Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen saattaa laukaista jokin kiusatun piirre, johon on helppo tarttua. Tästä syystä koulun vaihtaminen ei aina suinkaan auta kiusattua, vaan kiusaaminen alkaa uudessa koulussa alusta.

Se, että kiusattu omaa jonkin piirteen, johon on helppo tarttua, ei tarkoita, että häntä saisi kiusata. Kiusaaminen on väärin ja kaikkien on opittava, että ihmistä ei saa kiusata, vaikka tämä olisi minkälainen tahansa.

Kenestä tahansa löytyy jokin ulkoinen piirre joka otetaan kiusaamisen muodolliseksi syyksi. Todellinen syy on usein kiusatun alistuva luonne.

Kyllä se on jokin erilaisuus tai epämassamaisuus. Minua kiusattiin nimittäin päinvastaisesta eli siitä että tein asiat juuri niin kuin itse halusin ja olin vähän itsekäskin. Tämä oman käytöksen ja itseilmaisun kankeus tosin oli peruja kasvattamattomuudesta, joten tavallaan tuntuu että kiusaaminen oli jonkinlainen vastareaktio siihen vaikka en sitä silloin tietenkään ymmärtänyt.

Jos alistuu kiusaamiselle, kiusaaja jatkaa kiusaamistaan. Jos osaa pitää puolensa, kiusaaja luovuttaa ja etsii uuden kiusaamisen kohteen.

Empaattinen kiusattu miettii, että mitään, tasan MITÄÄN ei voitettu. Koska kiusaaja kiusaa jotakuta muuta.

Tätä on kiusaajien ja massa-apinoiden todella vaikea ymmärtää. Ymmärrätkö sinä?

Meillä oli lukiossa muutaman pojan porukka, jotka pukeutuivat ruskeisiin kauluspaitoihin, mustiin solmioihin ja maihareihin. Kansioissa luki tyyliin 'Hitler was right' ja 'sieg heil'. Kyllä me niitä kiusattiin. Kiusaisin vieläkin jos tulisivat vastaan, sori vaan. 

Eli, jossain tapauksessa joo. Voi johtua myös kiusatusta itsestään. 

Ei tarvitse olla kuin kiltti ja rakastava kaikkien kaveri, niin ihan jokaisesta yhteisöstä, päivähoitopaikasta työpaikalle, löytyy se sosiopaattisia piirteitä omaava tunnevammainen rääkkääjä tällaiselle ihmiselle. Ihan turha selitellä, että kiusatun syy. Milloin se menee sinne kaaliin, että näitä psykopatian kirjoon kuuluvia ihmisiä löytyy enemmän kuin uskotaankaan ja että nämä tyypit eivät kykene tuntemaan minkäänlaista empatiaa muita kohtaan. Ja kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, eli kehdosta hautaan ovat samanlaisia.

Jos lapset saavat ihan pienestä pitäen tyyliin 7 v, määrätä että tuon kanssa leikitään ja tuon ei mielensä mukaan, että mikä nyt milloinkin sattuu miellyttämään niin kai sitten.

eiköhän niitä seitsemän vuotiaita vielä ohjaa vanhemmat? Luulen etteivät itse pysty säätelemään tekemisiään kovinkaan paljoa? Että jos mussuttava kakara saa päättää kaikesta että tuo minua ärsyttää niin vanhempi tottelee käskystä?

Mielestäni kaikki lähtee vanhemmista liikkeelle tai ei välttämättä suoraan vanhemmista, mutta joistakin aikuisista ihmisistä mitä tapaa jo kadulla, tutuista tai tuntemattomista. Lapset oppivat käyttäytymismallinsa aikuisilta, jollei suorasti niin epäsuorasti. Siellä naureskellaan, irvitään, huudelleaan tai juorutaan selän takana pelkästään sen takia, jos sattuu vastaan tulemaan erilaisempi ihminen kuin muut "normaalisti". Mikä on normaalia? Onko se toisen väheksyminen, alasajaminen, pahansuopaisuus ja se, ettei haluta ottaa kanssaihmisiä huomioon? Nämä samat sankarit ovat kuitenkin sosiaalisessa mediassa varsinainen kaksinaamaisuuden multihuipennus. Ollaan olevinaan niin hyvää ihmistä, suvaitsevaista tai epäaitoa pyhimystä, samalla kun muokataan kuvia väärennöksiksi ja haukutaan hiljaa näytön toisella puolella muiden kuvia, vaikka kuinka laittaisi tykkäystä. Eikä oikeasti laiteta tikkuakaan ristiin sen takia, mikä olisi oikein.

Miksi esimerkiksi joitakin ulkonäöltä poikkeavia ihmisiä kohdellaan elämässä eri tavalla kuin muita? Tai puhevikaisia? Ollaan olevinaan niin ymmärtäväisiä, mutta toisaalta samalla väheksytään niitä alempiarvoisemmaksi. Tämä kaikki käyttäytyminen heijastuu lapsiin ja he rupeavat matkimaan aikuisten käyttäytymismalleja. Tällöin alkaa kiusaaminen joka on todella hankala juttu lasten kanssa, joska lapsilla itsetunto ei ole siellä parhaimmalla mahdollisimmalla tasolla. Mutta miksi kiusaamista (aikuisten välistä tai lasten välistä) ei voida tai haluta lopettaa? Koska pelätään muiden reaktiota ja halutaan altistua muiden laumakäyttäytymiselle, eli omaa selkärankaa ei juuri ole ollenkaan. Mitä tästä opimme? Ihmiset ovat mentaliteetiltaan yksinkertaisia eläimiä.

VÄHEMMÄN SANOJA, ENEMMÄN OIKEITA TEKOJA KIUSAAMISEN LOPETTAMISEKSI

Ihminen voi aina toiminnalleen jotain. Aina on vaihtoehtoja. Ihan aina. Jos joku ärsyttää niin vaihtoehtona on pysyä erossa ja keskittyä johonkin muuhun toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi aina toiminnalleen jotain. Aina on vaihtoehtoja. Ihan aina. Jos joku ärsyttää niin vaihtoehtona on pysyä erossa ja keskittyä johonkin muuhun toimintaan.

Mutta se erossa pysyminenkin on nykyisin kiusaamista.

Tämähän on sama asia kuin että jos julkisuuden henkilö x on helvetin ärsyttävä ihminen niin saako sille vaikka soitella pilapuheluja, jättää koirankakkapussin oven eteen, lähetellä haukkuvia sähköposteja, laittaa kiertoon pedofiilijuoruja jne ihan vain siksi kun henkilö x on monenkin mielestä niin perkeleen rasittava? Esim itserakas, ylimielinen, joka paikassa esillä vaikkei osaa mitään ynnä muuta yleisesti ärsyttävänä pidettyä.

Niin kuin tuolla monet sanoivatkin, kiusaajille riittää mikä vain syy kiusata. Minun ala-asteen luokallani kiusattiin tyttöä, joka oli köyhemmästä perheestä ja huono koulussa. Mieheni luokalla taas kiusattiin niitä, jotka olivat hyviä koulussa ja rikkaammista perheistä. 

Yläasteella luokallani muut pojat kiusasivat yhtä poikaa, eikä mielestäni kiusaamiselle ollut mitään syytä. Hänet vain oltiin otettu silmätikuksi. Onneksi hänellä oli sentään pari kaveria. Olin itse ihan älyttömän ujo enkä uskaltanut puuttua kiusaamiseen vaikka olisin usein halunnut.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kaikkia voi kohdella hyvin. Lapsillekin voisi painottaa, että erilaisten ihmisten kanssa voi tehdä/leikkiä/harrastaa eri asioita. Ala-asteen loppupuolella olin sen kiusatun tytön kaveri. Hän oli vähän erilainen kuin minä mutta meillä oli silti kivaa yhdessä.

On sellaisiakin kiusattuja, jotka kiusaavat itse muita, mutta heidät pitääkin saada ymmärtämään vika omassa käytöksessään ja hakeutumaan esim. hoitoon. Heitäkin voi silti kohdella kuin ihmistä, ilman mitään ilkeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sama asia kuin että jos julkisuuden henkilö x on helvetin ärsyttävä ihminen niin saako sille vaikka soitella pilapuheluja, jättää koirankakkapussin oven eteen, lähetellä haukkuvia sähköposteja, laittaa kiertoon pedofiilijuoruja jne ihan vain siksi kun henkilö x on monenkin mielestä niin perkeleen rasittava? Esim itserakas, ylimielinen, joka paikassa esillä vaikkei osaa mitään ynnä muuta yleisesti ärsyttävänä pidettyä.

Ei ole sama asia. Koska jos et lue juttuja julkisuudenhenkilöstä x, et seuraa häntä somessa etkä ole millään tavalla kiinnostunut hänestä, niin sitä ei pidetä kiusaamisena vaan se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meidän hyveellinen media näyttää hyvää esimerkkiä kiusaamiselle. Päivästä päivään saa lukea, miten jotakuta eri mieltä asiosta olevaa saa pilkata myös ulkonäköön tai jopa perheenjäseniin tai vastaavaan seikkaan puuttumalla.

Mediakoulussa opetetaan provosoimaan ihmisiä aina haluttuun suuntaan kärjistetyillä mielipiteillä.

Katsokaapa muutama jakso Pasilaa. Juhani Kontiovaaran hahmo kiteyttää aikamme mätäpaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sattumaa ole, että joitakin ihmisiä kiusataan luokka-asteesta ja koulusta toiseen, vaikka välillä vaihdetaan kokonaan paikkakuntaa.

Jokaisen kiusatuksi tulleen kannattaa miettiä, miten voi ennaltaehkäistä kiusaamista jatkossa, mitä resursseja vahvistaa ja mitä vahvuuksia kehittää. Muiden käyttäytymiseen kun ei voi vaikuttaa, vain omaansa.

Sanotko saman myös raiskatuille?

Mitäs kävelit siellä, mitäs pidit sellaisia vaatteita ja mitäs et ymmärtänyt antaa?

Mua oksettaa nuo yläpeukut, että ketään ei saa kiusata. Silti täälläkin arvostellaan todella ilkeästi ja nauretaan "wt ihmisille", bloggaajille, lasten nimille jne... samat ihmiset sitten julistaa, kuinka kiusaamisen syy on aina siinä, että kiusaaja on sairas p@@ka :D!

Vierailija kirjoitti:

Minä toistan sen minkä kirjoitin. Jos minun kaunista ja kaikinpuolin normaalia ja lahjakasta tuttavaani on kiusattu niin kysyn. Että mitkä asiat ovat siihen syynä? Ovatko syyt hänessä itsessään vai muissa ihmisissä?

Kyllähän sen tällä palstallakin huomaa, kun puhutaan tietyistä naisartisteista, niin sota on valmis:)

Juuri se saa joissakin ihmisissä reaktion aikaan, kun toinen on päällisin puolin täydellinen. Usein kiusaajilla on ollut vaillinaiset kotiolot ja he oireilevat sitä kuka mitenkin. 

Harva tasapainoisesta kodista tuleva ihminen rupeaa meuhkaamaan ja häiritsemään yhtään ketään.

Kiusattuja auttaa pikkuisen se, että he ymmärtävät kiusaajien olevan huonoista kotioloista ja sinulla on vain käynyt huono tuuri, että ressukka on ottanut sinut silmätikukseen. 

Ex-miesystävä koki tulevansa kiusatuksi vähän joka paikassa. Oli kertomansa mukaan jo koulukiusattu, kiusattu kaikilla työpaikoilla, ex-vaimo kiusasi, jopa aikuinen lapsi kiusasi häntä (teki lapsestaan rikosilmoituksen sen takia) jne. Mitä paremmin tutustui, niin sitä epäuskottavammalta tarinat kiusaamisesta vaikuttivat. Hän tulkitsi asiat mustavalkoisesti eikä koskaan ymmärtänyt toisen näkökulmaa. Tai edes miettinyt, oliko hän itse kiusaaja esim. hänen tekemänsä rikosilmoitukset eivät johtaneet mihinkään. Hän oli siis myös poliisin "kiusaama". Hän on kuitenkin korkeassa asemassa oleva, älykäs ihminen, oman työpaikkansa esimies. Samoin vapaa-ajalla yhdistysten hallituksissa, puheenjohtajana yms. Omasta mielestään porukan syrjityin, josta puhutaan jatkuvasti pahaa selän takana.

Yleensä kyllä ajattelen, että kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. Olen ollut itsekin hiljainen ja vetäytyvä lapsena/nuorena ja tullut siksi kiusatuksi. En voinut luonteelleni mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes pitää kiusata toisia? Kohtele muita niin kuin itseäsi haluat kohdetelevan.

Tässä tuleekin se juju:

Kiusaajien kodeissa ei näitä neuvoja ole välttämättä ikinä kuultukaan kuten ei varmaankaan montaa muutakaan normaalia elämänohjetta.

Kärjistäen näissä perheissä osataan juuri ja juuri keittää vettä, ehkä maksaa laskut, laittaa pipo päähän talvella. 

Kiusaamista ei pidä sietää, mutta on tärkeää ymmärtää, mistä kiusaaminen juontaa juurensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes pitää kiusata toisia? Kohtele muita niin kuin itseäsi haluat kohdetelevan.

Tässä tuleekin se juju:

Kiusaajien kodeissa ei näitä neuvoja ole välttämättä ikinä kuultukaan kuten ei varmaankaan montaa muutakaan normaalia elämänohjetta.

Kärjistäen näissä perheissä osataan juuri ja juuri keittää vettä, ehkä maksaa laskut, laittaa pipo päähän talvella. 

Kiusaamista ei pidä sietää, mutta on tärkeää ymmärtää, mistä kiusaaminen juontaa juurensa.

Niin, esimerkiksi jotkut vanhemmat jopa opettavat ja näyttävät mallin toisten kiusaamiselle. Ei koskaan opeteta edes esim "mieti miltä toisesta tuntuu", kun vanhempi ei ajattele sitä itsekään.

Victim blaming

Mie kouluaikana rakastin koulukiusaajia. Miulla oli paljon vihaongelmia vanhempien takia ja tykkäsin tapella ja juurikin nää koulukiusaajat oli priimaluokan kohteita koska miut nähtiin eräänlaisena sankarina.