Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Monessa viestissä ihmetellään, miksi ns. lokkeilun uhrit eivät lyö lokeille luuta kurkkuun. Oman kokemukseni mukaan lokit ovat ihmistyyppi, joka ei ollenkaan ymmärrä sanan ei merkitystä. Osaa lokeista voidaan kieltää tulemasta lokkeilemaan, mutta tulevat silti. Lisäksi hyrrä kääntyy niin päin, että heissä ei ole mitään vikaa, heillä on oikeus odottaa kutsumatta pohjatonta vieraamvaraisuutta vastapuolelta ja vastapuoli on pelkästään se epäkohtelias, kun ei sitä pohjatonta lokkeilua hyväksy ja mahdollista.
Oma kälyni oli vuosia tuollainen. Tuli kutsumatta kylään viikkokausiksi, oletti saavansa viiden tähden palvelun. Laittoi jopa kauppaan listan mieliteoistaan osallistumatta koskaan eurollaksan kustannuksiin. Tätä tapahtui x monta vuodessa. Jos kiellettiin tuli silti.
Kun vastavuoroisesti vierailimme siellä päin yhden kerran/kymmenen vuotta, sain eteeni kauppalistan tavaroista mitä minun odotettiin omakustanteisesti kaupasta hakevan koko väelle ja toivomukset ruuasta mitä tietenkin minä, veljen vaimo, hänelle laitan.
Sanomattakin on selvää, että keissi päättyi lopulta ikävästi. Kieltäydyin vastaisuudessa huolimasta kälyä kylään ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukulainen joka piti yhteyttä vain jouluna lahjojen takia, sitten hän toi tyylin pesusienen lahjaksi koko perheelle ja lahjat huononi vuosi vuodelta. Kun hyötyminen loppui, loppui samalla tietysti myös kaikenlainen yhteydenpito. Vaihtaa paikkakuntaa sen mukaan missä saa ns.parhaimmat edut ja lainailee ilman takaisin maksua.
yksi (nykyään työssäkäyvä) nainen haki kaikki arpajaispalkinnot itselleen niin että arvoilla voitti vain tyyliin mainosheijastimen ei muuta, otti myös työstään kaikenlaista ja toisten tavaroita kellariinsa.
Miksi lokki harvemmin kutsuu luokseen itse?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lokki harvemmin kutsuu luokseen itse?
Koska lokki on tyypillisesti aivan liian saita tarjotakseen yhtään mitään kenellekään muulle. Vain ja ainoastaan hänellä on oikeus nauttia muiden rahoista tai vieraanvaraisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella, että omaa toimintaani on pidetty joskus lokkeiluna. Olen syönyt lapsena kavereilla, lainaillut ja saanut kavereiltani vaatteita teini-ikäisenä ja hörppinyt kavereiden siidereistä ja pyytänyt miespuolisia henkilöitä tarjoamaan itselleni juomia baareissa nuorena aikuisena. Olen yöpynyt kavereiden ja sukulaisten nurkissa osallistumatta välttämättä kummemmin kotitöihin tai ruokakustannuksiin.
Toisaalta myös meillä sai kaverit syödä lapsena ja olen itse puolestani antanut omia käytöstä poistuneita vaatteitani itseäni vähävaraisemmille läheisille. Nyt kypsyneempänä aikuisena tarjoan juomia ja ruokia ystävälleni ravintoloissa, hänelle, jonka perhe nuoruudessamme oli meidän perhettämme varakkaampi, mutta joka nyt aikuisena taas on minua vähävaraisempi. Kutsun sukulaisia ja läheisiä meille yökylään, jottei heidän tarvitse kustantaa hotellia lomaillessaan suurkaupungissa. Laitan heille (puhtaat!) lakanat ja pyyhkeet peteihin, suunnittelen aamiaiset ja ruoat viimeisen päälle, jottei matkalaisten tarvitse huolehtia ruoasta vaan saavat keskittyä nauttimaan lomamatkastaan. Pesen mielihyvin lakanat jokaisen vieraan käytön jäljiltä, koska onhan se nyt minulle helpompaa kuin matkalaisten kuljettaa tilaa vieviä lakanoita mukanaan. Meille mahtuu aina johonkin nukkumaan.
Luulen, että näissä tarinoissa vaikuttaa aika paljon kirjoittajan näkökulma asiaan. Ehkä näiden aikaisempienkin tarinoiden "lokit" ovat antaneet omastaan sitten taas itseään heikommille, ainakin toivon ja haluan uskoa niin.
Lakanakysymys riippuu siitä missä vieraillaan. Jos vierailu kohdentuu vakituiseen asuntoon, silloin on yleensä hyvät fasiliteetit pestä omalla tai taloyhtiön koneella pyykkiä. Silloin ei ole mitään järkeä kantaa lakanoita ympäriinsä. Mutta jos vieraillaan mökillä, veneessä tai muussa vastaavassa paikassa, missä ei ole käytössä kunnollisia pyykkikoneita, silloin lakanat pitää tietenkin vieraalla olla mukana.
Joo en ymmärrä teitä alistujia. Isäni on aina tiukka, eikä se anna lokkien kiusata tai alistua kenellekkään. Kerran olin mun ala-aste aikaan kaverin kanssa meillä ja oli mun päivällisaika jolloin koko perhe syödään yhdessä. Kaverini oli lähdössä omaan kotiinsa, kunnes pysähtyi meidän keittiön luona ja alkoi mankumaan meiltä kalapuikkoja, johon isäni vastasi tavallisella mutta tiukkana äänenä: Et. Ja mun kaveri onneksi tajusi lopettaa mankumisen ja lähti omaan kotiinsa. Ja se kaveri ei ole mikään köyhä eikä näe nälkää. Me asuttiin vuokra rivitalossa, kun hän taas asui omakotitalossa.
Olen perinnyt isäni luonteen (onneksi) enkä itsekään ole koskaan tyytynyt mihinkään tai antanut lokkien härnätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tuolla eräästä tarinasta mieleen oma kokemus samalla kyydillä kulkemiseen liittyen.
Opiskelin aikuisiällä uuden ammatin, ja luokallani oli saman ikäinen henkilö ja ilmeni, että asutaan samassa pihapiirissä. Päätettiin sitten kulkea samalla kyydillä siten, että ensin mentäisiin viikko minun autolla ja sitten olisi hänen kuljetusvuoro.
Jo ensimmäisenä päivänä tyyppi ei vastannut mihinkään viesteihin, ei edes lukenut niitä kun laitoin, monelta auto starttaa pihalta. 10 min ennen kuin olin lähdössä sain vastuksen, että olivat päiväkoti-ikäisten lapsensa kanssa nukkunut pommiin ja lapsi pitäisi hoitoon viedä (hoitopaikkaan 500m)!
No, ei muuta kuin tarjosin koukkaamaan päiväkodin kautta jotta ehditään, mutta myöhästyttiin lopulta itse tunnilta kun hänellä kesti ja kesti päiväkodin sisällä.
Ajattelin tämän olevan vain huonoa tuuria, etenkin kun nukkuivat pommiin, mutta ei.
Seuraavana aamuna nippa nappa ehtivät kyytiin, olivat taas nukkuneet pommiin ja lisäksi lapsi oli äkkinäisestä lähdöstä johtuen saanut kiukkukohtauksen. Ei siis ollut mitään puhetta että lapsi kulkisi kyydillä, mutta niin vain kaveri totesi, että voidaanko lapsi viedä päiväkotiin kun ei ehtinyt kävellen viedä kiukuttelun takia. Meillä oli vielä koe aamun ensimmäisellä tunnilla, josta muistuttelin kaveria ja sanoin haluavani olla ajoissa koulussa. Aikoi lapsen heittää vain ovesta sisään ja tulla takaisin.
Varmaan arvaatte, ettei asia noin käynytkään. Siinä kellon kulkua seurasin melkein jo itsekin räjähdyksen partaalla ollessani, kun lapsi oli huiman puolentoista minuutin automatkan aikana huutanut ja potkinut vänkärin selkänojaa, penkkejä ja auton ovea holtittomasti kurakengillään. Lopetti vasta kun ärähdin ennen päiväkodin pihaa asiasta, kaveri ei laittanut tikkua ristiin.
Starttailin jo autoa kun laskin että ehdin luokkaan juuri ennen kokeen alkua, niin kaveri juoksee hirmu kyytiä takaisin tajutessaan että ilman häntä olen lähdössä. Opettaja oli juuri lyömässä ovea kiinni kun huikkasin, että älä vielä sulje ovea.
Tuon jälkeen ei menty samalla kyydillä. En muista miten pääsin tilanteesta eroon, mutta onneksi pääsin koska kaveri myöhästyi joka aamu koulusta tuon jälkeen. Tarjoutui sentään itse siivoamaan lapsensa kurajäljet, ettei niistä tarvinnut mainita.
Näin työelämässä voin siinä vaiheessa _pari_ kertaa kulkea samalla kulkupelillä, kunhan kollega on sovitussa paikassa sovittuna aikana. En jää aikuisia ihmisiä enää odottelemaan, ellei toisin sovita.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuolla eräästä tarinasta mieleen oma kokemus samalla kyydillä kulkemiseen liittyen.
Opiskelin aikuisiällä uuden ammatin, ja luokallani oli saman ikäinen henkilö ja ilmeni, että asutaan samassa pihapiirissä. Päätettiin sitten kulkea samalla kyydillä siten, että ensin mentäisiin viikko minun autolla ja sitten olisi hänen kuljetusvuoro.
Jo ensimmäisenä päivänä tyyppi ei vastannut mihinkään viesteihin, ei edes lukenut niitä kun laitoin, monelta auto starttaa pihalta. 10 min ennen kuin olin lähdössä sain vastuksen, että olivat päiväkoti-ikäisten lapsensa kanssa nukkunut pommiin ja lapsi pitäisi hoitoon viedä (hoitopaikkaan 500m)!
No, ei muuta kuin tarjosin koukkaamaan päiväkodin kautta jotta ehditään, mutta myöhästyttiin lopulta itse tunnilta kun hänellä kesti ja kesti päiväkodin sisällä.Ajattelin tämän olevan vain huonoa tuuria, etenkin kun nukkuivat pommiin, mutta ei.
Seuraavana aamuna nippa nappa ehtivät kyytiin, olivat taas nukkuneet pommiin ja lisäksi lapsi oli äkkinäisestä lähdöstä johtuen saanut kiukkukohtauksen. Ei siis ollut mitään puhetta että lapsi kulkisi kyydillä, mutta niin vain kaveri totesi, että voidaanko lapsi viedä päiväkotiin kun ei ehtinyt kävellen viedä kiukuttelun takia. Meillä oli vielä koe aamun ensimmäisellä tunnilla, josta muistuttelin kaveria ja sanoin haluavani olla ajoissa koulussa. Aikoi lapsen heittää vain ovesta sisään ja tulla takaisin.
Varmaan arvaatte, ettei asia noin käynytkään. Siinä kellon kulkua seurasin melkein jo itsekin räjähdyksen partaalla ollessani, kun lapsi oli huiman puolentoista minuutin automatkan aikana huutanut ja potkinut vänkärin selkänojaa, penkkejä ja auton ovea holtittomasti kurakengillään. Lopetti vasta kun ärähdin ennen päiväkodin pihaa asiasta, kaveri ei laittanut tikkua ristiin.Starttailin jo autoa kun laskin että ehdin luokkaan juuri ennen kokeen alkua, niin kaveri juoksee hirmu kyytiä takaisin tajutessaan että ilman häntä olen lähdössä. Opettaja oli juuri lyömässä ovea kiinni kun huikkasin, että älä vielä sulje ovea.
Tuon jälkeen ei menty samalla kyydillä. En muista miten pääsin tilanteesta eroon, mutta onneksi pääsin koska kaveri myöhästyi joka aamu koulusta tuon jälkeen. Tarjoutui sentään itse siivoamaan lapsensa kurajäljet, ettei niistä tarvinnut mainita.
Näin työelämässä voin siinä vaiheessa _pari_ kertaa kulkea samalla kulkupelillä, kunhan kollega on sovitussa paikassa sovittuna aikana. En jää aikuisia ihmisiä enää odottelemaan, ellei toisin sovita.
Minulla on vähän vastaava kokemus. Yksi työkaverini kulki vuosia ainakin puolet työviikosta minun autossani. Hänet piti hakea ja viedä 1,5 km päähän kodistani, siis eri suuntasn kuin työpaikka. Toivoi kanssani oikein samat työvuorot kun hän, autoton, pääsi töihin noin näppärästi. Kertaakaan ei maksanut vuosien saatossakaan kyydistä mitään.
Muutin muualle, kului pari vuotta ja samainen työkaveri, nyt autollisena, muutti taas kilometrin päähän asumaan. Nyt olisi pitänyt ajaa se kilometri minulle päin yhteiskyytiin. Mitä luulette, montako yhteiskyytiä sain? Pyöreän nolla tietysti.
Tämän jälkeen tämä työkaveri kuvitteli noutavansa ilmaiseksi omenat, marjat ja osin jopa vihannekset pihaltani. Turha luulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sietää koska iso osa lokeista on narsisteja. Onnittelen isosti jos ette ole koskaan sellaiseen törmännyt. Narsisti osaa manipuloida ihmisiä ja kääntää sen homman niin että hyväksikäytettävät parhaimmillaan uskoo että ne on sille lokille sen velkaa tai parempi tehdä niinkuin se sanoo että säästyy konfliktilta. Monesti lokin uhri havahtuu vasta jo pitkän aikaa kestäneen kusetuksen jälkeen ja pistää hanat kiinni. Jotkut havahtuu vasta kun lokki on jo aikoja sitten liihotellut muualle. Ja ne tyypit joilla on itsetunto-ongelmia vasta onkin hyviä kohteita. Halua miellyttää ja siihenhän lokki iskee kiinni kuin torilla makkaraan. Onhan kautta aikain monet heput saanut tahtonsa läpi vaa puhumalla soopaa ja kyynärpäätaktiikalla.
Juurikin näin. Dumppasin vanhan kaverin tajutessani hänen olevan omahyväinen, itsekäs ja häijy. Vuosia kuuntelin valituksia menneistä ja nykyisestä elämästä. Koskaan ei ollut asiat hyvin, olin likasanko jatkuville ruikutuksille Eksä oli narsisti, jonka kanssa seukkas 9 vuotta, suku on omahyväisiä ämmiä täynnä, kertoi siskojensa ja äitinsä henikökohtaiset asiatkin minulle, haukkunut nykyisen miehensä lapset moneen otteeseen, vain omat lapset on ihania, työkaverit ja pomot ovat jokaikisessä työpaikassa ikäviä ihmisiä ja eivät osaa töitänsä - päinvastoin ku hän - hän osaa pomonsakin työt paremmin ku pomo ja sitähän se pomo pelkää et hän vie sen duunit...ja työkaverit on aina työpaikkakiusaajia jajajaja loputonta paskavirtaa, siihen päälle vielä lokkeilut monin eri tavoin - kukahan tossa sopassa se narsku ja manipuloiva kusaaja onkaan? Hänen mielestä työpaikan ihmiset, eks, nyksän lapset jne. Jännä miten yhdelle ihmiselle muka putkeen vuosia sattuu vaan paskoja ihmisiä elämään ja ite vaan kärsii...
Tiedetäänköhän me sama ihminen? Kaikki kirjoittamasi kuulostaa tismalleen samanlaiselta, mitä tämä tuntemani henkilö johon otin reilusti etäisyyttä.
Eksä oli kamala, oma suku on kamala, nyksän muksu kamala, entisten ja nykyisten työpaikkojen kollegat ja esimiehet kamalia, esimiehet kateellisia hänelle jne.
Järkyttävää on kohdata tuollainen ihminen. Eivätkä tajua edes olevan itse sairaita.
yksi ex-kaveri oli lokkeilun ammattilainen.
Muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja olin tosi yksinäinen. Sain koulusta kaverin ja aika nopeasti meistä tuli läheiset. Oli tosi usein mun työnä, kävi jääkaapillani kuin omallaan, lainasi vaatteita, tuli mökkireissuille mukaan, vietiin häntä omalla kustannuksella meidän autolla käymään kotonaan jne.
Aluksi tämä oli tosi lohduttavaa, vähän niinkuin olisi ollut sisko kenen kanssa asua vaikka hänellä oli siis oma asunto ja mulla omani.
Jossain vaiheessa huomasin että menot tietty kasvoi kun ruokaa ja polttoainetta meni, mökille piti ostaa hänellekin ruuat jne.
Ennen tenttejä halusin opiskella rauhassa kotonani, hän makasi sohvalla ja katsoi telkkaria ja kun sanoin että nyt tarvisin lukurauhan niin sanoi että ei haittaa vaikka joutuu laittaa hiljaisemmalla telkkaria.
Lopulta silmät aukesi kun pääsi töihin ja osti auton, pyysin että heittäisi minut n. 50km päähän. Heitti, tosin matkalla sanoi että kulutuksen ja bensan hinnan mukaan olen 15e velkaa hänelle.
Maksoin ja sen jälkeen aloin kiinnittämään huomiota kaikkeen mitä maksoin hänelle.
Vierailut vähenivät ja välit viilenivät ja lopulta katkesivat.
Edelleen olen järkyttynyt että ihmiset voivat teeskennellä ystävyyssuhteita vaan hyötyäkseen ilmaista ruokaa. Jälkikäteen olen tajunnut että minä koin hänet ystävänä, hän varmaan minut vain silloisena keinona säästää omissa menoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni myi osuutensa perintömökistä. Sen jälkeen lokkisukulaiseni sano: Nyt voin käydä tuolla mökillä, kun en omista sitä. Mökin omistajat sanoivat: Sinä et mene mökille, kun et kerran omista sitä. Lokkisukulaiseni suuttui siitä, kun omistajat eivät mahdollistaneet hänen toiveitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lokkeilijoita tulee runsaasti maatilojen ruokapöytiin ja kammareihin täyshoitoon. Usein ajatellaan että maatilalla ollaan vain kotona. Karjan omistajat aloittavat aamuin ja toinen kerta iltapäivisin karjojensa hoidon, siis 2 x päivässä. Lisäksi valmistellaan karjojen seuraavia ruokintavaiheita. Väliin mahtuu todella monenlaista muuta työtä, lisäksi maatyöt. Siinä sivussa odotetaan yllätysvieraiden hotellitason passailua, kerrotaan ohimennen ettei meidän lapset syö sitä tai tätä ja ei mun puolisokaan tykkää siitä eikä tästä !!!!. Ihmetellään ulkokierroksilla miksei tuohon ja tuonne ole puutarhaan tehty sitä tai tätä.
Kaiken huippu on vuosien takainen lausahdus maitotilalliselle: kyllä teidän kelpaa kun saatte maidon ja voin ilmaiseksi. Ei taida lokkeilijat vieläkään ymmärtää että tilallinen syö omaa työtuloaan syödessään (ja syöttäessään sekä antaessaan) tuottamaansa maitoa ja meijeristä tilaamaansa voita. Sama on munien ym, tuottajilla.
Lokkeilijat eivät useinkaan tajua omaa lokkeiluaan, vaan pitävät itseään niin toivottuna vieraana, että siitä oltaisiin valmiita maksamaan.
Eräs sukulainen yöpyi meillä toisinaan. Ei tajunnut yhtään, että kyllä hänestä oli vaivaakin vaikka itselleen ja muille uskotteli ihan muuta. Änkesi jopa perheemme retkille mukaan ja äksyili sitten kun lapset nahisteli ja puoliso tiuskaisi heille kerran. Muuten kyllä kaikki oli hyvällä tuulella ja reissu sujui niinkuin lapsiperheen reissut yleensä, eli ihan hyvin. Ihan tavallista perheretkeä siis, mutta tämä uniikki lumihiutale toivoi luultavasti että perheemme on pelkkää auringonpaistetta koko ajan... Stressaavaa olla tuollaisen seurassa, joka odottaa isäntäväeltä jotain viihdytystä vielä ruokien ja yöpaikan lisäksi.
Ravintoloiden noutopöydistä takeaway tarkoittaa, että otetaan sen verran mitä syötäisiin paikan päällä. Jossain ravintoloissa annetaan eri astiat salaatille, pääruualle ja jälkiruualle ja härskeimmät lappaa kaikki nämä astiat ihan kukkurilleen niin, että taatusti niistä riittää koko perheelle. Ihmeellistä, etteivät tarjoilijat puutu siihen, vaikka sama toistuu joka arkipäivä.
Eräs kaveri ehdotti pokkana että heittäisin hänet eräästä tilaisuudesta kotiin kun julkisilla matka kestää 15min pidempään.
Tämä ylimääräinen kierros kuitenkin pidentäisi omaa kotimatkaani 1,5 tuntia ja veisi 15€ edestä polttoainetta.
Hän kai huomasi että en ole kovin innostunut ajatuksesta ja paransi tarjoustaan lupaamalla maksaa puolet neljän euron pysäköintimaksustani
Eli 1,5h autossa istumista, 15€ bensakulut, ja itse kotona niin myöhään että lapseni joutuisi itse hoitamaan omat iltatoimensa ja käymään nukkumaan ilman että vanhempi on kotona. Sekä tietysti ruhtinaallinen kahden euron korvaus.
Ja koko vaiva vain siksi että hänen OMA kotimatkansa lyhenisi 10-15min
Etsänytvois - en voi.
Uskon että monet lokit eivät itse tajua toimintaansa, vaan saattavat nähdä sen käytännöllisyytenä (heidän itsensä kannalta tietysti), säästäväisyytenä (heidän itsensä kannalta katsottuna) tai jonain muuna vastaavana.
Mielestäni on ihmistyyppi joka nähdessään toisen ihmisen miettii automaattisesti miten voisi tästä hyötyä. Jos hän näkee toisen pihalla peräkärryn hän miettii heti miten hän voisi hyötyä siitä, tai jos hän kuulee että toisella on kiva kesämökki hän ajattelee välittömästi miten voisi itse hyötyä siitä.
Luulen että tämä ei useinkaan ole tietoista tai pahantahtoista, vaan liittyy johonkin persoonallisuuspiirteeseen jossa aivan kaikkea katsotaan vain oman linssin läpi eikä lainkaan huomioida toisen tarpeita tai oikeuksia.
Lokki näkee kaiken näkemänsä itseään varten tehtynä, eikä pysty tajuamaan ettei hän itse ole maailman napa.
Pieniä kulttuurieroja. Keski-Euroopassa majatalon emäntä on joskus tehnyt eväät mukaan. Niillä on pärjännyt iltaan asti. P*iimävitsin olen kuullut monta kertaa 70-luvulta lähtien.