Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ongelma siinä sitte on jos haluaa tehdä lapsia siinä 32-35 vuotiaana??
10.07.2017 |
Joillekin se tuntuu olevan jonkinlainen ongelma, että kaikki asiat elämässä pitäisi tapahtua tietyssä iässä eli lapsia on tehtävä just siinä 20vuotiaana suurinpiirtein!?
Kommentit (31)
Ei mikään ongelma, sain lapseni 35 ja 38v. Nyt ovat teinejä. En ymmärrä jatkuvaa arvostelua missä iässä tullaan äidiksi.
Toisille ok tehdä nuorena lapset ja toiset tekee myöhemmin.
Tapasin mieheni, kun olin 30v.
Ihan kiva, kun on noi teinit tossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketää itseni ikäistä (40) tai nuorempaa kaupunkilaista ja kouluttautunutta joka olisi tehnyt lapset 20-vuotiaana. Omassa kaveripiirissäni lapset on saatu 27-46-vuotiaina, itse olen juuri äitiyslomalla esikoisen kanssa.
Eläkää hyvät ihmiset hieman ensin, älkääkä ottako sitä ekaa amisviistä joka haluaa kanssanne teinikihloihin.
Lapsillakin on parempi tulevaisuus kun isä ja äiti ovat aikuisia ihmisiä eikä melkein lapsia itsekin.
No ei nyt ainakaan 40-vuotiaaksi kannata odottaa. Sinulla on käynyt tuuri, kun olet raskaaksi edes tullut.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää varmaan kysyä niiltä joiltakin. Koska kyllähän lasten tekeminen 32-35-vuotiaana on nykyään sosiaalisesti paljon hyväksytympää kuin alle 30-vuotiaana, saatikka 20-vuotiaana tekeminen.
Itse sain esikoiseni 23-vuotiaana ja jopa synnytyssairaalassa ja lastenlääkärissä annettiin ymmärtää että olen vielä vähän liian nuori. Toisen sain 26-vuotiaana ja silloin ei enää tullut kommentteja - paitsi palstalla tottakai.
Itse sain esikoiseni vuonna 2014 23-vuotiaana Helsingissä ja sekä neuvolalääkäri että Naisteklinikan lääkäri sanoivat, että olen synnyttäjä parhaassa iässä.
Huomaatteko, kuinka tässä ketjussa on passiivisaggressiivista viestintää sen suhteen, että lapset on pakko tehdä yli 3kymppisenä. Hieman kateellista, sanoisinko. Itse sain molemmat lapset reilusti alle 30vuotiaana, on kaksi akateemista ammattia ja mies, omistusasunto, asumme Helsingissä. Kyllä moni kaverini, jolla ei ole lapsia, on pikemminkin kateellinen kuin että eläisi jotain villiä nuoruuttaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmaa. Eihän 32-35-vuotias ole kovin vanha. Ainoa ongelma voi tulla, jos parisuhteet menee mönkään sitä ennen, niin voi tulla kiire sopivan isän ja kumppanin löytämisen suhteen. Jos pari vuotta menisi miehen löytämiseen ja seuraavat pari vuotta seurusteluun ja tunnusteluun, niin siitähän se kiire voi syntyä. Ei muusta.
Totta tämä!! mistä sitten tuollaisen varman,hyvä miehen löytää joka haluaa lapsia? Ovatko he harvassa? :D
Ihan arpapeliä, voi löytyä mistä tahansa jos on löytyäkseen. Mietit millaisia ominaisuuksia miehellä olisi hyvä olla ja sitten mietit missä sellaisen voisi tavata. Esimerkiksi kirjastossa tai lenkkipolulla? Miksei baaristakin, aika moni käy joskus olematta juopponarkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nuorena lapsen saanut ja kyllä tutuissani valtaosa yh-äideistä, ts. eronneista, on saanut lapsen yli 3kymppisenä, moni lähempää 4kymppiä. Ei se ikä ole mikään tae siitä, että perhe-elämä onnistuu ja elää jotain idyllistä auvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää varmaan kysyä niiltä joiltakin. Koska kyllähän lasten tekeminen 32-35-vuotiaana on nykyään sosiaalisesti paljon hyväksytympää kuin alle 30-vuotiaana, saatikka 20-vuotiaana tekeminen.
Itse sain esikoiseni 23-vuotiaana ja jopa synnytyssairaalassa ja lastenlääkärissä annettiin ymmärtää että olen vielä vähän liian nuori. Toisen sain 26-vuotiaana ja silloin ei enää tullut kommentteja - paitsi palstalla tottakai.
Itse sain esikoiseni vuonna 2014 23-vuotiaana Helsingissä ja sekä neuvolalääkäri että Naisteklinikan lääkäri sanoivat, että olen synnyttäjä parhaassa iässä.
Juu, synnyttäjänä kyllä. Niin itseasiassa minullekkin sanottiin.
Mutta äitinä... liian nuori. Ihan hyvin me silti selvittiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tehdä mitään vastakkainasettelua. Jokainen hankkii lapsen silloin, kun itselle sopii. Kaverille voi sopia eri iässä kuin naapurille. Näyttää siltä, että yhä harvemmalle sopii enää missään iässä, kun syntyvyys laskee kovaa vauhtia.
Itse sain ainokaiseni 36v. Haaveissa toinen 40-vuotiaana. En halua liian pientä ikäeroa, vaan haluan elää varhaislapsuuden korvaamattoman tärkeät vaiheet kunkin lapseni kanssa erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin se ongelma siinä on että lapsia haluttaisiin tehdä vasta vanhempana. Vaikka onkin totta etteivät lapset putkahda maailmaan automaattisesti 9kk sen jälkeen kun on jätetty kortonki pois.
Ongelma on siinä että nykyaikana _mies_ halutaan vasta kun halutaan lapsia. Ja sitten alkaakin olla kiire jos haluaa oppia elämään ainakin sen pari vuotta yhdessä myös sen jälkeen kun hormonit ovat rauhoittuneet (missä kestää n. pari vuotta). Kolmekymppinen edelliset 10v fuckbuddyilyä ym seksiseikkailua harrastanut tatuoitu kaiken kokenut nainen on valovuosien päässä siitä mitä luotettava, perhekeskeinen mies etsii kumppaniksi.
Minusta 30-32 on ihan ok ikä tehdä lapsia. Jos sitä ennen on seurusteltu se 5-7v, vähintään.
Vaiheittaista elämää (1. Juoksut 2. Vakiintuminen 3.Menot) elävät naiset eivät ole parisuhdemateriaalia.
Alue: Aihe vapaa
Kieltämättä opiskelu pienen kanssa olisi ollut liian hankalaa. Omalla kohdallani se kampeutuminen koulunpenkille viivästyi vielä lisää puolison sairastumisen vuoksi. Hän on nyt nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei todennäköistä sekään. :) Meidän tilanteessamme on ollut onni, että tavallaan ne muut asiat ovat jo järjestyksessä, stressi olisi muuten aikamoista.