Jos et pidä kristityistä niin kertoisitko miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikö en pidä ihmisestä, joka kannattaa aatetta, jossa uhataan ikuisella kidutuksella niitä, jotka sattuvat kuulumaan johonkin toiseen aatteeseen tai eivät mihinkään?? Hmm... Mistähän tosiaan johtuisi? Sinun mielestäsi minä ansaitsen ikuiset tuskat vain koska olen erilainen kuin sinä, mutta silti minun pitäisi pitää sinusta?

Kristittyjen piirissä on hyvin erilaisia käsityksiä helvetistä. Aika harva nykyään uskoo ikuiseen kidutukseen tulimeressä. Jotkut uskovat kaikkien pääsevän taivaaseen, osa vain harvan. Moni uskoo helvetin olevan ikuinen mutta ihmisen siellä raukeavan tyhjiin ja laukkaavan olemasta. Osa pitää helvettiä erona Jumalasta, että on ihan omillaan vailla Jumalan rakastavaa ohjausta. Tai että se on tila jossa tietoisuus avautuu ja oma syntisyys paljastuu itselle mikä aiheuttaa tuskat jos ei anna Jeesuksen kantaa taakkojaan puolestaan. Jne. Raamatussa ei kerrota hirveän tarkkaan helvetistä ja sillä on varmasti tarkoituksensa.

Ao

Tässä tulikin lisää Mot. Te uskovaiset olette pahimman luokan rusinatpullasta-ihmisiä. Muka kuulutaan johonkin uskontoon, mutta kuitenkin itse päätetään mihin uskotaan sen mukaan, mikä milloinkin kivalta tuntuu.

Miksi pitää edes nimittää itseään jonkin tietyn uskonnon jäseneksi, jos kuitenkin saa itse päättää mihin sen sisällä "uskoo"? Et sinäkään ole "kristitty", sinulla on ihan oma uskosi ja kulttuurillisista syistä vaan olet päättänyt kutsua itseäsi sellaiseksi. Sama kuin minä sanoisin että olen lesbo, mutta pidän silti vain miehistä enkä naisiin koskisi. Mutta lesbo olen silti kun nyt vaan päätin niin.

Jokainen apn kommentti vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että kaikki uskovaiset ovat älyllisesti vajavaisia ja täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen itsereflektioon. Sietämätöntä ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnossa on ollut vallalla vuosisatoja sellainen uhkailun ja kiristyksen henki ja ihan viime vuosina traditio on menettänyt tehonsa. Ihmiset kuitenkin vielä muistavat sen ja kyllä sitä edelleen esim tällä palstalla joskus vielä yritetään käyttää. Luulen että uskovaisilla on tällä hetkellä vähän itselläänkin hukassa että miten viestiä ei-uskovien kanssa kun vanha helvetillä uhkailun tyyppinen lähetystyö ei enää toimi. Siksi uskovat on aika hiljaa ja vain pahimmat enää mesoaa. Ehkä pikku hiljaa tapahtuu joku muutos hyvän kautta -suuntaan.

Jaa, kirkon viestintä on kyllä ihan erilaista kuin ennen. Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että kirkossa pappi ei enää saarnaa? Ei ainakaan Suomessa, en tiedä muista maista. Ei uskalleta enää puhua enää kuin ennen, koska ilmapiiri on vihamielinen. Olisikohan juuri sen takia Suomessa nykyään vähän uskovaisia kun kukaan ei uskalla enää "mesota"?

T. se toinen uskovainen

Jos korostat kristillisyyttäsi niin se saa ihmiset kaikkoamaan sillä korostat ehkä erojanne etkä pyri kohti sitä mikä yhdistäisi teitä kahta! Eli asenteesi on alunkinperin väärä ja kertoo toiselle vaan että koko olemassaolostanne täällä elämässä on erimielisyys.

Tuo just on esimerkki vanhan tradition mukaisesta argumentaatiosta että keskustelupalstoilla esiintyvä kritiikki on vain Raamatussa ennustettua vainoa. Missään tapauksessa ei ikinä pidä mennä katsomaan peiliin, että voisko se "vaino" olla joskus jopa itse aiheutettua. Itse olen esim viime aikoina jatkuvasti saanut täällä eteeni uskovilta erittäin ikävän sävyisiä aloituksia ateistien kamaluudesta, jotka ei lainkaan perustu todellisuuteen edes. Ja siinä käytännössä suurin osa uskontoon liittyvistä aloituksista, juuri muutahan täällä ei näekään. Ei ateistit aloita täällä jatkuvasti ilkeilyä uskovia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos korostat kristillisyyttäsi niin se saa ihmiset kaikkoamaan sillä korostat ehkä erojanne etkä pyri kohti sitä mikä yhdistäisi teitä kahta! Eli asenteesi on alunkinperin väärä ja kertoo toiselle vaan että koko olemassaolostanne täällä elämässä on erimielisyys.

Jos sinulla on eri seksuaalisuus kuin kaverillasi ja kerrot siitä hänelle, niin korostatko erojanne? Jos tykkäät kissoista ja kaverisi koirista, niin korostatko erojanne? Vai kerrotko vain oman mielipiteesi asiaan ja hyväksyt, että kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja voitte silti olla kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä osaatko perustella miksi uskot jumalan olevan olemassa. En osaa arvostaa ihmisiä jotka vain sokeasti uskovat. Kykenemättä kyseenalaistamaan omia mielipiteitä.

Ok. Itse olen eri mieltä tosin. Usko on uskon asia. Jos sen voisi tieteellisesti todistaa ei olisi uskontoja, olisi tieto Jumalasta. Tiede ei voi sulkea pois uskoa muttei todistaa Jumalan olemassaoloa varmaksikaan. Itse uskon kokemusteni takia, koen Jumalan vastaavan ja johdattavan. Mutta en voi todisteita antaa varsinaisesti uskoni puolesta kuten et sinäkään siitä etteikö Jumalaa olisi. Mielestäni sokea usko on hyvää uskoa.

Ap

En väitä tietäväni, ettei jumalaa ole olemassa. Tällaisen väitteen esittäminen vaatisi täydellistä tietoa koko maailmankaikkeudesta.

Kukaan ei ole pystynyt esittämään uskottavia todisteita joiden perusteella uskoisin jumalan olevan olemassa.

Miksi uskot nimenomaan kristinuskon jumalaan? Erilaisia uskontoja ja jumalia on tuhansia erilaisia. Miksi et ole hindu tai muslimi? Eikö sinulle ole mitään merkitystä mihin uskot? Minusta tämä on valtava ongelma sokeassa uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo just on esimerkki vanhan tradition mukaisesta argumentaatiosta että keskustelupalstoilla esiintyvä kritiikki on vain Raamatussa ennustettua vainoa. Missään tapauksessa ei ikinä pidä mennä katsomaan peiliin, että voisko se "vaino" olla joskus jopa itse aiheutettua. Itse olen esim viime aikoina jatkuvasti saanut täällä eteeni uskovilta erittäin ikävän sävyisiä aloituksia ateistien kamaluudesta, jotka ei lainkaan perustu todellisuuteen edes. Ja siinä käytännössä suurin osa uskontoon liittyvistä aloituksista, juuri muutahan täällä ei näekään. Ei ateistit aloita täällä jatkuvasti ilkeilyä uskovia kohtaan.

Ikävä kuulla, että täällä on kuvauksesi kaltaisia ihmisiä. Kaikki uskovaiset eivät kuitenkaan ole sellaisia, ja luulen, että ne loput ovat enimmäkseen hiljaa. Itse kirjoitan tänne vain harvoin, ja yhtäkään keskustelua en ole vielä avannut.

T. se toinen uskovainen

En pidä kristityistä, enkä tunne minkäänlaista tarvetta keskustella heidän kanssaan syvemmin, koska kaikenlainen keskustelu menee vain inttämiseksi.

Mä luulen, että ongelma on ennakkoluuloissa. Ja niissä omakohtaisissa kokemuksissa, joissa kristityt  ovat osoittaneet nämä ennakkoluulot aiheellisiksi. Muutama tyyppi voi pilata kaikkien maineen. 

Koska te olette todistetusti vähä-älyisempää porukkaa ja kyllä se usko näkyy ihmisestä, mielipiteet, käytös, jutut ja sen sellaiset.

Olen ev lut. ja haluan pitää uskonnon yksityisasiana. Joissakin uskovaisissa ärsyttää uskonnon tuputus. Kerran kaupungilla pari nuorta tyttöä jostain kristillisestä seurakunnasta tuppautuivat seuraani ja toinen kysyi, että olenko kuullut Jeesuksesta. Ev.lut kirkon jäsenenä ja 50+v olen varmasti kuullut aiheesta yhtä paljon kuin nämä pikkulikatkin. Olin juuri lähettämässä viestiä kaverilleni ja nämä eivät uskoneet kun sanoin että en juuri nyt ole kiinnostunut aiheesta keskustelemaan. Lähdin sitten pois koko tilanteesta. Jos haluan joskus osallistua enemmän tai liittyä johonkin niin osaan tehdä sen itsekin, en tarvitse kadulla mitään uskonohjausta. Toinen asia mikä ärsyttää kun uskovaiset tekeytyvät jumaliksi ja jakelevat määräyksiä mutä saa ja ei saa tehdä ja kuinka tulee elää. Enkä pidä siitä, että naisten elämää kavennetaan uskonnon nimissä, esim lestat.

Uskominen on vain sosiaalisesti hyväksytty joukkopsykoosin muoto. En halua elämääni harhoihin uskovia ihmisiä, epävakaita ja ajatteluun itsenäisesti kykenemättömiä.

Pidän sinusta mikäli kohtelet minua kuin tasavertaista ihmistä, etkä syntistä ja tuomittua, hyväksyt omat uskomukseni/uskon puutteen vaikket ole samaa mieltä, etkä tuputa omaa uskontoasi.

Jos näin on niin ollaan sujut.

Koska itse olen kiinnostunut tieteestä ja avaruudesta, kun taas uskovaisten selitys joka asiaan on jumala. Jumala teki kaiken niin miksi tutkia, tai sitten tutkitaan tietäen jo lopputulos tai haetaan todistusta jumalalle.

Nimim. Teologia ei ole tiedettä

Olen itse vakaumuksellinen kristitty ja kerron itse millaistet uskovaistyypit ärsyttävät:

- kadulla mesoavat ja etenkin nuoria uhkailevat sekopäät (teini-ikäistä pikkuveljeäni tullut vastaan, uhannut helvetillä ja ties millä)

- "kalastelijat", eli nämä, jotka pyörivät kaupungilla ja (useimmiten ihan kiltisti) pysäyttelevät ohikulkijoita

- entisetnykyiset päihderiippuvaiset uskovaiset (ovat ikään kuin vaihtaneet yhden riippuvuuden toiseen ja päihtyvätpimahtavat kaikenlaisista "profetioista" ja "näyistä" joita lääkehuuruissaan näkevät)

- kristityt, jotka ajavat Raamatun VT:n lakeja Suomen lainsäädäntöön (näitä on onneksi pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi porukka jossain Kristillisdemokraattien joukossa)

- ovella pimpottelijat (koen itse ERITTÄIN huonotapaiseksi sen, että joku kehtaa tulla _kotini_ ovelle oikomaan uskoani ja uskontoani oikeaan suuntaan!)

- ne, jotka käyttävät Raamatun puolikkaan lauseen sanajärjestyksen sijamuotoja oikeutuksena huonoille teoilleen ja tavoilleen, esim. aviorikokselle, pilvenpoltolle ym.

- ne, jotka rikkovat tarkoituksellisesti Jumalaa vastaan ja sitten huolettomina kohauttavat olkiaan ja toteavat että "no, kyllä mä tän saan anteeks", aivan kuin Jumala olisi joku anteeksiantoautomaatti ja häpeä ja katumus huonosta teosta kadonnut täysin

- kristityt, jotka lähimmäisenrakkaudessaan auttavat toivottomia tapauksia (esim. päihdeongelmaisia) omien läheisimpien (useimmiten omien lasten) kustannuksella... esim. oma äitini oli tällainen, aikaa ja resursseja  ja palveluksia riitti jokaiselle lähiön nistille, mutta me tuolloin alaikäiset lapset hoidimme itse koulumme, ravintomme jne - vaihtelevalla menestyksellä

- kristityt, jotka ovat aivan liian kiintyneitä tavaroihinsa ja tv-sarjoihin

-  kristityt, jotka häpeävät uskomistaan ja "paljastuessaan" suostuvat ottamaan niskaansa kohtuuttoman määrän sitä ruskeaa. 

Minusta kaikilla on tietenkin oikeus uskoa mihin tahansa, mutta mielestäni usko kertoo juuri tuosta älyllisestä laiskuudesta, johon totesit itsekin sortuvasi. Eli siihen, että usko nyt vain on uskoa eikä siihen todisteita kaivata.

Minua kieltämättä turhauttaa, miten vähän ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan. Että voidaan tehdä jotain päätelmiä maailmankaikkeudesta, sen synnystä ja vieläpä noudattaa jotain tuhatvuotisia moraalisääntöjä ja lukea satuja kuin tietokirjaa perustelemalla jotenkin, että no uskonpa vaan. Minusta tuo on jotenkin ihmeellistä, älyllisesti laiskaa ja itselleen epärehellistä.

Ymmärrän, että usko voi tuoda paljon hyvää elämään ja että sen avulla voi päästä yli vaikeista ajoista. Jotenkin rehellisempi vastaus olisi, että haluan uskoa koska silloin minulla on parempi mieli ja vähemmän murheita, tai jotain vastaavaa. Mutta että kaikki perustelut kierretään sanomalla, että se nyt vain on uskoa. Että tuohon lopputulemaan ollaan jotenkin vain ajauduttu ilman minkäänlaista kyseenalaistamista ja ajatusprosessia.

No kun minä nyt vain uskon, on minusta todella laiskan ja tyhmän ihmisen vastaus, enkä luottaisi tuollaisen ihmisen arvostelukykyyn juuri missään. Minusta aikuiselta pitää vaatia jonkinlaista mielipiteensä perustelemista. En myöskään luota ihmiseen, jonka moraalin sanelee jokin henkiolento. Pitäisi osata itse ajatella syitä ja seurauksia ja tehdä niiden perusteella päätelmiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tällaisia varoittavia esimerkkejä ovat esim. aitoavioliittolaiset ja muut ihmisoikeuksien jarruttajat. He eivät kykene ei-uskomuspohjaiseen moraaliajatteluun.

Sinänsä minulla ei ole kristittyjä vastaan mitään, niin kauan kuin kristinuskoa ei sekoiteta ihmisoikeuksiin ja politiikkaan tai harrasteta jotain silmitöntä lapsitehtailua salaa vastentahtoisesti sillä perusteella, että "lapsi on Jumalan lahja ja heidät on otettava vastaan jos annetaan". Vastuu omista ratkaisuista pitäisi myös osata ottaa, ainakin jos siinä on joku muu lopulta kärsijänä. Jokainen muuten uskokoon puolestani vaikka yksisarvisiin. Osaan kyllä kohdella ihmisiä ihan kunnioittavasti. Mutta tiettyjä rajoja vedän itse esim. lähipiirini tai seurustelukumppanin suhteen.

Tavallaan vituttaa kyllä myös se, että joku voi uskoa hyväksi olentoa, joka katsoessaan vastasyntynyttä vauvaa ajattelee, että "Kas, vauva. Annanpa sille leukemian, jotta se voi kärsiä koko lyhyen elämänsä kunnes kivulias kuolema vie vuoden päästä". Jos Jumala olisi a) olemassa b) kaikkivoipa c) täysin hyvä, tätä ei voisi tapahtua. Jossain mennään pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Koska itse olen kiinnostunut tieteestä ja avaruudesta, kun taas uskovaisten selitys joka asiaan on jumala. Jumala teki kaiken niin miksi tutkia, tai sitten tutkitaan tietäen jo lopputulos tai haetaan todistusta jumalalle.

Nimim. Teologia ei ole tiedettä

Tietenkin ajatellaan, että Jumala on luonut kaiken jne., mutta tiedehän on oiva työkalu tutkia, miten, miksi jne nämä asiat on luotu.

Tiedehän ei oikeastaan sulje 100% mitään pois, vaan on melko avoimen neutraali. Tänään ehdottoman lukitut teoriat ja todennäköisyydet luovat kompastuskiviä huomiselle.

Minua ainakin ärsyttää se, että kristityt ovat jatkuvasti toistensa kurkuissa. Jos et ole perus ev.lut tai ortodoksi, muut uskovaiset saavat avoimesti pilkata ja saattaa sinut ja näkemyksesi naurunalaiseksi. Ja ei, en ole itse ateisti enkä uskovainen, mutta onhan toi nyt aika tekopyhää, että lähimmäisenrakkauden nimiin huutelevat ihmiset eivät edes yritä tulla keskenään toimeen.

Kreationistit ovat kai kaikki kristittyjä? Ovat tyhmää sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Mun puolestani saat uskoaihan mihin uskontoon vaan, mitta olen tyypilline pohjoismaalainen ja suomalainen sii, että minun mielestäni uskon pitää olla yksityistä ja pysyä sellaisena. Sen pitää olla sinun ja jumalasi välistä - ei meidän muiden. Jos se täytyy "tuoda esiin" kuten itse sanot, se todennäkösesti ei ole oikeaa, vaan käytät sitä oikeuttaakseei jotain toimintaasi tai korottaaksesi omaa arvoasi. Nämähän ovat asioita, joita useimmat kristityt teologit Tuomas Akvinolaisesta Martti Lutheriin ja Jean Calviniin ovat tuominneet.

Tässä on muuten myös se tekijä, joka erottaa Pohjois-Eurooppalaisen uskontosuuhteen esimerkiksi amerikkalaisesta tai muslimien uskontosuhteesta. Niiden mielestä sen kuuluu näkyä, koska se todistaa uskon todellisuudesta. Meidän mielestä taas usko ei ole oikeaa, jos siitä pitää tehdä numero.

Tämä ei ole joko-tai -asetelma, vaan sekä-että. Jeesukseen uskovilla on pysyvä velvollisuus – ihana oikeus, jos minulta kysytään – eli käsky kertoa evankeliumi muille. Siinä, miten sen tekee, on sitten suuria eroja. En kannata ruumiillista, henkilökohtaista lähestymistä (esim. kadulla henkilökohtaisesti pysäyttämistä ja puhuttelemista).

Tämän kanssa linjassa on se, että usko on myös jokaisen uskovaisen ja Jumalan välistä.

Täytyy muistaa, että evankeliumin sanoma on sellainen, josta ei pidetä maailmassa – se on hyvä uutinen, joka loukkaa ihmisiä. Se, että olettaa, että viestistä ei pidetä, ei saa estää kertomasta sitä. Jos viesti torjutaan ja henkilö ilmaisee, ettei ole kiinnostunut, niin sillä hyvä; jankkaamaan ei tule jäädä. Mutta jos viestin torjuja samalla haastaa ja esittää kysymyksiä, niin tulee yrittää vastata tai ohjata esim. jonkun kristinuskon opettajan pakeille.

Ja sekin täytyy muistaa, että nykykulttuurissa on melko yleistä ns. tavan vuoksi loukkaantuminen. Se on manipuloinnin eli epäsuoran vallankäytön muoto: toinen yritetään vaientaa asemoitumalla uhriksi ja paheksumalla. Ilmaisemalla loukkaantumista siitä, että toinen pitää ristiä kaulassaan tai kirjoittaa uskostaan yleisellä nettifoorumilla, jossa kaikki muutkin kertovat itsestään ja elämästään oman katsomuksensa suodattamana, tms. on esimerkki tästä. Manipulointiyrityksille ei kannata lotkauttaa korvaansa.