Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä pettämisessä nyt on NIIIN kamalaa?
16.07.2017 |
Mikä siinä pettämisessä nyt on NIIIN kamalaa?
Jos oikeasti mietitte järjellä niin on mahdotonta, että olisitte puolisonne silmissä aina se seksikkäin, kiihottavin ja kaunein. Vaikka olisi kuinka seksikäs ja kaunis nainen, aina on olemassa joku seksikkäämpi kuitenkin ja etenkin ajan kanssa se kiihottavuus vähenee ja alkaa kohdistua enemmän muihin naisiin. (puhun nyt vain mies naissuhteista naisen näkökulmasta vaikka toki tämä sama asia koskee muitakin suhteita - oma kokemus kuitenkin rajoittuu vain tähän). Mikä siinä on niin kamalaa? Tai "loukkaavaa"? Sehän on vain itsestäänselvä luonnonlaki jolle nyt ei vaan voi mitään.
Jos sitten mennään askel pidemmälle ja ajatellaan, että mies on vaikka poikainreissulla ja siellä tulee tilaisuus eteen harrastaa seksiä jonkun kanssa. Poikainreissu nyt esimerkkinä siksi, että tämä naikkonen sitten jäisi sinne eikä olisi teidän elämässänne jatkossa mukana. Miten se ihan oikeasti olisi teiltä pois? Mikä siinä ylipäätään loukkaa? Toivon nyt oikeasti, että miettisitte vastausta, koska suurin osa kuitenkin vastaa, että lupauksen pettäminen. Mutta kai siihen on joku SYY, miksi se lupaus on tehty eli siellä taustalla jokin tekijä, että MIKSI yhdyntä toisen kanssa loukkaisi teitä.
Eikö se ole juuri länsimaista superitsekkyyttä ja täysin utopistista ajattelua, että pitäisi muka olla paras miehelle aina? Kun ei se ole totta.
"Länsimainen yksiavioinen parittelukulttuuri onkin kirjan mukaan ihmiselle varsin luonnoton tapa lisääntyä.
Maanviljelytaidon ja kaupunkien synnyn jälkeen ihmisen seksuaalisuus ei ole paljoa muuttunut, mutta se on etsinyt muita muotoja ilmentyä. Muutos liittyy omistamisen kulttuuriin, jossa maata, luontoa ja myös naisia saattoi yhtäkkiä omistaa.
Omistamisen ajatus muuttikin tutkijoiden mukaan seksin ja avioliiton molemminpuoliseksi kyräilyksi: naisen olikin yhtäkkiä kilpailtava muita naisia vastaan, jottei mies kylväisi siementään ympäriinsä liian laajalle; mies taas kyttäsi naistaan ja muita miehiä, jottei joutuisi elättämään suotta muiden miesten lapsia."
(Lähde: https://www.uusisuomi.fi/ymparisto/120074-tiede-ihminen-harrasti-ennen-…)
Asiaahan on siis tutkittu myös paljon ja todettu, että yksiavioisus on puhtaasti kulttuuritekijä eikä millään muotoa luonnollista tai edes tervettä. Kyse on vain itsekkäästä halusta hallita toisen vartaloa ja halutaan omistaa toinen ja olla hänen silmissään jotenkin ylivertainen muihin nähden.
Olen siis aidosti kiinnostunut tästä ja toivoisin keskustelua, jossa voisitte selittää sen, että mikä siinä loukkaa niin että toisen on luvattava olevan uskollisia?
Oma mieheni saa käyttää tilaisuuksia hyväkseen, sillä rakastan häntä ja haluan hänen olevan onnellinen. En kuitenkaan halua polyamorista suhdetta, mutta en koe terveelliseksi rajoittaa häntä oma itsekkyyteni vuoksi. Mielestäni parisuhteen kuuluu kestää elämää ja olla osa sitä eikä suinkaan rajoittaa. Sitäpaitsi suurin osa miehistä käyttää tilaisuudet muutenkin hyväkseen, koska se ei ihan aidosti konkreettisesti ole keneltäkään pois.Siitä ei vaan voi koskaan puhua, koska suomalaisilla on jostain syystä äärimmäisen tiukka suhtautuminen yksiavioisuuteen.
Osaisitteko avata minulle tätä ?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin on oletusarvo? Minusta asia on päinvastoin: jos asiasta ei ole puhuttu ja puhumalla sovittu, mitään ei voi olettaa. Ihmisiä on niin monenlaisia, että kaikki asiat pitäisi käydä puhumalla läpi väärinymmärrysten ja mielipahan välttämiseksi. Minusta seurustelu ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytä yksiavioisuutta, koska moniavioisuus on ihmislajin todellinen luonto, jonka kulttuuri on vääristänyt, eikä toista/toisen seksuaalisuutta voi omistaa. Suurin osa ihmisistä on eri mieltä, mutta eipä minun tarvitse heidän kanssaan onneksi seurustella.
Anteeksi, elämmekö samassa yhteiskunnassa? Jos näin, niin ikäväksesi voin kertoa, että täällä kristinuskon jne. vaikutuksesta nimenomaan yksiavioisuus on se normi, riippumatta ihmislajin "todellisesta luonnosta". Yhteiskuntajärjestyksen vuoksihan meillä on monia muitakin eri syistä valikoituneita normeja, jottei esim. elettäisi kuin pelossa ja taudit leviäisi.
Siitä olen samaa mieltä, että vaikka yksiavioisuus onkin meillä ehkä lähtökohtaisesti normi, asiasta kannattaa oman kumppanin kanssa toki keskustella. Ikäviltä yllätyksiltä ei varmaan silti voi välttyä, koska harva pirkko/petteri ehkä suoraan kuitenkaan seurustelun alkajaisiksi kertoisi rehellisesti, että luultavasti suhteemme aikana haluan harrastaa seksiä muidenkin kanssa. Siis näiden, jotka ovat tietoisia tästä taipumuksesta itsessään, soisi olevan siitä rehellisiä kumppanilleen alusta alkaen.
Tähän itse ap:n asiaan, tosiaan tällainen puoliavoin suhde ei ole pettämistä. Tosin tämä ap:n provo meni viimeistään siinä vaiheessa puihin, kun hän ei osaa tässä kontekstissa enää perustella miehensä kielteistä suhtautumista ap:n mahdolliseen miesten kanssa paneskeluun.
Kulttuurintutkijana olen varsin perillä esim. juutalais-kristillisen uskontoperinteen vaikutuksista nyky-yhteiskunnan normien ja moraalin rakentumiselle.
Kulttuurintutkijana olen varsin perillä myös siitä, että normit ja moraali ovat pelkkiä konstruktioita - ihminen on elänyt esimerkiksi seksuaalisesti varsin vapaamielistä elämää kauan ennen juutalaisuuden muodostumista - ja että molempien tilalla voisi olla jotakin muuta.
Oletko kuullut sanonnan "siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla"? Normeja voi ja saa myös kyseenalaistaa, ja nyky-yhteiskunta mahdollistaa yhä enenevissä määrin valita niiden tilalle parempia. Henkilökohtaisissa, yksilönvapautta koskevissa asioissa myös ihan lain suomissa puitteissa.
Yhteiskunta ja sen normit elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Silti, jotta voisimme elää toistemme kanssa ilman erillisiä kirjallisia satasivuisia sopimuksia siitä, miten kenenkin kanssa pitää toimia, tarvitaan yhdenmukaista ajattelua ja yhteistä kulttuuria. Ihan niin kuin yhteistä kieltäkin. Tällä hetkellä norminmukainen parisuhde on ihan kirjaimellisesti parisuhde seksuaalisesti. Kukaan ei kiellä eikä estä sopimasta toisenlaista mallia, mutta poikkeuksista on sovittava erikseen, norminmukainen on oletusarvo.
Yksilöllinen ajattelu ja kyseenalaistaminen on tottakai hyväksi, tietyissä rajoissa kuitenkin. On hienoa olla uniikki lumihiutale, mutta ei ole kovin fiksua pahoittaa koko ajan mieltään, jos muut eivät ymmärrä tai yksinkertaisesti piittaa jonkun yksilöllisyydestä.
En minä pahoitakaan mieltäni. Elän elämääni itseäni varten, ja jos miehelle ei sovi se, että minusta ei ole yksiavioiseen suhteeseen, mies saa minun puolestani lähteä.
Kuten toiselle kirjoittajalle jo vastasinkin, mielestäni ihmiset ja parisuhteet tulisi nähdä yksilöinä. Sen sijaan, että perustettaisiin käsitykset "näin on aina ennenkin tehty, joten näin sen kuuluu mennä"-tyyppiselle ajattelulle, avattaisiin suu ja otettaisiin selvää, mitä toinen oikeasti ajattelee. Parisuhteessa ei ikinä saa olettaa, ja mielestäni olettaminen joutaisi muutenkin jo roskakoppaan ottaen huomioon tämän hetkisen yhteiskuntamme monimuotoiset realiteetit.
No minun mielestäni parisuhteen lähtökohta on seksuaalinen uskollisuus, ilman että sitä mitenkään erikseen vannotaan. Se joka ei useksuaalista uskollisuutta halua, on velvoitettu avaamaan suunsa hyvissä ajoin, eikä se joka on olettanut toisenkin haluavan uskollisuutta. Ihan samalla tavoin että sm-seksistä nauttiva kertoo mieltymyksensä, ja senkin voiko elää ilman. Parisuhteessa kun on ihan lukemattomasti yksilöllisiä mieltymyksiä, eikä vain seksuaalisuuden alueella, vaan koko yhteiselon laajuudessa aina verhojen väristä lapsien tekoon ja asumismuodon valintaan.
Tuo että jos ei ole erikseen sovittu vaikkapa juuri uskollisuudesta, aika usein jää kokonaan sopimatta niin pitkäksi aikaa, että se toinen osapuoli on jollain tavoin jo koukussa. Raskaana, tai asuntolainan tms. jälkeen on hyvä ilmoittaa ihan muina naisina tai miehinä, et hei, mä en muuten luvannut olla uskollinen, ota tai jätä. Moni jättää mieluusti kokonaan ilmoittamatta, että pitää ihan normaalina parisuhteen ulkopuolista seksiä.
Aivan. Olemme eri mieltä. ☺ Itse ajattelen, että seurustelun aloittaminen ei enää nykypäivänä automaattisesti sisällä sitoutumista yhteen seksikumppaniin.
Tilannetta voisi verrata pariskuntiin, jotka menevät kirkossa naimisiin, vaikkeivat ole uskossa: vaikka pappi vihkisi sinut kirkossa avioon "Jumalan silmien edessä", se ei automaattisesti tarkoita, että uskoisit koko Jumalaan. Kirkkovihkimisellä voi olla muuta arvoa, eikä usko ole yksi niistä. Tai sitten tilannetta voisi verrata tapailuun, jonka aloittaminen ei vielä automaattisesti tarkoita muiden tapailun lopettamista: asiasta pitää erikseen sopia.
Mutta tarkoitus ei siis ole yrittää kääntää kenenkään päätä. Yritän vain selventää omaa ajatteluani niille, jotka sitä ihmettelevät.
Niin, seurustelun aloittaminen ei sinun elämässäsi automaattisesti sisällä sitoutumista yhteen seksikumppaniin. Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen suomalaisessa yhteiskunnassa se sisältää, ja jos ei haluta sisältävän, se ilmaistaan kumppanille toivottavasti hyvissä ajoin.
En tiedä, onko parisuhdekokemuksesi kovin laaja, mutta nyt tunnut monimutkaistavan yksinkertaista asiaa tai sitten en vain ymmärrä ilmaisuasi.
Mielestäni on totta, että suomalaisessa yhteiskunnassa herkästi oletetaan seurustelun sisältävän sopimuksen yksiavioisuudesta. Pointtini on se, että vaikka asia tuntuu itselle itsestäänselvyydeltä, olettaa ei saisi. Pitäisi herätä siihen tosiasiaan, että seurustelun aloittaminen ei kaikille tarkoita yksiavioisuutta, ja siksi siitä pitäisi puhua suorin sanoin. Mielestäni vastuu asian ottamisesta puheeksi on molemmilla (tai kaikilla osapuolilla), sillä lähtökohta on kuitenkin pohjimmiltaan se, että seurustelusta huolimatta minkäänlaista yksinoikeutta toiseen tai toisen ruumiseen ja seksuaalisuuteen ei synny, ellei sitä erikseen mainita.
Ja viimeisen vastaus riippuu siitä, määritteletkö parisuhdekokemuksen laajuuden suhteessa määrään vai laatuun? 😀 Kumma kyllä, seksuaalisuus ja siihen liittyvät kysymykset eivät ole koskaan aiheuttaneet suhteissa ongelmia.
Seurustelun aloittaminen vaan menee kovin hankalaksi, jos ennen päätöstä pitää selvittää satoja, ellei tuhansia asioita. Ennen ensimmäisiäkään treffejä pitäisi kai tehdä tiekoneajo sopivaisuudesta, ettei menisi ihan metsään. Eikä edes asiantuntijaraati onnistu luomaan hyviä pareja, kuten on todistettu. Ja täysin samanlaisin mieltymyksin varustettua ihmistä ei varmaan edes ole olemassa. Mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä vaikeammaksi muuttuu. Ja kaikesta tulee riita. Esimerkiksi juuri nyt toisaalla on menossa tappelu miehen kondomi-naisen pilleri, kuka on vastuussa ja mistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, eikö vain, että ole ok sen kanssa että miehesi käy paukuttamassa toisia naisia? No kuvitellaan, että miehesi kävi paukuttamassa omaa äitiäsi. Mikä on reaktiosi? Mitä tunteita tämä herättää sinussa?
Ja ettei menisi tylsäksi, otetaan toinen ajatusleikki. Miehesi sanoi, että saat käydä naisissa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan seksiä puolisosi äidin/siskon (jos sellainen löytyy) kanssa. Kerro miehellesi tästä ja katso hänen reaktiotaan. Mitkä ovat hänen reaktionsa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin on oletusarvo? Minusta asia on päinvastoin: jos asiasta ei ole puhuttu ja puhumalla sovittu, mitään ei voi olettaa. Ihmisiä on niin monenlaisia, että kaikki asiat pitäisi käydä puhumalla läpi väärinymmärrysten ja mielipahan välttämiseksi. Minusta seurustelu ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytä yksiavioisuutta, koska moniavioisuus on ihmislajin todellinen luonto, jonka kulttuuri on vääristänyt, eikä toista/toisen seksuaalisuutta voi omistaa. Suurin osa ihmisistä on eri mieltä, mutta eipä minun tarvitse heidän kanssaan onneksi seurustella.
Anteeksi, elämmekö samassa yhteiskunnassa? Jos näin, niin ikäväksesi voin kertoa, että täällä kristinuskon jne. vaikutuksesta nimenomaan yksiavioisuus on se normi, riippumatta ihmislajin "todellisesta luonnosta". Yhteiskuntajärjestyksen vuoksihan meillä on monia muitakin eri syistä valikoituneita normeja, jottei esim. elettäisi kuin pelossa ja taudit leviäisi.
Siitä olen samaa mieltä, että vaikka yksiavioisuus onkin meillä ehkä lähtökohtaisesti normi, asiasta kannattaa oman kumppanin kanssa toki keskustella. Ikäviltä yllätyksiltä ei varmaan silti voi välttyä, koska harva pirkko/petteri ehkä suoraan kuitenkaan seurustelun alkajaisiksi kertoisi rehellisesti, että luultavasti suhteemme aikana haluan harrastaa seksiä muidenkin kanssa. Siis näiden, jotka ovat tietoisia tästä taipumuksesta itsessään, soisi olevan siitä rehellisiä kumppanilleen alusta alkaen.
Tähän itse ap:n asiaan, tosiaan tällainen puoliavoin suhde ei ole pettämistä. Tosin tämä ap:n provo meni viimeistään siinä vaiheessa puihin, kun hän ei osaa tässä kontekstissa enää perustella miehensä kielteistä suhtautumista ap:n mahdolliseen miesten kanssa paneskeluun.
Kulttuurintutkijana olen varsin perillä esim. juutalais-kristillisen uskontoperinteen vaikutuksista nyky-yhteiskunnan normien ja moraalin rakentumiselle.
Kulttuurintutkijana olen varsin perillä myös siitä, että normit ja moraali ovat pelkkiä konstruktioita - ihminen on elänyt esimerkiksi seksuaalisesti varsin vapaamielistä elämää kauan ennen juutalaisuuden muodostumista - ja että molempien tilalla voisi olla jotakin muuta.
Oletko kuullut sanonnan "siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla"? Normeja voi ja saa myös kyseenalaistaa, ja nyky-yhteiskunta mahdollistaa yhä enenevissä määrin valita niiden tilalle parempia. Henkilökohtaisissa, yksilönvapautta koskevissa asioissa myös ihan lain suomissa puitteissa.
Yhteiskunta ja sen normit elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Silti, jotta voisimme elää toistemme kanssa ilman erillisiä kirjallisia satasivuisia sopimuksia siitä, miten kenenkin kanssa pitää toimia, tarvitaan yhdenmukaista ajattelua ja yhteistä kulttuuria. Ihan niin kuin yhteistä kieltäkin. Tällä hetkellä norminmukainen parisuhde on ihan kirjaimellisesti parisuhde seksuaalisesti. Kukaan ei kiellä eikä estä sopimasta toisenlaista mallia, mutta poikkeuksista on sovittava erikseen, norminmukainen on oletusarvo.
Yksilöllinen ajattelu ja kyseenalaistaminen on tottakai hyväksi, tietyissä rajoissa kuitenkin. On hienoa olla uniikki lumihiutale, mutta ei ole kovin fiksua pahoittaa koko ajan mieltään, jos muut eivät ymmärrä tai yksinkertaisesti piittaa jonkun yksilöllisyydestä.
En minä pahoitakaan mieltäni. Elän elämääni itseäni varten, ja jos miehelle ei sovi se, että minusta ei ole yksiavioiseen suhteeseen, mies saa minun puolestani lähteä.
Kuten toiselle kirjoittajalle jo vastasinkin, mielestäni ihmiset ja parisuhteet tulisi nähdä yksilöinä. Sen sijaan, että perustettaisiin käsitykset "näin on aina ennenkin tehty, joten näin sen kuuluu mennä"-tyyppiselle ajattelulle, avattaisiin suu ja otettaisiin selvää, mitä toinen oikeasti ajattelee. Parisuhteessa ei ikinä saa olettaa, ja mielestäni olettaminen joutaisi muutenkin jo roskakoppaan ottaen huomioon tämän hetkisen yhteiskuntamme monimuotoiset realiteetit.
No minun mielestäni parisuhteen lähtökohta on seksuaalinen uskollisuus, ilman että sitä mitenkään erikseen vannotaan. Se joka ei useksuaalista uskollisuutta halua, on velvoitettu avaamaan suunsa hyvissä ajoin, eikä se joka on olettanut toisenkin haluavan uskollisuutta. Ihan samalla tavoin että sm-seksistä nauttiva kertoo mieltymyksensä, ja senkin voiko elää ilman. Parisuhteessa kun on ihan lukemattomasti yksilöllisiä mieltymyksiä, eikä vain seksuaalisuuden alueella, vaan koko yhteiselon laajuudessa aina verhojen väristä lapsien tekoon ja asumismuodon valintaan.
Tuo että jos ei ole erikseen sovittu vaikkapa juuri uskollisuudesta, aika usein jää kokonaan sopimatta niin pitkäksi aikaa, että se toinen osapuoli on jollain tavoin jo koukussa. Raskaana, tai asuntolainan tms. jälkeen on hyvä ilmoittaa ihan muina naisina tai miehinä, et hei, mä en muuten luvannut olla uskollinen, ota tai jätä. Moni jättää mieluusti kokonaan ilmoittamatta, että pitää ihan normaalina parisuhteen ulkopuolista seksiä.
Aivan. Olemme eri mieltä. ☺ Itse ajattelen, että seurustelun aloittaminen ei enää nykypäivänä automaattisesti sisällä sitoutumista yhteen seksikumppaniin.
Tilannetta voisi verrata pariskuntiin, jotka menevät kirkossa naimisiin, vaikkeivat ole uskossa: vaikka pappi vihkisi sinut kirkossa avioon "Jumalan silmien edessä", se ei automaattisesti tarkoita, että uskoisit koko Jumalaan. Kirkkovihkimisellä voi olla muuta arvoa, eikä usko ole yksi niistä. Tai sitten tilannetta voisi verrata tapailuun, jonka aloittaminen ei vielä automaattisesti tarkoita muiden tapailun lopettamista: asiasta pitää erikseen sopia.
Mutta tarkoitus ei siis ole yrittää kääntää kenenkään päätä. Yritän vain selventää omaa ajatteluani niille, jotka sitä ihmettelevät.
Niin, seurustelun aloittaminen ei sinun elämässäsi automaattisesti sisällä sitoutumista yhteen seksikumppaniin. Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen suomalaisessa yhteiskunnassa se sisältää, ja jos ei haluta sisältävän, se ilmaistaan kumppanille toivottavasti hyvissä ajoin.
En tiedä, onko parisuhdekokemuksesi kovin laaja, mutta nyt tunnut monimutkaistavan yksinkertaista asiaa tai sitten en vain ymmärrä ilmaisuasi.
Mielestäni on totta, että suomalaisessa yhteiskunnassa herkästi oletetaan seurustelun sisältävän sopimuksen yksiavioisuudesta. Pointtini on se, että vaikka asia tuntuu itselle itsestäänselvyydeltä, olettaa ei saisi. Pitäisi herätä siihen tosiasiaan, että seurustelun aloittaminen ei kaikille tarkoita yksiavioisuutta, ja siksi siitä pitäisi puhua suorin sanoin. Mielestäni vastuu asian ottamisesta puheeksi on molemmilla (tai kaikilla osapuolilla), sillä lähtökohta on kuitenkin pohjimmiltaan se, että seurustelusta huolimatta minkäänlaista yksinoikeutta toiseen tai toisen ruumiseen ja seksuaalisuuteen ei synny, ellei sitä erikseen mainita.
Ja viimeisen vastaus riippuu siitä, määritteletkö parisuhdekokemuksen laajuuden suhteessa määrään vai laatuun? 😀 Kumma kyllä, seksuaalisuus ja siihen liittyvät kysymykset eivät ole koskaan aiheuttaneet suhteissa ongelmia.
No kokemuskysymys nousee esille fiiliksestä, että tässä nyt yritetään herätellä ihmisiä johonkin omaan osin naiiviin ideaaliin, ja tämä asian käsitteleminen pariskunnan kesken tuolla lailla vaikuttaa erikoiselta.
Minä oletan, että ihmiset puhuvat keskenään parisuhteestaan ja haluistaan. Jos toisella on normista poikkeavia toiveita, ajattelen kyllä, että vastuu puheeksi ottamisesta on tällä henkilöllä. Vai minkälainen kysymyspatteristo pitää toisella osapuolella olla, että saa selville toisen kaikki mielenliikkeet ja mahdolliset fetissit, joita toinen ei välttämättä halua edes lausua ääneen? Epärehellisiä ihmisiähän on, ja silloinkaan ei liene mitään väliä, vaikka uskollisuus- ja yksinoikeus toisen seksuaalisuuteen -sopimus olisi kirjoitettu molempien verellä paperiin ja ripustettu ulko-oveen näytille.
Ja sitten taas toisaalta asiasta ei tarvitse välttämättä tehdä niin virallista kysymyksineen/keskusteluineen, kun sen asian joskus ihan vaan tietää (yksiavioisuusolettama, apua) kaikesta. Joo, voisihan sitä toki sanallisesti ja oikein kirjallisesti sopia, että "nyt ollaan yksiavioisia", mutta ehkä hivenen tuntuu naurettavalta moinen. Jos tunnet toisen ja/tai itsesi niin huonosti, että kaikki pitää ääneen lausumalla vakuuttaa, mitä itseisarvoa asian esille ottaminen tuo? Enemmän nyt näkisiin ongelmana nämä, jotka pitävät taipumustaan uskottomuuteen salassa, ja sitä, että he eivät saa suutaan auki.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa hyökätään noin agressiivisesti ap:tä kohtaan? Mikä tuossa kysymyksessä on sellaista, että jo siitä kysymyksestä pitää suuttua? Ettekö muut harrasta omien tunteiden ja vaikuttimien miettimistä? Itse ainakin mietin todella paljon miksi jokin tilanne tuntuu minusta joltain ja mikä saa minut tai jonkun muun käyttäytymään tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ihmettelen miten ihmiset menee vaan niin tunteidensa mukaan yhtään skannaamatta itseään että mistä on kyse. Miettikää nyt esimerkiksi tätä keskustelua, miksi tämä herättää teissä tuollaisen tunteen, että kysyjää pitää mollata? Onko se jollain tavalla uhka teidän suhteillenne, että tällaista asiaa ylipäätään mietitään ja pyydetään perustelemaan? Tämähän on vain nettikeskustelu ja suurin osa suomalaisista on aivan yhtä puritaaneja kuin tekin, eikä tavat ole muuttumassa.
No ap itse esittää kovin ristiriitaisesti olevansa "rajoittamattoman seksin lähettiläs", vaikka samaan aikaan miehensä rajoittaa hänen seksuaalista vapauttaan. Lisäksi ap puhuu pettämisestä, vaikka hänellä lienee edellä mainitusta johtuen ei avoin vaan puoliavoin suhde.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa hyökätään noin agressiivisesti ap:tä kohtaan? Mikä tuossa kysymyksessä on sellaista, että jo siitä kysymyksestä pitää suuttua? Ettekö muut harrasta omien tunteiden ja vaikuttimien miettimistä? Itse ainakin mietin todella paljon miksi jokin tilanne tuntuu minusta joltain ja mikä saa minut tai jonkun muun käyttäytymään tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ihmettelen miten ihmiset menee vaan niin tunteidensa mukaan yhtään skannaamatta itseään että mistä on kyse. Miettikää nyt esimerkiksi tätä keskustelua, miksi tämä herättää teissä tuollaisen tunteen, että kysyjää pitää mollata? Onko se jollain tavalla uhka teidän suhteillenne, että tällaista asiaa ylipäätään mietitään ja pyydetään perustelemaan? Tämähän on vain nettikeskustelu ja suurin osa suomalaisista on aivan yhtä puritaaneja kuin tekin, eikä tavat ole muuttumassa.
Kyllä miettii ja haluaa ymmärtää. Ap puhuu pettämisestä ja avoimesta suhteesta samana asiana. Hän tuntuu ajattelevan, että miehellä on enemmän oikeuksia kuin naisella. Tästä ei ole kuin harva samaa mieltä. Hän syyllistää naisia siitä että eivät salli miehelleen sitä, mitä miehet eivät kuitenkaan salli omalle naiselleen. Yritän tätä ymmärtää joka tavalla, mutta tulee vaan mieleen että tämä on aivopestyn naisen ajattelua. Jos Ap esittää asian niin, että heillä on vapaa suhde, vaikka hän suosii vaan naisia, tai sitten niin, että on ok että vain toinen käy vieraissa, niin kyse on silti avoimesta tai puoliavoimesta suhteesta. Kyse ei ole pettämisestä.
Niin ja Etelä-Euroopassa kyllä osataan meuhkata pettämisen tultua ilmi. Siellä toisaalta on myös enemmän sukupuolten välistä eriarvoisuutta, että mies on oikeasti elättäjä. Täällä ei ole niin, joten samat säännöt myös naisella niiden rakastajien suhteen.
Ja myös miksi Ap:tä häiritsee sellaiset parit, ketkä eivät hyväksy pettämistä? Huom. Hänen miehensä ei edes petä, mutta hän kyllä voisi pettää miestään, joka ei hyväksy että hän harrastaa miehen kanssa seksiä.
Ap saa tehdä parisuhteessan mitä haluaa, mutta hän arvostelee koko ajan omaa suhdettaan yrittäessään neuvoa muita, kun hänenkään miehensä ei hyväksy seksiä toisen miehen kanssa ja Ap itse vihjaa että haluisi tätä, mutta miehensä ei ole tähän suostunut. Ap:n mieskään ei tunnu hyväksyvän pettämistä. Vai hyväksyykö, sitä Ap voisi kokeilla.
Aika lailla kymmeniä kertoja samaa asiaa käyty jo läpi, mutta 100 % ei vaan mene perille.
Oikea otsikko olisi: Miksette ole avoimessa suhteessa? Sisällössä käydään sitten läpi sovitut järjestelyt, mitkä ovat molemmille ok. Sitten pohditaan ja ihmetellään. Siinä syy. Eri termit, eri asia, eri vaikutus, eri sisältö.
Aika aggressiivinen ja muiden tunteita vähättelevä on avauskin: "Mikä siinä pettämisessä nyt on NIIN kamalaa?" Eikö?
Monella jäi lyhyeksi vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa hyökätään noin agressiivisesti ap:tä kohtaan? Mikä tuossa kysymyksessä on sellaista, että jo siitä kysymyksestä pitää suuttua? Ettekö muut harrasta omien tunteiden ja vaikuttimien miettimistä? Itse ainakin mietin todella paljon miksi jokin tilanne tuntuu minusta joltain ja mikä saa minut tai jonkun muun käyttäytymään tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ihmettelen miten ihmiset menee vaan niin tunteidensa mukaan yhtään skannaamatta itseään että mistä on kyse. Miettikää nyt esimerkiksi tätä keskustelua, miksi tämä herättää teissä tuollaisen tunteen, että kysyjää pitää mollata? Onko se jollain tavalla uhka teidän suhteillenne, että tällaista asiaa ylipäätään mietitään ja pyydetään perustelemaan? Tämähän on vain nettikeskustelu ja suurin osa suomalaisista on aivan yhtä puritaaneja kuin tekin, eikä tavat ole muuttumassa.
No olisiko vaikka se, että AP käyttää käsitettä "pettäminen" ja otsikossa ihmettelee, mikä siinä on kamalaa. Se provosoi. Sama, jos kysyisi, mikä epärehellisyydessä, valehtelussa ja sanansa syömisessä on kamalaa. Pettäminen tarkoittaa nimenomaan petosta. Lupaa yhtä mutta tekee toista. Monia varmaan ärsyttää, että AP näyttää sekoittavan pettämisen (luottamuksen rikkomisen) ja avoimen suhteen (keskinäisen sopimuksen ja yhteisymmärryksen) toisiinsa. Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa.
On törppöä vähätellä ihmisiä, jotka ovat tulleet suhteessaan petetyiksi ja kyseenalaistaa heidän kokemansa paska fiilis sen perusteella, että itsellä on ihan tietoisesti (puoli)avoin suhde. Näitä asioita ei pidä sotkea keskenään.
Myös ap:n "miksi uskollisuutta saa olettaa ja ei nyt tarvitse tehdä kuten aina ennenkin" -ihmettely ärsyttää minua. Se on vain ihan tilastollinen fakta ja kulttuurinen normi, että Suomessa ollaan useimmiten yksiavioisia (tai että tilanne harvemmin on se, että molemmat osapuolet hyväksyvät suhteen ulkopuolisen seksin), ja tällöin on täysin oikeutettua puolisoltaan olettaa asiasta erikseen sopimatta, ettei vieraissa käydä. Jokainen, jolla on edes vähän harkintakykyä, kysyy puolisoltaan, ovatko sivusuhteet tälle ok, eikä vain toivo, että ovat. Se, että EI käy vieraissa ei loukkaa ketään mutta se, että käy, voi hyvinkin loukata. Siksi juuri avoimesta suhteesta pitää erikseen sopia.
Amen, ap.
Minäkään en pysty käsittämään. Minulle on täysin selvää, että minä en voi olla miehelleni aivan kaikkea. Jos mieheni kokee ihastuksen tunteita jotakuta naikkosta kohtaan, en osaa olla mustasukkainen, koska on niin selvää, ettei tuo nainen voi koskaan viedä minun paikkaani. Eihän hän voi olla miehelleni sitä, mitä minä olen! Ja toisin päin: minä en voi olla miehelleni sitä, mitä hän on! Kahden ihmisen välinen suhde on aina ainutlaatuinen eikä sitä voi kukaan toinen ihminen korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta osaltani vaadin parisuhteessa uskollisuutta koska:
A) En pidä valehtelusta ja selän takana vehkeilystä vaan arvostan rehellisyyttä.
B) Pelkäisin saavani seksitaudin.
C) Olisi kamala tilanne kun puolisolle tulisikin lapsi jonkun toisen kanssa (kondomi ei 100% suojaa taudeilta tai raskauksilta).
D) Seksi on minulle intiimi asia ja tapa ilmaista tunteita toista kohtaan.
E) Julkisen nöyryytyksen mahdollisuus (joku saa selville ja spekulointi ja säälittely selän takana leviää kuin kulovalkea).
F) Iso ego (jota en aio pyydellä anteeksi, ota tai jätä).
Olen kokeillut myös avointa suhdetta pariin kertaan nähdäkseni onko minusta siihen. Mitään tunteita minulla ei noita kumppaneita kohtaan koskaan syntynyt ja jäivät nopeasti taakse kun parempi tuli vastaan. Kyllä siis avoimeen suhteeseen pystyn, mutta en pysty koskaan toiseen rakastumaan tai juurikaan edes kunnioittamaan ihmisenä. Liian lihatiski-meininkiä makuuni.
Mitä ideaa olla edes parisuhteessa, jos haluaa paneskella muitakin? Tätä en ole itse ikinä ymmärtänyt. Jos saat jotain tyydytystä elämääsi mahdollisimman monen eri ihmisen kanssa paneskelusta niin miksi et vain ole sinkkuna ja toteuta itseäsi? Et voi samaan aikaan syödä ja säästää kakkua, vaikka itsekkyydessäsi et tätä edes tajua.Elämä on valintoja, et voi saada kaikkea ilman mitään seurauksia. Itsellä ei ainakaan ole edes intressejä paneskella mahdollisimman monia vaan sellaisen kanssa, josta oikeasti välitän. Siksi en koe edes, että jäisin mistään paitsi. Jos alan joskus haluta muita niin paljon, että olen valmis panemaan niin teen ensin sen, että eroan ennen kuin alan toteuttaa itseäni. Pystyn katsomaan itseäni peilistä ja olen ollut rehellinen ihmiselle kenestä välitän. Joillain ihmisillä nimittäin on empaattisuutta ja sivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se nyt pois omalta perheeltä, jos joutuu maksamaan elareita lehtolapsista.
Mikään ehkäisy ei ole 100% varma.
Myöskään kortsu ei suojaa 100% kaikilta taudeilta.
Pettäminen ei kuulu arvomaailmaani. Tilaisuuksia olisi ollut. Rakastan puolisoni yli kaiken - ja kunnioitan. Kunnioitan myös itseäni. Siksi en petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastaa puolisoaan, ei halua seksiä muiden kanssa, koska se seksi on sitä rakkautta, ei sitä voi jakaa toisille.
Ja jos taas ei rakasta, eli on ihan se ja sama kenen kanssa hinkuttaa intiimejä paikkojaan yhteen ilman mitään tunteita, niin miksi ihmeessä pitäisi olla parisuhteessa ja teeskennellä rakkautta tai mikä pahinta, ottaa vastaan puolison rakkaus ja valehdella itsekin rakastavansa?
Vierailija kirjoitti:
Joo, psykiatriset osastot ympäri maailman on täynnä ihmisiä joiden psyyke on hajonnut seksittömyyteen. Eiku hetkinen...
Niin, ihan tosi ihmisille se ei ole tarpeellista, sikojahan ei lasketa. Tiedän paljon sikoja, jotka on turvautuneet kaulakiikkuun.
Kaikki miehet on ......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia tämä keskustelu näyttää useimmilla supistuneen "paneskeluun" ja siihen, kenen kanssa nyt saa tai ei saa paneskella?
Monet täällä ovat todenneet, että seksi on intiimi asia ja sitä monet haluavat harjoittaa vain rakastamansa ihmisen kanssa.
Minua kummastuttaa, että edelleen suurimmalle osalle tuntuu olevan epäselvää, että ihmisen on täysin normaalia ja luonnollista rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä yhtä aikaa.
Nykynormissa sitä harva voi kokea, koska "toiseen mieheen/naiseen" rakastumisesta seuraa väistämättä huono omatunto...koska pelkää satuttavansa omalla rakastumisellaan sen "ensimmäisen miehen/naisen" tunteita.
Oletteko tulleet tajunneeksi, että huono omatunto ei siis ole seurausta itse (toiseen) rakastumisesta, vaan siitä, ettei halua pahoittaa rakkaansa mieltä - mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen. Minkä takia mielen on jotenkin pakko pahoittua?
Vierailija kirjoitti:
Amen, ap.
Minäkään en pysty käsittämään. Minulle on täysin selvää, että minä en voi olla miehelleni aivan kaikkea. Jos mieheni kokee ihastuksen tunteita jotakuta naikkosta kohtaan, en osaa olla mustasukkainen, koska on niin selvää, ettei tuo nainen voi koskaan viedä minun paikkaani. Eihän hän voi olla miehelleni sitä, mitä minä olen! Ja toisin päin: minä en voi olla miehelleni sitä, mitä hän on! Kahden ihmisen välinen suhde on aina ainutlaatuinen eikä sitä voi kukaan toinen ihminen korvata.
Tiedoksi, että ihastuksen tunteet ovat eri asia kuin seksisuhde. Ihminen ei ole pelkkä eläin, vaan muista eläimistä poiketen hänelle on annettu kyky monimutkaiseen ajatteluun, arvoihin ja moraaliin. Ihastumiset ovat pitkässä suhteessa lähes väistämättömiä, mutta ihminen voi ihan itse valita mitä sen ihastuksen kohdalla tekee. Eivät kaikki koe edes tarvetta hypätä jokaisen ihastuksen kanssa sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tämä keskustelu näyttää useimmilla supistuneen "paneskeluun" ja siihen, kenen kanssa nyt saa tai ei saa paneskella?
Monet täällä ovat todenneet, että seksi on intiimi asia ja sitä monet haluavat harjoittaa vain rakastamansa ihmisen kanssa.
Minua kummastuttaa, että edelleen suurimmalle osalle tuntuu olevan epäselvää, että ihmisen on täysin normaalia ja luonnollista rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä yhtä aikaa.
Nykynormissa sitä harva voi kokea, koska "toiseen mieheen/naiseen" rakastumisesta seuraa väistämättä huono omatunto...koska pelkää satuttavansa omalla rakastumisellaan sen "ensimmäisen miehen/naisen" tunteita.
Oletteko tulleet tajunneeksi, että huono omatunto ei siis ole seurausta itse (toiseen) rakastumisesta, vaan siitä, ettei halua pahoittaa rakkaansa mieltä - mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen. Minkä takia mielen on jotenkin pakko pahoittua?
Mitä varten niinkin alkukantaista tunnetta kuin mustasukkaisuus täytyy puolustella ja selitellä? Osaako jokainen ihminen eritellä, mistä syystä aiheutuu rakastuminen, himo, viha, kateus, suru? Kuinka moni pystyy järkeilemään nämä tunteet pois vain sen vuoksi, että joku erilaisen arvomaailman ja tunneskaalan omaava on päättänyt että kyseisen tunteen tunteminen on tästä lähtien vanhanaikaista?
Jo ihan käytännön syistä eli tarttuvien tautien vuoksi en halua, että suhteen toinen osapuoli harrastaa seksiä muiden kanssa. En halua hiviä enkä mitään muutakaan.
Kuinkahan moni meistä haluaa tulla oikeasti hylätyksi? Korjautuuko perusteellisesti särjetty sydän seuraavallakaan suhteella?
Mitä varten niinkin alkukantaista tunnetta kuin mustasukkaisuus täytyy puolustella ja selitellä? Osaako jokainen ihminen eritellä, mistä syystä aiheutuu rakastuminen, himo, viha, kateus, suru? Kuinka moni pystyy järkeilemään nämä tunteet pois vain sen vuoksi, että joku erilaisen arvomaailman ja tunneskaalan omaava on päättänyt että kyseisen tunteen tunteminen on tästä lähtien vanhanaikaista?
Ihan validi pointti. Ei tietenkään ole helppoa tai välttämättä mahdollistakaan eritellä esim. rakastumista tai vihaa. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan pysty todistamaan, että mustasukkaisuus kuuluu tai ei kuulu tällaisiin alkukantaisiin tunteisiin. Sinusta se kuuluu, koska koet sitä vahvasti ja näet monien muidenkin kokevan. Minusta se ei kuulu, koska tiedän, että monet ovat lopettaneet melkoisen helposti sen tuntemisen.
Tunteista ei tietenkään ole mitään järkeä "opetella pois" vain siksi, että sen on nyt muodikasta. Itse opettelisin tuntemaan vähemmän jotakin tunnetta vain siksi, että tunne on mielestäni jokseenkin ei-synnynnäisesti opittua ja haitallista. (Tällainen tunne on myös esim. kateus, jota toiset oppivat lapsuudessaan enemmän, toiset vähemmän.)
Miksi tässä keskustelussa hyökätään noin agressiivisesti ap:tä kohtaan? Mikä tuossa kysymyksessä on sellaista, että jo siitä kysymyksestä pitää suuttua? Ettekö muut harrasta omien tunteiden ja vaikuttimien miettimistä? Itse ainakin mietin todella paljon miksi jokin tilanne tuntuu minusta joltain ja mikä saa minut tai jonkun muun käyttäytymään tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ihmettelen miten ihmiset menee vaan niin tunteidensa mukaan yhtään skannaamatta itseään että mistä on kyse. Miettikää nyt esimerkiksi tätä keskustelua, miksi tämä herättää teissä tuollaisen tunteen, että kysyjää pitää mollata? Onko se jollain tavalla uhka teidän suhteillenne, että tällaista asiaa ylipäätään mietitään ja pyydetään perustelemaan? Tämähän on vain nettikeskustelu ja suurin osa suomalaisista on aivan yhtä puritaaneja kuin tekin, eikä tavat ole muuttumassa.