1 kk ikäinen vauvamme huostaanotettiin kiireellisesti

No olisiko se ero sitten paras ratkaisu jos riitojen takia on jo lapsikin otettu huostaan.

Jaa.. ? Onpa kummallinen syy huostaanotolle. En ole ennen kuullutkaan, että riitelyn vuoksi lapsi sijoitetaan. Olitteko siis molemmat halukkaita sijoitukseen? Kerroit itsestäsi, ettet käytä mitään päihteitä. Entä miehesi?

Miksi aina ensimmäisenä ero. Eikö ihmiset ole enää valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen. Aloittakaa sillä että istutte samaan pöytään ja keskustelette ja sitten Pariterapiaan mars. Ei anna sossulle hyvää kuvaa että ensimmäisenä ollaan eroamassa.

Kolme lasta itsellä,joista yhdellä oli kolikki. Vaikeaa oli mutta lopulta selvittiin,yhdessä.

:D kysytkö oikeasti täällä neuvoja tällaiseen tilanteeseen?

Erotkaa nyt saman tien. Vauva on herkässä iässä ja tosi paljon menee pieleen jos joutuu kuuntelemaan vuoden kaksi teidän huutamista ja riitelyä. Nyt se on helpointa katkaista ihan alkuunsa. Ja se äiti sun luo  asumaan aluksi.

Onhan se nyt selvää, että jos ette saa välejänne kuntoo, ero on ainoa vaihtoehto. Joten ei muuta kuin pariterapiaan.

Mitä tarkoittaa todella pahaksi äitynyt tilanne, että miehesi soitti lastensuojeluun? Kokiko hän itse olevansa vaarassa (poliisi olisi ollut ehkä oikea osoite, tosin lastensuojeluun olisi mennyt sitä kautta?) . Eikö hän voinut mennä itse vauvan kanssa jonnekin muualle ja tulleet takaisin kun olisit saanut levätä ja rauhoittua? Ota tämä nyt kuitenkin apuna ja tukena vastaan, jos uupumustasi et ollut vielä itse tai sitä ei oltu neuvolassa huomattu. Saat itsesi kuntoon ja mietitte miten parisuhteen käy.

Ajattele vauvan parasta ja eroa.

Eihän tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin ero.

Vähän aiheen ohi mutta kun nyt oli juuri uutisissa juttu sijaisperheen isästä ja "sijaisveljestä" jotka käyttivät seksuaalisesti hyväkseen sijoitettua lasta niin vaikea kuvitella millä tavalla huonompi perhe te olette? Ja pääsikö se vauva yhtään parempaan paikkaan?

Jos tämä ei ole provo niin erotkaa.

Jos on provo niin hanki terapiaa ja muuta ajanvietettä.

Kuukaudessa mitta täyteen perhe-elämää ja hanskat tiskiin?

Riidan aikana oli fyysistä väkivaltaa kummankin puolelta (ei vauvaan kohdistuvaa). Sen takia mies soitti lastensuojeluun. Mies juo muutaman oluen silloin tällöin (2-3 olutta kuukaudessa) ja polttaa satunnaisesti tupakkaa.

Kiireellinen sijoitus, ei huostaanotto. Ja eikö tuossa vaiheessa ole selvää, ettei parisuhde voi jatkua, jos riitelynne on jo vaaraksi lapselle? Voi haloo. Ei teiltä (tai sinulta) lasta olla viemässä, jos kotiolot eivät ole mahdottomat. Ota apu ja tarjotut tukitoimet vastaan, eroa miehestä tai selvittäkää asianne (ehkä tämä onnistuisi, jos asutte erillään hetken). T. Sossuopiskelija

Siis huostaanotto vain siksi, että vanhemmat riitelee? Siis eikö tuon ikäisen vauvan ero äidistä tee paljon vahinkoa äidin ja lapsen suhteelle? Kuulostaa jotenkin kummalliselta. 

Vaikuttaa vähän siltä, että itsekin tiedät että syy riitoihinne on enemmän sinussa. Näytät käyttävän lapsen saamista tekosyynä olla vittumainen. Ei sinun olosi eroamalla parane. Etsit vaan uuden kohteen pahanolon tunteellesi.

Ihan selvä provo. Ei kai nyt riitelyn takia lapsia huostaanoteta tai sitten ap on jättänyt jotain kertomatta?

Ai mies soitti keskellä yötä lastensuojeluun? Missä se on öisin töissä ja tilattavissa? Päivystävä sosiaalityöntekijä toki löytyy, mutta ei tule koskaan yksin, aina on mukana poliisi.

Toiseksi sossu ei todellakaan ota lasta huostaan sanallisen riitelyn takia eikä ikinä vaadi, että aikuisten täytyy ottaa toisen äiti sinne pitämään huolta, että kakarat ei tappele. Vai oletteko 15v?

Fyysistä väkivaltaa molempien puolelta? Nyt vauva huostaan ja adoptioon, vai voitko ap ihan oikeasti kuukauden perusteella väittää ettet tule käymään lapseen käsiksi, kun tilanne oli niin paha että miehesi joutui soittamaan poliisit paikalle. Miehellä vielä takuulla kynnys soittaa. SÄÄLIN NIIN TÄTÄ VAUVAA.

Miten imetysasia huomioidaan tuollaisessa?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa vähän siltä, että itsekin tiedät että syy riitoihinne on enemmän sinussa. Näytät käyttävän lapsen saamista tekosyynä olla vittumainen. Ei sinun olosi eroamalla parane. Etsit vaan uuden kohteen pahanolon tunteellesi.

Kuukausi synnytyksestä ei hormonitoiminta ole mitenkään palannut normaaliksi. Miehellä ei ole edes tuota syynä.

Varmaan rauhallinen kunnon keskustelu miehes kanssa sillai että vauva on hoidossa sen aikaa ja puhutte, ette huuda, puhutte, että mikä siiinä toisessa nyt noin pahasti nyppii ja rehellisesti kerrotte mikä teillä on. Kuitenkin vauva on vain niin vähän aikaa niin pieni joten siinä alussa jää vähemmän aikaa parisuhteelle ja se on hyvä tietää että se on tilanne nyt mutta se ei ole sitä kuin vähän aikaa. Teillä on kuitenkin varmasti jo pian mahdollista antaa vauva pariksi tunniksi vaikka sun äitille hoitoon jotta pääsette hoitamaan parisuhdettakin joten teän tilanne on sillai hyvä. Kun tilanne on noin vakava harkitsisin hetkellistä asumuseroa jos jompikumpi teistä ei kestä esim. valvomista. Esim. menettä vaikka kuukaudeksi vauvan kanssa äitisi luo ja käytte kotona sopivan verran tapaamassa miestäsi. Äitisi voi auttaa sua vauvan kanssa ja miehes saa levähtää kotona. Rauhallista ja rehellistä puhumista ilman syyttelyä tai syyllistymistä tuossa kuitenkin tarvitaan ellette aio erota. Toivottavasti tuo vauvan poisvieminen on telle nyt herätyskello että alatte järjestämään ja sopimaan asiat rauhallisemmin. Tsemppiä. :)