Töissä ahdistaa, en tiedä mitä tehdä työ"kaverin" kanssa. Ehkä annan vain olla.

Toivottavasti tuon kollegan eteen tulee vielä joku joka laittaa sille rajat, kun esimiehestä ei siihen ole (tai ei tunnista/tiedä miten tuo käyttäytyy muita kohtaan).

Mulla oli joskus tosi inhottavan tuntuinen kollega, jouduin vielä tekemään hänen kanssaan yhtä hommaa kahdestaan. Koska hän oli tehnyt hommaa kauemmin, hän laittoi minut aivan piian asemaan. Saattoi sanoa, että varastossaon  sitä-ja-tätä, ensi viikon projektihommaa varten pitää tehä valmiiksi! Itse lähti kaupungille huitelemaan asioille...kahvi/teetaukoa en olisi saanut niinä päivinä pitää, kun oli tämän kollegan kanssa hommia. Lisäksi hiippaili pukuhuoneemme oven takana, ja salakuunteli mitä puhun toiselle kollegalleni (enhän vain hauku häntä?!). Oikeasti, niiiiiin naurettavaa ja samalla alentavaa käytöstä, että olin ihan hermoromahduksen partaalla välillä. Tuossa talossa kyllä tiedettiin, että tämä tyyppi on vaan "hankala luonne ja taipumusta pomottamiseen", mutta koska hällä oli tietty koulutus+pätevyys, niin hänet oli sitten vissiin ollut vähän pakko palkata noihin hommiin.

Myöhemmin tosin kuulin, että sen talven/kevään jälkeen sillä naisella loppui ne hommat, häntä ei enää taloon palkattu. Tosin, hän kyllä lähti opiskelemaan toista alaakin, että en tiedä saiko potkut, vai lopettiko itse...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa akoilla olevan hankalaa tulla keskenään toimeen. Ei osata edes työpaikalla olla asiallisesti vaan pitää kyräillä ja juonitella toisia vastaan jatkuvasti. Miesten kesken tuollaiset yleensä hoidetaan suoraan puhumalla. Ihan vaan kysytään, että mitäs sinulla on minua vastaan kun pitää tuolleen sutkautella ja nälviä? Kysymällä se selviää, mikä tätä työkaveria oikein vaivaa.

Eihän tässä nyt mitään juonittelua ole harrastettu? Tai siis en tiedä mitä toi ap:n mulkkukollega oikein on päässään juoninut, mutta ei ap ainakaan ole mitään kyräilyä tai juonittelua käsittääkseni harrastanut.

Ja jos nyt sukupuolistereotypioihin lähdettiin, niin ei ne miehetkään mitään "rehtejä, reiluja ja suoria" ole tosiaankaan aina. Ihan samanlaista p*skanjauhantaa ne miehet harrastaa.

Niin ja mitä jos inhottavalle kollegalle sanoo että mikä sua vaivaa? Mitä veikkaat, miten se vaikuttaa väleihin? Ei ainakaan paranna niitä. Toinen vastaa että "ei mikään" ja that's it. Mitäs sitten? Jankkaa niin kauan että toinen raivostuu oikein kunnolla? Tai sitten toinen vastaa vaan että ei mua mikään haittaa, ite oot yliherkkä. Ja tadaa, ap:n kaltainen ihminen alkaa vielä herkemmin syyttämään itseään, että jaa...no mä varmaan olen sitten kuvitellut kaiken  jne. Se on muuten hyvä keino ajaa toinen ihminen hulluksi, kohtelee p*skasti, ja kun toinen kysyy että miksi teet noin, niin vastaa että enhän mä mitään, sä vaan kuvittelet...

Erikoisin piirre näissä työpaikan mätäpaiseissa jotka vie kanssatyöskentelijöiltään kehittymisen ja työntekemisen ilon on se, että SUURESSA egoistisessa tyhmyydessään he kuvittelevat,

että se uusi määräaikainen, opiskelija, harjoittelija elää umpiossa.

Eivät käsitä, että myös sillä ihmisellä jota kohtaan käyttäytyvät päivittäin alentuvasti, asiattomasti, epäkunnioittavasti ja törkeästi on läheisiä, sukulaisia

ja mikä oleellisinta tänä verkostoitumisen aikakutena----- SUHTEITA.

Eli saattaa tulla jokupäivä pikkuylläripylläri mätäpaiseelle jossain muodossa.

Kysymys siis kuuluu : kuinka nämä mulkut uskaltavat rääkätä ja kiusata ihmisiä TYÖPAIKOILLAAN kuvitellen etteivät nykypäivänä joudu vastuuseen moisesta missään vaiheessa? 

Tänäkin vuonna ainakin 1 vuosia kollegoitaan ahdistanut ja monen työpäivän pilannut kokopäiväpaskiainen tulee yllättymään.

Olipa hyvä ketju ja mullekin ajankohtainen. Itse veikkaan että ap joutui kohteeksi yksinkertaisesti siksi, että se oli mahdollista eli heikoin asema organisaatiossa. Eihän tollaset mulkut tietenkään ota kohteeksi ketään paremmissa asemissa olevaa tai tasa-arvoista.

Jokin luonne- ja itsetunto-ongelma. Onko se tosiaan aina hän, joka kutsuu muut kanssaan lounaalle/kahville? Olisi ainakin erittäin kuvaavaa, että täytyy ehtiä tunkea itsensä joka seurueeseen, kun muut voisivat haluta lähteä ilman tätä rouva Ihanuutta. Saattaa olla kokemustakin, josta on säikähtänyt ja nolaantunut kovin, ja nyt on "keltanokan" aika jakaa tuo epävarmuuden kokemus. Tyrkkypuolukka.

Vierailija kirjoitti:

Jokin luonne- ja itsetunto-ongelma. Onko se tosiaan aina hän, joka kutsuu muut kanssaan lounaalle/kahville? Olisi ainakin erittäin kuvaavaa, että täytyy ehtiä tunkea itsensä joka seurueeseen, kun muut voisivat haluta lähteä ilman tätä rouva Ihanuutta. Saattaa olla kokemustakin, josta on säikähtänyt ja nolaantunut kovin, ja nyt on "keltanokan" aika jakaa tuo epävarmuuden kokemus. Tyrkkypuolukka.

Ei ihan aina, kyllä joskus siis muut kollegat kysyivät myös, tai joku sanoi ns. kovempaan ääneen, että eiköhän lähetä kahville! (siis ikään kuin yhteisesti kutsui siis :)) Kahvihuoneessa sitten tämä tympeä nainen jutteli toki kaikkien muiden kanssa, paitsi minun. Ikää kuin sieti siis pakosta, kun siinä nyt kaikki oltiin koolla samaan aikaan.

Oli muuten jotenkin huvittavaa, kun tälle selvisi että lopetan työssäni tuon projektin jälkeen (ts. että olin vain suht lyhkäsenä määräaikaisena). Hän oli vissiin kuvitellut/olettanut, että olen tullut sinne pidemmäksikin aikaa..oikein iloisen yllättyneenä reagoi että "aijaa, ai Laura lopettaa JO silloin sitten?!". Varmaan oli sen päivän pelastus hänelle :D

Noh, nyt aioin unohtaa koko tyypin, en tiedä mikä hänellä oli elämässään niin pahasti pielessä, mutta ei kyllä ollut kaikki hyvin tosiaankaan.

-ap

Osta / lainaa sanelukone ja nauhoita työpäiväsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin luonne- ja itsetunto-ongelma. Onko se tosiaan aina hän, joka kutsuu muut kanssaan lounaalle/kahville? Olisi ainakin erittäin kuvaavaa, että täytyy ehtiä tunkea itsensä joka seurueeseen, kun muut voisivat haluta lähteä ilman tätä rouva Ihanuutta. Saattaa olla kokemustakin, josta on säikähtänyt ja nolaantunut kovin, ja nyt on "keltanokan" aika jakaa tuo epävarmuuden kokemus. Tyrkkypuolukka.

Ei ihan aina, kyllä joskus siis muut kollegat kysyivät myös, tai joku sanoi ns. kovempaan ääneen, että eiköhän lähetä kahville! (siis ikään kuin yhteisesti kutsui siis :)) Kahvihuoneessa sitten tämä tympeä nainen jutteli toki kaikkien muiden kanssa, paitsi minun. Ikää kuin sieti siis pakosta, kun siinä nyt kaikki oltiin koolla samaan aikaan.

Oli muuten jotenkin huvittavaa, kun tälle selvisi että lopetan työssäni tuon projektin jälkeen (ts. että olin vain suht lyhkäsenä määräaikaisena). Hän oli vissiin kuvitellut/olettanut, että olen tullut sinne pidemmäksikin aikaa..oikein iloisen yllättyneenä reagoi että "aijaa, ai Laura lopettaa JO silloin sitten?!". Varmaan oli sen päivän pelastus hänelle :D

Noh, nyt aioin unohtaa koko tyypin, en tiedä mikä hänellä oli elämässään niin pahasti pielessä, mutta ei kyllä ollut kaikki hyvin tosiaankaan.

-ap

Passiivis-aggressiivinen paska koki sinut kilpailijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olipa hyvä ketju ja mullekin ajankohtainen. Itse veikkaan että ap joutui kohteeksi yksinkertaisesti siksi, että se oli mahdollista eli heikoin asema organisaatiossa. Eihän tollaset mulkut tietenkään ota kohteeksi ketään paremmissa asemissa olevaa tai tasa-arvoista.

Joo, tääkin voi olla totta. Me molemmat oltiin FM, tosin eri aloilta (en tiedä, mutta tuntui että se oma koulutusalanikin oli tälle naiselle joku ihme ongelma? Hän oli taloustieteitä lukenut, itse humanisti :D). Ja tietysti, kun ihan uutena tulin taloon projektiavuksi niin olin "pahnanpohjimmainen" sitten. Lisäksi tuossa osastossa oli osa selkeästi puhunut kavereitaan töihin, olivat valmistuneet samoihin aikoihin ja samasta aineesta, joten jooh..senkin takia oli vähän outsider-olo. Parhaiten tulin juttuun parin jo eläkeikää lähestyvän, leppoisan naisen kanssa :)

-ap

Tuollainen tyyppi heikon itsetuntonsa kanssa tarvitsee jonkun jota pomottaa. Naama ällöttävän maireassa ilmeessä sitten pokkuroi itselleen tärkeämpiä henkilöitä joita voi kyllä selän takana arvostella mutta ei suoraan vaan tuolloin tuo alistuva nöyrä suhtautuminen. Onnea ap:lle jatkoon!