Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä pettämisessä nyt on NIIIN kamalaa?
16.07.2017 |
Mikä siinä pettämisessä nyt on NIIIN kamalaa?
Jos oikeasti mietitte järjellä niin on mahdotonta, että olisitte puolisonne silmissä aina se seksikkäin, kiihottavin ja kaunein. Vaikka olisi kuinka seksikäs ja kaunis nainen, aina on olemassa joku seksikkäämpi kuitenkin ja etenkin ajan kanssa se kiihottavuus vähenee ja alkaa kohdistua enemmän muihin naisiin. (puhun nyt vain mies naissuhteista naisen näkökulmasta vaikka toki tämä sama asia koskee muitakin suhteita - oma kokemus kuitenkin rajoittuu vain tähän). Mikä siinä on niin kamalaa? Tai "loukkaavaa"? Sehän on vain itsestäänselvä luonnonlaki jolle nyt ei vaan voi mitään.
Jos sitten mennään askel pidemmälle ja ajatellaan, että mies on vaikka poikainreissulla ja siellä tulee tilaisuus eteen harrastaa seksiä jonkun kanssa. Poikainreissu nyt esimerkkinä siksi, että tämä naikkonen sitten jäisi sinne eikä olisi teidän elämässänne jatkossa mukana. Miten se ihan oikeasti olisi teiltä pois? Mikä siinä ylipäätään loukkaa? Toivon nyt oikeasti, että miettisitte vastausta, koska suurin osa kuitenkin vastaa, että lupauksen pettäminen. Mutta kai siihen on joku SYY, miksi se lupaus on tehty eli siellä taustalla jokin tekijä, että MIKSI yhdyntä toisen kanssa loukkaisi teitä.
Eikö se ole juuri länsimaista superitsekkyyttä ja täysin utopistista ajattelua, että pitäisi muka olla paras miehelle aina? Kun ei se ole totta.
"Länsimainen yksiavioinen parittelukulttuuri onkin kirjan mukaan ihmiselle varsin luonnoton tapa lisääntyä.
Maanviljelytaidon ja kaupunkien synnyn jälkeen ihmisen seksuaalisuus ei ole paljoa muuttunut, mutta se on etsinyt muita muotoja ilmentyä. Muutos liittyy omistamisen kulttuuriin, jossa maata, luontoa ja myös naisia saattoi yhtäkkiä omistaa.
Omistamisen ajatus muuttikin tutkijoiden mukaan seksin ja avioliiton molemminpuoliseksi kyräilyksi: naisen olikin yhtäkkiä kilpailtava muita naisia vastaan, jottei mies kylväisi siementään ympäriinsä liian laajalle; mies taas kyttäsi naistaan ja muita miehiä, jottei joutuisi elättämään suotta muiden miesten lapsia."
(Lähde: https://www.uusisuomi.fi/ymparisto/120074-tiede-ihminen-harrasti-ennen-…)
Asiaahan on siis tutkittu myös paljon ja todettu, että yksiavioisus on puhtaasti kulttuuritekijä eikä millään muotoa luonnollista tai edes tervettä. Kyse on vain itsekkäästä halusta hallita toisen vartaloa ja halutaan omistaa toinen ja olla hänen silmissään jotenkin ylivertainen muihin nähden.
Olen siis aidosti kiinnostunut tästä ja toivoisin keskustelua, jossa voisitte selittää sen, että mikä siinä loukkaa niin että toisen on luvattava olevan uskollisia?
Oma mieheni saa käyttää tilaisuuksia hyväkseen, sillä rakastan häntä ja haluan hänen olevan onnellinen. En kuitenkaan halua polyamorista suhdetta, mutta en koe terveelliseksi rajoittaa häntä oma itsekkyyteni vuoksi. Mielestäni parisuhteen kuuluu kestää elämää ja olla osa sitä eikä suinkaan rajoittaa. Sitäpaitsi suurin osa miehistä käyttää tilaisuudet muutenkin hyväkseen, koska se ei ihan aidosti konkreettisesti ole keneltäkään pois.Siitä ei vaan voi koskaan puhua, koska suomalaisilla on jostain syystä äärimmäisen tiukka suhtautuminen yksiavioisuuteen.
Osaisitteko avata minulle tätä ?
Kommentit (177)
Oot saanut jo paljon vastauksia. Kirjoitan meidän tarinan, vaikkei tämä kokonaan vastaa aloitustasi.
Mieheni petti, oli vain yks kerta ja olin aina ajatellut, etten voi koskaan pettämistä antaa anteeks. No, rakkaus voitti ja päätin yrittää antaa anteeks ja jossain määrin onnistuinkin, vaikkei meidän suhde ihan ennalleen palannut, mut aikaakaan ei ehtinyt kovin paljon kulua, että luottamus ois ees voinut palata ennalleen.
Sitten tää nainen, jonka kanssa mies petti ilmotti olevansa raskaana ja että mies on tän lapsen isä. Meillä takana vuosien lapsettomuus. Lopulta kävi niin, että mieheni jätti mut tän naisen takia, koska ei halunnut olla lapselleen vaan viikonloppuisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopimusrikkomus on aina vakava asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös mietin joskus tätä - itse pettävänä osapuolena.
En ole koskaan saanut mieheltäni läheisyyttä koska hän ei pidä siitä, eikä kaipaa kosketusta. Seksiä kyllä on ollut vaikka sekin vähenee koko ajan. Minulle taas läheisyys on tärkein asia, se saa minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi ja rakastetuimmaksi ihmiseksi. 15v meni vielä niin että itse menin kosketettavaksi, lähelle ja tein kaikki aloitteet seksiin. Kun en enää jaksanut jäin ihan tyhjän päälle. "Läheisyyttä" on se 1-2 tuntia 3- 6 vkon välein kun rakastellaan. Ei mun pää ehdi siinä ajassa mukaan enkä osaa nauttia siitä hetkestä.
Minulla on rakastettu joka koskee, sivelee poskea, hiuksia, pitää kädestä kiinni kun kävellään, halaa kun on huono päivä, tulee lähelle istumaan että voin käpertyä syliin. Toki myös rakastelemme joskus. Taivaallista sekin on kun siihen liittyy paljon tuota läheisyyttä joka vaan lisää ihon ikävää.
En silti koe olevani "pettäjä" - mikään ei ole mieheltäni pois. Hänellä on vaimo joka jakaa arjen, tekee kaiken mahdollisen miehensä puolesta, rakastaa ja huolehtii. Kuuntelee murheet ja jakaa ilot, suunnittelee (yhä) tulevaisuutta yhdessä. Hyvää seksiä silloin kun sitä on. Ei enää kerjää läheisyyttä vaan kärsii sen puutteen hiljaa ja jaksaa sillä mitä toisaalta saa.
Tämä ei ollut mitään puolustelua pettämiselle vaan toteamus että joskus se on edellytys normaalin perhe-elämän jatkumiselle. Teilatkaa vapaasti.
Tuo ei ole normaalia perhe-elämää. Silloin erotaan,jos jompikumpi voi suhteessa huonosti.
Iso osa kuitenkin on normaalia perhe-elämää. Mieheni on paras ystäväni ja kumppanini, sparraaja arjen haasteissa ja se jonka kanssa haluan vanheta. Matkustamme paljon, touhuamme kylki kyljessä 24/7 (teemme töitä kotitoimistolla työmatkoja lukuunottamatta), kestitsemme ystäviä, meillä on iso perhe ja suku joiden kanssa vietetään aikaa jne. Nauramme paljon, hassuttelemme ja meillä on omat sisäpiirin juttumme.
Olen nämä vuodet miettinyt sitä missä vaiheessa läheisyyden ja seksin merkitys vähenee, nyt olemme 50+ ja minulle kyllä molemmat on elintärkeitä. Isälläni oli ihana rakkaussuhde vielä 78v:nä, en tiedä tosiaan kestäisinkö sinne saakka ilman.
Olenko itsekäs kun haluan läheisyyttä? Pitäisikö minun vain tukahduttaa tarpeeni ja tunteeni perheen hyväksi? En haluaisi rikkoa perhettä, siksi ero ei ole vaihtoehto.
Et ole itsekäs koska haluat läheisyyttä. Olet itsekäs, koska et anna miehelle päätäntävaltaa siinä, haluaako hän mieluummin elää vapaassa suhteessa vai erota. Avioliiton pitäisi olla kahden tasavertaisen ihmisen liitto, mutta sinä supistat sen vain siihen, mitä sinä itse haluat. Sinä et halua tyytyä pelkästään mieheesi, mutta sinä et halua myöskään erota, joten sinä valehtelet koska pelkäät että miehesi olisi eri mieltä.
Se minusta pettämisessä onkin törkeintä. Riistetään toiselta mahdollisuus tehdä informoituja päätöksiä siitä, millaisilla reunaehdoilla hän on valmis jatkamaan parisuhdetta. Kyseessä on kuitenkin yksi ihmisen elämän suurimmista päätöksistä - kenen kanssa jaan elämäni - ja pettäjä huijaa petettyä valitsemaan ehkä toisin kuin hän muuten valitsisi.
Kuluneen kuuden vuoden aikana - kun tästä on puhuttu, kirjoitettu, itketty, vaadittu, vongattu ja toivottu nätisti olen sanonut miehelleni joka kerran että en tule kestämään tätä ikuisesti. Olen tehnyt täysin selväksi että jossain vaiheessa haen hellyyden muualta. Joten hänet on kyllä informoitu. Oli hänen asiansa suostuiko hän kompromissiin (johon olisin ilolla tyytynyt) vai ei. Ei ole vielä edes harkinnut sellaista. Hänen elämänsä on ihan kunnossa.
Se etten kerro hänelle nykytilanteesta on hänen kannaltaan parempi - eläköön kuplassaan.
Itse käyn psykoterapiassa koska haluaisin tukahduttaa läheisyydentarpeeni ja "palata" kotiin mutta vuoden terapia ei ole vielä saanut tarvetta laantumaan. Yhä vielä kaipaan mieheni läheisyyttä, turhaan.
Ymmärrän että tätä on vaikea tajuta. Voisin verrata tätä siihen että jääkaappi on täynnä ruokaa mutta et saa koskea siihen etkä nauttia mitään sieltä. Nälkä kasvaa koko ajan, pahoinvointi samoin. Yrität selittää itsellesi että selviät ilman ruokaa mutta ruuan olemassaolo saa lähes sekoamaan. Perustarve "hengissäpysymiselle".
Olisiko tuo vertaus helpompi ymmärtää?
Mitä nyt et ymmärrä siinä ettei valehtelu ole oikein ja on loukkaavaa?
Ketä se loukkaa jos ei tiedä? Periaatteen tasolla kyllä enkä todellakaan nauti siitä
Et anna miehellesi päätäntävaltaa suhteessanne,että eroatteko vai jatkatteko,vaikka olet jo käynyt vieraissa ja aiot käydä jatkossakin. Se on niin väärin miestä kohtaan.
Mäkin kyllä ajattelen, että jos mies ei saa tietää, pettämistä ei ole olemassa. Mutta riski onkin siinä, että jos saa tietää. Minusta nuo taudit ja vahinkovauvat ovat melko marginaalinen ongelma, jos oma kumppani muuten on tolkun ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Oot saanut jo paljon vastauksia. Kirjoitan meidän tarinan, vaikkei tämä kokonaan vastaa aloitustasi.
Mieheni petti, oli vain yks kerta ja olin aina ajatellut, etten voi koskaan pettämistä antaa anteeks. No, rakkaus voitti ja päätin yrittää antaa anteeks ja jossain määrin onnistuinkin, vaikkei meidän suhde ihan ennalleen palannut, mut aikaakaan ei ehtinyt kovin paljon kulua, että luottamus ois ees voinut palata ennalleen.
Sitten tää nainen, jonka kanssa mies petti ilmotti olevansa raskaana ja että mies on tän lapsen isä. Meillä takana vuosien lapsettomuus. Lopulta kävi niin, että mieheni jätti mut tän naisen takia, koska ei halunnut olla lapselleen vaan viikonloppuisä.
Voi helevetti...
Vierailija kirjoitti:
Amen, ap.
Minäkään en pysty käsittämään. Minulle on täysin selvää, että minä en voi olla miehelleni aivan kaikkea. Jos mieheni kokee ihastuksen tunteita jotakuta naikkosta kohtaan, en osaa olla mustasukkainen, koska on niin selvää, ettei tuo nainen voi koskaan viedä minun paikkaani. Eihän hän voi olla miehelleni sitä, mitä minä olen! Ja toisin päin: minä en voi olla miehelleni sitä, mitä hän on! Kahden ihmisen välinen suhde on aina ainutlaatuinen eikä sitä voi kukaan toinen ihminen korvata.
Siis olisitko hyvilläsi päästessäsi miehellesi haljuksi muistoksi muinaisesta yhteiselostanne? Onhan se siis täysin mahdollista, että joku toinen nainen ottaa hänen mielessään sinun paikkasi ja sinä siirryt exäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi lisää kiintymystä ja auttaa sopimaan riitoja puolison kanssa. Huomattavasti enemmän on sovinnonhalua, ellei voi vaan paiskata ovea kiinni perässä ja juosta rakastajan luo hakemaan lohtua ja tyydyttämään seksintarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten niinkin alkukantaista tunnetta kuin mustasukkaisuus täytyy puolustella ja selitellä? Osaako jokainen ihminen eritellä, mistä syystä aiheutuu rakastuminen, himo, viha, kateus, suru? Kuinka moni pystyy järkeilemään nämä tunteet pois vain sen vuoksi, että joku erilaisen arvomaailman ja tunneskaalan omaava on päättänyt että kyseisen tunteen tunteminen on tästä lähtien vanhanaikaista?
Ihan validi pointti. Ei tietenkään ole helppoa tai välttämättä mahdollistakaan eritellä esim. rakastumista tai vihaa. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan pysty todistamaan, että mustasukkaisuus kuuluu tai ei kuulu tällaisiin alkukantaisiin tunteisiin. Sinusta se kuuluu, koska koet sitä vahvasti ja näet monien muidenkin kokevan. Minusta se ei kuulu, koska tiedän, että monet ovat lopettaneet melkoisen helposti sen tuntemisen.
Tunteista ei tietenkään ole mitään järkeä "opetella pois" vain siksi, että sen on nyt muodikasta. Itse opettelisin tuntemaan vähemmän jotakin tunnetta vain siksi, että tunne on mielestäni jokseenkin ei-synnynnäisesti opittua ja haitallista. (Tällainen tunne on myös esim. kateus, jota toiset oppivat lapsuudessaan enemmän, toiset vähemmän.)
Kyllä, minusta mustasukkaisuus on luonnollista. Ei toki pelkästään siksi, että minä satun tuntemaan niin. Minä pidän mustasukkaisuutta luonnollisena mm. siksi, että kautta historian ja erilaisten kulttuurien muutkin ihmiset ovat tunteneet sitä. Myös sellaisissa kulttuureissa, joissa moniavioisuus on sallittua. Siksi, että sille on ilmeiset biologiset ja evolutiiviset perusteet - uroksen tarve varmistua isyydestä ja naaraan pelko että uros siirtyykin suojelemaan toista naarasta poikasineen. Siksi, että sitä esiintyy useilla muillakin nisäkäslajeilla, varsinaisesta pariutumistavasta riippumatta.
Toisaalta minä en koe mustasukkaisuutta mitenkään yksiselitteisesti pahana sen paremmin kuin himon mukana juoksemistakaan erityisen tavoiteltavana. Jos joku pari kokee, että molemmista ajatus kumppanista toisen kanssa tuntuu syvästi loukkaavalta, eikä toisaalta kumpikaan koe voimakasta pakkoa itse harrastaa seksiä vieraiden kanssa, niin kyllä yksiavioinen suhde on silloin minusta täysin järkevä win-win sopimus. Kyllä minäkin varmasti voisin kovettaa itseni kestämään uskottomuuden, mutta en näe yhtäkään järkevää syytä tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta toista voi loukata paljon pahemmin ja henkilökohtaisemmin sanallisella panettelulla, ivaamisella, vähättelyllä, naureskelulla jne. kuin sillä, että harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa. Sitä paitsi "pettäminen" voi tarkoittaa toisen luottamuksen ja odotusten pettämistä muutenkin kuin vain seksimielessä. Ihmettelen, miksi sen oletetaan yleensä tarkoittavan vain sitä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta toista voi loukata paljon pahemmin ja henkilökohtaisemmin sanallisella panettelulla, ivaamisella, vähättelyllä, naureskelulla jne. kuin sillä, että harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa. Sitä paitsi "pettäminen" voi tarkoittaa toisen luottamuksen ja odotusten pettämistä muutenkin kuin vain seksimielessä. Ihmettelen, miksi sen oletetaan yleensä tarkoittavan vain sitä.
Juuri näin. Jos ei pysty kertomaan, että haluaa panna jotain toista tai sivusuhteen, mistä kaikista muista asioista toinen vaikenee. Se on inhimillistä, että varsinkin jos menee suhteessa todella huonosti, että on alttiimpi hakekemaan jonkin tason lohtua muualta. Silloin pitää käyttää yläpäätä alapään sijaan. Nämä on niitä asioita, missä ihmisen todellinen luonto ja kuinka paljon kumppania arvostaa paljastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, moni on kulkenut kevätjäillä ja sitten se jää on pettänyt. Siellä sitten ihminen paniikissa yrittää takaisin turvaan.
No, ainakin on helppo pitäytyä viileenä...
luin koko ketjun ja jäi silti avoimeksi miksi ap:n mies saa panna muita naisia mutta ap vain naisia. Tietenki jos ap on ok sen kanssa niin eipä siinä mitään mutta näin miehenä ajattelen että samat säännöt molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ole perustarve, ilman sitä ei kuole toisin kuin ilman syömistä tai nukkumista. Elä sinä avoimessa suhteessa jos sitä haluat, mutta anna muiden elää tavallaan. Sinunkaan tapauksessasi ei ole kyse pettämisestä, kummasti nämä aina sekoitetaan. Propaganda ei pure vaikka kuinka tästä jankattaisiin.
Kyllä se vain taitaa olla ihan PERUSTARVE.
Sipsejä syömällä ei lisäännytä.
Vierailija kirjoitti:
Huoraileville naisille pettäminen on luonnollinen asia, kun ei ole kunniaa, niin ei ole.
Normaaleille ihmisille se taas on sairasta ja tabu.
Ei lisättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tylsä provo. Jokainen normaalijärjellä ajatteleva tajuaa, et parisuhde ei voi pohjautua petokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa hyökätään noin agressiivisesti ap:tä kohtaan? Mikä tuossa kysymyksessä on sellaista, että jo siitä kysymyksestä pitää suuttua? Ettekö muut harrasta omien tunteiden ja vaikuttimien miettimistä? Itse ainakin mietin todella paljon miksi jokin tilanne tuntuu minusta joltain ja mikä saa minut tai jonkun muun käyttäytymään tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ihmettelen miten ihmiset menee vaan niin tunteidensa mukaan yhtään skannaamatta itseään että mistä on kyse. Miettikää nyt esimerkiksi tätä keskustelua, miksi tämä herättää teissä tuollaisen tunteen, että kysyjää pitää mollata? Onko se jollain tavalla uhka teidän suhteillenne, että tällaista asiaa ylipäätään mietitään ja pyydetään perustelemaan? Tämähän on vain nettikeskustelu ja suurin osa suomalaisista on aivan yhtä puritaaneja kuin tekin, eikä tavat ole muuttumassa.
No ap itse esittää kovin ristiriitaisesti olevansa "rajoittamattoman seksin lähettiläs", vaikka samaan aikaan miehensä rajoittaa hänen seksuaalista vapauttaan. Lisäksi ap puhuu pettämisestä, vaikka hänellä lienee edellä mainitusta johtuen ei avoin vaan puoliavoin suhde.
Estääkö tuo että ap elää elämäänsä noin jotenkin vastaamasta siihen alkuperäiseen kysymykseen? Eihän ap:n oma elämäntapa liity koko kysymykseen mitenkään. Sehän on vain irrallinen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tämä keskustelu näyttää useimmilla supistuneen "paneskeluun" ja siihen, kenen kanssa nyt saa tai ei saa paneskella?
Monet täällä ovat todenneet, että seksi on intiimi asia ja sitä monet haluavat harjoittaa vain rakastamansa ihmisen kanssa.
Minua kummastuttaa, että edelleen suurimmalle osalle tuntuu olevan epäselvää, että ihmisen on täysin normaalia ja luonnollista rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä yhtä aikaa.
Nykynormissa sitä harva voi kokea, koska "toiseen mieheen/naiseen" rakastumisesta seuraa väistämättä huono omatunto...koska pelkää satuttavansa omalla rakastumisellaan sen "ensimmäisen miehen/naisen" tunteita.
Oletteko tulleet tajunneeksi, että huono omatunto ei siis ole seurausta itse (toiseen) rakastumisesta, vaan siitä, ettei halua pahoittaa rakkaansa mieltä - mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen. Minkä takia mielen on jotenkin pakko pahoittua?
Mitä varten niinkin alkukantaista tunnetta kuin mustasukkaisuus täytyy puolustella ja selitellä? Osaako jokainen ihminen eritellä, mistä syystä aiheutuu rakastuminen, himo, viha, kateus, suru? Kuinka moni pystyy järkeilemään nämä tunteet pois vain sen vuoksi, että joku erilaisen arvomaailman ja tunneskaalan omaava on päättänyt että kyseisen tunteen tunteminen on tästä lähtien vanhanaikaista?
Noiden tunteiden analysointi juuri on avain kaikkeen. Kun ihminen ei analysoi tunteitaan vaan menee vain niiden mukana sitä seilaa elämässään ihan tuuliajolla. Tuollaisille ihmisille juuri tapahtuu sitä että petetään (kun niin vain kävi) ja rakastutaan sata kertaa (niin vain kävi) ja tehdään jopa murhia (en tiedä mikä minuun meni). Tunteiden analysointi on kaiken älyllisen toiminnan alkupiste.
Ai mikä on luottamuksen pettämisessä kamalaa? No mietippäs ihan itse pikku aivoinesi. Se että sinun luottamuksesi saa pettää on aika poikkeuksellista. Mies lupaa ettei koskaan lyö, ja sitten kuitenkin lyö? Mies lupaa että siivoaa talon ennen juhlia kun sinä et kerkeä, ja sitten makaakin vain sohvalla 5min ennen h-hetkeä? Mies lupaa maksaa vuokran, hoitaa auton jarrut, mutta sitten meneekin perintään vuokra, ja autolla ajat kolarin kun mies ei olekaan tehnyt kuten on luvannut?
Aika tyhmä saa olla jos ei näe että pettäminen, jo sanana, on LUOTTAMUKSEN PETTÄMINEN. Pelkkä muiden paneminen luvan kanssa ei ole pettämistä. Se on vain muiden panemista luvan kanssa. Jos taas lupaa ettei pane muita, ja kuitenkin panee, on se pettämistä.
Kysymyksesi tulisikin kuulua että mikä siinä muiden kanssa panemisessa on niin kauheaa? Siihen voisi sitten vastata että ei mikään.
Tai voisit myös hetken miettiä sitä, että miksi ihmeessä pitää luvata ettei pane muita, jos niin aikoo kuitenkin tehdä. Sehän ei ole mitään muuta kuin henkistä väkivaltaa.