1 kk ikäinen vauvamme huostaanotettiin kiireellisesti

Mulla on kyllä todella vaikea uskoa, että noin pieni vauva on sijoitettu vain riitelyn vuoksi. Vai ovatko riidat sisältäneet väkivaltaa? Tai oletteko itse toivoneet sijoitusta?

Nykyään sosiaalityöntekijät ovat tietoisia mm. kiintymyssuhteesta ja vauvaiässä ei todellakaan sijoiteta lasta heppoisin perustein. Ikään nähden pitkä ero äidistä on vauvalle traumaattisempaa kuin riitelyn kuuntelu, ja sen tietävät kyllä sosiaalitoimessakin.

Enkä nyt tarkoita, että riitely vauvan kuullen olisi ok ja siitä ei olisi mitään haittaa. Mutta noin pienen erottaminen ensisijaisesta hoitajasta on erittäin vakava ja raskas asia vauvan näkökulmasta. Vaikka miehesi olisi väkivaltainen, niin todennäköisesti olisivat ensin vaatineet sinut ja vauvan ensi- ja turvakotiin kahdestaan.

En usko tätä tarinaa, ainakaan tällaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina ensimmäisenä ero. Eikö ihmiset ole enää valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen. Aloittakaa sillä että istutte samaan pöytään ja keskustelette ja sitten Pariterapiaan mars. Ei anna sossulle hyvää kuvaa että ensimmäisenä ollaan eroamassa.

Kolme lasta itsellä,joista yhdellä oli kolikki. Vaikeaa oli mutta lopulta selvittiin,yhdessä.

Ihmeen pösilö: luuletko että sen vauvan saa takaisin jos jatkaa yhdessä miehen kanssa?

Koska sitä se käytännössä on lyhyellä tähtäimellä, "pariterapiaan meneminen".

Kunnon breikki ja tilanteen selvittäminen erillään paljon parempi tähän väliin.

Minusta vauva pitääkin ottaa pois perheestä, jossa on molemmat vanhemmat ovat väkivaltaan taipuvaisia. Ei auta väittää, että ikinä ei lapseen koskisi. Koska kukaan muu ei osaa painella vanhemman ärsytysnappuloita yhtä taidokkaasti kuin oma lapsi. Jos on taipumusta tulla niin raivon sokaisemaksi, ettei enää muista ettei toiseen ihmiseen saa vihaisenakaan käydä käsiksi, niin ei voi kasvattaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä todella vaikea uskoa, että noin pieni vauva on sijoitettu vain riitelyn vuoksi. Vai ovatko riidat sisältäneet väkivaltaa? Tai oletteko itse toivoneet sijoitusta?

Nykyään sosiaalityöntekijät ovat tietoisia mm. kiintymyssuhteesta ja vauvaiässä ei todellakaan sijoiteta lasta heppoisin perustein. Ikään nähden pitkä ero äidistä on vauvalle traumaattisempaa kuin riitelyn kuuntelu, ja sen tietävät kyllä sosiaalitoimessakin.

Enkä nyt tarkoita, että riitely vauvan kuullen olisi ok ja siitä ei olisi mitään haittaa. Mutta noin pienen erottaminen ensisijaisesta hoitajasta on erittäin vakava ja raskas asia vauvan näkökulmasta. Vaikka miehesi olisi väkivaltainen, niin todennäköisesti olisivat ensin vaatineet sinut ja vauvan ensi- ja turvakotiin kahdestaan.

En usko tätä tarinaa, ainakaan tällaisenaan.

Samaa minäkin ihmettelin, mutta ap kertoi myöhemmässä viestissä, että kyseessä oli molemminpuolinen väkivalta. Se kyllä selittää sijoituksen - kumpaakaan vanhempaa ei voida katsoa turvalliseksi edes erikseen.

Ex-mieheni käytti viranomaisille soittelua keinona voittaa riidat. Soitti neuvolaan pariin otteeseen, useasti vanhemmilleni ja teki eron jälkeen lastensuojeluilmoituksia. Riitojen aikana uhkailu jonnekin soittamisesta oli tavallista. Hän saattoi esimerkiksi huutaa että soittaa neuvolaan ja kertoo miten paska äiti olen kun dokaan vaikka minulla on vauva. En todellisuudessa dokannut lainkaan, olin sillä hetkellä (vauva 6kk) ollut vain kerran ystävieni kanssa syömässä. Silloinkin join vain pari lasia ja olin kotona ennen kymmentä.

Ap:n teksti oli ahdistava. En tiedä onko heillä kyse samasta, mutta ex-mieheni olisi saattanut tehdä juuri noin.

Ja taas yksi pariskunta pilalla koska piti lapsi hankkia. Ei kyllä ikinä sitä lapsihelvettiä itselle, se on varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä todella vaikea uskoa, että noin pieni vauva on sijoitettu vain riitelyn vuoksi. Vai ovatko riidat sisältäneet väkivaltaa? Tai oletteko itse toivoneet sijoitusta?

Nykyään sosiaalityöntekijät ovat tietoisia mm. kiintymyssuhteesta ja vauvaiässä ei todellakaan sijoiteta lasta heppoisin perustein. Ikään nähden pitkä ero äidistä on vauvalle traumaattisempaa kuin riitelyn kuuntelu, ja sen tietävät kyllä sosiaalitoimessakin.

Enkä nyt tarkoita, että riitely vauvan kuullen olisi ok ja siitä ei olisi mitään haittaa. Mutta noin pienen erottaminen ensisijaisesta hoitajasta on erittäin vakava ja raskas asia vauvan näkökulmasta. Vaikka miehesi olisi väkivaltainen, niin todennäköisesti olisivat ensin vaatineet sinut ja vauvan ensi- ja turvakotiin kahdestaan.

En usko tätä tarinaa, ainakaan tällaisenaan.

Samaa minäkin ihmettelin, mutta ap kertoi myöhemmässä viestissä, että kyseessä oli molemminpuolinen väkivalta. Se kyllä selittää sijoituksen - kumpaakaan vanhempaa ei voida katsoa turvalliseksi edes erikseen.

Huh, on varmaan ollut sitten ihan kunnon väkivaltaa? Kumpaakaan ei kuitenkaan viety putkaan?

Vierailija kirjoitti:

1 kk vauvamme huostaanotettiin kiireellisesti tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Syynä minun ja mieheni kamala riitely. Mieheni oli soittanut lastensuojeluun, kun tilanne oli äitynyt jo todella pahaksi. En olisi ikinä uskonut, että näin käy. Vauvan syntymän jälkeen meidän välit ovat olleet todella huonot ja olemme riidelleet paljon. Haukumme, huudamme ja solvaamme toisiamme kokoajan. Olen ollut synnytyksen jälkeen herkästi ärsyyntyvä, väsynyt ja hieman masentunut sekä itkuinen. Mies tietää, että olen ollut synnytyksen jälkeen herkkänä ja voinut huonosti.

Minä en käytä huumeita, alkoholia enkä polta tupakkaa. Urheilen, syön terveellisesti ja pidän muuten huolta itsestäni. Mieskin kunnollinen. Meidän ainut ongelmamme on meidän parisuhde, joka on alkanut voimaan todella huonosti vauvan syntymän jälkeen! :(

Vauva olisi tulossa maanantaina kotiin takaisin sijaisperheestä, jos maanantain palaverissa sosiaalityöntekijöiden kanssa ei ilmene esteitä kotiutumiselle. Ja yhtenä ehtona oli myös, että minun äitini olisi meidän apuna kotonamme ettei me riideltäisi enää.

Mitä tehdä parisuhteelle? Erota kokonaan? Haluan vain pienen vauvani takaisin kotiin. Luovun vaikka miehestä vauvan vuoksi. :(

Vaikuttaa kp-mieheltä, jos riitelyn vuoksi soittaa. Halusi tehdä sinulle kiusaa. Parempi erota, ei se tuosta jatkossakaan helpotu. Mies on mustis lapselle ja sinä väsynyt synnytyksestä ja kaikesta myllerryksestä mitä lapsi tuo tullessaan.

Kuukausi vauvan kanssa ja keittää yli? Eikö kukaan kertonut teille että vauvan hoito vaatii työtä ja malttia? Väsyneenä vauvan itkuun hermostuu helposti, tämä hermostuminen on vain kestettävä ja nieltävä.

Teillä tuntuisi olevan oikein wt-meininkiä tyypillisimmillään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 kk vauvamme huostaanotettiin kiireellisesti tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Syynä minun ja mieheni kamala riitely. Mieheni oli soittanut lastensuojeluun, kun tilanne oli äitynyt jo todella pahaksi. En olisi ikinä uskonut, että näin käy. Vauvan syntymän jälkeen meidän välit ovat olleet todella huonot ja olemme riidelleet paljon. Haukumme, huudamme ja solvaamme toisiamme kokoajan. Olen ollut synnytyksen jälkeen herkästi ärsyyntyvä, väsynyt ja hieman masentunut sekä itkuinen. Mies tietää, että olen ollut synnytyksen jälkeen herkkänä ja voinut huonosti.

Minä en käytä huumeita, alkoholia enkä polta tupakkaa. Urheilen, syön terveellisesti ja pidän muuten huolta itsestäni. Mieskin kunnollinen. Meidän ainut ongelmamme on meidän parisuhde, joka on alkanut voimaan todella huonosti vauvan syntymän jälkeen! :(

Vauva olisi tulossa maanantaina kotiin takaisin sijaisperheestä, jos maanantain palaverissa sosiaalityöntekijöiden kanssa ei ilmene esteitä kotiutumiselle. Ja yhtenä ehtona oli myös, että minun äitini olisi meidän apuna kotonamme ettei me riideltäisi enää.

Mitä tehdä parisuhteelle? Erota kokonaan? Haluan vain pienen vauvani takaisin kotiin. Luovun vaikka miehestä vauvan vuoksi. :(

Vaikuttaa kp-mieheltä, jos riitelyn vuoksi soittaa. Halusi tehdä sinulle kiusaa. Parempi erota, ei se tuosta jatkossakaan helpotu. Mies on mustis lapselle ja sinä väsynyt synnytyksestä ja kaikesta myllerryksestä mitä lapsi tuo tullessaan.

Jos luet koko ketjun, niin kumpikin, myös ap on ollut väkivaltainen. Sitä ei pidä painaa villasella ja pään silittelyllä. Mies on tässä toiminut oikein kun on hakenut koko perheelle apua. Ap sen sijaan tuntuu vähättelevän koko tilannetta puhuen avausviestissäkin pelkästä riitelystä, ja se vähättely jos mikä on pelottava merkki. En kyllä tämän perusteella olisi suin päin antamassa vauvaa ap:n hoitoon - mieluummin vaikka sille miehelle, joka sentään ottaa ongelman tosissaan.

Menkää terapiaan jotta saatte parisuhteen kuntoon ja vanhemmuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä todella vaikea uskoa, että noin pieni vauva on sijoitettu vain riitelyn vuoksi. Vai ovatko riidat sisältäneet väkivaltaa? Tai oletteko itse toivoneet sijoitusta?

Nykyään sosiaalityöntekijät ovat tietoisia mm. kiintymyssuhteesta ja vauvaiässä ei todellakaan sijoiteta lasta heppoisin perustein. Ikään nähden pitkä ero äidistä on vauvalle traumaattisempaa kuin riitelyn kuuntelu, ja sen tietävät kyllä sosiaalitoimessakin.

Enkä nyt tarkoita, että riitely vauvan kuullen olisi ok ja siitä ei olisi mitään haittaa. Mutta noin pienen erottaminen ensisijaisesta hoitajasta on erittäin vakava ja raskas asia vauvan näkökulmasta. Vaikka miehesi olisi väkivaltainen, niin todennäköisesti olisivat ensin vaatineet sinut ja vauvan ensi- ja turvakotiin kahdestaan.

En usko tätä tarinaa, ainakaan tällaisenaan.

Samaa minäkin ihmettelin, mutta ap kertoi myöhemmässä viestissä, että kyseessä oli molemminpuolinen väkivalta. Se kyllä selittää sijoituksen - kumpaakaan vanhempaa ei voida katsoa turvalliseksi edes erikseen.

Huh, on varmaan ollut sitten ihan kunnon väkivaltaa? Kumpaakaan ei kuitenkaan viety putkaan?

En tiedä, sitä ei ole toistaiseksi kerrottu. Mutta viestin 11 kirjoittaja ainakin antaa ymmärtää olevansa ap ja paljastaa todelliseksi syyksi molemminpuolisen väkivallan.

Vierailija kirjoitti:

Riidan aikana oli fyysistä väkivaltaa kummankin puolelta (ei vauvaan kohdistuvaa). Sen takia mies soitti lastensuojeluun. Mies juo muutaman oluen silloin tällöin (2-3 olutta kuukaudessa) ja polttaa satunnaisesti tupakkaa.

Miten helvetissä aikuiset ihmiset käyttäytyy noin?! Ihan järjetöntä touhua. Te ootte molemmat päästänne sekaisin. Ei tulis ikinä mieleen edes lyödä jotain ihmistä, saatika omaa rakasta miestä, enkä myöskään hyväksyisi tippaakaan itseeni kohdistuvaa väkivaltaa, henkistä enkä fyysistä. Kun ette pysty käyttäytymään rauhassa edes pienen vauvan ollessa läsnä, niin nyt ammattilaisten puheille molemmat, ja ero ilman muuta. Kyllä pistää vihaksi!!

Tästä ketjusta tulee mieleen joskus viime talvena lukemani ketju, jonka aloittaja valitteli raskausaikana alkanutta molemminpuolista lievää väkivaltaa suhteessa. Tyyliin läpsimistä, raapimista, sylkemistä. Toivoin jo silloin hartaasti, että kyseessä olisi trolli, koska ketjun aloittaja oli jääräpäisen välinpitämätön tilanteen vakavuudelle ja syytti kaikesta raskaushormoneja. Kaikki kuulemma helpottuisi kun lapsi syntyy, eikä mitään riskiä lapselle olisi, koska synnytyksen jälkeen ei enää ole väkivaltaa aiheuttavia raskaushormoneja (...) eikä lapsi voi muutenkaan olla yhtä ärsyttävä kuin se puoliso.

Nytkin toivon todella, että tämä on jonkun pitkästyneen provoilijan jatkotarina eikä todellinen perhe. Tai tietysti ketjut voivat olla toisiinsa liittymättömiäkin. Jotenkin vaan kylmäsi kun luin tämän, tuli niin elävästi mieleen se raskaana ollut perheväkivallan vähättelijä. Samaan tyyliin puhutaan ensin pelkästä riitelystä, ja myöhemmin ohimennen mainitaan väkivalta, ihan kuin se olisi pelkkä mitätön sivuseikka.

Tiedän, että väkivalta missään muodossaan on väärin, mutta tapahtunut on jo tapahtunut eikä sitä voi muuttaa :( ollaan miehen kanssa yritetty puhua asioista rauhassa ja huomenna vielä keskustelemme ja mietimme miten jatkossa vältämme nämä tilanteet. Ymmärrän, että vauvan turvallisuus on vaarantunut meidän idioottien takia.

Olen ollut nyt keskiviikosta lähtien erossa pienestäni ja tänään kävin sijaisperheessä katsomassa pikkuista, jossa on syönyt korviketta pullosta. Yritin imettää ja siitä ei meinannut tulla mitään. Tuntuu, että vauva ei osannut tarttua tissiin kunnolla kiinni. Jos saapuu kotiin vielä niin on aikamoinen rumba taas imetyksen kanssa kuten oli kun pääsin sairaalasta pois.

ap

Tuntuu et sun ja lapsen paikka olis ensikodissa ammattilaisten ympäröimänä.

Hyvä että vauva on poissa väkivaltaisesta ympäristöstä. Nyt vaan nöyrästi otatte kaiken avun vastaan, molemmat olette mokanneet. Toivottavasti saatte apua ja miehen kanssa teillä tulee olemaan toimiva suhde, vaikka sitten eroaisittekin. Lapsi liittää teidät kuitenkin yhteen loppuelämäksenne.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että väkivalta missään muodossaan on väärin, mutta tapahtunut on jo tapahtunut eikä sitä voi muuttaa :( ollaan miehen kanssa yritetty puhua asioista rauhassa ja huomenna vielä keskustelemme ja mietimme miten jatkossa vältämme nämä tilanteet. Ymmärrän, että vauvan turvallisuus on vaarantunut meidän idioottien takia.

Olen ollut nyt keskiviikosta lähtien erossa pienestäni ja tänään kävin sijaisperheessä katsomassa pikkuista, jossa on syönyt korviketta pullosta. Yritin imettää ja siitä ei meinannut tulla mitään. Tuntuu, että vauva ei osannut tarttua tissiin kunnolla kiinni. Jos saapuu kotiin vielä niin on aikamoinen rumba taas imetyksen kanssa kuten oli kun pääsin sairaalasta pois.

ap

Tuskin enää tissiä oppii syömään.

Siis en tajua mitä se ukko muka lastensuojeluun soitti?? olis poliisille soittanut

Halusiko mies, että lapsenne viedään, vai miksi muka soitteli lastensuojeluun? Kuulostaa provolta