Mitkä ilmiöt, muotivillitykset yms. ovat vuosien varrella ärsyttäneet teitä eniten?

Mua ärsyttää lööppimedian tapa ottaa otsikkoihin kaikkein typerimmät puhekielen muotisanat. Ärsyttää muutenkin klikkiotsikointi ja huono kielioppi, mutta että väännetään jopa politiikkaotsikot ihan vitseiksi... "Putinilta jäätävä kuitti ministerille" tai vastaavaa... Puistattaa! Ja nuo "toimittajat" saavat vielä palkkaa tuollaisesta!

Suomitubettajat.

Moni niistä luulee olevansa jotain suuriakin "staroja" vaikka niiden videoita katsoo lähinnä kakarat ja muut jälkeenjääneet. Monella on noussut kusipäähän ja voi sitä tekopyhyyden määrää. Käyvät myös haukkumassa toistensa videoita anonyymisti. Videoiden sisältö on  jonninjoutavaa länkyttämistä ja tasoa "first world problems". 

Toivottavasti näille elämän realiteetit kolahtaisi joskus ja todella kovaa ohimoon.

Fitnessbuumi, someen laiteetaan kuvia joissa purkki sokeritonta mehukeittoa tai proteiinipatukka, sekä selfieitä jossa ollaan (muka) hikilenkillä aamukasilta meikit naamassa ja hiukset laitettuina!

Lihavien "body postive"- kampanja, kaunis ajatus mutta kukaan ei tahdo katsoa selkämakkaroitasi ja persettäsi muka tyylikkäässä mustavalko-nakukuvassa !

Tatuoinnit, jos otetaan joku kuva katalogista ajatuksella "pakko saada tatska"...

Tämän hetkinen meikkitrendi yliampuvine contoureineen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmari

Tämä todellakin. Tämähän oli, kuin uskonto jota piti tuputtaa kaikille ja jos vähääkään asiaa kritisoi niin vastaus oli oletko lukenut raama... ei kun siis konmari kirjan?

Jos joku oli ja silti kritisoi niin seuraava vastaus oli "Sää et vain ole ymmärtänyt konmarin ideaa" :-D

Mua ärsytti paljon enemmän 80-luvun juppikulttuuri - osta, tuhlaa, kuluta, pröystäile, käytä rahaa, näytä rikkaalta. Sen jälkeen ysärin grunge ja muut lookit sekä konmari ja minimalismikin ovat kuin raikas tuuli, jonka ei soisi loppuvan koskaan. Tai terve järki. Tai "tärkeät asiat".

Sellaiset tatuoinnit joissa ei ole mitään ajatusta, vaan ne on suurin piirtein poimittu luettelosta kuin irtokarkit pömpeleistä, esim. alaselässä tribalia, mahassa keijukaista, ranteissa tekstiä ja käsivarressa jotain miekkaa ja kukkaa. Lisäksi niiden värisävyt eivät sovi yhteen ne on tehty aivan liian suurikokoisiksi.

Minä mietin kahta pientä tatuointia vuosikaudet, ekaa 7 vuotta ja tokaa 3-4 vuotta, ja ne sopivat yhteen ja ovat sellaisissa (eri) paikoissa että myös peitettävissä mikäli tarve. Ovat kuin pieniä nättejä koruja, ja olen ollut todella tyytyväinen.

Kaikenikäisten naisten Kardashian-Jennereiden matkiminen ja palvonta. Vaikka olisivat kuinka kuuluisia ja menestyneitä, niin miten ihmiset viitsivät fanittaa itseään ihan eri näköisiksi leikeltyjä ihmisiä joilla ei ole koulutusta, ei vaikuta olevan juuri minkäänlaista yleissivistystä, ja kun miettii että kyseinen perhe tullut lähinnä kuuluisaksi julkkisten stylistinä toimineen tyttären pornovideon vuoksi jossa esiintyy julkkismiehen kanssa.

Kannustatteko lapsiannekin fanittamaan tuollaista pinnallista muovisuutta?

Se, että nykyään jokaisella teinillä -ja vähän vanhemmallakin- on oltava volyymiripset, laitetut kynnet, hiuslisäkkeet ja vahva meikki. Näiden laittaminen ja ylläpito on järkyttävän kallista, ja kohderyhmällä vähiten rahaa, mutta silti ne on pakko olla. Ja jokainen nuori nainen näyttää toistensa kopiolta. Tästä muodista luopuisin välittömästi.

Twilight-villitys. Näin jo 13-vuotiaana mitä uskomatonta shaibaa ne leffat olivat, mutta suurin osa ikäisistäni jostain syystä ei. Älytön juoni, ärsyttävät hahmot ja törkeän huonot näyttelijät... Ei, ei, ei.

Ja ihan oikeasti, päivänvalossa kimaltelevat vampyyrit?

Vierailija kirjoitti:

Verkostoituminen

Ennen sitä sanottiin nuoleskeluksi

*en oikeesti ole susta kiinnostunut, mut susta on mulle hyötyä ainakin nyt kun oot tossa duunis, joten ollaanko kamui täällä linkedinissä ja facessa jne*

Ihmeellistä  ajatella että jollain vaateketjulla eli yrityksellä olisi velvollisuus kaikenlaisille ihmisille jopa vaikka jalattomille tehdä vaatteita. Pitää itse tehdä omat vaatteet jos tarjonta ei kohtaa tarpeiden kanssa.

Alapeukkuja ropisee, mutta somevänisijät. Kun suurin osa käyttää somea, niin kuitenkin on se sakki, jonka pitää mollata ja kiukutella aiheesta. Parhaimmillaan niin, että kuitenkin käytetään somea, mutta jatkuvasti valitetaan siitä. Joo saa ajatella omilla aivoilla (hieno juttu!) ja saa olla käyttämättä asioita, mutta se ylempään asemaan asettuminen on lapsellista "mun isi hakkaa teidän isin" -meininkiä.

Ylipäänsä muutosvastaiset/omista tavoista poikkeavista tavoista valittavat ihmiset. Voi pyhä yksinkertaisuus! Tarvitseeko sitä kitistä ja vänistä jatkuvasti, jos itse teet eri tavalla kuin joku muu? Yleensä vielä oikein korostaen sitä omaa ah-mitä-erilaisuutta ja erinomaisuutta. Mikset vaan tee omalla tavalla ja ole tyytyväinen, ja mikä tärkeintä - HILJAA tyytyväinen asiasta.

Uskonto. Vieläkö tämä villitys kahlitsee mieliä ja jarruttaa kehitystämme?

Jos lapsi uskoo joulupukkiin (tai taikuuteen ylipäänsä), on se kaikista huvittavaa ja söpöä ja on oikein jossain välissä infota, että semmosta heppua ei sit ole. Tai yleensäkin on normaalia, että tuo luulo jää lapsuuteen ja siitä kasvetaan yli, koska "eihän taikuutta ole".

Kun taas aikuinen uskoo henkiin, jumaliin, ennustukseen tai muuhun vastaavaan IHAN SAMAAN SATULÖÖPERIIN, niin hei, anna mun olla se on mun vakaumus ja "sä et voi tietää!".

Vierailija kirjoitti:

No tämä jo onneksi vähän ohi mennyt treenivimma! Juostaan salilla joka päivä mahdollisimman kalliissa merkkivaatteissa ja joka päivä oltava eri vaatteet. Syödään vain salaattia, avokadoa ja smoothieta. Kaikesta tästä täytyy kertoa mahdollisimman näkyvästi somessa ja pylly/habakuvia on laitettava heti siitä asti kun se pieni ero entiseen on saavutettu(jota ei kyllä juuri muut kuin henkilö itse huomaa) ja sitten kun muutos on näkyvämpi alkaa nettiin valua kuvia joissa ollaan lähes tai kokonaan alasti koska miksei??myös on mainostettava miten ei koskaan ole voinut näin hyvin ja joko lasketaan päiviä kun ollaan oltu juomatta/polttamatta tai sitten jos juodaan niin juodaan vain jotain "parempaa" viiniä eli sitä toiseksi tai kolmanneksi halvinta.

Tämä!☝

Musiikki.

Kaikki muka kuuntelevat musiikkia kaiken aikaa, ja on hirveän tärkeää kertoa, millaisesta ja kenen musiikista tykkää ja mitä kuuntelee kun on surullinen tai fiilistelee tms.

En tajua tuota. Minä en halua kuunnella mitään ylimääräistä, ja ihmettelen, miten jotkut käyttävät elämästään valtaosan tuollaisen kuunteluun. Musiikin myötä ihminen ajelehtii kaiken maailman tunteisiin eikä välttämättä ajattele rationaalisesti. Kun tää tuntuu niin oikeelta, pitää kuunnella sydäntään (ja musiikkia).

Moni voisi löytää ratkaisuja elämänsä ongelmiin, kun ei lohduttautuisi musiikilla niin että jaksaa niitä ongelmiaan. Musiikin avulla myös romantisoidaan varsin banaaleja ongelmia, jotka voisi ratkaista vaikka heti.

- Kaikki sisustus valkoista -villitys joka ei ota laantuakseen.

- Herutus -kuvat somessa

-

Selfie siellä, belfie täällä...ankkahuulet huutaa minä täällä, MINÄ MINÄ MINÄ!

Vierailija kirjoitti:

Twitter-viestien julkaiseminen televisiossa! Jos niitä ryhtyy lukemaan, ohjelman seuraaminen jää vähän toiselle sijalle. Ne kuitenkin täyttävät ruudusta melkein puolet, vaikkei niitä haluaisi lukeakaan.

Onko missään muussa maassa tällaista tapaa? Yleensä viestit pidetään twitterin puolella, ei ruudussa. Lisäksi suurin osa viesteistä on ihan täyttä hömppää ja tärkeitä lähinnä lähettäjille itselleen.

Siis kysytkö ihan tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansan lihominen kun hoikkana pienenä naisena en saa enää istuvia vaatteita mistään.

Öööh, mielestäni juuri pienille naisille löytyy vaatteita ja vähän muodokkaammille ei mitään. Yritä nyt vaikka farkkuja löytää nii joko ei mee perseestä yli tai sitte liian isot vyötäröltä :D

Voit olla mitä mieltä haluat, mutta itse hoikkana ja "pieneksi" kutsuttuna naisena ongelmat ovat ihan samanlaiset kuin sinulla. Farkut, jotka pitäisi olla minulle sopivat hirttävät jalkoja sekä haarojenväliä, istumisessa tai kyykkäämisessä persposket pullahtavat esille kun  vyötärön alue on matalalla. Välillä jopa xs koko tuntuu liian isolta, kun taas tiettyyn muottiin muotoillut vaatteet, joiden pitäisi olla sopivan kokoiset ovat rinnoista, kaulasta tai olkapäistä ihan ihmeellisen muotoiset kun se ylimääräinen, epäsopiva kangaskappale nousee ilmaan ja näyttää ihmeelliseltä rutulta/ patilta. Olen alkanut ihmettelemään, millaiselle vartalotyypille oiken noita vaatteita tehdään kun ei meinaa mikään olla sopiva vai onko minun vartalonmuoto jotenkin niin poikkeuksellinen ettei siihen vain löydy vaatteita?

Minäkin vihaan farkkujen ostoa!!

Olen 160cm aika lyhyt siis mutta minulla on nähtävästi normaalia pitemmät jalat. Farkuissa koon on oltava xs tai housut ovat liian isot. No tottakai xs farkkujen pituus on tosi lyhyt! Nilkoista voi jäädä monta senttiä paljaaksi.

Skam. Tuntuu että kaikki rakastaa sitä sarjaa paitsi minä.

Se että on lesoilun paikka jos ei omista televisiota, eli sitä mainostetaan kaikille p-skantärkeinä että "meillä ei ole televisiota, meillä luetaan kirjoja" jos vaikka työpaikan kahvipöytäpuheeksi tulee jokin edellisillan leffa, dokumentti, ajankohtaisohjelma tai vaikka aivot-narikkaan tositeeveelähetys.

Ihan varmasti nuokin "meillä ei ole televisiota koska olemme aidon kultturelleja"-ihmiset kyttää tietokoneelta tai tabletilta Ruudun lähetyksiä tai YouTube-videoita mutteivät vaan tunnusta.

Tiedän erään tyypin joka on yleissivistänyt itsensä erittäin hyvälle tasolle nimenomaan telkkarin avulla. Katselee kieliohjelmat, matkaohjelmat, kulttuuriohjelmat, ruokaohjelmat ja musiikkiohjelmat. Häneltä saat vastauksen kuin vastauksen mihin tahansa kysymykseen, on oppinut laittamaan mielettömän hyvää ruokaa ja tuntee ruokakulttuurit niiden ruokien myötä, on oppinut kolme uutta kieltä telkkarin avulla. Katsoo ensin maasta kertovat ohjelmat, kokkaa sen maan ruuat ja lopulta lähtee paikan päälle katsomaan että pitikö jutut paikkansa ja aina kaikki on osunut nappiin. On perusfiksu muttei kovin korkealle koulutettu koska piti yliopistojen opintokokonaisuuksia tyhjän täytteinä tuohon aikaan (nythän niissä on parempia valintamahdollisuuksia kuin 90-luvun lopulla).

Joten telkkaria ei kannata aliarvioida jos osaa vaan valikoida vähän tarkemmin että mitä sieltä katsoo :)