Kuinka selvitä riparista?

Yritä sinnitellä, päivät menee kyllä nopeasti.

Olet siis paraikaa rippileirillä? Vai kutsutaanko rippikouluakin nykyään ripariksi?

Minulle rippileirille meneminen 90-luvulla oli väärä valinta. Rippikoulu olisi ollut parempi. En voi hyvin leiriolosuhteissa.

Mitä tarkoitat, ettet "viihdy riparilla kovin hyvin"? Onko sinulla henkisesti huono olo vai onko sinulla vain tylsää?

Minulla oli rippileirillä henkisesti huono olo enkä malttanut odottaa sen loppumista. Ihan viimeiset päivät alkoivat olla helpompia minulle, mutta kotiuduttuani kärsin jopa lievistä traumaoireista. Monille leiritovereilleni ripari oli kaikesta päätellen positiivinen kokemus. Olemme niin erilaisia.

Omalla rippileirilläni oli aikuisia työntekijöitä, joiden lähestymistapa uskon asioihin ja meihin nuoriin oli ahdistava. Toisaalta oli myös mukavia ja asiallisia työntekijöitä.

Toivon sinulle parempaa oloa ja sietämistä / kestämistä. Voithan soittaa kotiin, jos sinulla kerran on oma puhelin käytössäsi?

Soitan kotiin päivittäin täältä, kävin kotona jopa nukkumassa yhden yön, koska jännitys liikaa. Keskiviikkona lähtö kotiin. Kaikki ryhmäytymiset, ponileikit, ihmisten paljous ja esiintyminen ovat aina olleet hankalia ja pelottavia. Ja ihan leiri on siis kyseessä. Huomenna on vierailupäivä, äiti ja isä tulevat tänne katsomaan.

Ap

Selviät kyllä, ei se enää kauaa kestä! Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Soitan kotiin päivittäin täältä, kävin kotona jopa nukkumassa yhden yön, koska jännitys liikaa. Keskiviikkona lähtö kotiin. Kaikki ryhmäytymiset, ponileikit, ihmisten paljous ja esiintyminen ovat aina olleet hankalia ja pelottavia. Ja ihan leiri on siis kyseessä. Huomenna on vierailupäivä, äiti ja isä tulevat tänne katsomaan.

Ap

Ponileikki, olisi pitänyt arvata. Alan ymmärtää ap:ta.

Tsemppiä! Yritä kuvitella olevasi joku muu tuollaisissa ryhmäytymisissä ja esiintymisissä. Ei ole enää montaa päivää jäljellä! Yritä olla omissa oloissasi vapaa-aikana lataamassa akkuja.

Yritän kyllä jaksaa, mutta tiukkaa tekee. Täällä on niin hankala syödä, en tykkää syödä kaikkien ihmisten katseltavana. En myöskään tykkää puhua, koska mulla on puhevika. Täällä on aika hirveää, vaikka välillä on ollut niitäkin ihan kivoja hetkiä.

Ap

Otan osaa. Vihasin rippileiriä ja menin, koska minut pakotettiin ja olin kiltti lapsi. Luulisi nykynuorison olevan osaavampaa ja kapinallisempaa..

Huomiseen varmasti jaksat. Sitten on enää kolme päivää, jotka menevät ohi hujauksessa. Tiistaina voit alkaa jo miettimään, että huomenna lähdet kotiin. Sen jälkeen voit olla ylpeä itsestäsi. Sulla on kuitenkin vielä lomaa jäljellä, joten ehdit vielä rentoutumaan leirin jälkeen. Päivä kerrallaan, kyllä se siitä. Tsemppiä!

Kohta se on ohi! :)

Täällä koin myös elämäni kovimman migreenin, se jää ainakin mieleen täältä, jos ei muuta. :D

Ap

Olet jaksanut hienosti tähän asti, varmasti jaksat käydä loppuun.

Onpa kurjaa. :( Ilmeisesti et ole kuitenkaan kovin kaukana kotoa, kun pääsit jopa kotiisi nukkumaan yhdeksi yöksi?

Ripari oli kyl yks hirveä kokemus mut kyl se meni just ja just. Se siin oli vaa nii tyhmää must ku kaikil muil oli jo valmiit kaveriporukat paitsi mulla ja jäin ulkopuolelle sekä koulukiusaajani olivat samalla leirillä, onneksi ei tarvinnut puhua paljoa heille, mutta pari huutelua sain kyllä kuulla, mutta ei onneksi enempää. Olin siis riparil kaks viikkoa sitten.

Minä vihasin kanssa riparia. Kaikki mun kaverit kokoajan hehkuttivat miten kivaa on ja miten he ei halunneet sen loppuvan ja mua vaan ahdisti ihan kokoajan koko rippileirin ajan. Oltiin siis samalla riparilla. He myös kokoajan pakottivat mut tekemään asioita mitä en olisi halunnut tehdä, esimerkiksi uimaan jota inhoan ja tuolloin oli vielä koko riparin ajan sellanen +10 asteen sää ja rankkasadetta kokoajan. Vihasin koko riparia mun sydämen pohjasta ja joka ikinen ilta joko itkin tai itketti ennen kuin nukahdin. Illat oli myös mun ainoa pakokeino kun pystyin juttelemaan tekstareilla äitin kanssa. Jos juttelin päivisin puhelimessa soittamalla niin mun kavereilla oli siinäkin joku ongelma. Kaverit ei kumminkaan ollut ainoa syy miksi vihasin riparia, just tuo ahdistava uskonnon opetus ja ne saakelin leikit oli ihan hirveitä. Kun pääsin vihdoin kotiin niin mua itketti vielä sen jälkeen tosi pitkään koska siitä oli jäänyt niin kauheet traumat. Nyt 4 vuoden jälkeen oon edelleenkin niin hiton kiitollinen siitä että mulla on tuo jo ohi.

Tsemppiä sulle, et oo varmasti yksin. Joku muukin siellä varmaan ajattelee täysin samaa. Enää 4 päivää, pystyt siihen! Sen jälkeen sun ei enää ikinä koskaan tarvitse kokea tollaista.

Koti on ihan lähellä, alle 10 kilometrin päässä.

Ap

Minä tulin pois rippileiriltä silloin joskus kauan sitten. En tuntenut ketään, ahdisti ja sain kamalan paniikkikohtauksen.

Kävin päivärippikoulun.

Olen ollut töissä yhden kesän rippileireillä kanttorina. Täytyy sanoa, että ripari voi selvästi olla todella ahdistavakin kokemus. Se riippuu paljon siitä, minkälaisia ohjaajat ja isoset ovat. Joillain leireillä oli mukava yhteishenki, toisilla taas ahdistavaa uskon tuputtamista. Joku pappi eräsi kännykät pois kaikilta yöksi ja soitatti koko pitkän bussimatkan jotain hengellisen musiikin ankeaa CD-levyä. Toinen taas antoi nuorille ja heidän ajatuksilleen tilaa.

Ilmeisesti ripille "pääsy" on ainakin vanhemmillesi tärkeä asia. Mutta jos olo in sietämätön, lähde vierailupäivänä heidän matkaansa. Kyllä kirkko sen rippitodistuksen kirjoittaa joka tapauksessa. Heillä kun alkaa pikku hiljaa asiakkaiden määrä hiipua. Ja naimisiin voi mennä maistraatissakin.

Ponileikit, sketsit ja iltahartaudet ovat todella ankeita. Ei sellaiseen voida pakottaa ketään osallistumaan. Löytyisikö leiriltä joku toinenkin, joka ei haluaisi olla siellä? Kohtalotoverin kanssa leiri olisi hieman siedettävämpi.

Onneksi olet kuitenkin jo voiton puolella. Kerro vanhemmillesi rehellisesti tunteistasi. Ja se leiri ei ole mikään pakollinen asia, jotta voi tulla konfirmaatioon. Ehkä pitää kuitenkin opetella ulkoa ne tekstit, jotka teidän leirillä on valittu "ulkoläksyiksi", mikäli sellaisia vielä on (esim. Kymmenen käskyä, Herran siunaus tms.).

Ulkoläksyt mun pitää vielä luetella täällä. Yritän vaan ajatella, että tää on ihan kohta ohi, mutta ei täällä tunnu muita samalla tavalla ajattelevia olla. Isoset on ihania, samoin kaverit täällä meidän asunnossa, mutta silti jotenkin ahdistaa olla täällä. Leirit ei vaan oo yhtään mun juttu, olisin mieluummin käynyt päiväriparin.

No huomenna on jo sunnuntai, ihan kohta keskiviikko. Onko konfirmaatio milloin?