Lapsi vuotta aikaisemmin kouluun tai eskariin -tukiketju!

Miksi menee aikaisemmin? Onko siitä jotakin hyötyä? Ihan vilpittömästi kyselen kun itse en raaskisi loppuvuoden lasta laittaa kouluin nyt tulevana syksynä. Tuntuu, että melkein vuoden ero alkuvuonna syntyneisiin lapsiin on iso. Kaksikielinen perhe myös ollaan.

Miksi kiire kouluu? Olen luokanope ja neljän äiti. Minut itseni on lapsena testattu koulukypsyyden arvioimiseksi. Psykologi suositteli koulunaloitusta vuotta aiemmin. Olen myös syntynyt tammikuussa. Onneksi vanhempani olivat niin viisaita etteivät laittaneet minua aiemmin kouluun! Sen sihaan aloitin musiikkiopistossa soittoharrastuksen ja myöhemmin muitakin harrastuksia.

En näe elämän kannalta mitään hyötyä siitä, että lapsi kiirehditään kouluun.

Mä olen eri mieltä kuin edelliset. Kouluun vaan jos lapsi itse haluaa, ja on siihen valmis. Mitä sitä pitkittämään. Itse olen myös maaliskuussa syntynyt, ja aloitin koulun vuotta liian aikaisin. Koskaan en ole kärsinyt millään tavalla siitä, että olen ollut vuoden nuorempi kuin luokkakaverit, paitsi penkkareissa kun en päässyt baariin.

Meillä pohdittiin kovasti tuota koulun aloituksen aikaistamista. Lopulta molemmat lapset menivät ns. normaali aikaan kouluun. Yksi syy meillä oli lasten pieni fyysinen koko. Nyt lapset ovat jo isoja (10v ja 12v). Nyt ajatellen koulun alun aikaistaminen olisi sopinut meidän lapsille paremmin. Molemmat turhautuivat koulussa ensimmäisen kahden vuoden ajan. Kolmannella alkoi englanti ja saivat jotain uutta opeteltavaa.

Tsemppiä teille uuteen tilanteeseen, kaikki sujuu varmasti hyvin!

Mulla on kuukauden tarkkuudella samanikäinen poika. Lukenut jo pari vuotta, tykkää kirjoitella, rakastaa matematiikkaa, yksikielinen. Mutta menossa eskariin, ja hyvä niin. Ikävä etten osaa itse aiheeseen ottaa kantaa.

Jos lapsi kerran on koulukypsä, niin miksei? Päiväkodissa hän jo tykkäsi lukea ja opetella ruotsin sanoja kirjoista. Oppi siis lukemaan itse.

Lapsen kanssa tekemisissä olevat suosittelivat aikaistettua koulun aloitusta. Oppi kahdessa vuodessa ruotsin täydellisesti kielikylvyssä. Testattiin siis äidinkieleltään ruotsinkielisenä. Meistäkin hyvä ajatus ja lapsi itse haluaa kouluun. On myös ikäisiään pitempi ja sopii siitäkin syystä joukkoon. Ap

Jos sosiaaliset taidot ovat hyvät, niin silloin voi pärjätä. Sehän se kriteeri on, eikä lukutaito  yms. 

Pitää kuitenkin muistaa, että loppuvuoden lapset saavat adhd-diagnoseja helpommin. Se ilmeisemmin johtuu vain siitä, että ovat lapsellisempia kuin alkuvuodesta eli melkein vuoden vanhemmat luokkatoverinsa.

En halua omille lapsille, että menisivät aikaisemmin. Haluan pitää heitä vuoden kauemmin luonani.

Meillä 90-luvulla päiväkodista suositeltiin, että kannattaisi katsoa vuoden aikaistamisen mahdollisuus pojan kohdalla. 

Oli siis pitkää lukenut sujuvasti ja kirjoittikin hyvin. Sosiaaliset taidotkin oli arvioitu ikätasoa paremmiksi. Poika on syntynyt helmikuussa. 

En kuitenkaan lämmennyt. Mitä lisäarvoa yksi vuosi etukäteen tuo elämään. Päinvastoin pidin riskinä. Poika oli vielä aika pienikokoinen. 

Meni ajallaan ja kaikki hyvin. On valmistunut yliopistosta ja perhe. Ei mikään erityinen loppujen lopuksi, varhaiskypsä vain. 

Jos sosiaaliset taidot ja sosiaalinen kypsyys myös ikäistään edellä, eikä "isompien juttuihin" siirtyminen ole lapsuudesta pois niin mikä ettei!

Meillä on nyt 6v menossa eskariin iänmukaisesti, kerhossa ehdottelivat vuoden aiemmin aloitusta koska ns. akateemiset taidot selvästi ikäistä edellä, mutta meistä vanhemmista oli selvää että mitä pidempään lapsella on enemmän aikuisia tukena kaveritilanteissa sen parempi, ja mitä pidempään saa olla pienessä ryhmässä lyhyitä aikoja kerrallaan niin sen parempi.

Ei kai niillä muutamilla kuukausilla suuntaan tai toiseen ole mitään merkitystä. Itse olen loppuvuoden lapsi ja olisin varmaan hyötynyt lisävuodesta. Siskoni tammikuun alussa syntynyt ja oppi liian laiskaksi alakoulussa.

Eikö opettajalla ole velvollisuus antaa vaativampia tehtäviä niitä tarvitseville? Oma lapsenikin on osannut lukea jo sujuvasti, laskee yksinkertaisia laskuja jne. Aloittaa koulun nyt syksyllä. "Pakotetaanko" hänet siis opettelemaan aakkoset "hitaampien" tahdissa?

Kokeeko lapsi itsensä ulkopuoliseksi, tai jääkö porukan ulkopuolelle sitten, kun luokkakaverit menevät rippikouluun, saavat mopokortin ja ajokortin, pääsevät baariin ja lähtevät abiristeilylle, mutta hän ei?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen eri mieltä kuin edelliset. Kouluun vaan jos lapsi itse haluaa, ja on siihen valmis. Mitä sitä pitkittämään. Itse olen myös maaliskuussa syntynyt, ja aloitin koulun vuotta liian aikaisin. Koskaan en ole kärsinyt millään tavalla siitä, että olen ollut vuoden nuorempi kuin luokkakaverit, paitsi penkkareissa kun en päässyt baariin.

Ei lapsi osaa sitä mitenkään itse arvioida. Kouluun "haluaminen" on täysin kiini vain mielikuvista, joita on saanut esim. isommilta sisaruksilta tai päiväkotiympyröissä. Kyllä se on ihan puhtaasti vanhempien päätös. 

Vaikka olisi kuinka lahjakas ja taitava lapsi on vuotta nuorempana todennäköisesti vain keskiverto luokallaan. Lisäksi murrosiässä voi tulla ongelmia, jos on muutenkin hitaasti kehittyvä fysiologisessa mielessä. Onkin ihan pikkupoika/pikkutyttö murkkujen maailmassa. 

Näen siis enemmän riskejä kuin mitään lisäarvoa. Mitä se lisäarvo olisi? Ketä nyt heilauttaa, onko valmistunut yliopistosta 23- vai 24- vuotiaana?

Kannattaa lukea uutta opetussuunnitelmaa, jos harkitsee omalle lapselleen tätä. Nykyään ne yksittäiset taidot eivät ole niinkään tärkeitä, vaikka niitä se psykologikin testaa (koska mitään muutakaan testiä ei tietenkään ole tarjolla vielä), vaan vuorovaikutustaidot ja itsensä ilmaiseminen nousevat aika lailla kärkeen. Jos lapsi tuntuu vähänkään aralta tai on näissä seikoissa vielä ihan ikätasollaan, ei ehkä kannata aloittaa koulua aiemmin. Nykyään kouluissa on paljon luokatonta (heh) opetusta esi-2luokilla, jolloin jokainen saa iästä riippumatta työskennellä omien taitojensa mukaan, ja osa sitten kyllä siirtyy vaikkapa kolmannelle aiemmin. Ja vaikkei tällaista systeemiä koko koulussa olisikaan, opettajilla on velvollisuus eriyttää ihan omassa luokassaankin myös ylöspäin, ja opetuksen täytyy olla toiminnallista ja lasten omat ideat huomioivaa. Harvat lapset siis pääsevät ihan täysin turhautumaan, kun luku- ja laskutaidon alkeiden jankkaamisen sijaan pääseekin suunnittelemaan kavereille lautapeliä yhteen- ja vähennyslaskuista, tekemään lukemastaan kirjasta traileria, harjoittelemaan digitaalisen portfolion tekemistä omasta käsityöprojektista jne.

Koulu ei siis ole enää entisensä, vaan lapsi on oman oppimisensa omistaja. Silti ne varsinaiset koululaistaidot ovat alkuopetusvuosien tärkeintä antia. Eli kyllä sitä turhautumisenkin sietämistä, mutta paljon myös oman vuoron odottamista, tunteiden sanoittamista, pettymysten kestämistä, oman toiminnan suunnittelua ja sen tuomista näkyväksi, lopputuloksen ja työskentelyprosessin arviointia, vastuun kantamista, jakamista, toisen puheenvuoron kunnioittamista, tapahtumien loogista kertomista, rehellisyyttä, mielikuvituksen ja toden erottamista jne. Näitä siis harjoitellaan pitkin kouluikää, ei tarvitse valmiiksi osata, mutta jos tuntuu, että lapselle on raskasta satsata juuri näihin (koska jos ne akateemiset taidot jo on, lapsen omat tavoitteet ovat nimenomaan ensisijaisesti näitä sosiaalisia taitoja), kannattaa antaa kypsyä ihan rauhassa eskarivuoden ajan. Ei siis kannata ajatella, että jos lapsi jaksaa istua hiljaa ja tehdä läksyt, hän on kypsä kouluun. Se ei riitä. Jos taas lapsi on ihan valmis näihin, niin kouluun vaan! Lapset kasvavat alkuvuosinaan tosi eri tahtiin, eikä ketään tarvitse jarruttaa. On kuitenkin syytä nähdä ne kaikki puolet, ettei lapsi turhaudu sitten siihen, ettei jaksakaan, koska ei olekaan emotionaalisesti ja kognitiivisesti vielä sopivassa vaiheessa. Silloin on ihan turhaa olla vanhempien seassa tuntemassa riittämättömyyttä, kun voisi olla hyvä siellä omalla ikätasollaan.

Meille aikanaan ehdotettiin myös, että poika voisi aloittaa vuotta aikaisemmin koulun. Osasi lukea, sosiaaliset taidot kohdallaan ja fyysisesti olisi käynyt seitsen vuotiaasta. Halusimme antaa hänen olla vielä lapsi, kyllä sinne kouluun hyvin ehti vuoden kuluttua kun.

Tuossa joku aikaisemmin mainitsi jo nuo tulevat teini-iän ongelmat fyysiset muutokset, rippikoulu, mopokortti ym. Kannattaa miettiä myös niitä ennen kuin tekee lopullisen päätöksen. Sillä päätöksellä on kauas kantavia vaikutuksia.

Tässä muutamia kokemuksia nyt, kun lapseni on ehtinyt käydä koulua kaksi ekaa vuotta. Hän on syntynyt tammikuussa ja jätti eskarin väliin, meni siis suoraan kouluun sinä vuonna kun täytti kuusi vuotta.

Psykologin kypsyystestit tehtiin keväällä. Kouluun ilmoittautuminenhan täytyy yleensä tehdä jo vuoden alussa, mutta saimme neuvoteltua koulun rehtorin kanssa lisäaikaa, jotta testejä ei tarvinnut tehdä yli puoli vuotta ennen koulun alkamista. Psykologin puoltavan lausunnon jälkeen päätimme edetä asian kanssa.

Kaikki muut samalla luokalla aloittaneet tulivat samasta eskariryhmästä, joten lapsemme oli ainut joka ei tuntenut luokkatovereista ketään ennalta. Tämä ehkä hidasti omien kavereiden löytymistä koulusta ekan luokan syksyllä. Jouluun mennessä tilanne oli kuitenkin jo hyvä. Samalla luokalla on oman lapseni lisäksi toinenkin vuotta aiemmin koulun aloittanut. Näistä kahdesta on tullut läheiset ystävät, jotka viettävät usein aikaa yhdessä. En kuitenkaan usko, että ikä olisi heille sinänsä yhdistävä tekijä, vaan kyse on luonteesta. Molemmat tykkäävät esim. kovasti lukemisesta. Muistakin luokkatovereista on löytynyt kavereita.

Mitä koulumenestykseen tulee, nämä luokkansa nuorimmat lapset ovat luokkansa parhaimmistoa todistusten perusteella.

Miksi sitten päätimme laittaa lapsen nuorena kouluun, vaikka siitä koitui melkoinen määrä ylimääräistä selvittelyä ja jopa rahallista kustannusta psykologin testin myötä? Lapsi on pienestä asti ollut erittäin utelias ja oppimishaluinen, mutta myös keskittymiskykyinen. Pienempänä hän viihtyi usein itseään vanhempien lasten seurassa. Ikäeroa tulisi joka tapauksessa loppuvuodesta syntyneisiin luokkatovereihin vain vähän. Omat havaintomme, sekä päiväkodin ja neuvolan kanssa käydyt keskustelut viittasivat siihen, että lapsi pärjäisi koulussa hyvin. Psykologin testaus vahvisti käsitystä.

Perheessämme ei uskota siihen, että lasta pitäisi jotenkin suojella oppimiselta tai varjella leikkimisikää mahdollisimman pitkään. Päin vastoin, oppimisen halua pitää ruokkia ja rohkaista kaikin tavoin. Lapsestamme on näissä kahdessa vuodessa tullut iloinen ja innokas koululainen. Koulu ei ole hänelle ryppyotsaista pakkopuurtamista, vaan sinne on mukava mennä. Tästä opettajakin on antanut paljon hyvää palautetta. Läksyjen jälkeen jää vielä runsaasti aikaa ulkoilla ja touhuta muiden lasten kanssa, joten koulun aloitus ei suinkaan ole lapsuuden loppu.

Nuorempi lapsemme on nyt 5-vuotias. Hän ei ole aloittamassa eskaria etuajassa, koulun suhteen emme ole vielä päättäneet mitään. Hän ei ole syntynyt aivan alkuvuodesta, ja on luonteeltaan erilainen kuin esikoinen - on ehkä paras ratkaisu aloittaa koulu tavanomaisessa iässä. Koulun varhaistus ei siis suinkaan ole meille itseisarvo. Psykologin kypsyystestien tekeminen kiinnostaisi toisaalta vaikka emme edes harkitsisi koulun aikaistamista, koska esikoiselle tehty testaus oli hyvin positiivinen kokemus sekä lapselle itselleen, että meille vanhemmille. Lapsen kehityksestä saadut tiedot olivat meille kasvattajina oikein hyödyllisiä.

Jollekin lapselle koulun aikaistaminen voi olla hyvä, toiselle se ei sovi. Tärkeintä on pitää lapsesta huolta, keskustella ja pitää yhteyttä myös koulun suuntaan.

Aivan käsittämätöntä että täällä luetellaan lasten älyllisiä taitoja ja perustellaan niillä koulukypsyyttä! Olen puhunut aiheesta monen kasvatus- ja terveysalan sekä lastenpsykologian edustajien kanssa ja YKSIKÄÄN ei suosittele aikaistettua eskaria. Otin asiasta selvää koska oma tammikuussa syntynyt lapseni esim luki ja kirjoitti 3-vuotiaana, osaa matematiikan kertolaskuja myöten jne. Koulun aloittamisessa suurinta lapselle on kuitenkin se EMOTIONAALINEN muutos. Lapseni on tälläkin tasolla hyvin tasapainoinen, terve itsetunto, hyvät sosiaaliset taidot jne. MUTTA jokainen ammattilainen oli vankasti sitä mieltä että aikaistettu eskari ei hyödytä millään tavalla ja jokainen vuosi lisää leikinomaista olemista on lapselle pelkkää plussaa. Leikeissä lapsi harjoittelee niitä taitoja, jotka myöhemmän oppimisen kannalta ovat paljon merkittävämpiä kuin nuo luetellut koulutaidot.

Mielestäni usein liioitellaan aikaistetusta koulun aloituksesta myöhemmin aiheutuvia "vaikeuksia". Monella teinillä on muutenkin eri-ikäisiä kavereita, joten nämä asiat tapahtuvat vaiheittain. Se, ettei pääse baariin luokaltaan ensimmäisten joukossa on sentään lopulta aika mitätön asia.

Mitä rippileiriin tulee, ainakin Mikkelin suunnalla senkin voi tarvittaessa aikaistaa:

"Jos nuori on mennyt 6-vuotiaana kouluun, hän voi anoa mahdollisuutta käydä rippikoulu 14-vuotiaana samaan aikaan luokkakavereidensa kanssa."

Lähde:

http://www.mukaan.net/joomla/rippikoulu/mika-ihmeen-rippikoulu

Prometheus-leirille taas voi ilmoittautua 8. luokan jälkeen, siellä ei sen kummemmin kysellä syntymävuotta.

Mopokortin ja muiden ajokorttien suorittaminen taas ei liity koulunkäyntiin ja sen aloittamiseen.

Poikien äitinä tiedostan itse sen, että poikien murrosikä on selvästi myöhemmin kuin tyttöjen. Eli vaikka kuusivuotiaani on pitkä ikäisekseen ja lukee ja laskee sujuvasti, en halua hänen joutuvan yhtään liian aikaisin päättämään peruskoulun jälkeisiä suunnitelmiaan, tai hakemaan jatko-opintoihin juuri pahimman murrosiän alisuoriutumisen keskellä.