Lue keskustelun säännöt.
1 kk ikäinen vauvamme huostaanotettiin kiireellisesti
15.07.2017 |
1 kk vauvamme huostaanotettiin kiireellisesti tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Syynä minun ja mieheni kamala riitely. Mieheni oli soittanut lastensuojeluun, kun tilanne oli äitynyt jo todella pahaksi. En olisi ikinä uskonut, että näin käy. Vauvan syntymän jälkeen meidän välit ovat olleet todella huonot ja olemme riidelleet paljon. Haukumme, huudamme ja solvaamme toisiamme kokoajan. Olen ollut synnytyksen jälkeen herkästi ärsyyntyvä, väsynyt ja hieman masentunut sekä itkuinen. Mies tietää, että olen ollut synnytyksen jälkeen herkkänä ja voinut huonosti.
Minä en käytä huumeita, alkoholia enkä polta tupakkaa. Urheilen, syön terveellisesti ja pidän muuten huolta itsestäni. Mieskin kunnollinen. Meidän ainut ongelmamme on meidän parisuhde, joka on alkanut voimaan todella huonosti vauvan syntymän jälkeen! :(
Vauva olisi tulossa maanantaina kotiin takaisin sijaisperheestä, jos maanantain palaverissa sosiaalityöntekijöiden kanssa ei ilmene esteitä kotiutumiselle. Ja yhtenä ehtona oli myös, että minun äitini olisi meidän apuna kotonamme ettei me riideltäisi enää.
Mitä tehdä parisuhteelle? Erota kokonaan? Haluan vain pienen vauvani takaisin kotiin. Luovun vaikka miehestä vauvan vuoksi. :(
Kommentit (86)
Kyllä noi hormonit on sellaisia että jos toiminta on yhdellä sekaisin niin se vaikuttaa "kemian" kautta myös toiseenkin. Kaikki ei välttämättä tietty ole yhtä herkkiä reagoimaan toisen sisäisiin toimintoihin joten eriäviä mielipiteitäkin asiasta voi olla. Ja jos molemmilla on taipumusta reagoida toisen olotilaan ihan alitajuisesti niin tästä tulee sellainen ketjureaktio jossa niin hyvät kuin huonotkin asiat moninkertaistuvat helposti.
Se että kenellä homma on sekaisin ei kyllä taida varmuudella selvitä muutoin kun ottamalla välimatkaa joksikin aikaa ja se riittääkö tähän kilometrit, sadat vai tuhannet, riippuu ihan henkilöstä. Olen lukenut sellaisesta että joillakin nämä suhdeongelmat alkaa selviytyä vasta kun on riittävä loma toisessa maassa. Koska tämmöiseen ei taida mitään avustuksia olla, olisikin fiksua olla joku oma rahasto perustettuna jo opiskeluaikoina siihen että voi asua kuukauden ulkomailla jos sattuu tulemaan suhdeongelmia jotka vaatii etäisyyden ottamista.
Tietenkään erilaiset terapeutit ym ei tarjoa tai ole edes tutkineet tällaisen hyödyllisyyttä koska heillä ei ole mahdollisuuksia (olisiko halujakaan?) alkaa rahoittamaan asiakkaiden "lomamatkoja" ulkomaille, verovaroin. Eli sieltä apua lienee turha odottaa - paitsi jos löytyy joku ylikansallinen-järjestö joka tekee tämmöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään erilaiset terapeutit ym ei tarjoa tai ole edes tutkineet tällaisen hyödyllisyyttä koska heillä ei ole mahdollisuuksia (olisiko halujakaan?) alkaa rahoittamaan asiakkaiden "lomamatkoja" ulkomaille, verovaroin. Eli sieltä apua lienee turha odottaa - paitsi jos löytyy joku ylikansallinen-järjestö joka tekee tämmöistä.
Ja jos tuollainen avustus olisi niin sana siitä leviäisi opportunistien keskuuteen jotka tekaisisi jotain "ongelmia" saadakseen itselleen avustetun ulkomaanreissun. Koko homman toteuttamiskelpoisuus lieneekin kiinni kuinka välttyä tältä.
Ehkäpä mielekkäin ratkaisu olisi että vähennetään verorahoja koulutuksesta ja ohjataan ne siihen että jokaiselle olisi mahdollista ottaa yksi riittävän pitkä "terapialoma" jossa on riittävästi etäisyyttä eikä kontaktia tuttuihin. Arvioin että tämmöisestä tulisi kustannusta tämän hetken hintatasolla varmaan n. 5000 euroa. Suomi kyllä jakaa ulkomailla yhtä ja toista apua, mutta jakaako tännepäin kukaan mitään apua? Ei varmaankaan, eli ehdotan että ohjataan nämä ulkomaanavut yms tähän ja sitten katsotaan mitä jää jäljelle ulkomaille lähetettäväksi.
Niin ja tietty koska tuosta 5000 eurosta kaikki paitsi matkat menee ulkomaille, voidaan perustellusti sanoa että ulkomaan apu joka annetaan vaikka matka-kohteessa osin päiväbudjetin muodossa, menee sinne ulkomaille kuitenkin ja on parempaa kuin joku kehitysapu koska tässä muodossa apu kehittää palveluita ulkomailla eikä ole vastikkeetonta tai mene hallintokuluihin yms kuten joku kehitysapu.
Hakeudu hoitoon jos et pysty lapsesta huolehtimaan. Kuulostaa pahasti siltä että jotain on pahasti vialla korvien välissä.
Eipä ne sijaisperheet aina ole mitään pyhimyksiä. Itse koittasin kyllä pitää lapsen itse ja vaikka eroaisin jos ei muuta vaihtoehtoa ole. Lapsen parhaaksi koittakaa kumpiki hillitä itseänne ja riidellä voi kyllä normaalilla äänellä ilman kiinni käymistä.