Avioliitto kuin kaverisuhde, mutta ei uskalla/ kehtaa erota?

Googlailin miten säilyttää kipinä pitkissä suhteissa ja löysin tällaisen ketjun

http://www.vauva.fi/keskustelu/2630216/flirttaileminen_vieraille_antaa_…

Täällä myös yksi, jonka parisuhde on melkoista tervanjuontia. Yhdessä olemme olleet todella pitkään ja varmaan pysymme yhdessä jatkossakin. Mutta onhan tämä raskasta ja jotenkin niin ilotonta. En usko, että vaihtamalla paranisi, sillä mieheni on todella hyvä mies. Kuitenkin kaipaisin suhteeltamme paljon enemmän kosketusta, hellyyttä, läheisyyttä..

Vierailija kirjoitti:

Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.

On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.

Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.

Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"

Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.

Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.

Oletteko joskus olleet kavereita? Vai onko suhde edennyt teini-ensihuumasta suoraan tuohon? Ei tuollaista kannata tosiaan enää jatkaa, etenkin kun olet niin nuori vielä, että varmasti löydät uuden ja paremman suhteen. Kannattaa sitten jatkossa pitää mielessä, että  menee yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa viihtyy yhdessä vaikka autiolla saarella, ja jonka kanssa voi jakaa asioita ja jutella, eikä vain jakaa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.

On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.

Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.

Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"

Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.

Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.

Olen nähnyt lähipiirissäni 3 lapsiperhe eroa ja en todellakaan voi kuin ihmetellä miten ihmiset eroavat niin helposti. Kaikilla syy on ollut juuri kipininän puuttuminen.

1. Palasivat 1 vuosi eron jälkeen yhteen ja suhde vaikuttaa hyvältä.

Kahdessa muussa käsittääkseni eroa halusi nainen. Toinen mies aloitti uuden suhteen noin vuoden sinkkunaolon jälkeen ja nyt tämä ex vaimo on niin mustasukkainen. Myös tässä toisessa suhteessa samanlainen kuvio, mutta mies yritti vuoden verran puhua, että palaisivat yhteen, mutta naista ei kiinnostanut, vaan nautti täysillä sinkkuelämämästään. Vasta sitten kun mies löysi itselleen uuden ja ex-vaimo kyllästyi sinkkuiluun, niin yhtäkkiä se mies olisikin kelvannut.

Anteeksi sekava teksti.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko joskus olleet kavereita? Vai onko suhde edennyt teini-ensihuumasta suoraan tuohon? Ei tuollaista kannata tosiaan enää jatkaa, etenkin kun olet niin nuori vielä, että varmasti löydät uuden ja paremman suhteen. Kannattaa sitten jatkossa pitää mielessä, että  menee yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa viihtyy yhdessä vaikka autiolla saarella, ja jonka kanssa voi jakaa asioita ja jutella, eikä vain jakaa arkea.

Teoriassa hieno vinkki, käytännösdä ei. Miten luulet, että ihmiseen voi tutustua, jos ei mene yhteen? Sittenkun on asuttu saman katon alla n 5 vuotta, niin silloinhan sitä vasta oppii toisen tuntemaan.

Joskus suhteessa on hyviä ja huonoja vaiheita, se on pariskunnan sitoutumisesta kiinni miten päästään huonoista yli ja miten tehdään niitä hyviä. Pikkulapsiaika on äärettömän raskas ja silloin helposti suhde unohtuu. Sopikaa yhteisestä parisuhdeajasta, käykää treffeillä ja muistelkaa niitä juttuja mihin toisessa ihastuitte, noin alkajaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.

On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.

Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.

Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"

Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.

Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.

Samaa mieltä. Minusta kaikki kivet pitää kääntää ennenkuin lapsiperheen voi hajoittaa. Minusta ennen eroa pitää kokeilla vaikka vieraissakäyntiä puolin ja toisin ja katsoa jos se toisi kadonneen kipinän takaisin. Mitä hävittävää tuossa tilanteessa olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aloituksesi voisi olla minun tekemä noin 5 vuotta sitten.

Me kävimme noihin aikoihin vakavia keskusteluita suhteemme tilasta ja kumpikin näki tilanteen samalla tavalla. Kumpikin oli sinäänsä tyytyväinen suhteeseen, mutta suhteesta vain puutui "se joku kipinä".

Menimme tosi nuorina yhteen ja kumpikin tunnusti sen, että meitä vaivasi, ettei tullut nuorena sinkkuna "hurjasteltua". Lueskelimme paljon siitä miten sen "kipinän" voisi saada takaisin ja ruvettiin puhumasn avoimesti seksifantasioista, joissa on vieraita. Jotenkin tämä toi kipinän suhteeseemme takaisin ja olemmepa nyt kumpikin päässeet yhteisymmärryksessä "hurjastelemaankin" ja se on entisestään parantanut meidän suhdetta.

Ehdottomasti tämä! Suhteen alkuhuumaa ei voi saada takaisin, mutta tuosta huumasta voi nauttia yhdessä fantasioiden ja miksei käytännön toteutuksenkin kautta. Meillä ainakin fantasioista puhuminen tuo aivan mahtavaa kipinää suhteeseen.

Siis emmä voisi kuvitellakaan että puhuisin miehelleni jotain fantasioistani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.

On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.

Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.

Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"

Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.

Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.

Olen nähnyt lähipiirissäni 3 lapsiperhe eroa ja en todellakaan voi kuin ihmetellä miten ihmiset eroavat niin helposti. Kaikilla syy on ollut juuri kipininän puuttuminen.

1. Palasivat 1 vuosi eron jälkeen yhteen ja suhde vaikuttaa hyvältä.

Kahdessa muussa käsittääkseni eroa halusi nainen. Toinen mies aloitti uuden suhteen noin vuoden sinkkunaolon jälkeen ja nyt tämä ex vaimo on niin mustasukkainen. Myös tässä toisessa suhteessa samanlainen kuvio, mutta mies yritti vuoden verran puhua, että palaisivat yhteen, mutta naista ei kiinnostanut, vaan nautti täysillä sinkkuelämämästään. Vasta sitten kun mies löysi itselleen uuden ja ex-vaimo kyllästyi sinkkuiluun, niin yhtäkkiä se mies olisikin kelvannut.

Anteeksi sekava teksti.

En usko että erot lapsiperheessä on koskaan helppoja 🙄

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aloituksesi voisi olla minun tekemä noin 5 vuotta sitten.

Me kävimme noihin aikoihin vakavia keskusteluita suhteemme tilasta ja kumpikin näki tilanteen samalla tavalla. Kumpikin oli sinäänsä tyytyväinen suhteeseen, mutta suhteesta vain puutui "se joku kipinä".

Menimme tosi nuorina yhteen ja kumpikin tunnusti sen, että meitä vaivasi, ettei tullut nuorena sinkkuna "hurjasteltua". Lueskelimme paljon siitä miten sen "kipinän" voisi saada takaisin ja ruvettiin puhumasn avoimesti seksifantasioista, joissa on vieraita. Jotenkin tämä toi kipinän suhteeseemme takaisin ja olemmepa nyt kumpikin päässeet yhteisymmärryksessä "hurjastelemaankin" ja se on entisestään parantanut meidän suhdetta.

Ehdottomasti tämä! Suhteen alkuhuumaa ei voi saada takaisin, mutta tuosta huumasta voi nauttia yhdessä fantasioiden ja miksei käytännön toteutuksenkin kautta. Meillä ainakin fantasioista puhuminen tuo aivan mahtavaa kipinää suhteeseen.

Siis emmä voisi kuvitellakaan että puhuisin miehelleni jotain fantasioistani!

Niinno tässähän se kipinän puuttumisen syy monella onkin. Ollaan vaan niinkuin ennenkin ja ei puhuta. Fantasiat on aivan luonnollisia ja niitä on jokaisella. Fiksu ihminen ymmärtää, ettei itsessä ole mitään vikaa vaikka kumppani fantasioikin jostain muusta. Ehdottomasti suosittelen, että otat asian kotona puheeksi.

Koettu on kirjoitti:

Joskus suhteessa on hyviä ja huonoja vaiheita, se on pariskunnan sitoutumisesta kiinni miten päästään huonoista yli ja miten tehdään niitä hyviä. Pikkulapsiaika on äärettömän raskas ja silloin helposti suhde unohtuu. Sopikaa yhteisestä parisuhdeajasta, käykää treffeillä ja muistelkaa niitä juttuja mihin toisessa ihastuitte, noin alkajaisiksi.

Ei meillä ole mitään parisuhdeaikaa, niinkuin sanoin. Ehkä 2x vuodessa ollaan saatu lapset hoitoon 2-4 tunniksi. Isovanhemmat on sanoneet suoraan ettei ainakaan vielä halua ottaa molempia samaan aikaan, toisille (oma äitini) taas ei kuulemma mahdu. Ja kun koittaa toista toiselle ja toista toiselle niin sekin oli hankalaa ja vain kerran onnistunut. Jotenkin en halua heitäkään sit vaivata enempää..

Mll ym on aika kalliita ja on siinä kynnyskin antaa lapset ihan vieraalle hoitoon...

Ap

Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.

Ap

Meillä ei mitään suurempia ongelmia ole koskaan ollutkaan, mutta joitakin vuosia sitten luimme mieheni kanssa tuon toisessa ketjussa vinkatun kirjan Mielen seksuaalisuus ja se vei suhteemme uudelle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.

Ap

Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.

Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.

Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.

Ap

Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.

Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.

Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.

Enpä minä noin vähästä loukkaannu.

En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.

Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).

Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.

On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.

Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.

Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"

Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.

Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.

Onneksi vanhempani erosivat, vaikka se olikin minulle alkuun shokki. Olen onnellinen siitä, että he pääsivät rakentamaan itsensä näköistä elämää omilla tahoillaan. Ihmisellä on vain yksi elämä, ja on väärin lapsia kohtaan sysätä heille vastuu sen tuhlaamisesta huonoon parisuhteeseen. Jos suhteessa on paha olla, eikä asiaa saada korjattua, se on hyvä syy erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.

Ap

Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.

Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.

Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.

Enpä minä noin vähästä loukkaannu.

En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.

Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).

Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....

Ap

No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.

Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.

En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.

Ap

Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.

Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.

Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.

Enpä minä noin vähästä loukkaannu.

En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.

Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).

Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....

Ap

No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.

Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.

En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.

On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.

Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.

Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"

Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.

Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.

Samaa mieltä. Minusta kaikki kivet pitää kääntää ennenkuin lapsiperheen voi hajoittaa. Minusta ennen eroa pitää kokeilla vaikka vieraissakäyntiä puolin ja toisin ja katsoa jos se toisi kadonneen kipinän takaisin. Mitä hävittävää tuossa tilanteessa olisi?

On olemassa ehkä sata muuta tapaa Lähentyä sitä omaa puolisoaan kuin että lähtee kauemmas kumppanistaan pettämään. Mitä tahansa muuta kannattaa kokeilla, koska pettäminen on peruuttamatonta ja voi jättää niin syvät jäljet, että toipuminen ja hyvä suhde on sen jälkeen mahdoton. Usein toivoa on juuri niin kauan kun ei ole kolmansia osapuolia kuvioissa, ei ole väkivaltaa ja jotain ihan kamalaa hyväksikäyttöä.