Lue keskustelun säännöt.
Miksi itsemurhasta ei voi puhua neutraalisti ja rauhallisesti punniten?
10.07.2017 |
Olen köyhä, mieleltäni ailahteleva ja pitkäaikaistyötön, erittäin pitkäaikais.
Edessäni ei ole enää kuin vähitellen pienenevistä tukieuroista taistelu, johon olen perin juurin väsynyt, ja kuoleman odotus. Takaisin aktiivisen yhteiskunnan jäseneksi en tästä enää tällä iällä, tällä työkokemuksella, tällä koulutuksella ja näillä ongelmilla nouse.
Kun olen yrittänyt puhua ihmisten kanssa itsemurhasta ratkaisukeinona, reaktiot ovat olleet vältteleviä, tuomitsevia tai näennäisesti ratkaisukeskeisiä.
Kukaan ei ole sanonut, että ehkä itsemurha olisikin sekä inhimillisesti että kustannustehokkuutta mitaten järkevin ratkaisu. Minähän olen sossuloisista sossuloisin.
Osaisitteko kertoa, miksi itsemurhaa vieroksutaan ratkaisukeinona?
Jos menen yöllä nukkumaan, saan sairaskohtauksen enkä enää koskaan herää, niin ihmiset saattavat ajatella, että olipa rauhallinen loppu ja hän on saanut ikuisen levon.
Mutta jos teen itsemurhan, niin reaktiot eivät ole niin lohdullisia.
Miksi itsemurhaa ei voi nähdä järkiperäisenä ratkaisuna tilanteeseen, jossa vaikeaan asemaan ajautunut ihminen kärsii ja lisäksi aiheuttaa turhia kuluja yhteiskunnalle?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä on se itsemurhaajien todellinen luonne, itsekkyys, koskaan ei kysytä mitä minä voisin tehdä niille jotka tarvitsevat jotain apua lähimmäiseltä
Paljonko sinä lahjoitat hyväntekeväisyyteen kuukaudessa? Annatko edes puolia pakollisten kulujen jälkeen jäävistä rahoista (pakolliset kulut on yksinkertainen ruoka, halpa asunto ja välttämättömät vaatteet ja lääkkeet) vai ajatteletko, että lahjoittakoot muut?
Miksi kyse on aina rahasta? Vingutaan että teen itsarin jos ette anna rahaa. Minä autan ja olen tukena muille ihmisille vaikka mulla ei ole varaa rahaa syytää, olen köyhä itsekin. Aika on usein paljon arvokkaampaa kuin raha, ja sitä näillä itsekkäillä ihmisillä yleensä on kun eivät käy missään eivätkä tee mitään. Se on vain mielikuvituksen puutetta jos ei mitään tekemistä keksi elämällään, maailman on täynnä apua tarvitsevia ihmisiä.
Tai sitten niitä ei vaan paskan vertaa kiinnosta auttaa jotain toisia idiootteja? Keksisin paljonkin kaikkea hyvää tekemistä, johon ei todellakaan liity toisten auttaminen, mutta ei minua huvita tehdä sitäkään.
Mutta tosi kiva, että sinä olet näitä itsekkäitä paskoja parempi ihminen, koska olet köyhä ja silti autat vähäosaisempia. Haluatko mitallin?
En ole sanonut että autan vähäosaisempia, vaan niitä jotka tarvii apua, ystävää jonka lasta on kiusattu, ystävää joka on joutunut suljetulle juuri itsetuhoisten ajatusten takia, ystävää jonka lapsi on raiskattu, ystävää joka on kuolemassa syöpään... Monella ihmisella on asiat paljon huonommin kuin sulla, ja sulla on lähinnä sen takia ettei huvita tehdä mitään.
Menit nyt omaan lankaasi. Vähäosaisempi ei välttämättä tarkoita köyhempää, vaan ihmistä, jolla on jotain vähemmän kuin sinulla. Vaikka niitä voimavaroja selviytyä kiusaamisesta.
Miksi se, ettei minua huvita tehdä mitään, koska elämä on ajanhukkaa on pienempi/huonompi kärsimys kuin suljetulle joutuminen? Sinäkin asetat ihmisiä jatkuvasti arvokkuusjärjestykseen. Eli mitä vingut täällä kavereittesi huonosta tuurista, koska jollakin on asiat kuitenkin huonommin kuin heillä?
Minulla on paljonkin mielenkiintoisia asioita, joita haluaisin tehdä. Mutta miksi tekisin niitä, kun kuitenkin menetän ne kuollessani? Oppiminen on turhaa, koska kuolema korjaa tiedon. Ihmisten auttaminen on turhaa, koska he kuolevat ja minä kuolen, jolloin kukaan ei enää muistele tekojamme. Avaruusaluksen lähettäminen Marsiin on turhaa, koska ihmiskunta kuolee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ja silloin kaikki tekomme unohtuvat.
Sinulle siis nykyhetkellä ei ole mitään arvoa? Eikä ns. matkalla, ainoastaan määränpäällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsemurhasta pitäisi voida puhua, niin ehkä se tarve menisi ohi.
Vihamielisyys ei ole ratkaisu siiihen tarpeeseen, mutta valitettavan usein se on se ainoa tapa millä ihmiset toimii.