Kuinka selvitä riparista?

Kokoomus on ensi viikon sunnuntaina. Sekin ahdistaa kamalasti.

Ap

Sulla on sentään kavereita siellä

Kerro jollekin aikuisille siellä, se voi helpolttaa.

Konfirmaatio * :DD

Ap

Meinaa itkettää täällä koko ajan.

Ap

Tääl kans yks kenen ripari oli aivan perseestä. Inhosin uskontoja jo silloin ja vitutuskäyrät nousi välillä aika korkeelle :D Kysyin ohjaajilta uskomiseen liittyviä kysymyksiä joihin he eivät osanneet kunnolla edes vastata, kuten "Miksi juuri kristinusko olisi juuri se oikea usko?" Konfirmaation jälkeen sanoinkin äidilleni että laitan erohakemuksen kirkkoon menemään. 

Lisäks mun leirillä oli ne koulun pahimmat paskanpuhujat ja leuhkat kermaperseet.

Miksi menit riparille, jos siellä ei muutamaan hassua päivää kestä olla??? Rippikoulu ei ole ihmiselle pakollinen.

Mulla oli samanlaista omalla rippileirillä, olin herkkä teini ja kävin itsekin kotona yhden yön nukkumassa. Nyt aikuisena tuollainen olisi helpompaa, mutta en edelleenkään yhtään siitä tykkäisi.

Rauhoittele itseäsi, sinä voit aina lopettaa kesken jos tulee tilanne, että saat vaikka paniikkikohtauksen etkä pysty enää olemaan. Ole kuitenkin niin monta tuntia ja niin monta päivää kuin mitenkään kykenet. Pakotie on olemassa, ajattele, että viivyttelet sille lähtemistä mahdollisimman kauan.

Kyllä sä ap selviät! Päivä ja hetki kerrallaan, et tosiaan oo ainoo kellä on ollu riparilla tosi vaikeeta. Ite aattelin kahden leiripäivän jälkeen että lähden kotiin mutta jotenkin vaan hammasta purren kestin loppuun asti. Monien itkujen ja paniikkikohtauksien jälkeen tuntu helvetin hyvältä päästä omaan sänkyyn nukkumaan.

Juttele riparin aikuisille tai isosille. Teitä leiriläisiä varten ne on siellä olemassa.

Ole onnellinen että et ole armeijassa. 

Minä jätin rippikoulun käymättä kokonaan koska leiri ahdisti niin pahasti enkä ollut uskovainen. En mä ihan ymmärrä miksi sinne menee monet ihmiset jotka eivät ollenkaan usko jumalaan tai ylipäätään evankelilaisluterilaisen uskonnon mukaan. Siinä valehtelee sekä itselleen että muille. Ei oo pakko mennä vaikka oma perhe oiski uskonnollinen. Kun se on nimenomaan "uskontoleiri" eikä mikään huvileiri.

Tule pois sieltä jos on paha olla. Kysy ensn mitä pitää tehdä, että voit osallistua konfirmaatioon. Jos siis tahdot siihen osallistua. Sekin on ihan vapaaehtoista.

Ripati ei ole milläänlailla pakollinen kokemus, jos et saa hommasta mitään hyvää irti, niin kiusaat itseäsi ihan turhaan.

Jeesus pelastaa, et kai muuten siellä olisikaan...

Koeta kestää. Tiedän, se ei ole helppoa. Vaikka olisikin omia kavereita samalla leirillä, se voi silti olla rankka kokemus. Itse menin aikoinaan riparille, vaikka en ollut mitenkään erityisen uskonnollinen eivätkä vanhemmat pakottaneet. Näin jälkikäteen mietin, että tulipa tuhlattua viikon verran arvokasta aikaa elämästäni. Inhosin niitä typeriä leikkejä ja kyttääviä isosia. Tyyliin jos meni vessaan virallisen nukkumaanmenoajan jälkeen, oli heti isonen niskan takana huohottamassa, että "mitäs sä tähän aikaan käytävällä vaellat", eli kauhea armeijameininki. Se leiripaikka oli vielä jossain hevon kuikassa, eikä sieltä päässyt mihinkään pakoon. Tuo oli itselleni vaikeaa, koska olen aina ollut itsenäinen ja tarvitsen omaa aikaa ladatakseni akkuja. Sovittiin vanhempien kanssa, että he eivät tule "vanhempainpäivänä" käymään, koska pärjään viikon mainiosti ilman heitä ja olisi ollut heille kallista ajaa sinne asti parin tunnin takia. Päätin sitten käyttää tuon vierailuajan siihen että menen käymään pitkällä lenkillä ja saan vihdoin omaa aikaa. Siitäkin kävi jotkut henkilökunnan jäsenet itkemässä mulle, vaikka olin sanonut, että se oli minun ja vanhempieni yhteinen päätös. Jotkut eivät ymmärrä, että ihmiset on erilaisia ja osaa haluaa ne vanhemmat sinne, osa ei.

Noh, otin sen viikon kasvattavana kokemuksena. Osasipahan sen jälkeen arvostaa aikaa ja sen käyttämistä siten, kuin haluaa. Mutta aika turha kokemus. Tuli laskettua päiviä poislähtöön. Jos sinulla on jotain mitä odottaa leirin jälkeen (esim. kesälomareissu), niin ajattele sitä. Tai suunnittele jotain. Kivat asiat tuntuu entistä paremmilta kun tiedät, että kestit tuon raastavan viikon ja se on ohi.

Ilta jo! Ihanaa, pari tuntia vapaata, sitten iltapalalle ja iltahartauden jälkeen nukkumaan. Vanhemmat tulevat huomenna, sitten on enää pari päivää. Lohduttaudun sillä, että rippijuhlien jälkeen lähdemme Ranuan eläinpuistoon. :3

Miksi edes menit? Ilmankin pärjää mainiosti.

hyvä, hyvä!

Puhu niille aikuisille. Sano, että jos on suullisia kyselyitä tai kokeita, haluat puhua ne kahden kesken eikä koko ryhmän kuullen, etkä pysty osallistumaan leikkeihin. Pyydä huomenna vanhempiasi puhumaan ohjaajille. Kyllä se siitä lutviutuu.

Tiedoksi niille nuorille, joilla on tämä edessä: menkää päivärippikouluun. Sen voi käydä kerran viikossa pitkin ensi talvea, ja ripille pääsee kesällä samalla tavalla ja voi pitää juhlat. Sitten on näitä vaellus-, ratsastus-, laskettelu- ja mitä lie rippileirejä, niiden luulisi keräävän ainakin samanmielistä porukkaa kokoon ja leirielämä voisi olla sitä kautta helpompaa.

Ymmärrän tunteesi. Myös minua aikoinaan jännitti olla riparilla enkä oikein ystävystynyt kenenkään kanssa. Nyt olen ripareilla pappina joka kesä. ;)

Pystytkö puhumaan ajatuksistasi jollekulle leirin aikuisista? Isoselle?

Rippileiriltä voi myös lähteä kotiin ja suorittaa sen yksityisesti leirijakson jälkeen, jos ei pysty olemaan leirillä. Voit harkita myös sitä.

Tsemppiä!