Minun kesämökki ja miehen aikuinen poika perheineen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuminen<3

Oletpa vastenmielinen ja ilkeä.

Jokaisella on oikeus lomaan.

ohis

Jokaisella aikuisella on suu, jos mies ei uskalla pojalleen sanoa, niin sitten sanot sinä.

Illalla sanot, että kerätkää tavaranne jo valmiiksi, aamulla lähdette ajelemaan kotiin. Sanot että teillä suunnitelmia, ja tarvitsette mökin omaan käyttöön.

Ja ensi keväänä sitten selkeät säännöt. Keskustelette, milloin mökille voi tulla ja pidätte siitä kiinni.

Mies voi myös alkaa lopultakin kasvattamaan poikaansa ja sanoa että pylly irti penkistä ja kakaroita vahtimaan.

Väsyms kannattaa myös ottaa puheeksi ja ohjata hakemaan apua.

Voi hyvänen aika. Lasten kanssahan voi puuhata monenlaista. Ottaa ne mukaan hommiin.

Lähteä siis lasten tekemisiin mukaan.

Jos lapset olisivat omiasi, tuskin se sinua häiritsisi.

Kun ei siedä miehen perhettä, kiukutellaan puolisolle  ja se varmasti kiristää pariskunnan välejä.

Mies haluaa kuitenkin, että kaikilla on hyvä olla.

Tietysti, jos he eivät osallistu kustannuksiin missään, heillehän voi siitä sanoa.

Voi toki sanoa myös, että tänään haluan olla ihan rauhassa.

Vihalla vaan poltetaan siltoja takana.

Ap, ymmärrän sinua.

Itselläni on pienet lapset, pienellä ikäerolla, mutta olen aivan päinvastainen tapaus miniäänne verrattuna; en koskaan menisi toisten riesaksi pitkiksi ajoiksi. Kun mökkeilemme vanhempeni kanssa, otamme täyden vastuun lapsista ja osallistumme askareisiin. Toki vanhempani leikkivät ja touhuavat mielellään lastemme kanssa, myös laittavat ruokaa, mutta tämä on bonusta - emme sitä automaattisesti odota. Myös muutama päivä kerrallaan riittää meille, ihan max 3, jonka jälkeen myös me perheenä haluamme rauhaa isovanhemmista.

Ystäväpiiriini kuuluu ainakin yksi perhe, joilla useampi pieni lapsi ja he kyllä hoidattavat paljonkin lapsiaan isovanhemmilla. Eivät ehkä aivan laiskuutaan, mutta osittain ihan puhtaasti itsekyyttään, kun omat jutut ja menot ovat niin tärkeitä. Välillä ihmettelen, miten nämä isovanhemmat jatkuvasti suostuvat tähän järjestelyyn. Ehkä he eivät vain kehtaa sanoa? Kuulostaa siltä, että miniänne on myös omiin juttuihinsa uppoutunut. Tällaisilla henkilöillä lapset eivät koskaan tule olemaan prioriteetti 1. He ovat sen verran itsekkäitä eivätkä herää, ennen kuin heille sanotaan asiasta suoraan. Välillä ihmettelen itsekin tätä pohjatonta asioiden ja lasten muilla hoidattamista. En ymmärrä, miten monet pienten lasten vanhemmat eivät tajua, että isovanhempien ikäiset ihmiset saattavat väsyä nopeastikin lasten tuomaan härdelliin. Kehottaisin ottamaan asian esille. Tuo ei vain ole oikein teitä kohtaan, jokainen tarvitsee lomaa, eikä ole teidän tehtävänne huolehtia miehesi pojan perheestä koko kesää!

Pitäisiköhän teidän vaan yksinkertaisesti keskutella heidän kanssaan ????

Kyllä sinun vaan pitää pystyä sanomaan, että ette voi olla koko kesää mökillä. Ei siinä pitäisi olla mitään vaikeaa/pahaa. Selität oman tilanteesi ja sanot, että he voivat tulla vaikka viikoksi kesällä, jolloin sinä ja miehesi voitte olla kaupungissa tai vaikka pikku irtiotolla jossakin toisessa maassa.

Toimii se päin vastoinkin. Pyydetään mökille kylään vaikka viikonlopuksi huilaamaan. Sitten pistetäänkin töihin. Oli sitä ja tätä remppaa. Ovelimmat juottavat ensin pari kaljaa, ettei pääse autolla poistumaan. Sitten paljastuu totuus lomasta.

Minä en viihdytä edes mökkinaapureiden lapsia. Itsepähän ovat ne hankkineet. Ei ole minun tehtävä. En suostuisi rahastakaan.

Pahinta ovat tiestysti lapset! Pari juoppporetkua kyllä menisi. Trolli.

Väsyneet vanhemmat? Totta helvetissä pienten lasten kanssa on raskasta, mutta sitä se on aina ollut ja tulee olemaan. Monilta nykyihmisiltä puuttuu kyky pinnistellä. Asioita vaan joskus tehdään, vaikka väsyttäisi. Pinnistely on hyvä sana. Ei heti voi uupua, masentua ja vaatia lomaa. Pää sieltä omasta pepusta pois joskus.

Ja fakta on, että nainen ne lapset aina hoitaa. Meillä on miehellä aikuinen lapsi ja kaksi lastenlasta. Arvatkaas vaan kuka täällä hoitaa, valvoo, lohduttaa ja ruokkii ne lapset? Mies lojuu sohvalla ja hermostuu vaan, jos lapset rikkoo jotain. Yhteisiä lapsia jaksaa hoitaa ja huolehtia, lapsenlapsia ei. Kyllä se mun  työmaa on ne lapset hoitaa, jos ne tänne tuodaan. Siksi tyttärensä kysyykin multa suoraan nykyään. Aluksi kysyi aina isältään, nyt soittaa suoraan mulle. Kyllähän tuo on sille valjennut, että minä täällä se huolehtija ja hoitaja olen. Lapsetkin tunkee mun syliin enemmän ja olen meistä kahdesta se suosikki. Aina en jaksa hoitaa, kun on nuo omat, työ ja omat kiireet. Välillä otan mielelläni, joskus pitkin hampain. Kaikesta huolimatta en koe, että tämä olisi minun velvollisuuteni ja pidän lapsista, mutta en rakasta kuten omiani rakastan tai kuten esimerkiksi omat vanhemmat isovanhempina rakastaa meidän lapsia. Mutta pakko se on jeesiä ja miehen tytär on mukava ihminen. Ja ne lapsetkin kasvaa ja on aina vähätöisempiä. Ne tyttären miehen vanhemmat hoitaa paljon, täältä puolelta minä olen ainoa, joka auttaa. Isänsä ei näköjään jaksa ja miehen eksä eli tyttären äiti on täysi nolla. Ei auta yhtään.

Sinun mökki? Miten miehesi poika kehtaa perheineen tulla sinun mökille. Sinun tupa, sinun lupa. Sinä päätät. Jos mies ei uskalla sanoa mitään, sanot miehelle, että viettää kesän poikansa perheen kanssa jossain muualla. Sinä olet omalla mökilläsi yksin.

Mun isovanhemmilla oli mökki saaristossa. Kaikki olivat sinne tervetulleita koska vain eikä ollut mitään työlistoja. Omat jäljet piti siivota eikä passauttaa itseään. Isovanhemmat rakensivat ison mökin viereen pienemmän. Eli jos he halusivat olla rauhassa niin isompaan mökkiin ei ollut asiaa. Lapsetkin tajusi tämän ilman draamaa. Rantaviivaa oli sen verran et kyllä siellä rauhassa sai olla.

Jos miehen poika vaimoineen ei tiedä ettette halua heitä sinne vaan luulevat että kaikki on ookoo...

Vierailija kirjoitti:

Kesäpaikkani on sukumme rakas,ihana paratiisi. Täällä on rauhaa, ja useita rakennuksia ja oleskelutiloja.

Miehelläni on aikuinen poika, joka naimisissa ja kaksi peräjälkeen tehtyä lasta. Miniä on jatkuvasti väsynyt, kaikkea käskemistä ja mitään kontrollia kaihtava hippityttö. Eli lapset elää heillä kuin pellossa. Ei näytä äiti myöskään jaksavan lapsia, vaan haluaa lähinnä lukea tai haaveilla.

Minulla on vastuullinen ja paljon paineita sisältävä työ. Siksipä kuukauden kesäloma mökillämme on aina ollut minulle se tärkein ja voimaa antava tauko vuodessa. Tämä on todella erityksessissä oleva paikka jossa pääsee täydellisesti irti kaupungin ja työn ilmastosta!

Toisen lapsen synnyttyä loppui perheeltä kait jaksaminen kokonaan ja arki näyttää olevan pelkkää selviytymistä.

Joten lähdetäänpä iskän ja sen vaimon mökille. Ja ollaan siellä kokonainen kuukausi kun nekin on siellä.

Jätetään ne lapset "nauttikaa luonnosta" eli juoksemaan täysin valvomatta rantoja ja laitureita.

Ei ruokahuoltoa, ei päivärytmiä, "voi voi ku me unohdettiin päiväunet kokonaan". Äiti haaveilee ja lasten isä istuu penkillä eikä puutu mihinkään, katselee vaan.

Ja on yritetty sanoa esim että meille tulee muita vieraita. Vastaus:"Ei se haittaa, me voidaan mennä tuonne peräaittaan nukkumaan".

On sanottu että lähdetään pois mökiltä jonnekin kesäjuhliin. Nämä vaan kysyy että " koska tulette sieltä takaisin?".

Ne tietää että mun loman ajan olemme täällä.

Mieskään ei halua sanoa pahasti pojalleen, enkä minäkään voi ihan suoraan karjaista että menkää jo jumankauta muualle. Ei ole tarkoitus laittaa välejä poikki.

Mutta ei voi olla näinkään, että tullaan toiste mökille itse huilaanaan ja aivan selvästi halutaan jättää ne lapset meidän kontolle kun itellä ei voimat riitä.

Minäkin tarvitsen ja haluan lomaa. Omalla mökilläni.

Kun työt alkaa, tänne asti ei enää ajella niin helposti: Matkaa on ja mökillä laittamista.

Mun ainoa henkireikäni menee tässä hässäkässä!

Ja ei auta vaan huolehtia omista ruuista tai puuhailla vain omiaan. Niilä ei siis ole mitään mukanaan , ne ei osaa lähteä täältä itsenäisesti kaupoille (veneily mahdottomuus), lapset änkee joka tapauksessa tupaan ja mankuu ruokaa ja yleensäkin jotain kontaktia aikuisiin.

Arvioini on että keskenkasvuinen miniä ei ymmärtänyt alkuunkaan millaista pikkulasten kanssa eläminen on ja vastuu ja voimat loppui Ennenkuin alkoikaan. Toinen lapsi oli jo ihan liikaa todellakin.

Täytyy varmaan seuraavalla lomalla vuokrata huvila Italiasta.

En vaan halua uskoa että joudun luopumaan rakkaimmasta loman vietostani heidän takiaan.

Kunhan avauduin. Tähän ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.

Toivottavasti avautuminen auttoi, ap. En tiedä eikö ole ollenkaan ratkaisua tilanteeseen, mutta kiven takana se varmasti on. Olen täysin sinun puolellasi tässä asiassa.

Jos poika olisi sellainen, että vakava isä-poika -keskustelu asiasta auttaisi, hän ei koskaan olisi ajanut isäänsä, sinua ja perhettään tuohon tilanteeseen. Jotkut "ei vaan tajuu". 

Pohdiskelen tässä, että pelkäämme kovasti mielipahaa, mutta sehän on ihan luonnollinen osa elämää. Joskus on itse pahoilla mielin, joskus sitä aiheuttaa toiselle, milloin mistäkin syystä, mutta aina se menee ohi. Yleensä mielipaha saa tajuamaan asioita, eli on hyväksikin. Tottakai on ihmisiä jotka hellii katkeruuttaan kuukausi- ja vuosikausia, tykkäävät olla loukattuja jne, mutta heidät voi jättää omaan arvoonsa. 

Sinun pitäisi sopia miehesi kanssa, että yksinkertaisesti pyydätte poikaa perheineen lähtemään, ei mitään kompromisseja ja perääntymistä. Voit tarjoutua tekemään "likaisen työn" kesäpaikan omistajana. Teidän pitää kuitenkin seistä yhdessä rintamassa, miehesi ei saa livetä siitä. Tottakai poika perheineen pahoittaa mielensä, heidän hankkeensahan menee pieleen. Se on normaalia.  

Jos isän ja pojan suhde tuhoutuu tuollaiseen asiaan, niin eipä se ole kovin hyvissä kantimissa alunalkaenkaan. Halutessanne voitte kutsua pojan perheineen ensi kesänä kylään muutamaksi päiväksi (tarkka kesto ja päivämäärät). Poika sitten päättää ottaako kutsun vastaan vai ei. Mutta se on sen ajan murhe. 

Tai antaudutte (lammasmaisesti) tilanteelle, et vietä enää lomaa mökilläsi vaan italialaisessa huvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä et puhu miehellesi? Hänen kuuluisi sanoa tämä asia poikansa perheelle.

Meillä on vähän päinvastoin. Meillä on isän perintönä mökki ja tullaan mainiosti toimeen veljen perheen kanssa ja ihan yritetäänkin saada lomasta ainakin pari viikkoa osumaan yksiin, jolloin voidaan tehdä vaikka jotain pikku projektia mökillä porukalla

Äitini on eläkkeellä ja asuu todella lähellä mökkiä, mutta hänen pitää änkeä sinne mökille just silloin kun meillä on loma. Mitään ruokia ei hanki, mutta kauppalistalla riittää pituutta ja ideoita ruoanlaittoon, mutta itse ei siihen osallistu. Jos olemme vaikka maalaamassa jotain taloa ja lapset saavat silloin lounaaksi tyyliin kalapuikkoja ja ranskalaisia, niin kauhea marmatus siitä. Kuitenkin joku meistä keskeyttää hommat ja lähtee laittamaan sen ruoan ja myös mummille maistuu. Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä ja ruokahuoltokin sujuu jo heiltä melkein itsenäisesti.

Tänä vuonna keksi, että hän kutsuu vieraita ensi viikonlopuksi mökille ja sen pitää olla silloin tyhjä. Meillä menee neljän viikon loma just kätevästi keskeltä poikki ja mökille on matkaa 350 km, eli ei nyt sitten todellakaan enää lomalla sinne tulla vaan keksitään muuta. Hänellä ja vierailla olisi ollut koko kesäkuu ja elokuu aikaa siellä vierailla, mutta silloin on Tallinnan risteilyjä ja muita ulkomaanmatkoja.

Eipä siinä mitään, mutta sitten kauhea marmatus kun ei kukaan siellä ole ruohoa leikkaamassa ja huussia tyhjentämässä. Itse hän ei näitä luonnollisesti ole ikinä tehnyt, vaan isä teki eläessään ja me lapset sitten myöhemmin ja nyt osittain lapsenlapset.

Mökin omistaa siis äitisi, sinä ja veljesi? Tokihan äidilläsi on tällöin myös oikeus siellä käydä ja sinne vieraita kutsua? Miksi ette sovi etukäteen milloin kukakin mökillä on ettei tule tuollaisia yllätyksiä?

Mökin omistavat minä ja veljeni. Äidillä on hallintaoikeus, mutta viulut maksamme minä ja veljeni. Kyllä me yritetään keskustella, ei tähän nähty edes vaihtoehtoja äitini osalta. "Minun mökkihän tämä on" on vakiokommentti. Mulla ei ole töissä juuri vaihtoehtoja, lomaa on heinäkuu ja sillä sipuli. Hän oli näin päättänyt ja tokihan se meille sopi. Meillä on myös appivanhempienkin mökki käytössä ja mielellään ollaan sitten siellä toinen puolikas lomasta tai ihan täällä kaupungissa, omassa kodissakin riittää puuhaa. Ei meillä ole mitään pakkomiellettä siellä olemisesta.

Toki äiti saa olla mökillä ihan itsekseen vaikka koko kesän, mutta sehän ei sitten käy, vaan haluaa olla just silloin kun me muutkin ollaan. Silti haluaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta ja vapautta. "Minä en sitten ruokatouhuihin puutu millään lailla". Silti kelpaa tulla pöytään kahta kättä heilutellen.

 Mutta ei me nyt lähdetä sinne ruohoa leikkaamaan hänelle ja huussia tyhjentämään. Jos haluaa kutsua vieraita ja omistaa, niin sitten pitää pikkuisen jaksaa tehdä myös hommia.

Eli omistatte mökin, mutta äidillä vain hallintaoikeus. Jos papereihin on kirjattu, että te omistatte mökin eikä ole erikseen merkitty, että teillä on myös hallintaoikeus, niin äitinne hallitsee mökkiä niin kauan kuin on elossa. Eli teidän äitinne käyttää mökkiä juuri niin kuin lystää ettekä voi puuttua siihen. Äitinne saa käyttää mökkiä juuri niin kuin haluaa jopa vuorkata sen ulkopuolisen käyttöön. Hän voi kutsua mökilleen ketä haluaa jne.

Eli te olette nyt olleet täysin tietämättömiä siitä mitkä on teidän oikedet. Ei pelkkä omistusoikeus takaa sitä, että saatte käyttää mökkiä kuin omistajat jos hallintaoikeus on äidillänne eikä teillä. Perintöverojen vuoksi varmaan tehtiin tuollainen järjestely, että mökki siirrettiin teidän omistukseen, mutta isänne toivoi, että äidillänne on hallintaoikeus (voi käyttää mökkiä kuin omaansa kuolemaansa asti). Te maksatte kyllä viulut. Jos olette omistajia, mutta teiltä puuttuu hallintaoikeus,niin ette voi itse mennä edes mökille ilman, että äitinne teidät sinne pyytää.

Me kyllästyttiin siihen jatkuvaan työleireilyyn. Ratkaistiin asia niin, että välillä yhdessä lomalla ja välillä erikseen. Saatettiin ehkä liioitella omalla lomareissulla tehtyjä töitä, koska intiimi kanssakäyminen oli kivempaa puuhaa.

Tuo hallintaoikeus menee tosiaan noin. Mökin pitäisi olla velkainen, että pankki perisi osansa aina ensin pois tarvittaessa. Muuten on tuo marssijärjestys.

Mies on puun ja kuoren välissä kun haluaa pitää välit niin sinuun kuin poikaansa. Tee siis ratkaisu. Ota ero miesystävästäsi. Sanot sille että "tämä on nyt liikaa, en halua sinua mökilleni enkä olla kanssasi."" Kun työt alkavat, voin harkita yhteenpaluuta, mutta nyt en siedä sinua silmissäni enää."

Sitten mies joutuu ilmoittamaan että ero tuli ja lähtemäön mökiltä. Tuskin poika sitten enää perheineen jää paikalle.

Onko kellään kokemusta vellikellokulttuurista? Kun pullakahveistakin tehdään pakkoa, vaikka juuri on syöty? Siinä yrittää selittää, etten jaksa nyt kyllä pakolla lihoa (toisin kuin sinä). Siitäkin saa mielensä pahoituksen aikaiseksi.

Suomalaisen mökkirauha on pyhä. Sinne kutsutaan halutessaan vain niitä mukavia ihmisiä ja nekin passitetaan pois viimeistään parin päivän päästä. Naapureita on pakko sietää, mutta ihan omassa pienessä perheen kuppikunnassa vietetään lomat, eikä häiritä. Kuka tätä jo ei tiedä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi...mies saa luvan ilmoittaa pojalleen että ei ole tervetullut.Jos ei suostu, uhkaat erolla. Sitten ainakin saat rauhaa...

Uhkaat erolla. Taas se naisten vakiovastaus kaikkeen. Näin miehenä sanoisin samantien että pakkaa kamas ja häivy, kukaan kanttura ei mene oman lapseni tai lapsenlapseni edelle.

No tässä kyllä mies pakkaa, koska mökki on naisen. Isän olisi hyvä ottaa vastuuta pojastaan ja tämän perheestä, mutta jossain muualla, kuin toisten mökeillä.

No sitten pakataan ja kanttura hoitakoon itse oman torppansa. Ei muuta sitä faktaa että oikea mies ei suostu naisen suorittamaan kiristykseen.

Siis se on kiristystä jos nainen sanoo, että hän kaipaa lepoa ja rauhaa ja jos sinä puoliso et välitä siitä ollenkaan niin sitten täytyy erota. Naisella ei saa olla tarpeita tai sellaisia kynnyskysymyksiä joiden toteutumattomuus voisi kaataa avioliiton? Minusta toisen kunnioittaminen on tärkeää. Puoliso jos ei kunnioittaisi työni vaativuutta ja tarvetta rauhaan edes lomalla omalla mökilläni ja jaksamistani niin ei saisi sanoa, että sellainen välinpitämättömyys voi johtaa eroon? Eikö sinusta ole parempi, sekä naisen että miehen, kertoa jos jotain on pielessä ja se jokin saa miettimään eroa? Pitäisikö vain erota varoittamatta?

Tässä ei ole kyse siitä onko Ap tärkeämpi kuin miehensä lapsi tai lapsenlapsi vaan siitä onko Ap:lla oikeus vaalia jaksamistaan. Minusta on ja Ap:n puolison pitäisi ensisijaisesti huolehtia siitä että hänen poikansa perhe ei syö sitä jaksamista. Jos mies haluaa auttaa poikansa perhettä, on sen tapahduttava muulla tavoin kuin Ap:n voimien kustannuksella Ap:n omistaman kiinteistön tiloissa.

T. Eri

Tässä se taas nähtiin, kun tulee sun ja mun lapset sotkut. Vaikka miten aikuisia olisi. Kumpikohan ajaa puolisolla edelle, jos tiukka paikka tulee?