Voiko toistuvien sairaspoissaolojen vuoksi sanoa irti?

Muutama sana työnantajan näkökulmasta.

Jos työntekijä on useamman kerran kuukaudessa sairaana, ihan varmasti olen huolissani hänen terveydestään. Ja sovin yhteisen neuvottelun työterveyshuollon kanssa. Ja ohjeistan aina työntekijää, että halutessaan neuvotteluun voi ottaa vaikka luottamusmiehen mukaan. Neuvottelussa sitten pohditaan sairastamista ja sitä, onko työssä jotain, joka sairastuttaa. Ja onko jotain, mitä työnantajana voisin tehdä, jotta työntekijän terveys ei työssä vaarannu. Nämä keinot ovat monenlaisia; on hankittu erilaisia henkilökohtaisia työvälineitä, sovittu erilaisista työvuorojärjestelyistä ja joskus osa-aikainen sairausloma on ollut ratkaisu.

Mutta sitten on -valitettavasti- niitä työntekijöitä, joilla terveysongelmien sijaan isompi ongelma on työhalu. Ihan sama, mitä heidän kanssaan sopii, niin ei tule mitään. Sama ralli vaan jatkuu. Ja monesti heillä ei edes löydy mitään selkeää sairautta vaan tätä flunssa-vatsatauti-päänsärky -kierrettä.

Ja kyllä, työnantaja voi vaatia jokaisesta sairauspoissaolopäivästä todistuksen ja sairaan lapsen hoidosta myös. Ei voi pakottaa käyttämään tiettyä lääkäriä, mutta ainakin omalla työpaikallani sovitaan näissä työterveysneuvotteluissa, että tällaiset työkykyongelmaiset työntekijät saavat aina pikaisesti ajan työterveyshuolton. Onhan työpaikkoja, joissa ei ole minkäänlaista oikeutta olla palkallisella sairauslomalla ilman todistuksia.

Ap:lle neuvoisin, että ota reilusti puheeksi se, mikä työssä kuormittaa ja mikä sinut sairastuttaa. Ehkä saatte mietittyä siihen jotain ratkaisuja.

Kyllä meistä työnantajista kovin moni on kiinnostunut työntekijöiden työhyvinvoinnista ja työterveydestä ihan aidosti.

Just tällaisten sankareiden takia työnantajat ei uskalla antaa vakituisia soppareita.

Saikuttajat ja hankalat lähtee. Sivusta seurannut montakertaa työhistorian aikana.

Jos toistuvasti poissaoloja samasta syytä niin työterveyden kanssa pohdittava ratkaisuja työssä jaksamiseen. Jos saikku pitenee niin kyseeseen voi tulla myös työsuhteen purkaminen koska et kykene tekemään työtäsi. Se on eri asia, kuin normifudut. Itse kyllä ottaisin lusikan kauniiseen käteen ja tekisin oman ratkaisuni ja hakeutuisin työhön jossa viihdyn ja joka ei kuormita tuolla tavalla. Ei se ole maailman ainoa työpaikka ja elämänlaadulla on väliä.

Liittoon soittelijat ovat naiiveja ja ammattisaikuttajat luusereita.

Voin yritystoimintaa pyörittäneenä paljastaa, että luottamusmies ostetaan ekana. Puhtaalla rahalla.

Toisekseen saikuttelija laitetaan sellaisiin tutkimuksiin ja selvityksiin, että työaikaa joko lyhennetään puoleen, tai sitten todetaan, että edellytyksiä jatkaa työtä ei ole. Ja sehän on aivan oikein. Jos työ kerran aiheuttaa terveydellisen riskin, kuten joillekin näyttää aiheuttavan, niin jo työsuojelunkin vuoksi pitää estää kyseisen ihmisen työnteko ja ennaltaehkäistäkin se päättämällä työsuhde.

Noita on nähty paljon ja kaikista on päästy eroon. Nykyään konsultoin vihreämpiä yrittäjiä siitä, miten tulee ammattisaikuttajan kanssa toimia.

Semmoinen näppituntuma on vuosikymmenten aikana syntynyt, että erityisen paljon saikutetaan Satakunnassa (ja saikuttamisella tarkoitan juuri tekosaikuttamista; että ollaan jatkuvasti pois eri syistä). Voi olla että vain tuntemillani aloilla on näin, kertokaahan muut havainnoistanne, jos olette sellaisia tehneet.

Eipä taida voida. Siinä myös syy miksi työnantajat eivät palkkaa enää vakituisiin hommiin, vaan kierrättävät harjoittelijoita, jne. Saikuttaja kun on pelkkää persnettoa, eikä siitä pääse irti sitten millään.

Miten luottamusmies ostetaan selvällä rahalla ? Laiton irtisanominen ? Vai ruskeassa kirjekuoressa 10000e ja tilanne nauhoitetaan ?

Hyvä muistaa että loimaan kassasta et saa luottamusmiestä todistajaksi.

Vaikka kokonaisen työpäivän keskustelut helppo nauhoittaa nykyään.

YTK propagandaa: 

https://www.flickr.com/photos/156072133@N02/sets/72157682842269053

Kaikki yksityiskohdat puuttuvat: Netissä ei ollut tilaa yksityskohdille ?

Sen ymmärtää, jos on vakava perussairaus, mutta kaltaisesi jatkuvat saikuttelijat ovat helvetinmoinen menoerä firmalle. Eniten ovat pois juuri ne, joilla ei edes ole vakavia perussairauksia, Flunssaa, vatsatautia, poskiontelotulehdusta, päänsärkyä. Kynnys jäädä pois on myös näillä ihmisillä alhainen. Muut tekee työt mutta täys palkka pitäisi saada. Sen ymmärtää joskus, mutta kun oikeasti on ihmisiä, jotka ovat vähintään joka toinen viikko kolme päivää pois ja aina eri syyn takia, niin vittu että vituttaa kolleganakin tuollaiset. Sitten jos joku tästä ääneen sanoo, niin ollaankin jo kiusattuja ja taas uutta saikkua hakemaan. Nykyään pitää ymmärtää kaikkia ja kaikkea ja sairauskin on niin yksilöllinen kysymys. Jotkut vaan on lusmuja ja jäävät pois heti kun aivastavat. Se on totuus jota ei nykyään sanota äänen. Omassa firmassani eräs kävi syöpähoidoissa ja oli silti vain pari päivää pois pahoinvoinnin takia. Mutta sitten perusterve kolmekymppinen nainen oli jatkuvasti pois nuhan, oks.taudin, kyynerpääkivun,  hammaskivun  jne edelleen takia. Just joo. Siinä sitten syöpähoidoissa kävijä otti vastaan vihaiset asiakkaat, kun tämä alati sairas kolmekymppinen perusterve oli jatkuvasti saikulla eikä saanut omia työjuttujaan hoidettua. Silloin kyllä otti niin paljon pannuun

Kysy luottamusmieheltä neuvoa.

Meillä oli ainakin joskus sellainen lappu kiertämässä, että joutuu neuvonpitoon mikäli sairaspoissaoloja on liikaa. Erityisesti, jos ne vielä sijoittuvat perjantaille tai maanantaille.

Vierailija kirjoitti:

Mitä flunssaan tai muihin tarttuviin tauteihin tulee, todella monella työpaikalla ei haluta että työntekijä tulee sairaana töihin tartuttamaan muutkin vaikka oma vointi työnteon sallisikin.

Flunssaisena on turha varsinaista työtä ajatella ja sähköposteihin pystyn vastaamaan aivan hyvin läppärillä sängystä kuin toimistohuoneesta. Harvoin tosin tulee sairasteltua, mutta turha sitä silloinkaan on pitkittää suomalaisella perkele mentaliteetilla.