Lue keskustelun säännöt.
Miksi itsemurhasta ei voi puhua neutraalisti ja rauhallisesti punniten?
10.07.2017 |
Olen köyhä, mieleltäni ailahteleva ja pitkäaikaistyötön, erittäin pitkäaikais.
Edessäni ei ole enää kuin vähitellen pienenevistä tukieuroista taistelu, johon olen perin juurin väsynyt, ja kuoleman odotus. Takaisin aktiivisen yhteiskunnan jäseneksi en tästä enää tällä iällä, tällä työkokemuksella, tällä koulutuksella ja näillä ongelmilla nouse.
Kun olen yrittänyt puhua ihmisten kanssa itsemurhasta ratkaisukeinona, reaktiot ovat olleet vältteleviä, tuomitsevia tai näennäisesti ratkaisukeskeisiä.
Kukaan ei ole sanonut, että ehkä itsemurha olisikin sekä inhimillisesti että kustannustehokkuutta mitaten järkevin ratkaisu. Minähän olen sossuloisista sossuloisin.
Osaisitteko kertoa, miksi itsemurhaa vieroksutaan ratkaisukeinona?
Jos menen yöllä nukkumaan, saan sairaskohtauksen enkä enää koskaan herää, niin ihmiset saattavat ajatella, että olipa rauhallinen loppu ja hän on saanut ikuisen levon.
Mutta jos teen itsemurhan, niin reaktiot eivät ole niin lohdullisia.
Miksi itsemurhaa ei voi nähdä järkiperäisenä ratkaisuna tilanteeseen, jossa vaikeaan asemaan ajautunut ihminen kärsii ja lisäksi aiheuttaa turhia kuluja yhteiskunnalle?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vai onko muka jollakin tunne että tämä keskustelu on lisännyt ymmärrystä tai tuonut toivoa?
En minä ketjun avauksella edes siihen pyrkinyt, vaan yritin tarjota näkökulman, että yhteiskunnassamme itsemurha pitäisi oppia näkemään yhtenä todellisena ratkaisuna muiden joukossa.
Köyhtyvä valtio, voimistunut kilpailu, keskiluokan kaventuminen ja automaation ja tekoälyn lisääntyminen johtavat siihen, että yhä useampi ihminen tulevaisuudessa kokee elämänsä turhaksi ja arvottomaksi.
Näitä ihmisiä voitaisiin auttaa, kun itsemurhaa ei tuomittaisi vaan oikeasti ymmärrettäisiin, että se on todellinen ratkaisu pysyviin ongelmiin.
Koska tosiasia on, että tämänkään ketjun tsemppareista kukaan ei palkkaisi minua, eikä myöskään moni maksaisi mielellään enemmän veroja, jotta minun elämääni saataisiin enemmän sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju todistaa mun mielestä taas kerran sen että näistä asioista ei kannata puhua anonyyminakaan maallikkojen keskenään. Ei samanmielisten, eikä etenkään jos yhteistä ymmärrystä ei ole.
Vai onko muka jollakin tunne että tämä keskustelu on lisännyt ymmärrystä tai tuonut toivoa? Syyttelyä molemminpuolin, eikä halua nähdä toista puolta asiaan.
Toivottavasti olen kuitenkin ainoa joka on kokenut ketjun näin turhauttavana. Auttaisipa tämä edes yhtä ihmistä.
Tämä ketju on kyllä vahvistanut ymmärrystäni ihmisten paskasta luonteesta ja olemattomasta arvosta. Molemmat puolet syyttelevät, joten molemmat puolet ovat itsekkäitä paskoja. Lohduttiko?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puurot ja vellit sekaisin. Kolmoskommentin kirjoittaja ei ole ap, vaan olen ihan eri henkilö. Olen kolmekymppinen opiskelija, joten elämäni on vielä osittain edessä.
Läheisilleni olenkin varmasti tärkeä, mutta ihmiskunnalle ja maapallolle en. Kaikki, jotka väittävät ihmisten merkitsevän jotain, ovat mielestäni sokeita. Äärimmäisen harvalla ihmisellä on mitään kunnollista annettavaa ihmiskunnalle. Suurin osa meistä on vain surkeita koneiston osia. Me kaikki kuolemme ja silloin elämämme loppuu ja välittämisemme loppuu. Miksi siis elää, kun lopputulos on oleva kuitenkin sama?
T. 3
Noh, eipä täällä maapallolla kukaan ole korvaamaton. Hautausmaat ovat täynnä väkeä, jotka ovat aikanaan olleet "korvaamattomia" ja siellä ne nyt ovat mullan alla ja maailma pyörii edelleen. Tärkeää on löytää sellainen lähipiiri, jossa jeesataan toisiaan ja hyväksyä myös se, että joskus kaikilla on kireitä ja voi tulla yksinäisiä aikoja, mutta että paremmat hetket tulevat taas. Oletko miettinyt vapaaehtoistyötä? Jutella vaikka yksinäisten vanhusten kanssa, ihan kasvottain. Ei vaati investointeja ja esim. SPR:n tomistolla pikkkeamalla pääsee alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko muka jollakin tunne että tämä keskustelu on lisännyt ymmärrystä tai tuonut toivoa?
En minä ketjun avauksella edes siihen pyrkinyt, vaan yritin tarjota näkökulman, että yhteiskunnassamme itsemurha pitäisi oppia näkemään yhtenä todellisena ratkaisuna muiden joukossa.
Köyhtyvä valtio, voimistunut kilpailu, keskiluokan kaventuminen ja automaation ja tekoälyn lisääntyminen johtavat siihen, että yhä useampi ihminen tulevaisuudessa kokee elämänsä turhaksi ja arvottomaksi.
Näitä ihmisiä voitaisiin auttaa, kun itsemurhaa ei tuomittaisi vaan oikeasti ymmärrettäisiin, että se on todellinen ratkaisu pysyviin ongelmiin.
Koska tosiasia on, että tämänkään ketjun tsemppareista kukaan ei palkkaisi minua, eikä myöskään moni maksaisi mielellään enemmän veroja, jotta minun elämääni saataisiin enemmän sisältöä.
Netissä tuleekin aika nopeasti paska ja kylmä fiilis. Täällä kun jutellaan niin ilmeet, eleet, äänenpainot yms - niitä ei ole. Naamatusten jutellessa on paljon enemmän vivahteita.
Siitä on ihan tutkimuksiakin, etä sosiaalinen media + netti lisää masennusta ja on addiktiivinen jossain määrin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä, että miksi minun pitäisi ajatella, että jollakulla toisella menee huonommin? Eihän se liity mitenkään siihen miten haluaisin omaa elämääni elää.
Ikääntyvä hinduopettaja työlääntyi oppilaansa ainaisiin valituksiin. Eräänä aamuna hän lähetti nuorukaisen hakemaan suolaa. Kun oppilas palasi, opettaja kehotti tyytymätöntä nuortamiestä panemaan vesilasiin kourallisen suolaa ja juomaan liuoksen.
"Miltä maistuu?" opettaja kysyi. "Karvaalta", oppilas sanoi sylkien veden suustaan.
Opettaja naurahti ja pyysi sitten nuorukaista ottamaan kouransa täyteen suolaa ja seuraamaan häntä. Miehet kävelivät vaitonaisina lähijärvelle. Siellä opettaja kehotti oppilasta heittämään suolan veteen. Sitten hän sanoo: "Maistapas nyt järven vettä." Kun nuorukainen oli hörpännyt vettä, vanha mies kysyi: "Miltä maistuu?" "Raikkaalta," oppilas vastasi. "Tuntuuko suolan maku?" opettaja kysyi. "Ei."
Opettaja istuutui totisen nuorenmiehen viereen, ja otti tämän kädet omiinsa sanoen: "Elämän kivut ovat puhdasta suolaa, eivät enempää eivätkä vähempää. Tuskan määrä elämässä on aina sama, mutta sen karvaus riippuu laimennussuhteesta. Kun kärsit, ainut keino on laajentaa näköpiiriä.... Lakkaa olemasta juomalasi. Muutu järveksi."
En tiedä mistä tarina on lähtöisin alunperin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miesvaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko muka jollakin tunne että tämä keskustelu on lisännyt ymmärrystä tai tuonut toivoa?
En minä ketjun avauksella edes siihen pyrkinyt, vaan yritin tarjota näkökulman, että yhteiskunnassamme itsemurha pitäisi oppia näkemään yhtenä todellisena ratkaisuna muiden joukossa.
Köyhtyvä valtio, voimistunut kilpailu, keskiluokan kaventuminen ja automaation ja tekoälyn lisääntyminen johtavat siihen, että yhä useampi ihminen tulevaisuudessa kokee elämänsä turhaksi ja arvottomaksi.
Näitä ihmisiä voitaisiin auttaa, kun itsemurhaa ei tuomittaisi vaan oikeasti ymmärrettäisiin, että se on todellinen ratkaisu pysyviin ongelmiin.
Koska tosiasia on, että tämänkään ketjun tsemppareista kukaan ei palkkaisi minua, eikä myöskään moni maksaisi mielellään enemmän veroja, jotta minun elämääni saataisiin enemmän sisältöä.
Netissä tuleekin aika nopeasti paska ja kylmä fiilis. Täällä kun jutellaan niin ilmeet, eleet, äänenpainot yms - niitä ei ole. Naamatusten jutellessa on paljon enemmän vivahteita.
Siitä on ihan tutkimuksiakin, etä sosiaalinen media + netti lisää masennusta ja on addiktiivinen jossain määrin.
Lisäksi tänne kerääntyy henkilöitä, joiden päätarkoitus on pilata kaikkien muiden päivä.
miesvaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puurot ja vellit sekaisin. Kolmoskommentin kirjoittaja ei ole ap, vaan olen ihan eri henkilö. Olen kolmekymppinen opiskelija, joten elämäni on vielä osittain edessä.
Läheisilleni olenkin varmasti tärkeä, mutta ihmiskunnalle ja maapallolle en. Kaikki, jotka väittävät ihmisten merkitsevän jotain, ovat mielestäni sokeita. Äärimmäisen harvalla ihmisellä on mitään kunnollista annettavaa ihmiskunnalle. Suurin osa meistä on vain surkeita koneiston osia. Me kaikki kuolemme ja silloin elämämme loppuu ja välittämisemme loppuu. Miksi siis elää, kun lopputulos on oleva kuitenkin sama?
T. 3
Noh, eipä täällä maapallolla kukaan ole korvaamaton. Hautausmaat ovat täynnä väkeä, jotka ovat aikanaan olleet "korvaamattomia" ja siellä ne nyt ovat mullan alla ja maailma pyörii edelleen. Tärkeää on löytää sellainen lähipiiri, jossa jeesataan toisiaan ja hyväksyä myös se, että joskus kaikilla on kireitä ja voi tulla yksinäisiä aikoja, mutta että paremmat hetket tulevat taas. Oletko miettinyt vapaaehtoistyötä? Jutella vaikka yksinäisten vanhusten kanssa, ihan kasvottain. Ei vaati investointeja ja esim. SPR:n tomistolla pikkkeamalla pääsee alkuun.
Niin, maailma pyörii ilman minuakin, joten miksi minun pitäisi olla täällä, jos en näe siinä mitään järkeä. Miksi kävisin juttelemassa yksinäisille vanhuksille, koska kohta he ovat kuolleita eikä heidän elämällään tai minun teollani ole enää mitään väliä? Miksi minä välittäisin tulevista sukupolvista, koska en ole enää paikalla välittämässä? Ja minun panokseni on pakostakin olemattoman pieni.
Tosin silloin kun unohdan elämän järjettömyyden, ajattelen, että vapaaehtoistyö voisi olla ihan kivaa.
T. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan köyhyys tietenkin suhteellista, mutta eipä se paljon lohduta. Minä en esimerkiksi viiteentoista vuoteen ole käynyt lomalla. Minun elämäni pyörii kolmiota nuhruinen kämppä - kirjasto - ruokakauppa. En voi shoppailla, ei ole varaa ostella ylimääräistä, ei ole varaa matkustella, ei osallistua festareille, ei käydä kahviloissa, ei konserteissa, teatterissa, leffoissa.
Ei tällainen elämä yliopisto-opiskelijana ahdistanut. Silloin oli toivo paremmasta. Mutta nyt kun olen tajunnut, että koko loppuelämäni on tätä, on vaikea löytää enää syytä elää.
Minun arkeni on täysin mustaa tai harmaata, koska siitä puuttuu kaikenlainen vaihtelu ja virikkeellisyys. Minun lomamatkani on kuvien katselua netistä. Sen lähemmäksi en pääse.
Tämä. Ennen ajattelin ettei raha tuo onnea, mutta kyllä se vain helpottaa elämää kummasti. Minulla ei ole edes kumppania, ei lemmikeitä, ainoastaan isä, äiti ja veljet. En minä jaksa elää ainoastaan siksi, että minun kuolemani tuottaisi heille tuskaa. Sen verran itsekäs olen, että minusta jokaisella on oikeus päättää elääkö vai ei. Mitkään ammattilaiset eivät voi auttaa. He eivät voi tarjota minulle työtä, rahaa tai ihmissuhteita. Minun masennukseni ja itsetuhoiset ajatukset johtuvat olosuhteita, joihin on äärimmäisen vaikeaa enää vaikuttaa. On tilastollinen fakta, että tällaisen pitkäaikaistyöttömän on enää vaikea työllistyä. Ilman rahaa ei voi harrastaa, joten uusia ystäviäkään en saa. Lisäksi en ole parisuhdemateriaalia. Siksi varmaan jossain vaiheessa teen itsemurhan.
T: eräs sivustaseuraaja
Juuri tämä on se itsemurhaajien todellinen luonne, itsekkyys, koskaan ei kysytä mitä minä voisin tehdä niille jotka tarvitsevat jotain apua lähimmäiseltä, ei vaan minä minä minun kärsimykset on tärkeimpiä, ihan sama vaikka aiheutan kärsimystä muille.
Miksi et mene jonnekin työpajalle töihin kuntouttavaan työtoimintaan? Saat vähän ylimääräistä rahaa, ja ystäviä ja mielekästä tekemistä? Vai eikö kelpaa? Monissa yhdistyksissä on pula tekijöistä, ja ystäviä saa tai ainakin tuttuja. Miksi et ota jotain lemmikkiä?
Toiset asuu pahvilaatikoissa, ja sinä vaadit muilta itsellesi työtä, rahaa ja ihmissuhteita.
Olen opiskellut kolme ammattia, tehnyt jotain pätkätöitä ja ollut kuntouttavassa työtoiminnassa sun muissa. Enää minä en jaksa, koska rahallista arvoa sillä työllä ei juuri ollut, enkä myöskään saanut oikeaa työtä. Minulla ei ole varaa näillä tuloilla lemmikeihin. Vai olisiko sinusta oikein hankkia esim. koira, jota ei ole varaa käyttää eläinlääkärissä?
Tuo viimeisin lauseesi on kuvottava. "Sinä vaadut muilta itsellesi työtä, rahaa ja ihmissuhteita" Sinäkö et näitä asioita haluaisi? Mitä jos sulta otettaisiin nämä pois ja sinulle sanottaisiin, että älä nyt itke siinä, koska Afrikan lapset!
Näiden "neutraalien keskustelujen" käyminen on aikamoinen taakka vastakeskustelijalle, varsinkin jos apua ei suostuta ottamaan vastaan (ja ei ole riittävästi perusteita M1-kutsulle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden "neutraalien keskustelujen" käyminen on aikamoinen taakka vastakeskustelijalle, varsinkin jos apua ei suostuta ottamaan vastaan (ja ei ole riittävästi perusteita M1-kutsulle).
Edelleenkin kuvitelma siitä, että apua ei suostuttaisi ottamaan vastaan, on täysin perusteeton.
Suomessa on valtava määrä ongelmaisia ihmisiä, jotka ovat hakeneet apua sitä saamatta.
Ymmärrätkö lainkaan, millainen on mieleltään väsyneen ihmisen todellisuus? Kuvitteletko, että terveyskeskukseen kävelemällä ongelmia aletaan ratkaista? Ei varmasti aleta. Pillerit kouraan ja takaisin.
Sen kuin yrität Kelan tuella terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ainakin 80 % ajattelee ihmisiä pelkkinä euroina. Jos ei käy töissä niin kuluttaa toisten veroeuroja, on muutenkin turha ihminen ja joutaisi kuolla. Ei siis ihme että monet alkavat ajatella kuten ap.
Aivan, ihminen ei ole immuuni viesteille, joita hän päivittäin lukee esim. vain netin keskustelupalstoilta.
Toinen saman tyyppinen, vähätelty vaikutus on sillä, että lapsi / nuori saattaa nähdä omien vanhempiensa arvottavan ihmisiä pelkkinä euroina, esim. joissain perheissä vanhemmat saattavat lasten kuullen ilmaista halveksuntaansa vaikka sossuasiakkaita kohtaan.
Vaikka sellaiset vanhemmat opettaisivatkin lapsensa muodollisesti hyville tavoille, lapsen käsitys ihmisarvosta perustuu vahvemmin vanhempien omalle suhtautumistavalle. Lapsi oppii ensisijaisesti mallioppimisen ja vasta toissijaisesti tarkoituksellisen kasvatuksen kautta. Jos sellaisen vanhemman lapsi aikuisena joutuukin itse sossuasiakkaaksi, hän paitsi tietää vanhempiensa halveksuvan häntä, myös saattaa itse kokea olevansa arvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä on se itsemurhaajien todellinen luonne, itsekkyys, koskaan ei kysytä mitä minä voisin tehdä niille jotka tarvitsevat jotain apua lähimmäiseltä
Paljonko sinä lahjoitat hyväntekeväisyyteen kuukaudessa? Annatko edes puolia pakollisten kulujen jälkeen jäävistä rahoista (pakolliset kulut on yksinkertainen ruoka, halpa asunto ja välttämättömät vaatteet ja lääkkeet) vai ajatteletko, että lahjoittakoot muut?
Miksi kyse on aina rahasta? Vingutaan että teen itsarin jos ette anna rahaa. Minä autan ja olen tukena muille ihmisille vaikka mulla ei ole varaa rahaa syytää, olen köyhä itsekin. Aika on usein paljon arvokkaampaa kuin raha, ja sitä näillä itsekkäillä ihmisillä yleensä on kun eivät käy missään eivätkä tee mitään. Se on vain mielikuvituksen puutetta jos ei mitään tekemistä keksi elämällään, maailman on täynnä apua tarvitsevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä on se itsemurhaajien todellinen luonne, itsekkyys, koskaan ei kysytä mitä minä voisin tehdä niille jotka tarvitsevat jotain apua lähimmäiseltä
Paljonko sinä lahjoitat hyväntekeväisyyteen kuukaudessa? Annatko edes puolia pakollisten kulujen jälkeen jäävistä rahoista (pakolliset kulut on yksinkertainen ruoka, halpa asunto ja välttämättömät vaatteet ja lääkkeet) vai ajatteletko, että lahjoittakoot muut?
Miksi kyse on aina rahasta? Vingutaan että teen itsarin jos ette anna rahaa. Minä autan ja olen tukena muille ihmisille vaikka mulla ei ole varaa rahaa syytää, olen köyhä itsekin. Aika on usein paljon arvokkaampaa kuin raha, ja sitä näillä itsekkäillä ihmisillä yleensä on kun eivät käy missään eivätkä tee mitään. Se on vain mielikuvituksen puutetta jos ei mitään tekemistä keksi elämällään, maailman on täynnä apua tarvitsevia ihmisiä.
Tai sitten niitä ei vaan paskan vertaa kiinnosta auttaa jotain toisia idiootteja? Keksisin paljonkin kaikkea hyvää tekemistä, johon ei todellakaan liity toisten auttaminen, mutta ei minua huvita tehdä sitäkään.
Mutta tosi kiva, että sinä olet näitä itsekkäitä paskoja parempi ihminen, koska olet köyhä ja silti autat vähäosaisempia. Haluatko mitallin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi itsemurhasta pitäisi puhua? Jotta saisit tukea tehdä sen vaiko syyn olla tekemättä? Auttaako asiasta jauhaminen masentuneita. Minusta ei. Kuolemasta puhuminen ei ole se juttu vaan miten saisi elämään mielekkyyttä. Kummasti elämänhalu herää kun sinulle sanotaan että sinulla on syöpä ja kuolet kuukauden päästä. Merkityksetön av-palstallakin vietetty aika tuntuu merkityksellisenä, usko pois. Kun olet siinä tilanteessa mietit tässäkö elämäni oli, olisin halunnut jatkaa vielä.
Elämään tuo merkitystä kun olet toisille tarpeellinen. Tarpeellinen voi olla vaikka vanhusten vapaaehtoistyössä ja ottaa viisautta 90-vuotiailta. Näet myös elämän rajallisuuden ja miten itsemurha ei ole mikään ihmisen normaaliajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan köyhyys tietenkin suhteellista, mutta eipä se paljon lohduta. Minä en esimerkiksi viiteentoista vuoteen ole käynyt lomalla. Minun elämäni pyörii kolmiota nuhruinen kämppä - kirjasto - ruokakauppa. En voi shoppailla, ei ole varaa ostella ylimääräistä, ei ole varaa matkustella, ei osallistua festareille, ei käydä kahviloissa, ei konserteissa, teatterissa, leffoissa.
Ei tällainen elämä yliopisto-opiskelijana ahdistanut. Silloin oli toivo paremmasta. Mutta nyt kun olen tajunnut, että koko loppuelämäni on tätä, on vaikea löytää enää syytä elää.
Minun arkeni on täysin mustaa tai harmaata, koska siitä puuttuu kaikenlainen vaihtelu ja virikkeellisyys. Minun lomamatkani on kuvien katselua netistä. Sen lähemmäksi en pääse.
Tämä. Ennen ajattelin ettei raha tuo onnea, mutta kyllä se vain helpottaa elämää kummasti. Minulla ei ole edes kumppania, ei lemmikeitä, ainoastaan isä, äiti ja veljet. En minä jaksa elää ainoastaan siksi, että minun kuolemani tuottaisi heille tuskaa. Sen verran itsekäs olen, että minusta jokaisella on oikeus päättää elääkö vai ei. Mitkään ammattilaiset eivät voi auttaa. He eivät voi tarjota minulle työtä, rahaa tai ihmissuhteita. Minun masennukseni ja itsetuhoiset ajatukset johtuvat olosuhteita, joihin on äärimmäisen vaikeaa enää vaikuttaa. On tilastollinen fakta, että tällaisen pitkäaikaistyöttömän on enää vaikea työllistyä. Ilman rahaa ei voi harrastaa, joten uusia ystäviäkään en saa. Lisäksi en ole parisuhdemateriaalia. Siksi varmaan jossain vaiheessa teen itsemurhan.
T: eräs sivustaseuraaja
Juuri tämä on se itsemurhaajien todellinen luonne, itsekkyys, koskaan ei kysytä mitä minä voisin tehdä niille jotka tarvitsevat jotain apua lähimmäiseltä, ei vaan minä minä minun kärsimykset on tärkeimpiä, ihan sama vaikka aiheutan kärsimystä muille.
Miksi et mene jonnekin työpajalle töihin kuntouttavaan työtoimintaan? Saat vähän ylimääräistä rahaa, ja ystäviä ja mielekästä tekemistä? Vai eikö kelpaa? Monissa yhdistyksissä on pula tekijöistä, ja ystäviä saa tai ainakin tuttuja. Miksi et ota jotain lemmikkiä?
Toiset asuu pahvilaatikoissa, ja sinä vaadit muilta itsellesi työtä, rahaa ja ihmissuhteita.
Olen opiskellut kolme ammattia, tehnyt jotain pätkätöitä ja ollut kuntouttavassa työtoiminnassa sun muissa. Enää minä en jaksa, koska rahallista arvoa sillä työllä ei juuri ollut, enkä myöskään saanut oikeaa työtä. Minulla ei ole varaa näillä tuloilla lemmikeihin. Vai olisiko sinusta oikein hankkia esim. koira, jota ei ole varaa käyttää eläinlääkärissä?
Tuo viimeisin lauseesi on kuvottava. "Sinä vaadut muilta itsellesi työtä, rahaa ja ihmissuhteita" Sinäkö et näitä asioita haluaisi? Mitä jos sulta otettaisiin nämä pois ja sinulle sanottaisiin, että älä nyt itke siinä, koska Afrikan lapset!
Niin sama mulla, olen tehnyt koko ikäni "paskaduuneja" puhelinmyyntiä, ovelta ovelle kiertämistä, rakennussiivousta ym. koska valmistuin 1992 suoraan kortistoon, olen myös ollut muutaman vuoden yrittäjänä josta jäi isot lopun ikää maksettavat velat ja luottotiedot meni liki 20 vuodeksi, olen ollut työttömänä ainakin 10 vuotta, pitkäaikaistyötön olen ollut monesti, vain kerran olen saanut ansiosidonnaista. Palkkatuella kaksi kertaa päässyt töihin, karenssinkin kärsinyt kerran. Nelikymppisenä sain ensimmäisen oikean työpaikan, toki ensin sain palkkatukea ja sitten sain jatkaa vain sen ansiosta että palkkatuki jatkui kun pääsin oppisopimukselle, jos työ jatkuu tästä, niin voin saada 43-vuotiaana jopa vakituisen työpaikan, se on jo lottovoitto vaikka palkka on surkea ja työ vaativa.
Mies on sairastanut vuosia ja velkaantunut niin että talo menee alta, raha-asioita pitää murehtia vaikka molemmat ollaan töissä, voisihan sitä heittäytyä säälimään itseään.
Minä en vaadi muilta mitään, vaan teen itse töitä sen eteen että pärjäisin ja perheeni pärjäisi, koskaan ei elämäni ole ollut ankeaa köyhyydestä huolimatta, on paljon harrastuksia jotka ei maksa juuri mitään, ei ole pakko pysyä kotona kökkimässä niin että masentuu.
Kotihoito kirjoitti:
Miksi itsemurhasta pitäisi puhua?
Jotta se opittaisiin näkemään inhimillisenä ja lohdullisena ratkaisuna.
Nykykulttuurissa itsemurha arvotetaan lähes poikkeuksetta kielteisesti, vaikka se voi tarjota tekijälleen lopullisen levon.
Miksi ihmisen pitäisi taistella, jos hän ei enää jaksa? Miksi elämällä olisi arvo? Mihin se perustuu?
Hollannissa eutanasiaa on laajennettu jo varsin lavealle. Sen saavat myös ihmiset, jotka eivät ole varsinaisesti sairaita.
Eutanasian voi saada esimerkiksi alkoholisti.
https://yle.fi/uutiset/3-9329175
Hollannissa eutanasiaa suunnitellaan myös terveille ihmisille.
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/hollanti-kaavailee-kuolin…
Miksi Suomessa ei voitaisi ottaa käyttöön Hollannin kaltaista järjestelmää, jossa elämää ei nähdä pakkona, vaan kuolema ymmärretään vapautukseksi henkisistä tai fyysisistä tuskista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä on se itsemurhaajien todellinen luonne, itsekkyys, koskaan ei kysytä mitä minä voisin tehdä niille jotka tarvitsevat jotain apua lähimmäiseltä
Paljonko sinä lahjoitat hyväntekeväisyyteen kuukaudessa? Annatko edes puolia pakollisten kulujen jälkeen jäävistä rahoista (pakolliset kulut on yksinkertainen ruoka, halpa asunto ja välttämättömät vaatteet ja lääkkeet) vai ajatteletko, että lahjoittakoot muut?
Miksi kyse on aina rahasta? Vingutaan että teen itsarin jos ette anna rahaa. Minä autan ja olen tukena muille ihmisille vaikka mulla ei ole varaa rahaa syytää, olen köyhä itsekin. Aika on usein paljon arvokkaampaa kuin raha, ja sitä näillä itsekkäillä ihmisillä yleensä on kun eivät käy missään eivätkä tee mitään. Se on vain mielikuvituksen puutetta jos ei mitään tekemistä keksi elämällään, maailman on täynnä apua tarvitsevia ihmisiä.
Tai sitten niitä ei vaan paskan vertaa kiinnosta auttaa jotain toisia idiootteja? Keksisin paljonkin kaikkea hyvää tekemistä, johon ei todellakaan liity toisten auttaminen, mutta ei minua huvita tehdä sitäkään.
Mutta tosi kiva, että sinä olet näitä itsekkäitä paskoja parempi ihminen, koska olet köyhä ja silti autat vähäosaisempia. Haluatko mitallin?
En ole sanonut että autan vähäosaisempia, vaan niitä jotka tarvii apua, ystävää jonka lasta on kiusattu, ystävää joka on joutunut suljetulle juuri itsetuhoisten ajatusten takia, ystävää jonka lapsi on raiskattu, ystävää joka on kuolemassa syöpään... Monella ihmisella on asiat paljon huonommin kuin sulla, ja sulla on lähinnä sen takia ettei huvita tehdä mitään.
Miksi itsemurha pitäisi nähdä lohdullisena ratkaisuna? Jos se on sinusta sitä niin mihin tarvitset muiden hyväksyntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä on se itsemurhaajien todellinen luonne, itsekkyys, koskaan ei kysytä mitä minä voisin tehdä niille jotka tarvitsevat jotain apua lähimmäiseltä
Paljonko sinä lahjoitat hyväntekeväisyyteen kuukaudessa? Annatko edes puolia pakollisten kulujen jälkeen jäävistä rahoista (pakolliset kulut on yksinkertainen ruoka, halpa asunto ja välttämättömät vaatteet ja lääkkeet) vai ajatteletko, että lahjoittakoot muut?
Miksi kyse on aina rahasta? Vingutaan että teen itsarin jos ette anna rahaa. Minä autan ja olen tukena muille ihmisille vaikka mulla ei ole varaa rahaa syytää, olen köyhä itsekin. Aika on usein paljon arvokkaampaa kuin raha, ja sitä näillä itsekkäillä ihmisillä yleensä on kun eivät käy missään eivätkä tee mitään. Se on vain mielikuvituksen puutetta jos ei mitään tekemistä keksi elämällään, maailman on täynnä apua tarvitsevia ihmisiä.
Tai sitten niitä ei vaan paskan vertaa kiinnosta auttaa jotain toisia idiootteja? Keksisin paljonkin kaikkea hyvää tekemistä, johon ei todellakaan liity toisten auttaminen, mutta ei minua huvita tehdä sitäkään.
Mutta tosi kiva, että sinä olet näitä itsekkäitä paskoja parempi ihminen, koska olet köyhä ja silti autat vähäosaisempia. Haluatko mitallin?
En ole sanonut että autan vähäosaisempia, vaan niitä jotka tarvii apua, ystävää jonka lasta on kiusattu, ystävää joka on joutunut suljetulle juuri itsetuhoisten ajatusten takia, ystävää jonka lapsi on raiskattu, ystävää joka on kuolemassa syöpään... Monella ihmisella on asiat paljon huonommin kuin sulla, ja sulla on lähinnä sen takia ettei huvita tehdä mitään.
Menit nyt omaan lankaasi. Vähäosaisempi ei välttämättä tarkoita köyhempää, vaan ihmistä, jolla on jotain vähemmän kuin sinulla. Vaikka niitä voimavaroja selviytyä kiusaamisesta.
Miksi se, ettei minua huvita tehdä mitään, koska elämä on ajanhukkaa on pienempi/huonompi kärsimys kuin suljetulle joutuminen? Sinäkin asetat ihmisiä jatkuvasti arvokkuusjärjestykseen. Eli mitä vingut täällä kavereittesi huonosta tuurista, koska jollakin on asiat kuitenkin huonommin kuin heillä?
Minulla on paljonkin mielenkiintoisia asioita, joita haluaisin tehdä. Mutta miksi tekisin niitä, kun kuitenkin menetän ne kuollessani? Oppiminen on turhaa, koska kuolema korjaa tiedon. Ihmisten auttaminen on turhaa, koska he kuolevat ja minä kuolen, jolloin kukaan ei enää muistele tekojamme. Avaruusaluksen lähettäminen Marsiin on turhaa, koska ihmiskunta kuolee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ja silloin kaikki tekomme unohtuvat.
Juuri tämä. Itsemurhaan ajaneiden todellinen luonne. MINÄ MINÄ MINÄ en jaksa enkä halua kuunnella toisten hätää.
Miksi et tee jotain auttaaksesi hädässä olevaa vaan haukut häntä lisää??? Taas SINUN kärsimyksesi on tärkeimpiä , ihan sama vaikka aiheutat kärsimystä muille.
Syyllistäminenhän se auttaa. Kuntouttava työtoiminta=työtä ilman kunnon palkkaa. Saahan siitä sen 9e per työpäivä, mutta se on aika pieni raha, alle 300e kuussa. Työhön on sitouduttava ja työpäivän lisäksi vaivaa joutuu näkemään työmatkoihin ja eväisiin.
Lisäksi mitä enemmän tätä "kuntouttavaa" työtä tehdään sitä vähemmän on oikeita työpaikkoja.