Avioliitto kuin kaverisuhde, mutta ei uskalla/ kehtaa erota?

Itselläni tilanne jossa lapset teini-ikäisiä. Odotan että herkin lapsista täysi-ikäistyy ja sitten eroan. Hän kaipaa kummankin vanhemman tukea ja kiinteää perheyhteyttä joten olen valmis sinnittelemään.

Kylmää laskelmointia osaltani on myös se, että noina jäljellä olevina vuosina saamme maksettua asuntolainaa pois joten eroaminen on sitten myöhemmin taloudellisesti helpompaa.

Jos minulla olisi pienet lapset miettisin kyllä oman elämän arvoa siinä mielessä, onko järkevää elää vuosikymmeniä epätyydyttävää elämää jos mahdollisuus olisi eron myötä elää omanlaistansa arkea heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varmasti liene ainoa, joten kohtalotoverit tänne! Arvostelijoilta en niinkään kaipaa kommentteja.

Meillä 10 yhteistä vuotta, 2 naimisissa. Lapsia kaksi, alle kouluikäisiä. Parisuhde kuollut pystyyn, ei hirveästi enää edes riidellä mutta ei ole mitään yhteistäkään oikein.. paitsi koti ja lapset.

Mutta mietityttää ensinnäkin lapset; miten ero heihin vaikuttaa. Ja se että erotessa pitäisi "jakaa" lapset... mietityttää myös ympäristön reaktiot eroon.

Joskus olen jopa toivonut että mies pettäisi tms, jotta tämä päättyisi sitä kautta.

Niin ja mies tietää epävarmat tunteeni, mutta ei kuulemma halua erota.

Älä ikinä enää seurustele kenenkään kanssa. Kun et siihen näköjään ole kykenevä.

Perustele?

Taas on herätty uuteen aamuun, jossa mies on kuin perseeseen ammuttu karhu.. nää lomat on ihan parasta aikaa 👍

Ap

Vierailija kirjoitti:

25v yhdessä josta 17v avioliitossa, seksiä oli ed kerran 4vrk sitten, sitä ennen 1v4kk täyttä selibaattia.

Kuolin, tai minut kuoletettiin, siis sillä saralla pystyyn kun olin n.32v, sellaiset 3-7kk tauot ihan tavallisia.

Masokisti kai olen kun en ole eroa ottanut. Ja liian heikko, läheisriippuvainen. Sen siitä saa kun alkkiksen tytär lyö hynttyyt yhteen alaikäisenä teininä. Muuten kyllä hyvä mies, mutta kyllähän tämä on naiseuteni vienyt ja syönyt, tosin kroppa ja mieli kyllä muistaa enkä ole ulkonäönkään suhteen luovuttanut mutta eipä auta.

No, katsotaan miten käy tässä 2-5v vuoden sisällä, silloin on kumpikin lapsi jo täysi-ikäinenkin. Löytyykö sitten rohkeutta laittaa lusikat jakoon ja muuttaa omasta kodista vuokrayksiöön/kaksioon, en tiedä.

N41

Ps, uskollinen olen kyllä ollut kaikesta huolimatta, uskoakseni mieskin.

Miehelle sanotaan vastaavassa tilanteessa, että elämässä on muutakin kuin seksi ja muistutetaan siitä, ettei kenelläkään ole velvollisuutta harrastaa seksiä jos ei halua. Tai sitten aletaan ehdottelemaan mitä kaikkea hän voisi tehdä naisen elämän helpottamiseksi ja tämän uudelleen hurmaamiseksi.