulee perustettua perhe ehkä vähän puolivahingossa; kun kaikki muutkin. Pariskunnalla voi olla hyvin erilaiset kuvitelmat tulevaisuudesta, mutta kun siihen yhteenmuutto-häät-vauva-talo-kyytiin on hypännyt, siinä ei tule sopivaa pysäkkiä hypätä pois. Jos siis hoksaa ettei tämä olekaan sitä mitä haluaa.
Mies joka on omassa perheessään sivuroolissa ja aktiivisesti haluaa siitä pois, ei eron jälkeen välttämättä ole kiinnostunut isänä olemisesta yhtään sen enempää. Siihen ei myöskään millään sopimuksella voi vaikuttaa. Isä (tai äiti) voi halutessaan vaan lähteä. Elatusvastuu toki on, mutta ei muuta.
Voimia eron kanssa painiville!
Vierailija kirjoitti:
Minkkisketjusta koskettava kirjoitus, jonka jokainen petturi saisi lukea:
"Tämä bloggarin toiminta sai miettimään, mitä itselle teki se kun tulin pitkässä parisuhteessa jätetyksi puolison salasuhteen takia ja valehdeltuaan minulle kuukausitolkulla puoliso sitten "uuden rakkaan" kanssa heti eron jälkeen hehkutti julkisesti heidän uutta rakkaustarinaa. Julkkiksia eivät tietenkään ole, joten nämä tapahtui vaan somessa ja lähipiirimme, ystävien, sukulaisten ym. kesken. Mutta silti. Julkinen nöyryytys näissä asioissa on jotain, mitä en voi toivoa kenellekään. En tiedä, mikä tarve oli näin toimia, puoliso on selittänyt ajattelemattomuudella ja rakastumisen huumalla ja että pettämisen paljastuttua tilanteessa oli ajattelu jotenkin vain kapeutunut ja hän tarttui kaikin voimin uuteen naiseen.
Tapahtumista on nyt jo neljä vuotta ja olen kyllä ns. mennyt eteenpäin omassa elämässä. Ex-puolison suhde tuon kauniin ja ihanan salarakkaan kanssa ei lopulta kestänyt vuottakaan, siinä olisi periaatteessa vahingoniloon aihetta. Mutta todellisuus on että vaikka tavallaan selvisin näennäisesti "voittajana" ja jätin selkeästi huonon miehen taakseni, tuo kokemus jätti valtavan syvät arvet ja vaikuttaa edelleen minuun haitallisesti.
Mietin juuri tänään petetyn häpeää. Ymmärrän tottakai järjellä, että minun ei kuuluisi hävetä, vaan niiden ihmisten jotka toimivat rumasti. Mutta silti: minä häpeän edelleen, että minua petettiin. Häpeän, että koko maailmalle piti kertoa ja osoittaa, miten minä en riittänyt, vaikka olin suhteessamme vilpittömästi antanut parasta mitä minulla on. Häpeän sitä, että pitkäaikainen puolisoni heittikin minut syrjään kuin käytetyn lelun, kun parempi ja kauniimpi osui tielle. Häpeän, etten tajunnut, että minulle valehdellaan. Häpeän, että luotin puolisooni ja olin vilpitön. Asia on todella kipeä edelleen."
No AP nyt ei ole vilpittömästi antanut parastaan, joten tuo keissi ei liity tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan totaalista bullshittiä että miehen osallistuessa kotitöihin nainen pysy halukkaana: Siitä huolimatta että teen 40% kotihommista, pillua irtoaa 6-8 viikon välein yksi hätäinen varvi. Näin on ollut jo 20 vuotta eikä asiaan ole näillä näkymin tulossa muutosta. Ei halua seksi/pariterapiaan jne koska katsoo ettei seksi ole _hänelle_ niin tärkeää.
Perkele että menee tyhmyyttään valitsemaan ikipihtarin ja vielä luulee että pystyy muuttamaan tämän perusluonteen.
Ilmeisesti et ole niin hyvä rakastaja että nainen haluais sun kanssa sekstailla jos vaan hätäisesti painat.Eihän siinä nainen saa mitään. Tosin itse en ees kattelis miestä joka puhuu naisen sukupuolielimestä tuolla sanalla.Juntti. Yäk.
Minkkisketjusta (Minkkinen, joka jätti aviovaimonsa ja vastasyntyneen vauvansa uuden ihastuksen takia 2 viikkoa harkittuaan eikä näe käytöksessään mitään väärää)
"Tuntuu että herran kohdalla on tainnut terapia mennä harakoille. Itse läheisriippuvaisuuden ja muun takia siellä edelleen olevana täytyy sanoa että näkyy juuttuneen uhri-sarakkeeseen, eikä ole siirtynyt eteenpäin niinkun kuuluisi.
Traumojen ja muiden käsittelyssä on usein kaava jota pitkin edetään tiedostamattomasti; syyllisyyden tunteiden poistaminen (et ole itse syypää siihen miten sinua kohdeltiin menneisyydessä), sitten kun tämä on tajuttu ymmärretään että ollaan oltu uhreja. TÄSTÄ vaiheesta taas ei moni sitten pääsekään eteenpäin päästä irti-vaiheeseen. Juututaan uhrin tilaan ja keksitään vaikka mitä juttuja oikeuttamaan omaa paskamaista käytöstä, jolla ei ole välttämättä enää mitään suoraa yhteyttä vanhaan traumaan. Itselleni näyttää että Minkki on juuttunut juuri tuohon tilaan, eikä edes halua siitä siirtyä eteenpäin. Hän nauttii uhrin roolissa olemisesta.
Joten, jos Minkki satut tätä lukemaan, suosittelen lämpimästi jatkamaan terapiaa. Et ole vielä valmis, valitettavasti. Jos et tee sitä entisten naistesi ja lapsiesi takia, niin edes nyt tämän uuden vuoksi.
Tiedät kyllä itsekin että et voi jatkaa tällä tavalla ikuisesti. Tai voit, mutta saat myös olla varma ettet koskaan tule olemaan aidosti onnellinen. Pidempään kuin sen muutaman vuoden kerrallaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkkisketjusta:
"Hyvä luoja sentään.. Sillä on ihan liian kova vauhti! Sokeakin näkee otsallaan että pahemman laatuinen keski-iän kriisi päällä.
Kuka tahansa normaali nelikymppiseksi ehtinyt jo kyllä tajuaa, että muutaman kuukauden mittaisesta suhteesta ei voi MITENKÄÄN tietää olevan mikään sellainen loppuelämän räjäyttävä "rakkaus" että kaikki aiempi elämä useampine lapsineen ja eksineen olisi syytä mitätöidä ja lanata maan rakoon.
Uuden naisenkin pitäisi tajuta sen verran, että tuossa tilanteessa oleva ihminen - etenkin julkisuuden silmässä päivästä päivään elävä - on aivan kriisissä itsensä kanssa. Täysi tuuliviirihän tuo kaveri on ollut jo aiemmin."
Mä en kyllä tiedä mitä olisin tehnyt, jos mies olisi härskisti jättänyt mut ja vauvan ja sen jälkeen kuitenkin vielä rahastanut jakamalla intiimit yksityiskohdat meidän suhteesta ja raskausajasta johonkin kirjaprojektiin. Samaan aikaan hehkuttaen koko maailmalle uutta panokaveriaan ja miten seksi sujuu.
Oisin ihan valehtelematta varmaan joutunut johonkin osastolle tai jotain.
Meidän ero oli tuohon verrattuna suht asiallinen, mutta silti niin rankka kokemus tulla jätetyksi uuden naisen takia, että jouduin käymään terapiassa pitkään. Jätti varjon kyllä myös lapseni ekoihin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin lukemassa Facessa tuoreimmat kommentit. Miten se ei lainkaan tajua, että entisen suhteen mitätöinti ja uuden panon hehkuttaminen on älyttömän julmaa. Kundi ei oikeasti käsitä rakkaudesta yhtään mitään!! Ihme, ettei sillä uudella naisella hälytyskellot yhtään soi. On kaiketi sitä heikolla itsetunnolla varustettua perheenäitityyppiä, johon uppoaa lipevä imartelu.. Varmaan kokee nyt olevansa oikein seksin ylijumalatar kun mies hehkuttaa julkisesti blogissa ja somessa panojaan ja rakkauttaan. Siinä ei meinaa mitään vauvat ja lapset ja entisten puolisoiden tunteet. Oksu sentään mitä porukkaa.
Kyllä tuosta suhteesta on rakkaus kaukana. Blogitekstit ylistävät vain panemista. Eikä mitenkään kierrellä asiaa, ihan reteesti vaan kertoo nytkin kuinka aikoo panna rakastaan illalla. Ja yöllä. Ihan keittiön pöytää vasten.
Minusta rakkaus on ihan muuta. Toki varmaan alkuvaiheessa intohimo on aina suurta, mutta pitemmän päälle ei se riitä. Rakkaus on luottamusta ja tekoja.
Minusta on myös jotenkin absurdia että pienen vauvan isä kirjoittaa noita paneskelujuttujaan. Lapsen äiti hoitaa vauvaa sillä aikaa kun Sami panee. Koska rakkaus.
Nyt mies on todella vihainen mulle. Olisi pitäny päästää se vissiin luikertelemaan vaan unelmiensa naisen sänkyyn ja syliin samantien. Eilen vielä antoi halata, mutta kun sanoin että pariterapiaan mennään selvittämään asiat niin sitten vaan todella kylmä ja inhottava sanoissaan. Tämä on todella raskasta, itse olen ehkä vähän erityisherkkä...tai no ainakin enemmän aistiva ja mulla on huono olo koko ajan. Mietin pitäiskö se ajaa johonkin ensi viikoksi ennen sitä terapiakertaa, en ehkä kuitenkaan jaksa koko viikkoa tämmöstä. Miten mahtaa se uusi nainen jaksaa odottaa....
Miten mahtaa arki uudessa perheessä käynnistyä jos vanhat ongelmat, uusperheen ongelmat ja lopulta myös uuden arjen ongelmat naisen kanssa kertautuu. Ei se elämä vaan kovin kauaa voi kuherruskuukautta olla kun lapsia on reilusti jaloissa? Miten ihmeessä mies voi tehdä näin? Itsekin joskus miettinyt eroa ja ensimmäinen ajatus on että minulle ja lapsille koti, uusi suhde sitten joskus....
Ei parisuhteessa ole ensisijaisesti kysymys mistään romanttisesta rakastamisesta.
Se on liitto toisen ihmisen kanssa, perheen perusta, jonka tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä ja taata heille mahdollisimman hyvä kasvuympäristö.
Tähän tietenkin liittyy runsaasti rakkautta, romantiikkaa ja jopa seksuaalisuutta, mutta se ei ole parisuhteen perusta. Romanttiset tunteet, kiinnostus ja intohimokin tulevat ja menevät, mutta parisuhteessa jokaisen oma valinta on se, kuinka pitkälle toimii näiden tunteidensa mukana parisuhteen ulkopuolella.
Parisuhde on työtä, vaivaa ja sitoutumista. Kuin vakituinen työsuhde, virkasuhde. Mutta kuten työsuhde palkkapäivinä (ja joskus muulloinkin), myös kestävä parisuhde palkitsee ja ennen kaikkea luo turvaa sekä sen molemmille osapuolille että siitä syntyneille lapsille. Se on kahden kauppa, josta viime kädessä molempien pitää hyötyä sekä henkisesti että aineellisesti, ja ennen kaikkea kodin perusta lapsille.
Anne1235 kirjoitti:
Nyt mies on todella vihainen mulle. Olisi pitäny päästää se vissiin luikertelemaan vaan unelmiensa naisen sänkyyn ja syliin samantien. Eilen vielä antoi halata, mutta kun sanoin että pariterapiaan mennään selvittämään asiat niin sitten vaan todella kylmä ja inhottava sanoissaan. Tämä on todella raskasta, itse olen ehkä vähän erityisherkkä...tai no ainakin enemmän aistiva ja mulla on huono olo koko ajan. Mietin pitäiskö se ajaa johonkin ensi viikoksi ennen sitä terapiakertaa, en ehkä kuitenkaan jaksa koko viikkoa tämmöstä. Miten mahtaa se uusi nainen jaksaa odottaa....
Miten mahtaa arki uudessa perheessä käynnistyä jos vanhat ongelmat, uusperheen ongelmat ja lopulta myös uuden arjen ongelmat naisen kanssa kertautuu. Ei se elämä vaan kovin kauaa voi kuherruskuukautta olla kun lapsia on reilusti jaloissa? Miten ihmeessä mies voi tehdä näin? Itsekin joskus miettinyt eroa ja ensimmäinen ajatus on että minulle ja lapsille koti, uusi suhde sitten joskus....
et tietenkään aja sitä mihinkään. kärsiköön nyt kanssanne. ihan oikein sille. voitko muuten pakottaa sen terapiaan, luuletko että tulee?
Sano miehelle, että käsi on keksitty.
Jos kaikki eroaisivat heti, kun tunteet viilenee, ei taitaisi maailmassa olla paljonkaan pariskuntia. Tunteet tulevat ja menevät, sen tietää jokainen. Rakastaminen onkin tahtolaji.