Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Töissä ahdistaa, en tiedä mitä tehdä työ"kaverin" kanssa. Ehkä annan vain olla.
10.07.2017 |
Olen siis lyhyessä, määräaikaisessa työprojektissa erässä isossa firmassa. Kanssani samassa pienessä tiimissä on suunnilleen itseni ikäinen nainen, jonka käytös on alkanut ahdistamaan todella paljon!
Ihan ekat pari päivää, kun aloitin, tämä oli suhteellisen ok:n tuntuinen, joskus jopa jutteli minulle lounaustauolla taukohuoneessa jne. Mutta tosi nopeasti hänen käytöksensä muuttui. Istutaan kaikki lähekkäin (avokonttori), ja ihan siis kuloetäisyydellä toisistamme. Kun on kahvitauko, tämä kysyy kaikki muut tiimistämme "mennääks kahville?" "lähetkö kahville?" "ootko käyny kahvilla?", paitsi ei minua. Joku toinen sitten onneksi joskus pyytää minutkin mukaan. Ihan alussa, kun olin ollut pari pvää vasta talossa töissä, tein yhden pienen virheen, en mitään vakavaa, vaan sellaisen joita jokainen tekee aina silloin tällöin ja jonka saa korjatuksi helposti. Esimiehemme on ollut minuun ja tekemääni työhön tyytyväinen, eli en siis ole mikään toisen riesana oleva, kädetön tampio, jonka jälkiä muut saisivat korjailla. Silti saatan joskus kuulla kun tämä nainen keskustelee vaikka toisen tiimiläisen kanssa työn lomassa , ja sanoo että "Onks Laura taas sössinyt jotain vai?" tai "ai onkse yks taas jotain sekoillut?". Johon sitten toinen kollega sanoo että "Ei, kun tää on vaan plaaplaa plaa..."
Mutta siis en vaan ymmärrä, miksi tuo yksi on tuollainen? Ikään kuin sydän toivoa täynnä oikein odottaisi että teen virheitä, mokailen tms. Ja siis olen itse peruskohtelias, työmme on itsenäistä ja sellaista että jokainen tekee oman osuutensa itsenäisesti.
Joskus kahviatauolla keskusteltiin, mitä kukin oli viikonloppuna tehnyt, miten oli vkonloppu mennyt jne. Toinen kollega kysyi että mitä tein, vastasin että kävin kaverini kanssa museossa ja illalla kaveriporukalla syömässä (oli eräät synttärit). Tämän jälkeen osa työkavereista alkoi jauhamaan jostain telkkariohjelmasta. Yksi kysyi minulta että "Laura, ooksä kattonut sitä sarjaa?" (ihan siis kivasti, sillai että haluanko osallistua keskusteluun). Johon, ennenkuin itse ehdin vastaamaan mitään, tämä yksi kollega toitotti että "No Laura ei varmaan katso mitään tollasia telkkarisarjoja!!". Änkytin siihen sitten, että no en ole tätä tämän vuoden tuotantokautta seurannut, joskus katsoin vuosi-pari sitten...Ajattelin, että pitikö hän minua jotenkin hienohelmana, kun sanoin olleeni viikonloppuna museossa?! Uskomatonta, jos joku museossa käyminen tulkitaan jotenkin hienosteluksi tms.?
Ja kun muuten tämä ei yksi kollega ei puhu minulle mitään, ellei ole aivan pakko. Aamulla ei välttämättä tervehdi edes takaisin, iltapäivällä käy huikkaamassa muiden avokontto"loosissa" heipat, paitsi ei minun jne.
En ymmärrä, miksi tuo yksi nainen on noin tympeän oloinen minua kohtaan. Onneksi muut tiimin jäsenet ovat ihan ok, niin kestän jotenkin päivästä toiseen. Ja onneksi tätä "iloa" on enää kuukausi jäljellä, en tiedä kumpi meistä on tyytyväisempi tuo nainen vai minä, kun hommani loppuu :/ Ehkä tosiaan tässä on turha odottaa tai olettaa, että hän muuttaisi käytöstään, kun mulla loppuu jokatapauksessa nää hommat. Silti kyllä tuollainen vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miltä tuntuu mennä töihin. Etenkin jos on joku viikkopalaveri, tämä vielä kyselee ja tivaa minulta että miksi olen tehnyt asian x tuolla tavalla, ja miksi olet tuossa tehnyt noin jne. Ja mulla on ihan hyvät perustelut miksi olen tehnyt asiat niinkuin olen. Muiden tiimiläisten töistä ja tekemisistä hän ei kysy eikä sano mitään. Jos hän on itse jotenkin "mokannut" tms. niin kuittaa sen naurulla ja sorisorilla.
Kurjaa, kun silloin kun tuohon paikkaan hain, niin esimies niin mainosti kuinka kiva ja hyvä tiimi hänellä on tässä hommassa :/.
Kommentit (50)
^ Muuten ihan hyvä idea (tuo äänitys), mutta en oikein voi koko päivää pitää kännykän nauhuria päällä :D
Nuo sutkaitukset ei edes ole ihan joka päiväisiä, eikä siis ennakoitavia, niin ei oikein pysty nauhoittelemaan.
Vähän kummastuttaa, että nuo muut tiimiläiset pitää tätä naista ilmeisesti ihan kivana työkaverinaan, ymmärrän että muhun uutena ja lyhytaikaisena projektityöläisenä ensin suhtaudutaan vähän varovaisesti ja "tunnustellaan " millainen ole jne. Mutta tämä "tympeä kollega" näköjään päätti jos ekalla viikolla, millainen olen ja sillä selvä. Ajattelin kyllä, josko mainitsisin pomolle sitten ihan lopussa jotakin tästä "työilmapiiristä" mutta kun sen verran arka olen, että en oikein tiedä miten sanoa tuosta käytöksestä, ilman että vaikutan että olen joku yliherkkis mielensäpahoittaja, joka vielä lopuksi haukkuu yhtä tiimiläistään selän takana pomolle :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kohta tulee tarinan huipentuma...ap on nuori ja nätti, mutta tuo kollega on vain enää vain se ja.
1. Missään tapauksessa älä lopussa moiti naista esimiehelle.
2. Anna naisen olla ja touhuta, välttele jos voit.
^ niinkuin mainitsin jo aloituksessa, tämä kollega on kanssani aika lailla saman ikäinen. En osaa arvioida, kumpi meistä olisi nätimpi tms.
-ap
Inhottavan kuulonen. Voit varmaan vain lohduttautua sillä ettei siinä voi oikein olla mitään henkilökohtaista. Tuolla tavalla käyttäytyvillä on jotain omia selvittämättömiä ongelmia.
Koita kestää! :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotku vaan on tuollaisia. Huono itsetunto, pakko syrjiä muita ettei vaan paljastu että ne onkin parempia kuin itse on. Toiset taas saa nautintoa toisten mollaamisesta, eivät osaa muuten olla. Voi olla että hänen käytös on noteerattu jo aiemmin mutta kukaan ei ole sanonut mitään. Työelämässä kun nykyisin pitää pärjätä ja olla vahva. Tuollaisesta käytöksestä jos valittaa saa heikon marisijan maineen. Pomo voi myös näin ajatella eikä tarjoa enää jatkossa töitä.
Käyttäjä 2628:lle:
No näin olen ajatellut, että sinnittelen ja huokaisen syvään sitten kun projekti päättyy. Ja että en avaudu pomolle tuosta naisesta, koska vaikuttaisin sitten p*skanpuhujalta selän takana.
Piti vain päästellä höyryjä ja avautua tänne, voihan olla että tällä kollegalla on raskas elämäntilanne, pelkää että tulee yt:t tuohon firmaan jälleen ja tulee potkut, omat työt siirretään vuokratyöntekijöille ja määräaikaisille jne. Oon koittanut siis ns. ymmärtää, mutta inhottavaa silti. Olen tullut sinne avuksi isoon projektiin ja kiitokseksi saan sitten tuollaista (epävarmuudesta?) kumpuavaa töykeää käytöstä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä harmitat sitä jollain tapaa. Ootko hoikempi, onko sulla kalliimpia laukkuja kuin hänellä tms. Onko sulla korkeempi koulutus.
Mä kärsin vähän samantyyppisestä pulmasta, hommaan ei auttanut kuin kissan pöydällenosto.
Olen samaa mieltä henkilön kanssa joka sanoi että syy tähän on se että AP on nuori ja nätti. Tämä työkaveri kokee sinut uhkana, ja hänen käytöksensä takana on 100% puhdas kateellisuus. Jos olet vielä korkeastikoulutettu, niin se on ns. icing on the cake. Olin kolme vuotta töissä firmassa, olin silloin 25, jossa koin niin törkeätä työpaikkakiusaamista parilta nuorelta naiselta, yksi näistä oli silloinen esimieheni joka oli 30+ nainen. Esimies teki kaikkensa estääkseni etenemiseni, ja muutenkin koin niin paljon epäasiallista kohtelua häneltä. Noitten samassa asemassa olevien nuorten naisten törkeät kiusaamiset jotenkin kestin, koska tajusin heti mistä on kyse. Mutta esimiehen kiusaaminen aiheutti minulle todella pahaa oloa. No, hain sitten toiseen isoon konsultti firmaan töihin, parempaan pestiin ja palkka myös nousi huimasta. Oloni parani heti kun pääsin siitä myrkyllisestä ympäristöstä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä harmitat sitä jollain tapaa. Ootko hoikempi, onko sulla kalliimpia laukkuja kuin hänellä tms. Onko sulla korkeempi koulutus.
Mä kärsin vähän samantyyppisestä pulmasta, hommaan ei auttanut kuin kissan pöydällenosto.
No jotenkin tunnun ilmeisesti joo harmittavan :P En ole varma tämän naisen koulutustasosta, osa on AMK-tasoisia tuossa hommassa, osa on maistereita. Itse olen maisteri, niinkuin yksi toinenkin tuossa tiimissä.
Vaatteista tai laukuista en osaa yhtään sanoa, en ole sellainen ns. merkkituoteihminen, mulle on ihan yks hailee millaisia vaatteita tai laukkuja jollakin on. Pukeutumistyyli on tuolla kaikilla sellainen niin perustoimisto kuin olla ja voi, farkut+neule/paitapusero/trikoopusero.
-ap
Mulla sama homma. Tosin molemmat ollaan ihan pysyviä työntekijöitä. Tämäkin nainen oli mukava minua kohtaan parikin vuotta. Antaa itsestään hyvin kiltin ja ystävällisen vaikutelman muille, on kiinnostunut muiden kuulumisista ym. Ei koskaan minun. tervehtii kyllä, jos tervehdin ja juttelee takaisin vähän jos aloitan. Mutta jättäytyy pois joka työhommasta, jossa olen. Kerran olin jalkavaivainen enkä pystynyt kävelemään normaalia vauhtia, vaan vähän hitaammin. Olin tämän naisen ja erään toisen työkaverin kanssa työmatkalla. Tämä nainen kävelee hirveää vauhtia vaikka muita kohtaan on niiiiiiin huomaavainen.
En tiedä yhtään mikä tätä naista hiertää. Toisaalta ei kiinnostakaan. Minäkin olen perusmukava ja normaali ihminen. Olen jatkanut työntekoa ja olemista ihan normaalisti. Tervehdin häntä kuin muita mutta en hakeudu seuraansa. Eniten ehkä ärsyttää, että teeskentelee muille olevansa äärimmäisen mukava ja sitten minun kanssa ei muka edes kykene työntekoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni olet nyt aivan liian kiinnostunut tuosta naisesta ja hänen aivoituksistaan, ap. Jos olen itse tuollaisessa tilanteessa, en uhraa ajatuksia sille, miksi joku toimii noin enkä varsinkaan viitsi moisesta ottaa nokkiini. Juttelen kaikille ihmisille tasapuolisesti ja ystävällisesti, myös nuivalle tyypille, ja jätän hänen asiakseen reagoida miten tahtoo. Jos reagointi on tyhmää tai lapsellista, se on hänen ongelmansa - ei minun. Jos porukkaa on lähdössä kahville ja minunkin tekee mieli sekä kahvia että seuraa, sanon: "Minäkin tulen, kahvihammasta kolottaa!", ja menen iloisin mielin mukaan. En jää odottelemaan että joku pyytää mukaan enkä varsinkaan kiinnostu siitä kuka henkilöistä minua pyytää tai ei pyydä.
Jos pidän erityisen paljon jostakusta työyhteisön jäsenestä tai jostain, mitä joku on tehnyt, sanon sen hänelle. Jos en pidä jonkun käytöksestä, olen yleensä hiljaa, paitsi jos käytös on vahingollista jotakuta kolmatta osapuolta kohtaan, joka ei osaa puolustaa itseään. Silloin saatan mennä väliin.
Näillä eväillä olen toiminut monenlaisissa ympäristöissä ilman minkäänlaisia henkilökemiaongelmia parikymmentä vuotta. Jos alat tehdä kärpäsestä härkästä, kuten mielestäni avauksen perusteella vaikuttaa, pienistäkin ongelmista voi ajan mittaan kehkeytyä suuria. Avain olisi mielestäni siinä, että ei rupea pitämään minimaalisen pieniä ongelmia oikeina ongelmina. Se vain osaltaan paisuttaa niitä ja antaa lisää mahdollisuuksia tuolle urpolle pahoittaa mieltäsi. Sinä siis ikään kuin mahdollistat omaa huonoa kohteluasi, jos alistut pahoittamaan mielesi hänen toivomallaan tavalla.
Vaikutat todella kiltilta ja ennen kaikkea nuorelta. Tiedän että tuon henkilön käytös ahdistaa sinua, mutta toivottavasti ymmärrät että tuo kollegasi ei ole sinun ajatustesi eikä huoliesi arvoinen. Turhaan käytät aikaa siihen miettimiseen että miksi hän käyttäytyy tuolla tavalla, jotkut ihmiset on vain ilkeitä luonnostaan, se ja sama mitä sanot ja mitä teet. Neuvoni sinulle on että kohtelet tätä ihmistä kun ilmaa, kun hän huomaa että hänen käytöksensä ei vaikuta sinuun mitenkään, ja että hän ei pysty "savustamaan" sinua ulos firmasta, niin hän etsii itsellensä uuden kohteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla :) hän ei pidä susta, mitäs sitten. Sutkauta takas äläkä ole kynnysmattona. Mulla oli samantapainen tapaus työmaalla, loppujen lopuksi tässä kävikin niin, että kun jäin lomille (äitiys), tämä vaan suunnilleen ano mua takaisin töihin ja siis käytös muuttui. Syykin selvisi, kova stressi ja kivut. Hän sitten purki sitä omaa huonoa oloaan minuun, vaikkei ehkä edes itse hoksannut niin tekevänsä. Kyseessä oli minua huomattavasti vanhempi kollega :)
Joo, no sen on hyvä neuvo kyllä että en vain välittäisi ja antaisin toisen olla sellainen kuin on. No, niin olen oikeastaan tehnytkin, paitsi että olen kyllä "välittänyt", sillä noh, kun mulla on kuitenkin tunteet, ja tuo käytös on ollut minun mielestäni vain niin tökeröä. Nää on kait sitten vain niitä "kemian" eroja, en ole itse mikään sellainen kovin rempseä "mukaantunkija" ainakaan alussa. Ja alussa jos ei sellainen ole, joku (tämä ko. kollega) tekee johtopäätökset että olen jotenkin ärsyttävä nynny? Ehkä tämä mun ns. noviisius ja tietty arkuus on sitten ärsyttänyt tätä kollegaa, ja tykkää sitten tampata mielestään jotenkin heikompia ja arempia jalkoihinsa?
-ap
Tein itse sen virheen, monta vuotta sitten, että kerroin esimiehelle yhden työkaverin epäasiallisesta käyttäytymisestä. Tämän keskustelun jälkeen minut brändättiin "vaikeaksi" ihmiseksi, ja että tällä työpaikkakiusaajalla on vain omanlainen luonne. Kokemuksesta voin sanoa että tuosta puhuminen ei auta sinua yhtään, päinvastoin.
Mieleen tulee ensimmäiseksi kateus.
Ylianalysoit tuon naisen käytöstä. Hän ei nyt varmaan ole se huomaavaisin sinua kohtaan, mutta vedät silti analysoinnin täysin överiksi ja ajattelet, että kaikki johtuu nyt sinusta. On mahdollista, että hänen viileytensä ja tökeryytensä johtuvat hänen elämässään olevista aivan muista asioista kuin siitä, että hänen tavoitteensa olisi olla töykeä juuri sinulle.
Aika moni tuonut esiin tuon kateushomman. En vaan ymmärrä, mistä ja miksi tämä tyyppi olisi minulle kateellinen? Ei voi olla kateellinen ainakaan työpaikasta (haloo, ollaan samassa firmassa, samassa tiimissä.... :D), vaatteet tai laukut ei ole mitään merkkiä mulla, elämäntilanne on muutenkin mulla sellainen että ei paljon kateutta herätä: suht tuore maisteri, koitan kerätä sitä työkokemusta raapimalla näitä lyhyitä tai tosi lyhyitä pätkiä kasaan milloin mistäkin firmoista...Toisin kuin tällä kollegalla on käsittääkseni vakisoppari tuohon firmaan, perhe jne. Joita mulla ei ole.
No, eipä nuo kateushommelit olekaan aina ns. järjen asioita. Jos on kateuteen taipuvainen, kadehtimisen kohteen keksii kyllä aina vissiin jostain?
-ap
Alue: Aihe vapaa
Kun olet lähdössä kerro esimiehelle kaikki tämä tai itse asiassavähän ennen. Äänitä näitä ämmän sutkaisuja.