Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli yläasteella kaveri, jonka kanssa elämäntilanteemme eivät olisi voineet olla erilaisemmat. Hän oli kaksilapsisen rikkaan ydinperheen kasvatti, molemmilla vanhemmilla oli menestyvät yritykset ja heillä oli hulppea omakotitalo kaikilla peleillä ja vehkeillä. Minun vanhempani olivat eronneet ajat sitten, kumpikin oli hankinnut vielä lisää lapsia uuden kumppanin kanssa ja rahaa ei ollut oikeasti niin moneen lapseen. Eli äitini luona oli köyhää ja isän luona vielä köyhempää. Viikkoraha oli siis täysin absurdi ajatuskin.
Kuitenkin silloin harvoin kun sain jostain vähän ropoja kasaan ja menin hakemaan kaupasta limua tms, tämä kaverini tuuppasi mukaan ja ujutti ostoksiaan minun maksettavakseni. Hänellä oli itsellään aina vähintään 300 euroa lompakossa, jota hän monesti minulle esitteli voivotellen, ettei tiennyt mitä rahoillaan tekisi kun vanhemmat ostivat hänelle kaiken mitä hän vain pyysi. Muutamaan kertaan tuli vinkumiseen kyllästyttyä tiuskaistua, että antakoon minulle jos noin paljon kerran ahdistaa.
Kaveri valitti kun kuljin nukkavieruissa vaatteissa ja painosti lähtemään vaateostoksille eikä ottanut kuuleviin korviinsa kun muistutin häntä, ettei minulla ollut rahaa. Puhelimeni kuitenkin kelpasi, sillä älypuhelimet alkoivat vasta yleistyä ja sain joululahjaksi simppelin älyluurin kun hänellä oli vielä hetken simpukkamalli. Joka välitunti hän vei puhelimeni ja pelasi sillä seuraavan tunnin alkuun. Hän veti sen luokan raivarit jos ei saanutkaan pelata, että oli paljon helpompaa vain antaa periksi.
Ystäväni asui yli 3 kilometrin päässä koulusta, joten hän sai koulun kautta HSL:n kausilipun. Samalla hänen vanhempansa halusivat kuitenkin jostain syystä maksaa hänelle vielä oman kausilipun. Minulla jäi tuosta 3 kilometristä puuttumaan 100 metriä. Kerran tavallista kylmempänä talvipäivänä kysyin, josko kaverini voisi lainata jompakumpaa matkakorttiaan, että minäkin pääsisin bussilla kotiin. Ei käynyt. Kysyin, josko hän voisi lainata 20 senttiä mikä minulla puuttui kertalipun hinnasta. Lupasin maksaa heti seuraavana aamulla takaisin. Ei käynyt. Tai olisi käynyt, jos hän olisi saanut ensin luvan kanssa työntää minut lumihankeen ja upottaa pääni kinoksiin. En suostunut, joten koulun jälkeen lähdin jäisenä tarpomaan kun hän hyppäsi bussiin kaksi matkakorttia taskussaan ja lompakko rahaa pullistellen.
Nykyään moitin itseäni tuollaisesta selkärangattomuudesta, mutta tuolloin olin todella ujo, epävarma ja koko luokan nälvimä nörtti. Tuntui pienemmältä pahalta kestää tuon tytön oikkuja kun olla yksin, hän kun oli ainoa joka suostui kaveraamaan kanssani. Siihen hän varmaan luottikin eli lokkeili minun epätoivoni kustannuksella.
Kuulun pariin vähävaraisten ryhmään ja joillekin kauempana asuville nälkäänsä ja rahattomuuttaan valittaville olen päätynyt lähettämään ruokaa kuljetuspalvelulla. Rahaa en lähetä, ettei mene päihteisiin.
Päädyin lähettämään 2 viikon ruoat miehelle, joka valitti, että on viimeksi syönyt eilen ja on kipeänä ilman ruokaa kotona. Ei edes kiittänyt, ennen kuin kysyin, eikö aio kiittää? Seuraavana päivänä sama ukko laittoi samaan ryhmään uuden ruoankerjuuilmoituksen, vaikka ei ollut enää ruokaa vailla. Päätti vain kokeilla, saisiko hyödynnettyä ryhmää niin, että saisi kaikki ruokansa sieltä, vaikkei todellista tarvetta sillä hetkellä enää ollut.
Toinen vastaava miestapaus laittoi myös jo samana päivänä 2 viikon ruoat saatuaan uuden ruoankerjuuilmoituksen. Minulle ilmoitti 5 päivän kuluttua mukamas jo syöneensä kaikki 2 viikoksi riittävät ruoat. En uskonut. Kukaan ei voi 5 päivässä syödä 2kg riisiä, 2kg puuroa, 10 pussia makaroonia, 9 tölkkiä tomaattimurskaa, 1kg pyttipannua, 3 tölkkiä tonnikalaa, 2 pakettia jauhelihaa ja pussillista linssejä. Yritti jos olisi löytynyt hyödynnettävä hölmö, joka rahoittaa syömiset vaikka koko loppuelämän.
Kummallekaan en lähettänyt enää mitään. Päätin, että jatkossa autan ruoan kanssa ainoastaan lapsiperheitä ja naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun pariin vähävaraisten ryhmään ja joillekin kauempana asuville nälkäänsä ja rahattomuuttaan valittaville olen päätynyt lähettämään ruokaa kuljetuspalvelulla. Rahaa en lähetä, ettei mene päihteisiin.
Päädyin lähettämään 2 viikon ruoat miehelle, joka valitti, että on viimeksi syönyt eilen ja on kipeänä ilman ruokaa kotona. Ei edes kiittänyt, ennen kuin kysyin, eikö aio kiittää? Seuraavana päivänä sama ukko laittoi samaan ryhmään uuden ruoankerjuuilmoituksen, vaikka ei ollut enää ruokaa vailla. Päätti vain kokeilla, saisiko hyödynnettyä ryhmää niin, että saisi kaikki ruokansa sieltä, vaikkei todellista tarvetta sillä hetkellä enää ollut.
Toinen vastaava miestapaus laittoi myös jo samana päivänä 2 viikon ruoat saatuaan uuden ruoankerjuuilmoituksen. Minulle ilmoitti 5 päivän kuluttua mukamas jo syöneensä kaikki 2 viikoksi riittävät ruoat. En uskonut. Kukaan ei voi 5 päivässä syödä 2kg riisiä, 2kg p
Siis vähävaraisten avustusryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu
Niin, ja mulla oli reseptillä 600mg burana. Söi puolet purkista, mutta hänelle se oli ok, "koska sä saat reseptillä paljo halvemmalla."
RESEPTILÄÄKELOKIT. Eivät ole muuten välttämättä pahoja lokkeja mutta syövät sun reseptilääkkeet. Pahinta vielä että itse huomaat kun menet purkillesi hirveässä migreenissä luullen että siellä on vielä 80% jäljellä niin esim. miesystävä onkin syönyt sun erikoiskipulääkkeet krapulaansa kaverin kanssaan tässä parin viikon aikana. Okei ehkä 3 tablettia voi olla pohjalla että selviät tästä kohtauksesta. Jaloa. Uusia et saa lääkäristä niin vain etkä voi selittää että mies ne söi. Sama pätee nukahtamis lääkkeisiin, et niitä voi hakea jatkuvasti lääkäristä, ihmetellään mikä trokari olet kun niitä
Taitaa mies myydä lääkkeet, Tenoxit ym pamit ovat katukaupassa kovaa valuuttaa. Tai ehkä nistimies on pistellyt itse omaan poskeensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion luokkakaverini oli minulle aika tympeä koko lukion ajan. (Oli samaa sukupuolta kanssani ja jäi luokalleen toisen vuoden jälkeen)
Mulla oli lukiossa muutenkin aika huonosti kavereita.
Parin vuoden kuluttua ylioppilaaksi tulostaan hän alkoi soitella ja jutella mukavia (teennäisesti). Joka kerta ensin jutteli mukavia ja sitten kyseli, josko isäni auttaisi häntä eräälle akateemiselle uralle. Palkkaisi harjoittelemaan. (Oli huomannut jostain, että isäni oli alan johtava asiantuntija ja ex-luokkakaveri halusi samalle alalle.) Soitteli kymmeniä kertoja.
Teeskentelin mukavaa joka puhelussa. Isälleni sanoin jo ekan puhelun jälkeen, että älä vaan palkkaa tuota tyyppiä mihinkään tehtävään.
Ei ex-luokkakaveri päässyt akateemiselle uralle ollenkaan. Ei edes havittelemaansa tiedekuntaan sisään.Tyytyi sitten joksikin sairaanhoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun pariin vähävaraisten ryhmään ja joillekin kauempana asuville nälkäänsä ja rahattomuuttaan valittaville olen päätynyt lähettämään ruokaa kuljetuspalvelulla. Rahaa en lähetä, ettei mene päihteisiin.
Päädyin lähettämään 2 viikon ruoat miehelle, joka valitti, että on viimeksi syönyt eilen ja on kipeänä ilman ruokaa kotona. Ei edes kiittänyt, ennen kuin kysyin, eikö aio kiittää? Seuraavana päivänä sama ukko laittoi samaan ryhmään uuden ruoankerjuuilmoituksen, vaikka ei ollut enää ruokaa vailla. Päätti vain kokeilla, saisiko hyödynnettyä ryhmää niin, että saisi kaikki ruokansa sieltä, vaikkei todellista tarvetta sillä hetkellä enää ollut.
Toinen vastaava miestapaus laittoi myös jo samana päivänä 2 viikon ruoat saatuaan uuden ruoankerjuuilmoituksen. Minulle ilmoitti 5 päivän kuluttua mukamas jo syöneensä kaikki 2 viikoksi riittävät ruoat. En uskonut. Kukaan ei voi 5 päivässä syödä 2kg riisiä, 2kg p
Ehkä söi vaan tonnikalan ja pyttipannun.
Mitään ruokaa ei viitsinyt valmistaa. Vain valmis kelpasi. Tällöin ruoka loppui nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttamassa pois kalustetusta asunnosta, niin vuokranantaja vain sanoi pokkana että "sinä viet sitten kaikki huonekalut kaatopaikalle".
Ne eivät ole minun, en vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen ystävä. Aina kun tuli käymään,oli tupakat loppu tai jääneet kotiin ja eihän siinä jos yksi tupakka olisi riittänyt mutta oli ketjupolttaja. Joi myös kahvia puoli pannua ja lainasi kysymättä meikkejäni/hajuvettäni. Kerran tulin vessasta ja penkoi keittiön kaappeja,selitys oli mulla koskee päätä!
Kun tulin raskaaksi ja lopetin tupakoinnin,lokki kiemurteli tupakanhimossaan.Kahvit sille keitin mutta tupakka jäi saamatta. Annoin myös vajaan hajuveden siskolleni kun haju ällötti ja lokki huuteli vessasta,että missä se ihana vanilijantuoksu on?
Lopulta sitten vierailut harveni ja loppui. Vauvastani ei ollut kiinnostunut tippaakaan.
Heh joo eräs entinen naapuri vuosien takaa tuli ovelle ja pyysi luokseen kylään kaljoille. Menin sinne sitten ja perillä kävi ilmi ettei hällä mitään olutta ollutkaan kysyi voisinko hakaista kaupasta. Ja ei nyt oikein satu olemaan rahaa, voisinko maksaa ne, sitten ensi päivärahoista takaisin. No sen kerran hain mäyriksen muttei niitä rahoja koommin kuulunut. dilledong. 🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Hotelliaamiaisella näin, miten nainen teki voileivän , kääri servettiin ja pisti laukkuun !
-Työpaikallani eräs keliaakikko joi aina kaksi suurta kahvikupillista.. minun soijamaidollani, jota otti lupaa kysymättä. Aloin sitten ostaa niitä minitetroja ja muistan ikuisesti tämän lokin hölmistyneen ilmeen, kun kuikuili jääkaappiin että missäs se soijamaito?
Minä olen ottanut aamupalalta evästä migreeniä huoneessamme potevalle vaimolle.. pari hedelmää ja leipää.
Olen itse huomannut useamman kerran tuollaisen tapauksen. Sitten loman viimeisenä aamuna hotellissa katsoin, että taas nainen laittoi käsilaukkuun tai paremminkin sellaiseen kangaskassiin paljon leipää, leikkelettä ja
Jos tänä päivänä kaataisi piimät asiakkaan laukkuun niin saisi varmasti potkut! Asiasta voi muistuttaa ystävällisesti mutta napakasti esim.kyltillä: Pyydämme nauttimaan ruoat ravintolassa, täällä ne maistuvat parhaiten!
Vierailija kirjoitti:
Ravintoloiden noutopöydistä takeaway tarkoittaa, että otetaan sen verran mitä syötäisiin paikan päällä. Jossain ravintoloissa annetaan eri astiat salaatille, pääruualle ja jälkiruualle ja härskeimmät lappaa kaikki nämä astiat ihan kukkurilleen niin, että taatusti niistä riittää koko perheelle. Ihmeellistä, etteivät tarjoilijat puutu siihen, vaikka sama toistuu joka arkipäivä.
Niin, ja syömättä jääneet ruoat lapataan biojätteisiin! 'Mutku mehän ollaan maksettu nää jo'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku ottaa perheelleen todelliseen tarpeeseen kukkuralautasellisen, minulla ainakaan ei sivustakatsojana ole siinä mitään ongelmaa. Parasta mahdollista progressiota.
Omistetaan metsää sisarusten kanssa. Kun kaadetaan metsää ja saadaan myyntituloja, rahat jaetaan tasan. Mutta kun on esim. puun istutusta, yksi sisaruksista on juuri silloin kipeänä tai jotain muuta menoa. Ihan selkeästi ei vois vähempää kiinnostaa, kuin rahat mitä saa irti. Mitään ei viitsi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Omistetaan metsää sisarusten kanssa. Kun kaadetaan metsää ja saadaan myyntituloja, rahat jaetaan tasan. Mutta kun on esim. puun istutusta, yksi sisaruksista on juuri silloin kipeänä tai jotain muuta menoa. Ihan selkeästi ei vois vähempää kiinnostaa, kuin rahat mitä saa irti. Mitään ei viitsi tehdä.
Ratkaiskaa tämä ensikerralla siten, että sovitte käyttävänne ostopalvelua, jos kaikki eivät ole taimia mukana istuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli yläasteella kaveri, jonka kanssa elämäntilanteemme eivät olisi voineet olla erilaisemmat. Hän oli kaksilapsisen rikkaan ydinperheen kasvatti, molemmilla vanhemmilla oli menestyvät yritykset ja heillä oli hulppea omakotitalo kaikilla peleillä ja vehkeillä. Minun vanhempani olivat eronneet ajat sitten, kumpikin oli hankinnut vielä lisää lapsia uuden kumppanin kanssa ja rahaa ei ollut oikeasti niin moneen lapseen. Eli äitini luona oli köyhää ja isän luona vielä köyhempää. Viikkoraha oli siis täysin absurdi ajatuskin.
Kuitenkin silloin harvoin kun sain jostain vähän ropoja kasaan ja menin hakemaan kaupasta limua tms, tämä kaverini tuuppasi mukaan ja ujutti ostoksiaan minun maksettavakseni. Hänellä oli itsellään aina vähintään 300 euroa lompakossa, jota hän monesti minulle esitteli voivotellen, ettei tiennyt mitä rahoillaan tekisi kun vanhemmat ostivat hänelle kaiken
muuten vaan jäin miettimään että saako noita kausilippuja noin vaan antaa kaverille jos ei tarvitsisi itse, eikö niissä ole sen käyttäjän valokuva? Kauan sitten taisi olla...mut en tiedä nykyään mikä systeemi siinä on. Siis jos lainaa kaverille ja jäätte kiinni, saako hän siitä tarkastusmaksusakon? No 20 centtiä luulisi voivan lainata kaverille, mutta ehkä vanhempansa ovat olleet aivan loppu jo tän prinsessan kanssa ja kovistelleet. Se ei olisi niin harvinaista, vaikka rahaa olisikin lapsella, olen nähnyt itse tämmöistä "rikkaalla kaverilla"
Vierailija kirjoitti:
Kuulun pariin vähävaraisten ryhmään ja joillekin kauempana asuville nälkäänsä ja rahattomuuttaan valittaville olen päätynyt lähettämään ruokaa kuljetuspalvelulla. Rahaa en lähetä, ettei mene päihteisiin.
Päädyin lähettämään 2 viikon ruoat miehelle, joka valitti, että on viimeksi syönyt eilen ja on kipeänä ilman ruokaa kotona. Ei edes kiittänyt, ennen kuin kysyin, eikö aio kiittää? Seuraavana päivänä sama ukko laittoi samaan ryhmään uuden ruoankerjuuilmoituksen, vaikka ei ollut enää ruokaa vailla. Päätti vain kokeilla, saisiko hyödynnettyä ryhmää niin, että saisi kaikki ruokansa sieltä, vaikkei todellista tarvetta sillä hetkellä enää ollut.
Toinen vastaava miestapaus laittoi myös jo samana päivänä 2 viikon ruoat saatuaan uuden ruoankerjuuilmoituksen. Minulle ilmoitti 5 päivän kuluttua mukamas jo syöneensä kaikki 2 viikoksi riittävät ruoat. En uskonut. Kukaan ei voi 5 päivässä syödä 2kg riisiä, 2kg p
Sen verran kommentoin tätä, että kuulostaa nyt siltä että mies parka ei ole osannut tehdä noista sun ruoka-aineista paljon mitään itselleen. Riisejä, linssiä, makaroonia pusseittain...? Kyllähän niistä saa keittämällä ruokaa, mutta ei se kovin mukava ole vain noilla elää viikkoa. Missä leivät, maito, jugurttia, juustoa, margariinia, hedelmiä, jne? Ei nuo sun tarvikkeet anna paljoa. Ihan oikein kun pyysi muitakin ruokia. Älä pahastu ja ota niin itseesi. Olisin minäkin pyytänyt. Äidit ei opeta nykyään poikia tekemään itselleen ruokaa. Eletään pizzoilla ja hamburilaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Joo en ymmärrä teitä alistujia. Isäni on aina tiukka, eikä se anna lokkien kiusata tai alistua kenellekkään. Kerran olin mun ala-aste aikaan kaverin kanssa meillä ja oli mun päivällisaika jolloin koko perhe syödään yhdessä. Kaverini oli lähdössä omaan kotiinsa, kunnes pysähtyi meidän keittiön luona ja alkoi mankumaan meiltä kalapuikkoja, johon isäni vastasi tavallisella mutta tiukkana äänenä: Et. Ja mun kaveri onneksi tajusi lopettaa mankumisen ja lähti omaan kotiinsa. Ja se kaveri ei ole mikään köyhä eikä näe nälkää. Me asuttiin vuokra rivitalossa, kun hän taas asui omakotitalossa.
Olen perinnyt isäni luonteen (onneksi) enkä itsekään ole koskaan tyytynyt mihinkään tai antanut lokkien härnätä.
Ompas törkeää isältäsi. Ystävät syö kylässä ollessaan, on oikea sääntö. Jos haluaa olla tiukkana, ei pidä odottaa ystäviä elämäänsä. Saituri ei saa ystäviä. Mitä ihmeen "alistumista" on normaaleissa käytöstavoissa? Ei perhe mene keskenään mässäämään jos kotona on vieraita, ja jätä vieraita ihmettelemmään. Tarjota pitää, mutta ei ole pakko ottaa. Eri asia on, josse olisi jokapäiväistä. Mitäs jos itse olisit vaikka vierailemassa kaverisi mökillä ja heidän perhe menee syömään muttei anna sulle, vaikka nälkä huimaisi sinua?? Olisi törkeää.
Onko vielä lisää?