Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Ymmärrän erittäin hyvin miksi mua kiusattiin ja olihan se silleen mun "vika", mutta toisaalta koulukiusaamista ei tule hyväksyä ja mulla oli oikeus olla sellainen kuin olin, koska koulua nyt kuitenkin oli pakko käydä. Syy oli siis homous ja toisaalta jälkeenpäin ajateltuna, jos itsetuntoa olisi riittänyt, olisin pamauttanut suoraa, että niin, kyllä olenkin, mitä sitten - voi olla, että se olis saanut kiusaajat hiljaiseksi. Helppo tietty näin aikuisena sanoa.

"Tilaisuus tekee varkaan" ei kelpaa puolusteluksi muissakaan väärinteoissa ja rikoksissa, miksi sen pitäisi kelvata kiusaamisen puolusteluksi? Ryöstin sen käsilaukun kun se oli niin rääpäle ettei pystynyt puolustautumaan, oma vika? Murtauduin taloon koska se oli tyhjillään, mitäs eivät hankkineet talonvahtia matkan ajaksi?

Kiusaaminen on aina väärin eikä sitä tarvi hyväksyä. Totta on sekin, että joskus vuorovaikutustaitojen harjoittelu ja omista rajoista kiinni pitäminen ehkäisis kiusaamista.

Ihmisten erilaisuuden sieto on usein välttävää tai heikkoa. Jos on taustansa tai vaikka synnynnäisten ominaisuuksiensa takia hitaampi lukemaan sosiaalisia viestejä, riski kiusatuksi tulolle kasvaa. Jos tähän vielä yhdistetään tietty herkkyys tunteiden näyttämiseen ja toisten miellyttämiseen, niin kyllä löytyy jostain oman egonsa pönkittäjä kiusaamaan.

Sosiaalisesti kömpelöä pitäis tietenkin tukea ja opettaa eikä polkea. Onneks koskaan ei oo myöhästä oppia tervettä itsensä puolustamista ja suojelua.

Kiusaaminen johtuu täsmälleen siitä, miten kiusaaja päättää sanoa tai toimia. Jos jokin asia toisessa - ulkonäössä, käytöksessä, älyssä, puhetavassa, pukeutumisessa, perhetaustassa... missä vain! - ärsyttää, kadehduttaa, pelottaa, naurattaa tai säälittää, niin on ihan oma päätös, millä tavalla siihen antaa palautetta tai on antamatta. Mun kokemukseni perusteella kiusaamiseen ajaa lähes poikkeuksetta halu pönkittää omaa egoa ja asemaa joko käymällä helpolta kohteelta tai heikommalta vaikuttavan kimppuun tai yrittämällä nujertaa ja tehdä naurunalaiseksi sellainen, josta on itselle jotain uhkaa tai jota kadehtii.

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa, että tässä ei puhuttu moraalisesta syystä vaan kausaalisesta syystä: siitä, mistä jokin asia johtuu.

Onko joku tässä ketjussa todella sitä mieltä, että sattumalta sama ihminen joutuu kiusatuksi alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja työelämässä, vaikka aina välissä vaihtuisi paikkakunta ja tuttavapiiri kokonaan? Ajatteleeko joku, että tässä se selittävä tekijä ei ole nimenomaan kiusattu itse?

Koska kiusaajilla ei ole vapaata tahtoa, ja toimivat itse asiassa uhrinsa pakottamina?

En lukenut muita vastauksia.

Mielestäni pitää paikkansa!

Muistan vieläkin yhden tytön ala-asteelta joka oli aivan tajuttoman ärsyttävä! Jos joku asia ei leikissä tai pelissä mennyt hänen mielensä mukaan sai ihan hullun raivarin. Väkisin änki kaikkeen mukaan ja pitkään yritettiin olla joustavia mutta lopulta häntä ei enää kukaan halunnut mukaan. Siinä sitten oltiin jokainen vuorollaan puhuttelussa ja vanhemmat mukana kun tämä tyttö itkien väitti että häntä kiusataan ja hyljitään. Ihmettelen edelleen miten muka kukaan opettaja ei tajunnut tai sanonut missä mennään sillä tyttö oli tunneillakin ihan mahdoton.

No mun luokalla kiusattiin yhtä tyttöä hyvin yleisestä syystä, eli fyysisen vamman vuoksi. Minkäs sille voi, mutta tuollainen saa lapselliset ihmiset kiusaamaan missä vain. "Syy" on usein kiusatussa, mutta syylle ei voi mitään. Itse olin lapsena helppo kohde arkana, kilttinä ja hiljaisena kun vielä olin tyyppi, joka ei kantele. Kerran tuli mitta täyteen ja kantelin koko luokan edessä. Muutama lopetti siihen paikkaan, kun tajusi, että tuollahan onkin munaa, mutta muutama ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen ole kiusatun vika, mutta kiusatussa henkilössä useimmiten on ominaisuuksia jotka altistavat kiusaamiselle. Aspergereita kiusataan erittäin usein.

Lapset ja nuoret osaavat olla erittäin raakoja. Kiusaajaa itseään motivoi usein vallantunne, jonka saa siitä, että kiusaa muita ja sitten sen kiusaajan ympärillä on taas porukka, joka yrittää kalastella tämän kiusaajan suosiota. Tätä samaahan esiintyy myös paljon työpaikoilla vähän eri muodossa vain.

Sanotaan ettei väkivalta ole ratkaisu. Itse sanoisin ettei väkivalta ole ainoa ratkaisu, ratkaisu se kyllä voi olla. Kun kerran lyö kunnolla takaisin niin että tuntuu, ei kiusaaminen yleensä jatku koskaan sen jälkeen. Niin se vain. Muitakin ratkaisuja kyllä voi löytyä.

Näyttelijä Leif Wager kertoi aikoinaan hyvän tarinan. Hän oli ollut lapsena ja nuorena Ranskassa hienossa koulussa (asui Ranskassa), jossa opetettiin herrasmiehen taitoja kuten paritansseja, kädelle suutelua jne. Sitten tuli Helsinkiin duunareiden kouluun eikä osannut kunnolla puhua edes suomea. Sai turpaan joka päivä koulusssa. Mitähän nuo herrasmiehen taidot tuossa tilanteessa paljon mitään auttoivat?

Aikuisena oli varmaankin paljon parempi parisuhde kuin moukan toukilla? Lisäksi uskalsi toteuttaa unelmansa viihteen alalla ja sai paljon ihailua. Kyllä Kakekin tosin muistetaan vielä Kymäläisen baarissa.

Sitä vaan ihmettelen, että jos joku onkin ärsyttävä, vääränlainen, liian hiljainen, liian äänekäs, ei sopeudu sosiaalisiin tilanteisiin, tunkee seuraan, jne... niin mitä sitten? eihän häntä nyt kiusata tarvitse. Kyllä meidän perheessä on aloitettu "kiusauskasvatus" n.3-vuotiaana, ja sinnikkäästi vuodesta toiseen joka mahdollisessa tilanteessa toistettu "kaikki ihmiset ovat erilaisia mutta jokainen on kuitenkin arvokas / ketään ei saa jättää leikin ulkopuolelle sillä se tuntuu pahalta / toisille puhutaan kohteliaasti / haukkuminen on rumaa." Noin miljoonan toiston jälkeen näyttäisi että asenne on sisäistetty.

Vierailija kirjoitti:

Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.

Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.

Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.

Eikö tällaisessa tilanteessa voi ystävällisen jämäkästi tai neutraalilla äänensävyllä sanoa, että ei ole kiinnostunut heidän seurastaan. Miksi pitää kiusaamista sekoittaa asiaan? Eikö enää osata kertoa omaa mielipidettä ihan neutraalin rauhallisesti sen enempää provosoimatta tai provosoitumatta?

Jos ei anna takaisin niin oma vika. Minuakin yritettiin kiusata mutta kostin välittömästi ja rankasti. Pian sain olla hyvinkin rauhasssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen saattaa laukaista jokin kiusatun piirre, johon on helppo tarttua. Tästä syystä koulun vaihtaminen ei aina suinkaan auta kiusattua, vaan kiusaaminen alkaa uudessa koulussa alusta.

Se, että kiusattu omaa jonkin piirteen, johon on helppo tarttua, ei tarkoita, että häntä saisi kiusata. Kiusaaminen on väärin ja kaikkien on opittava, että ihmistä ei saa kiusata, vaikka tämä olisi minkälainen tahansa.

Kenestä tahansa löytyy jokin ulkoinen piirre joka otetaan kiusaamisen muodolliseksi syyksi. Todellinen syy on usein kiusatun alistuva luonne.

Hohhoijjaa

Mun mielestä suurin osa kommentoijista ei osaa analysoida kiusaamistilanteita oikein. Kyllä se on kiusaaja, joka on asiassa aloitteellinen toimija. Kiusaamista ei olisi ellei kiusaaja sitä aloittaisi. Valokeila on siis kohdistettava kiusaajaan, eikä kiusattuun. Syyt kiusaamiseen tulevat kiusaajan psyykestä ja tarpeista, hänen päänsä sisältä.

Se miksi näyttää siltä että "erilainen, sosiaalisilta taidoiltaan heikko, hiljainen, jne..." lapsi tulee kiustauksi, johtuu siitä että kun kiusaaja yrittää kiusata tyyppiä, joka antaa heti takaisin, se kiusaaminen loppuu siihen.  Kiusaaja siis kokeilee monia kohteita, mutta löytäessään sen "hiljaisen, vähemmän sanavalmiin lapsen", hän pystyy jatkamaan kiusaamistaan, koska kohde ei osaa puolustautua.

Lisäksi kiusaamiseen vaikuttaa etenkin se muu joukko - ei kiusattu eikä kiusaaja vaan se massa - he jotka antavat kiusaamisen jatkua, eivät puutu siihen tai rupeavat itsekin kiusaamaan mukana.

Kiusaamisessa kyse on siitä että heikoilla oleva kiusaaja etsii tapaa päästä jonkun toisen niskan päälle ja miellyttää sitä massaa, ollakseen suosittu ja pidetty. Tässä näkökulmassa psyykkisesti heikoilla ei ole vain se kiusaamisen kohteeksi joutuva vaan myös se kiusaaja. Hän kiusaa saadakseen massan hyväksyntää.

Kiusaamiseen vaikuttaa myös se kuinka paljon kavereita lapsella on koulussa ja uskaltavatko ne kaverit puolustaa häntä kiusaajaa vastaan. Usein kiusaaja plokkaakin uhrikseen sen, jolla ei ole luokalla kavereita. Siksi lapsi, joka joutuu vaihtamaan koulua syystä tai toisesta, altistuu kiusaamiselle. Siksi ei voi sanoa että jos joka koulussa kiusataan, syy on kiusatussa. Meillähän Suomessa kouluissa on tämä outo tapa siirtää kiusattu toiseen kouluun eikä kiusaajaa, joka olisi oikeampi ratkaisu pidemmän päälle. Siksi se kiusattu, joka joutuu uuteen kouluun, voi altistua taas (uutena, kaverittomana) kiusaamiselle.

Kun kiusaaminen kestää kauan eikä koulussa asialle tehdä mitään, nähdään myös se ilmiö, että joku kiusattu muuttuu itse kiusaajaksi. Jos hän onnistuu löytämään itseään otollisemman kohteen ja suuntaamaan kiusaajan ja massan huomion pois itsestään tähän uuteen kohteeseen, hän muuttuu pian kiusatusta kiusaajaksi. Hän "voittaa", mutta nakittaa toisen kiusatun rooliin.

Kiusaaminen ei ole lainkaan niin yleistä monessa muussa kulttuurissa kuin Suomessa. Yleisellä tasolla syiden pitää siis olla meidän maamme historiassa ja kulttuurissa. Ehkä yksi kiusaamista ylläpitävä syy on se, että täällä sallitaan huono käytös. Ja lisäksi toinen syy näkyy tässäkin keskustelussa: halu todella uskoa että kiusaaminen on kiusatun syy, koska hän on"ärsyttävä". Meillä siis hyväksytään kiusaaminen ja allekirjoitetaan kiusaajan arvio kiusatusta -- jopa opettajaksi itsensä esitellyt aikuinen ketjussa piti täysin normaalina sitä että "ärsyttäviä" lapsia kiusataan. Sillä lailla opettaja itsekin on muuttunut osaksi kiusaajan koneistoa!

Siinä lisäsyy sille miksi koulut eivät tee mitään kiusaamiselle: aikuisetkin uskovat kiusaajan olevan oikeassa, se toinen lapsi on vaan niin kamala, ettei auta kuin kiusata. "Siirretään se pois tästä koulusta ärsyttämästä muita normaaleja lapsia." Ja juu, tuolla tavoin se kiusaaja saa viestin että hän on oikeassa ja hyvä tyyppi. Siksikään ei kiusaajan tarvitse lopettaa.

Sama jatkuu työpaikoilla ikävä kyllä. Kun koulussa ja kotona asiaan ei puututa, niin eipä puututa työpaikoillakaan.

Harvoin kiusaaja pystyy yksin pistämään hanttiin kun on 10 vs 1.

Muistan tilanteen jossa minut päätettiin jättää yksin, vain siitä syystä etten yhtenä päivänä jaksanut jutella. Sain sen vuoksi olla kolme viikkoa yksin, kera ilkeiden katseiden ja loukkaavien sanojen. Opettajat eivät puuttuneet, kiusaajat olivat selittänyt että tahdon olla yksin josta johtuen olin yksin. Koska en itkenyt, valittanut, tai osoittanut että tuo kaikki sattui sisältä todella paljon.

Tuolloin kiusaamiseen yhtyi myös ihmiset jotka eivät edes olleet minun kaveripiirissä vaan olivat kavereidenkavereita, todella harvoin olin jutellut tai sanonut yhtään mitään jne.

Osasin kyllä puolustaa itseäni jos muutama tuli minua haukkumaan, mutta jos minua vastassa oli kokonainen "ryhmä" niin mieluiten jäin vaan hiljaa kuuntelemaan. Kiusaaminen jatkui 8v eli melkein koko peruskoulun.

Kaikesta tästä reilusti yli 15vuotta mutta kyllä kaikki on mielessä selkeästi. Olematon itsetunto on elämän myötä kasvanut ja nauran vain kiusaajilleni.

Osa heistä edelleen ylimielisiä ja katsovat omaa napaa.

Tiedän että kaikki ajattelee samoin... :D

Vierailija kirjoitti:

Ujoja ja sosiaalisesti rajoittuneita ei minun mielestäni tarvitse ottaa mukaan tai heitä ei tarvitse pitää ystävänä (ellei halua yms. Ymmärrätte) jos ei itse osaa suojautua kiusaamiselta, omapa on vikansa. Huonosta hygieniasta PITÄÄ SANOA koulukaverille. Jos ei osaa mennä juttelemaan muille on oikeutettu jäädä yksin ja turha valittaa. Kiusaaminen on mielestäni täysin väärin ja olin itsekkin koulukiusattu, mutta sanoin aina vastaan enkä alistunut heidän tahtoonsa. Kerroin kuinka olen parempi kuin he ja kerroin etteivät he voi mitään etteivät ole yhtä upeita kuin minä. En koskaan tuntenut välitunnilla itseäni yksinäiseksi. Lopulta kun halusin kavereita kaupungille ja diskoihin menin vain heidän luokseen ja muutuin kunnon bitchiksi kuten he. 'Kiusaaminen' johtui koska olin liian kiltti. Nykyään 'kiusaajat' ovat laitoksissa tai amiksessa kun taas minä olen menossa arvostettuun lukioon. Hiljaisille hylkiöille kiusaaminen on oikein.

http://orig11.deviantart.net/dfd9/f/2015/185/1/0/what_did_i_just_read_m…

Aikuisten tulisi ottaa vakvavammin nämä kiusaamistapaukset. Aina lapset eivät vaan yksinkertaisesti ymmärrä tekojensa seurauksia ja vaikuttimia. Aikuisuuuteen kuuluu elämänkokemus ja kyky nähdä pitemmälle. Siksi vaadin erityisesti myös aikuisia kantamaan vastuun ja puuttumaan kiusaamiseen heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujoja ja sosiaalisesti rajoittuneita ei minun mielestäni tarvitse ottaa mukaan tai heitä ei tarvitse pitää ystävänä (ellei halua yms. Ymmärrätte) jos ei itse osaa suojautua kiusaamiselta, omapa on vikansa. Huonosta hygieniasta PITÄÄ SANOA koulukaverille. Jos ei osaa mennä juttelemaan muille on oikeutettu jäädä yksin ja turha valittaa. Kiusaaminen on mielestäni täysin väärin ja olin itsekkin koulukiusattu, mutta sanoin aina vastaan enkä alistunut heidän tahtoonsa. Kerroin kuinka olen parempi kuin he ja kerroin etteivät he voi mitään etteivät ole yhtä upeita kuin minä. En koskaan tuntenut välitunnilla itseäni yksinäiseksi. Lopulta kun halusin kavereita kaupungille ja diskoihin menin vain heidän luokseen ja muutuin kunnon bitchiksi kuten he. 'Kiusaaminen' johtui koska olin liian kiltti. Nykyään 'kiusaajat' ovat laitoksissa tai amiksessa kun taas minä olen menossa arvostettuun lukioon. Hiljaisille hylkiöille kiusaaminen on oikein.

Hahaha.

Se, että sinä uskallat sanoa vastaan tai osaat sanoa vastaan tai miten vaan ei tarkoita sitä että olisit muita parempi. Joskus myös suunsa sulkeminen kertoo fiksuudesta. On sen jälkeen vain itsestä kiinni miten asiat kokee ja ottaa.

Ja toiseksi, lukiosta ja amiksesta pääsee nykyään aivan samoin ammatteihin. Lakki päässäsi ei tee sinusta fiksumpaa, jos käyttäydyt kuin hölmö. Lukiosta valmistut työttömäksi, mutta saat lisäaikaa miettiä mitä tahdot tehdä isona.

Nopeasti mielessä ikäsi laskien, taidat olla aika nuori vielä. Tästä aiheesta mielesi tulee vielä muuttumaan. Ellei sinusta tule sitä 'bitchiä' muiden mukana niinkuin kirjoitit.

Suosittelen olemaan vain omaitsesi niin voit henkisesti paljon paremmin.

Kiusatuksi tuleminen voi johtua heikoista sosiaalisista taidoista? Minusta kiusaaminen osoittaa heikkoja sosiaalisia taitoja: ei osata kohdata erilaisia ihmisiä, ei osata alkeellisiakaan käytöstapoja, ei osata olla ihmisiksi. Minusta tuollainen on paljon isompi moka kuin se että joku on vähän hiljaisempi.

Minua kiusattiin koska murrosikäni alkoi huomattavasti muita luokkalaisiani aikaisemmin. Kuukautiset alkoivat jopa ennen ylempi luokkalaisia, josta naurettiin ja pilkattiin. Rintani olivat isot, toisin kuin muilla. olin läski tästä syystä. En osannut ottaa asiasta itseeni koska varmaan tiesin että sama on heilläkin edessä vielä. Kiusaajat keksivät syyn mistä tahansa kiusata, ei se kiusatusta ole kiinni mitenkään.