Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä pettämisessä nyt on NIIIN kamalaa?
16.07.2017 |
Mikä siinä pettämisessä nyt on NIIIN kamalaa?
Jos oikeasti mietitte järjellä niin on mahdotonta, että olisitte puolisonne silmissä aina se seksikkäin, kiihottavin ja kaunein. Vaikka olisi kuinka seksikäs ja kaunis nainen, aina on olemassa joku seksikkäämpi kuitenkin ja etenkin ajan kanssa se kiihottavuus vähenee ja alkaa kohdistua enemmän muihin naisiin. (puhun nyt vain mies naissuhteista naisen näkökulmasta vaikka toki tämä sama asia koskee muitakin suhteita - oma kokemus kuitenkin rajoittuu vain tähän). Mikä siinä on niin kamalaa? Tai "loukkaavaa"? Sehän on vain itsestäänselvä luonnonlaki jolle nyt ei vaan voi mitään.
Jos sitten mennään askel pidemmälle ja ajatellaan, että mies on vaikka poikainreissulla ja siellä tulee tilaisuus eteen harrastaa seksiä jonkun kanssa. Poikainreissu nyt esimerkkinä siksi, että tämä naikkonen sitten jäisi sinne eikä olisi teidän elämässänne jatkossa mukana. Miten se ihan oikeasti olisi teiltä pois? Mikä siinä ylipäätään loukkaa? Toivon nyt oikeasti, että miettisitte vastausta, koska suurin osa kuitenkin vastaa, että lupauksen pettäminen. Mutta kai siihen on joku SYY, miksi se lupaus on tehty eli siellä taustalla jokin tekijä, että MIKSI yhdyntä toisen kanssa loukkaisi teitä.
Eikö se ole juuri länsimaista superitsekkyyttä ja täysin utopistista ajattelua, että pitäisi muka olla paras miehelle aina? Kun ei se ole totta.
"Länsimainen yksiavioinen parittelukulttuuri onkin kirjan mukaan ihmiselle varsin luonnoton tapa lisääntyä.
Maanviljelytaidon ja kaupunkien synnyn jälkeen ihmisen seksuaalisuus ei ole paljoa muuttunut, mutta se on etsinyt muita muotoja ilmentyä. Muutos liittyy omistamisen kulttuuriin, jossa maata, luontoa ja myös naisia saattoi yhtäkkiä omistaa.
Omistamisen ajatus muuttikin tutkijoiden mukaan seksin ja avioliiton molemminpuoliseksi kyräilyksi: naisen olikin yhtäkkiä kilpailtava muita naisia vastaan, jottei mies kylväisi siementään ympäriinsä liian laajalle; mies taas kyttäsi naistaan ja muita miehiä, jottei joutuisi elättämään suotta muiden miesten lapsia."
(Lähde: https://www.uusisuomi.fi/ymparisto/120074-tiede-ihminen-harrasti-ennen-…)
Asiaahan on siis tutkittu myös paljon ja todettu, että yksiavioisus on puhtaasti kulttuuritekijä eikä millään muotoa luonnollista tai edes tervettä. Kyse on vain itsekkäästä halusta hallita toisen vartaloa ja halutaan omistaa toinen ja olla hänen silmissään jotenkin ylivertainen muihin nähden.
Olen siis aidosti kiinnostunut tästä ja toivoisin keskustelua, jossa voisitte selittää sen, että mikä siinä loukkaa niin että toisen on luvattava olevan uskollisia?
Oma mieheni saa käyttää tilaisuuksia hyväkseen, sillä rakastan häntä ja haluan hänen olevan onnellinen. En kuitenkaan halua polyamorista suhdetta, mutta en koe terveelliseksi rajoittaa häntä oma itsekkyyteni vuoksi. Mielestäni parisuhteen kuuluu kestää elämää ja olla osa sitä eikä suinkaan rajoittaa. Sitäpaitsi suurin osa miehistä käyttää tilaisuudet muutenkin hyväkseen, koska se ei ihan aidosti konkreettisesti ole keneltäkään pois.Siitä ei vaan voi koskaan puhua, koska suomalaisilla on jostain syystä äärimmäisen tiukka suhtautuminen yksiavioisuuteen.
Osaisitteko avata minulle tätä ?
Kommentit (177)
Ap. ja hänen miehensä ovat rikkinäisiä ja korvaavat seksillä sielunsa vaurioita. Kannattaisi mennä terapiaan hoidattamaan päänsä kuntoon ja ehkä erota, jos terapia ei auta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä totean että parisuhteessa ei olla vieraiden kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Eikä tässä ole mitään välimalleja ja selittelyjen paikkoja. Itse ainakin halveksun sellaisia ihmisiä jotka eivät kykene siihen yksinkertaiseen asiaan: sitoutumiseen. Onko seksi teidän mielestänne muka niin ihmeellinen asia että sen takia pitää alkaa hölmöilemään? Naurettavaa luonteen heikkoutta.
Taudit ja aviottomat lapset perimysjonoon eivät kiinnosta.
Mä myös mietin joskus tätä - itse pettävänä osapuolena.
En ole koskaan saanut mieheltäni läheisyyttä koska hän ei pidä siitä, eikä kaipaa kosketusta. Seksiä kyllä on ollut vaikka sekin vähenee koko ajan. Minulle taas läheisyys on tärkein asia, se saa minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi ja rakastetuimmaksi ihmiseksi. 15v meni vielä niin että itse menin kosketettavaksi, lähelle ja tein kaikki aloitteet seksiin. Kun en enää jaksanut jäin ihan tyhjän päälle. "Läheisyyttä" on se 1-2 tuntia 3- 6 vkon välein kun rakastellaan. Ei mun pää ehdi siinä ajassa mukaan enkä osaa nauttia siitä hetkestä.
Minulla on rakastettu joka koskee, sivelee poskea, hiuksia, pitää kädestä kiinni kun kävellään, halaa kun on huono päivä, tulee lähelle istumaan että voin käpertyä syliin. Toki myös rakastelemme joskus. Taivaallista sekin on kun siihen liittyy paljon tuota läheisyyttä joka vaan lisää ihon ikävää.
En silti koe olevani "pettäjä" - mikään ei ole mieheltäni pois. Hänellä on vaimo joka jakaa arjen, tekee kaiken mahdollisen miehensä puolesta, rakastaa ja huolehtii. Kuuntelee murheet ja jakaa ilot, suunnittelee (yhä) tulevaisuutta yhdessä. Hyvää seksiä silloin kun sitä on. Ei enää kerjää läheisyyttä vaan kärsii sen puutteen hiljaa ja jaksaa sillä mitä toisaalta saa.
Tämä ei ollut mitään puolustelua pettämiselle vaan toteamus että joskus se on edellytys normaalin perhe-elämän jatkumiselle. Teilatkaa vapaasti.
Ap,sinulla tuskin olisi tuollaista ajatusmallia jollet olisi biseksuaali. Heterot pitävät tosiaan parisuhdemallia,jossa on vain kaksi osapuolta,oletusarvona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista: Jos olisimme sopineet, että muiden kanssa saa harrastaa seksiä, kyse ei olisi pettämisestä vaan avoimesta suhteesta. Sellaisesta emme ole sopineet, koska molempien mielestä intiimi läheisyys on se, mikä tekee keskinäisestä suhteestamme ainutlaatuisen. Ei tästä aiheesta koskaan sen syvällisempiä keskusteluja ole edes tarvinnut käydä; molemmat ovat ilmaisseet toiselleen toivovansa olevansa ainoita, joiden kanssa on romanttinen ja/tai seksuaalinen suhde.
Mitä pettämiseen sinänsä tulee, niin oma mielipiteeni on, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos mies jollain miesporukkareissullaan pettäisi (merkityksessä panisi jonkun toisen kanssa), niin en haluaisi sitä koskaan tietää. Jos hän rakastuisi toiseen, niin sen haluaisin kuulla mutta senkin vain häneltä itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Mä myös mietin joskus tätä - itse pettävänä osapuolena.
En ole koskaan saanut mieheltäni läheisyyttä koska hän ei pidä siitä, eikä kaipaa kosketusta. Seksiä kyllä on ollut vaikka sekin vähenee koko ajan. Minulle taas läheisyys on tärkein asia, se saa minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi ja rakastetuimmaksi ihmiseksi. 15v meni vielä niin että itse menin kosketettavaksi, lähelle ja tein kaikki aloitteet seksiin. Kun en enää jaksanut jäin ihan tyhjän päälle. "Läheisyyttä" on se 1-2 tuntia 3- 6 vkon välein kun rakastellaan. Ei mun pää ehdi siinä ajassa mukaan enkä osaa nauttia siitä hetkestä.
Minulla on rakastettu joka koskee, sivelee poskea, hiuksia, pitää kädestä kiinni kun kävellään, halaa kun on huono päivä, tulee lähelle istumaan että voin käpertyä syliin. Toki myös rakastelemme joskus. Taivaallista sekin on kun siihen liittyy paljon tuota läheisyyttä joka vaan lisää ihon ikävää.
En silti koe olevani "pettäjä" - mikään ei ole mieheltäni pois. Hänellä on vaimo joka jakaa arjen, tekee kaiken mahdollisen miehensä puolesta, rakastaa ja huolehtii. Kuuntelee murheet ja jakaa ilot, suunnittelee (yhä) tulevaisuutta yhdessä. Hyvää seksiä silloin kun sitä on. Ei enää kerjää läheisyyttä vaan kärsii sen puutteen hiljaa ja jaksaa sillä mitä toisaalta saa.
Tämä ei ollut mitään puolustelua pettämiselle vaan toteamus että joskus se on edellytys normaalin perhe-elämän jatkumiselle. Teilatkaa vapaasti.
Tuo ei ole normaalia perhe-elämää. Silloin erotaan,jos jompikumpi voi suhteessa huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta mustasukkaisuus on täysin yhtä luonnollinen tunne kuin himokin. Ihmiselle kaikkein ominaisinta olisi olla niin itsekäs, että vaatii kumppanilta uskollisuutta mutta toteuttaa silti vapaasti omia himojaan. Tällaisiin suhteisiin miehet ovat naisia alistaneet kautta historian. Joskus väkivallan uhan, joskus sosiaalisen häpäisyn kautta.
Sitten on olemassa sellainen parisuhdemalli, jossa molemmat lupaavat hillitä suhteen ulkopuoliset himonsa vastineeksi kumppanin uskollisuudesta. Tämä on länsimainen yksiavioinen parisuhdemalli ainakin ideaalina. Toki tämänkin mallin osapuolet ovat usein pohjimmiltaan itsekkäitä yksilöitä, jolloin jotkut pyrkivät huijaamalla saavuttamaan kuitenkin tuon "minä saan mutta sinä et" -järjestelyn. Sitä kutsutaan pettämiseksi.
Sitten on niitä, jotka mieluummin nielevät mustasukkaisuutensa kuin himonsa. Nämä ihmiset muodostavat sitten vapaita suhteita. En minä näe tuossa järjestelyssä mitään sen kummallisempaa kuin yksiavioisessakaan. Arvovalinta ja yhteinen sopimus sekin. Toisille sopii, toisille ei.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: Jos olisimme sopineet, että muiden kanssa saa harrastaa seksiä, kyse ei olisi pettämisestä vaan avoimesta suhteesta. Sellaisesta emme ole sopineet, koska molempien mielestä intiimi läheisyys on se, mikä tekee keskinäisestä suhteestamme ainutlaatuisen. Ei tästä aiheesta koskaan sen syvällisempiä keskusteluja ole edes tarvinnut käydä; molemmat ovat ilmaisseet toiselleen toivovansa olevansa ainoita, joiden kanssa on romanttinen ja/tai seksuaalinen suhde.
Mitä pettämiseen sinänsä tulee, niin oma mielipiteeni on, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos mies jollain miesporukkareissullaan pettäisi (merkityksessä panisi jonkun toisen kanssa), niin en haluaisi sitä koskaan tietää. Jos hän rakastuisi toiseen, niin sen haluaisin kuulla mutta senkin vain häneltä itseltään.
Mutta kun pettämisen seurauksena voi tulla tauteja ja ehkä lapsikin,niin ihmettelen välinpitämätöntä asennettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat sukupuolet ovat yhtä moniavioisia eli on sovinistien hellimä myytti, että vain miehet ovat.
Minä olen pettänyt miestäni. Hän ei tykännyt siitä ja uhkasi erolla, jos ei lopu. Ei se ollut häneltä pois, meillä oli myös paljon hyvää seksiä. Toinen mies vain oli seksikkäämpi.
Eli ehkä ap voisit kohdistaa tuon kysymyksesi sekä miehille että naisille, kun kerran haluat petettyjen näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä myös mietin joskus tätä - itse pettävänä osapuolena.
En ole koskaan saanut mieheltäni läheisyyttä koska hän ei pidä siitä, eikä kaipaa kosketusta. Seksiä kyllä on ollut vaikka sekin vähenee koko ajan. Minulle taas läheisyys on tärkein asia, se saa minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi ja rakastetuimmaksi ihmiseksi. 15v meni vielä niin että itse menin kosketettavaksi, lähelle ja tein kaikki aloitteet seksiin. Kun en enää jaksanut jäin ihan tyhjän päälle. "Läheisyyttä" on se 1-2 tuntia 3- 6 vkon välein kun rakastellaan. Ei mun pää ehdi siinä ajassa mukaan enkä osaa nauttia siitä hetkestä.
Minulla on rakastettu joka koskee, sivelee poskea, hiuksia, pitää kädestä kiinni kun kävellään, halaa kun on huono päivä, tulee lähelle istumaan että voin käpertyä syliin. Toki myös rakastelemme joskus. Taivaallista sekin on kun siihen liittyy paljon tuota läheisyyttä joka vaan lisää ihon ikävää.
En silti koe olevani "pettäjä" - mikään ei ole mieheltäni pois. Hänellä on vaimo joka jakaa arjen, tekee kaiken mahdollisen miehensä puolesta, rakastaa ja huolehtii. Kuuntelee murheet ja jakaa ilot, suunnittelee (yhä) tulevaisuutta yhdessä. Hyvää seksiä silloin kun sitä on. Ei enää kerjää läheisyyttä vaan kärsii sen puutteen hiljaa ja jaksaa sillä mitä toisaalta saa.
Tämä ei ollut mitään puolustelua pettämiselle vaan toteamus että joskus se on edellytys normaalin perhe-elämän jatkumiselle. Teilatkaa vapaasti.
Väittäisin, että olet nimenomaan tyypillinen pettäjä. Petät, mutta olet saanut seliteltyä asian itsellesi niin päin, ettei sinulla ole muita vaihtoehtoja vaan pettäminen on sinun uniikissa erityistilanteessasi ihan hyväksyttävää ja jopa välttämätöntä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa koska rehellisyys on aina vaihtoehto. Koet itsesi erilaiseksi, jotenkin paremmaksi kuin "oikeat" pettäjät. Minä taas väitän, että valtaosa pettäjistä ajattelee juuri noin. Ihminen ei kestä ajatella itseään pahana ja väärintekijänä, joten moraali taipuu omien tekojen ympärille niin, ettei mikään mitä itse tehdään voi koskaan olla kovin väärää tai moraalitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettämisessä on kamalaa se, että toinen hallitsee sinua ja sinun seksuaalisuuttasi, mutta ei sovella samaa periaatetta itsensä suhteen. Se on hyväksikäyttöä.
Jos on avoin suhde, tilanne on eri asia tietenkin. Silloin on molemminpuolinen vapaus.
Pettäminen on aina toisen pimittämistä, toisen alistamista.
Jos minua petetään, ja kuitenkin ollaan minun kanssani, olen väline joka täytän jotain kohtaa toisen elämässä osittain. Parisuhteessa en ole silloin riittävä (eihän se ole edes parisuhde jos siinä on kolmas). Riittämättömyyden tunne on yksi pahimmista tunteista.
Haluan tietää jos minut halutaan vaihtaa toiseen, edes hetkittäin. Jotta voin itsekin tehdä valintani, enkä vain olla toisen viettien satunnainen kohde. On käsittämätöntä että "toinen nainen" ei myös ajattele niin. Kai meitä on erilaisia, yksiavioisia ja moniavioisia.
Todella hyvin esitetty mielipide. Tässä logiikassa ei ole aukkoja, toisin kuin aloitustekstissä. Olen itse täysin samalla linjalla. Toinen hyvä pointti on #8 kommentti, mitä voi ihan miettiä. Palstalla käy myös ajattelijoita.
Ap, ei se ole pettämistä, jos miehesi käy luvan kanssa vieraissa. Kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis:
Mieheni ei hyväksy sitä, että olisin jonkun toisen miehen kanssa sängyssä.
Koska mielestäni suhteessa pitää olla reilu, niin ei hänelläkään ole asiaa olla toisten naisten kanssa.
Mikäli hän haluaisi käydä vieraissa, niin silloin kyseessä olisi avoin suhde, ja yhtälailla minullakin olisi oikeus käydä vieraissa. Mikäli hän käy pettämässä toisen naisen kanssa, valehtelee, eikä hänen mielestään minulla ole asiaa olla toisten miesten kanssa, niin kyse on nimenomaan pettämisestä, eikä silloin suhteesta tule mitään. Arvostus puuttuu.
Joko molemmilla lupa käydä muiden kanssa sängyssä, tai sitten ei kummallakaan.
Ihmiset, korjaan älykkäät ja tuntevat ihmiset erottaa eläimistä siitä, että heillä on moraali ja vastuu teoistaan! Vähemmän älykkäät toimivat vaistojensa varassa ,kuten esim. koirat ja kanit.
[/quote]
Miten niin on oletusarvo? Minusta asia on päinvastoin: jos asiasta ei ole puhuttu ja puhumalla sovittu, mitään ei voi olettaa. Ihmisiä on niin monenlaisia, että kaikki asiat pitäisi käydä puhumalla läpi väärinymmärrysten ja mielipahan välttämiseksi. Minusta seurustelu ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytä yksiavioisuutta, koska moniavioisuus on ihmislajin todellinen luonto, jonka kulttuuri on vääristänyt, eikä toista/toisen seksuaalisuutta voi omistaa. Suurin osa ihmisistä on eri mieltä, mutta eipä minun tarvitse heidän kanssaan onneksi seurustella.[/quote]
Anteeksi, elämmekö samassa yhteiskunnassa? Jos näin, niin ikäväksesi voin kertoa, että täällä kristinuskon jne. vaikutuksesta nimenomaan yksiavioisuus on se normi, riippumatta ihmislajin "todellisesta luonnosta". Yhteiskuntajärjestyksen vuoksihan meillä on monia muitakin eri syistä valikoituneita normeja, jottei esim. elettäisi kuin pelossa ja taudit leviäisi.
Siitä olen samaa mieltä, että vaikka yksiavioisuus onkin meillä ehkä lähtökohtaisesti normi, asiasta kannattaa oman kumppanin kanssa toki keskustella. Ikäviltä yllätyksiltä ei varmaan silti voi välttyä, koska harva pirkko/petteri ehkä suoraan kuitenkaan seurustelun alkajaisiksi kertoisi rehellisesti, että luultavasti suhteemme aikana haluan harrastaa seksiä muidenkin kanssa. Siis näiden, jotka ovat tietoisia tästä taipumuksesta itsessään, soisi olevan siitä rehellisiä kumppanilleen alusta alkaen.
Tähän itse ap:n asiaan, tosiaan tällainen puoliavoin suhde ei ole pettämistä. Tosin tämä ap:n provo meni viimeistään siinä vaiheessa puihin, kun hän ei osaa tässä kontekstissa enää perustella miehensä kielteistä suhtautumista ap:n mahdolliseen miesten kanssa paneskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisessä on kamalaa se, että toinen hallitsee sinua ja sinun seksuaalisuuttasi, mutta ei sovella samaa periaatetta itsensä suhteen. Se on hyväksikäyttöä.
Jos on avoin suhde, tilanne on eri asia tietenkin. Silloin on molemminpuolinen vapaus.
Pettäminen on aina toisen pimittämistä, toisen alistamista.
Jos minua petetään, ja kuitenkin ollaan minun kanssani, olen väline joka täytän jotain kohtaa toisen elämässä osittain. Parisuhteessa en ole silloin riittävä (eihän se ole edes parisuhde jos siinä on kolmas). Riittämättömyyden tunne on yksi pahimmista tunteista.
Haluan tietää jos minut halutaan vaihtaa toiseen, edes hetkittäin. Jotta voin itsekin tehdä valintani, enkä vain olla toisen viettien satunnainen kohde. On käsittämätöntä että "toinen nainen" ei myös ajattele niin. Kai meitä on erilaisia, yksiavioisia ja moniavioisia.
Et kai oikeasti ajattele, että voit jonkun elämän täyttää "kokonaan"? sehän on sairasta, haluta olla jolleki kaikki kaikessa! Ihminen on oma yksilönsä, jolla on hyvin moninaiset tarpeet eikä sinulle ole MITÄÄN mahdollisuutta täyttää näistä kaikkia. Olet 100% varmuudella riittämätön ja niin sen kuuluukin olla. Sitä varten ihmisillä on usein myös muita ihmissuhteita - ystäviä, kavereita - täyttämään muita tarpeita. Tuskin voit edes seksuaalisesti olla koskaan riittävä.
Ap
Pettäminen on edelleen eri asia kuin avoin suhde. Sinun tapauksessasi mies kontrolloi sinua. Samat oikeudet jos on molemmilla niin mikä ettei. Tietysti tässä kohtaa voi vedota luolamiehiin ja luontoon, siementen levittämiseen ja haaremilaumaan, mikä on miehille "luontaista" käytöstä. Sittenhän voi itselleen perustella miksi toiset miehet eivät voi olla sinuun yhdynnässä, mutta hän saa levitellä rakkauden siementään ympäriinsä.
Mutta hei, kysypä itseltäsi mikä siinä on niin kamalaa, ettei näin voisi olla? Eihän miehesi voi luulla että hän on sinulle miehenä 100% tyydyttävä ja paras kaiken aikaa. Miksi sinun miespuoliset seksikumppanit ovat hänelle niin kamala juttu?
Logiikka ontuu niin monella tavalla, että kuulostaa siltä että huijaat itseäsi tähän. Ei se ole avointa seksuaalisuutta teillä, koska mies rajoittaa sinua ja luulee näin "olevansa sinulle se ainoa ja kiihottavin mies".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: Jos olisimme sopineet, että muiden kanssa saa harrastaa seksiä, kyse ei olisi pettämisestä vaan avoimesta suhteesta. Sellaisesta emme ole sopineet, koska molempien mielestä intiimi läheisyys on se, mikä tekee keskinäisestä suhteestamme ainutlaatuisen. Ei tästä aiheesta koskaan sen syvällisempiä keskusteluja ole edes tarvinnut käydä; molemmat ovat ilmaisseet toiselleen toivovansa olevansa ainoita, joiden kanssa on romanttinen ja/tai seksuaalinen suhde.
Mitä pettämiseen sinänsä tulee, niin oma mielipiteeni on, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos mies jollain miesporukkareissullaan pettäisi (merkityksessä panisi jonkun toisen kanssa), niin en haluaisi sitä koskaan tietää. Jos hän rakastuisi toiseen, niin sen haluaisin kuulla mutta senkin vain häneltä itseltään.
Mutta kun pettämisen seurauksena voi tulla tauteja ja ehkä lapsikin,niin ihmettelen välinpitämätöntä asennettasi.
Silloinhan minä saisin tietää siitä. Mutta jos mies panisi ilman että koskaan saisin tietää siitä, niin miten se minua loukkaisi? Olen vilpittömästi sitä mieltä, että jos pettää, niin sen kanssa pitää itse pystyä elämään, ei kaataa sitä toisen murheeksi. Ja jos seksi muiden kanssa houkuttelee, niin silloin ei kannata olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat sukupuolet ovat yhtä moniavioisia eli on sovinistien hellimä myytti, että vain miehet ovat.
Minä olen pettänyt miestäni. Hän ei tykännyt siitä ja uhkasi erolla, jos ei lopu. Ei se ollut häneltä pois, meillä oli myös paljon hyvää seksiä. Toinen mies vain oli seksikkäämpi.
Eli ehkä ap voisit kohdistaa tuon kysymyksesi sekä miehille että naisille, kun kerran haluat petettyjen näkemyksiä.
Häh? Miten luulet voivasi määritellä, oliko se mieheltäsi pois vai ei? Ei ehkä seksikertoina, mutta henkisellä tasolla hän menetti siinä paljon.
Eli ap. on biseksuaali ja miehensä on sanonut, että ei haittaa, jos hänkin saa sitten käydä naisissa vai?
Oma mieheni petti ja tuloksena oli tosiaankin lapsi toisen kanssa.
Ero tuli.
Tuntuu, että ap. laitat seksin etusijalle eli olette miehesi kanssa jotenkin seksiriippuvaisia, mikä ei ole normaalia.
En ole nyt suhteessa ollut vuosiin, enkä myöskään harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Seksi ei ole minulle mikään irrallinen tarve, vaan se liittyy tärkeänä osana suhteeseen, jossa on aito rakkaus ja luottamus. Jos vielä joskus löydän miehen, jonka kanssa se onnistuu niin olen onnellinen. Elämänarvoni ovat sellaiset, että valitsen mahdollisen tulevan kumppanini henkisin perustein, en fyysisin - ja varmistan sen, että miehellä on samat arvot kuin minulla. Silloin pettämisen riski on minimaalinen. Toiset ihmiset kun oikeasti rakastavat ihmistä niin paljon kokonaisuutena, ettei joku seksuaalinen vetovoima kohdistu ikinä kehenkään toiseen. Ihastuksia voi tulla, mutta järkevä ja suhteeseen sitoutunut ihminen kuittaa ne mielessään pois järjettöminä ja tajuaa, että siitä ei hyvä seuraisi. Viaton flirtti on ok ja piristää toki elämää, mutta korostan sanaa VIATON!