Jos et pidä kristityistä niin kertoisitko miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnossa on ollut vallalla vuosisatoja sellainen uhkailun ja kiristyksen henki ja ihan viime vuosina traditio on menettänyt tehonsa. Ihmiset kuitenkin vielä muistavat sen ja kyllä sitä edelleen esim tällä palstalla joskus vielä yritetään käyttää. Luulen että uskovaisilla on tällä hetkellä vähän itselläänkin hukassa että miten viestiä ei-uskovien kanssa kun vanha helvetillä uhkailun tyyppinen lähetystyö ei enää toimi. Siksi uskovat on aika hiljaa ja vain pahimmat enää mesoaa. Ehkä pikku hiljaa tapahtuu joku muutos hyvän kautta -suuntaan.

Jaa, kirkon viestintä on kyllä ihan erilaista kuin ennen. Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että kirkossa pappi ei enää saarnaa? Ei ainakaan Suomessa, en tiedä muista maista. Ei uskalleta enää puhua enää kuin ennen, koska ilmapiiri on vihamielinen. Olisikohan juuri sen takia Suomessa nykyään vähän uskovaisia kun kukaan ei uskalla enää "mesota"?

T. se toinen uskovainen

Kyllä kirkossa edelleen saarna on osa useimpia jumalanpalveluksia. Nykyään tosin monin paikoin niiden kestoa pyritään rajoittamaan.

Milloin se "ennen" on ollut? Oletko itse ollut kuuntelemassa jotain entisaikaisia saarnoja? Missä ja milloin, ja millaisia ne olivat? Minusta vähän tuntuu, että saatta ihan virheellisesti vallita käsitys, että ennen oli jotain ankaraa helvetillä pelottelua, mitä nykyään ei ole. 

Kuulemma kun peruna tuli suomeen Pommerin sodan tuliaisina, saarnastuolista opetettiin, miten sitä kuuluu viljellä.

Suomessa on lukuisia eri kirkkokuntia, herätysliikkeitä ja seurakuntia. Jokainen voi valita mieleisensä. Saarnatkin ovat eri paikoissa erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

En pidä minkään uskonnon kannattajista (poikkeuksena ehkä buddhalaiset, mutta en tiedä tarpeeksi heistäkään). Sokea usko omaan totuteen ja sen perusteella paremmuuden ja ylemmyyden tunto muihin nähden on ärsyttävä piirre.

Miksi kristinusko olisi sokeaa? Minä ainakin, vaikka kristitty olenkin, tiedän olevani myös erehtyväinen ja aika varma siitä, etten ole ymmärtänyt likikään kaikkea oikein.

Ja jos kristitty pitää itseään muita ylempänä olevana, niin sitten hän ainakin on ymmärtänyt jotain olennaista ihan väärin. No joo, tässäpä taas rupesin arvostelemaan muita - nimittäin muita kristittyjä. Mutta ei ole varaa pitää itseään parempana. Jeesus asetti esikuvaksi vääräuskoisen, nimittäin samarialaisen.

(Buddhalaisuuden nimissä tehdään niin hyvää kuin pahaa ihan siinä kuin minkä tahansa uskonnon. Sitä ihannoivia suosittelisin tutustumaan vaikkapa ihmisoikeustilanteeseen valtioissa, joissa buddhalaisuus on valtauskonto.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä osaatko perustella miksi uskot jumalan olevan olemassa. En osaa arvostaa ihmisiä jotka vain sokeasti uskovat. Kykenemättä kyseenalaistamaan omia mielipiteitä.

Itse en ala käymään tällaisia keskusteluja, jos on selvää, että toinen osapuoli on liikkeellä aivan vääristä lähtökohdista käsin. Jos toisen keskusteluosapuolen tarkoitus on vain pyrkiä nolaamaan ja nöyryyttämään ja halveksimaan, niin antaapa olla. Jos ihminen taas on aidosti kiinnostunut rakentavasta keskustelusta, niin toki silloin. Eriävät mielipiteet ja katsomukset ei pelota, (päinvastoin, nehän on kaikkein hedelmällisimpiä keskusteluja, jotka haastavat itseni kyseenalaistamaan ja perustelemaan) mutta arvaapa huviksesi kumpaa suhtautumista suurin osa "keskustelupyrkimyksistä" edustaa?

T. Toinen kristitty nainen

Eriävät mielipiteet ja katsomukset ei pelota, mutta kuitenkin kieltäydyt keskustelemasta niistä.

Millä tapaa se on nöyryyttävää ja halveksivaa haluta tietää mihin toinen uskoo ja minkä takia? Minä en voi sitä tietää ellet itse kerro.

Maailmankatsomuksesta voi keskustella ja vaihtaa ajatuksia ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa muustakin aiheesta.

Ymmärsitkö väärin tahallaan vai vahingossa?

Eriävistä mielipiteistä keskustelen kyllä. Eräs paras keskustelukumppanini on äärimmäisen kristinuskokriittinen ihminen. Kyse ei ole siitä vallitseeko keskusteluissa molemminpuolinen kunnioitus.

Kerro toki mitä olen ymmärtänyt väärin. Minusta olet vain yrittänyt rakentaa olkiukkoa siitä miten minä nöyryyttää ja halveksia sinun uskoasi jollain tavalla.

Tarkoitukseni on ymmärtää miksi joku uskoo. Jos osaa järkevästi argumentoida miksi katsoo oman maailmankatsomuksensa olevan oikea voin kunnioittaa ihmistä. Jos taas elämänkatsomus pohjautuu sokeaan uskoon siihen mitä lapsuudessa on opetettu jää ihminen minun silmissäni omaan arvoonsa. Liian moni vain sokeasti uskoo vuodesta toiseen ikinä kyseenalaistamatta koko asiaa.

Ketjussa on paljon vihaa, vääriä yleistyksiä ja vääriä väittämiä. Ev.lut kirkossa pyörivä tapauskonnollisuus ja samanlainen käytös kuin ei- uskovilla laitetaan uskossaan vilpittömien syyksi. Tuntuu että moni ei ymmärrä miten uskovaksi tullaan. Uskovaksi ei tulla tietenkään muuten kuin tekemällä itse parannus eli hylkäämällä syntinsä ja uskomalla Jeesukseen, että Hän on Jumalan Poika jonka Isä Jumala herätti kuolleista, näin saa kaikki syntinsä anteeksi ja pelastuu. Tätä ei voi ulkoistaa muille tai odottaa että jonkun yhteisön jäsenyys on esim. se joka pelastaa.

Evankeliumin kertominen on luonnollista jos välittää vähääkään sen toisen ihmisen kuolemanjälkeisestä kohtalosta ja näin on Jeesus antanut omilleen ohjeen viedä sitä eteenpäin.

Yksittäiset uskovaiset on minulle ihan samantekeviä niin kauan, kun eivät tuputa uskontoaan tai kuvittele olevansa muihin asioihin uskovia parempia. Järjestäytyneestä uskonnosta en pidä, koska mielestäni jokaisen ihmisen tulisi ihan itse tutkiskella omaa itseään ja omaa maailmankuvaansa ja sitten miettiä, että millaisiin asioihin hän uskoo ja onko joku uskonryhmä häntä varten. Tähän ei mielestäni kuulu se, että lasta syntymästä asti aivopestään tiettyyn uskontoon, ja jos hän sitä kyseenalaistaa niin vastaukseksi tarjotaan vaikkapa kyseisen uskontokunnan papin (tai mitä uskonoppineita siellä onkin) kanssa juttelua, ei muiden uskontojen tutkimista tms. Mun mielestä usko on henkilökohtainen asia, ja inhottaa, että joillekin se on sitä, että tehdään kuten joku auktoriteetti (oli se sitten pappi tai uskonnolliset vanhemmat tai kuka vaan) käskee.

Itse en lähde tuomitsemaan henkilöä sen perusteella onko hän kristitty vai ei, mutta... Jos suhde perustuu vaan sille että minua koitetaan alkaa muuttamaan myös uskovaiseksi, siinä vaiheessa tulee vastaan se miksi alan pitämään henkilöstä vähemmän. Minäkään en tarkoituksella ryhdy tuomaan mieltäni esille uskon asioista sillä tiedän että niistä voidaan saada pahimmassa tapauksessa riita aikaan. Joten miksi sitten hänen puoleltaan ei voida tehdä samaa minua kohtaan? Haluan antaa ihmisten olla rauhassa keitä he ovat mutta minulle sitä samaa ei suoda sillä "on väärä tapa elää jos et usko Jumalaan". Tiedän että kaikki kristityt eivät  varmasti ole tuollaisia mutta valitettavasti vielä tähän päivään mennessä en ole ketään heistä tavannut. 

Yllättävän moni täällä on ilmoittanut syyksi sen, että kristitty ylipäätään uskoo Jumalaan tai että oma käsitys jossain periaatteessa mitättömässä asiassa on erilainen :D

En pidä kristittyjä kovin älykkäinä ihmisinä. Se, että uskoo totuutena ihmisten kirjoittamiin, tuhansia vuosia vanhoihin teksteihin, kertoo aika paljon älyn puutteesta.

Kristinusko ovat vain yksi uskonto muiden joukossa. Pitää olla hyvin yksinkertainen, jos uskoo, että se on jotenkin oikeammassa kuin muut uskonnot.

En viihdy yksinkertaisten ihmisten seurassa. Onneksi ei ole pakko.

Ärsyttää se uskovaisten käsitys, että moraali ja uskonto kulkisivat jotenkin käsi kädessä.

Tunnen hyvin moraalittomasti ja väärin käyttäytyviä uskovaisia ja ateisteja. Tunnen myös hyvin rehellisiä, suoraselkäisiä ja moraalisesti käyttäytyviä uskovaisia ja ateisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minulla ei ole kristittyjä vastaan mitään, niin kauan kuin kristinuskoa ei sekoiteta ihmisoikeuksiin ja politiikkaan/quote]

Politiikassa toimitaan oman vakaumuksen mukaan joka tapauksessa, ja jos on kristitty, niin tietysti silloin toimii sen oman kristillisen vakaumuksensa mukaan.

Minkä vakaumuksen mukaan kristityn sitten pitäisi toimia, jos hän ei uskoaan saa "sekoittaa" politiikkaan? Olisiko parempi, että hän toimisi vaikka jonkin "elämä on kilpailua, kukin pärjätköön omillaan, heikkojen sortuminen on luonnonlaki johon ei saa puuttua" -aatteen mukaisesti?

Olen kristitty ja mukana kunnallispolitiikassa, ja sekoitan uskoani politiikkaan sillä lailla että ajattelen, että kaikkein heikoimmista on pidettävä huolta. Ihmisoikeuksista ajattelen, että jokainen ihminen on luotuna yhtä arvokas. Kukaan, edes puliukko tai romanialainen kerjäläinen, ei ole "ihmisroska", kuten eräs meidän paikallisista poliitikoistamme muutamia lähimmäisiään luonnehti.  Ja Vasemmistoliiton jäsen olen. 

Lähinnä niin, että et voi perustella haluamasi lakimuutoksia niin, että "koska Raamatussa sanotaan" tai "Tämä on synti, eikä sitä siksi voida sallia". Katso tasa-arvoinen avioliitto-keskustelun "argumentteja" niin ehkä ymmärrät, mitä haen takaa. Kun kyseessä on muut ihmiset, pitää voida argumentoida muuten kuin uskonnolla. Itse saa tehdä omia elämänvalintoja uskoon perustuen, mutta muita ei voida pakottaa niin toimimaan. Muita perusteluja on löydyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikilla on tietenkin oikeus uskoa mihin tahansa, mutta mielestäni usko kertoo juuri tuosta älyllisestä laiskuudesta, johon totesit itsekin sortuvasi. Eli siihen, että usko nyt vain on uskoa eikä siihen todisteita kaivata.

Minua kieltämättä turhauttaa, miten vähän ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan. Että voidaan tehdä jotain päätelmiä maailmankaikkeudesta, sen synnystä ja vieläpä noudattaa jotain tuhatvuotisia moraalisääntöjä ja lukea satuja kuin tietokirjaa perustelemalla jotenkin, että no uskonpa vaan. Minusta tuo on jotenkin ihmeellistä, älyllisesti laiskaa ja itselleen epärehellistä.

Ymmärrän, että usko voi tuoda paljon hyvää elämään ja että sen avulla voi päästä yli vaikeista ajoista. Jotenkin rehellisempi vastaus olisi, että haluan uskoa koska silloin minulla on parempi mieli ja vähemmän murheita, tai jotain vastaavaa. Mutta että kaikki perustelut kierretään sanomalla, että se nyt vain on uskoa. Että tuohon lopputulemaan ollaan jotenkin vain ajauduttu ilman minkäänlaista kyseenalaistamista ja ajatusprosessia.

No kun minä nyt vain uskon, on minusta todella laiskan ja tyhmän ihmisen vastaus, enkä luottaisi tuollaisen ihmisen arvostelukykyyn juuri missään. Minusta aikuiselta pitää vaatia jonkinlaista mielipiteensä perustelemista. En myöskään luota ihmiseen, jonka moraalin sanelee jokin henkiolento. Pitäisi osata itse ajatella syitä ja seurauksia ja tehdä niiden perusteella päätelmiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tällaisia varoittavia esimerkkejä ovat esim. aitoavioliittolaiset ja muut ihmisoikeuksien jarruttajat. He eivät kykene ei-uskomuspohjaiseen moraaliajatteluun.

Sinänsä minulla ei ole kristittyjä vastaan mitään, niin kauan kuin kristinuskoa ei sekoiteta ihmisoikeuksiin ja politiikkaan tai harrasteta jotain silmitöntä lapsitehtailua salaa vastentahtoisesti sillä perusteella, että "lapsi on Jumalan lahja ja heidät on otettava vastaan jos annetaan". Vastuu omista ratkaisuista pitäisi myös osata ottaa, ainakin jos siinä on joku muu lopulta kärsijänä. Jokainen muuten uskokoon puolestani vaikka yksisarvisiin. Osaan kyllä kohdella ihmisiä ihan kunnioittavasti. Mutta tiettyjä rajoja vedän itse esim. lähipiirini tai seurustelukumppanin suhteen.

Tavallaan vituttaa kyllä myös se, että joku voi uskoa hyväksi olentoa, joka katsoessaan vastasyntynyttä vauvaa ajattelee, että "Kas, vauva. Annanpa sille leukemian, jotta se voi kärsiä koko lyhyen elämänsä kunnes kivulias kuolema vie vuoden päästä". Jos Jumala olisi a) olemassa b) kaikkivoipa c) täysin hyvä, tätä ei voisi tapahtua. Jossain mennään pieleen.

Olet aivan älyttömän ennakkoluuloinen ihminen. Sulla on ihan fiksuja pointteja myös, mut noi ennakkoluulot kertoo sivistyksen ja järjen puutteesta. Olet varmaan niitä, jotka tulee niin kauan vakaumuksellisen uskovan kanssa toimeen, kunnes sulle selviää uskonto. Sit aletaan kaivamalla kaivamaan merkkejä jostain muusta kuin mitä olit tähän asti havainnut.

En itse asiassa ole ennakkoluuloinen ihminen enkä tiedä miksi teet tuollaisia oletuksia käytöksestäni. En kuulu tuollaisiin ihmisiin ja osaan kyllä ottaa ihmiset ihmisinä enkä pelkkinä uskontonsa edustajina. Kysyttiin, mikä ärsyttää kristityissä, joten vastasin sellaisia asioita, jotka ärsyttävät. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että listaamani asiat eivät päde jokaiseen maailman kristittyyn.