Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto kuin kaverisuhde, mutta ei uskalla/ kehtaa erota?
09.07.2017 |
En varmasti liene ainoa, joten kohtalotoverit tänne! Arvostelijoilta en niinkään kaipaa kommentteja.
Meillä 10 yhteistä vuotta, 2 naimisissa. Lapsia kaksi, alle kouluikäisiä. Parisuhde kuollut pystyyn, ei hirveästi enää edes riidellä mutta ei ole mitään yhteistäkään oikein.. paitsi koti ja lapset.
Mutta mietityttää ensinnäkin lapset; miten ero heihin vaikuttaa. Ja se että erotessa pitäisi "jakaa" lapset... mietityttää myös ympäristön reaktiot eroon.
Joskus olen jopa toivonut että mies pettäisi tms, jotta tämä päättyisi sitä kautta.
Niin ja mies tietää epävarmat tunteeni, mutta ei kuulemma halua erota.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
minä näen asian monista muista vastaajista poiketen niin, että jos elämään tarvitsee kaikenlaista uutta sisältöä jotta liitto toimisi, on se ikäänkuin ongelman lakaisua maton alle. Minä ainakin haluan suhteen, jossa nuo muut jutut on toki ok ja hyödyllisiä omina asioinaan, mutta ei parisuhteen parantajina.
Ja olen itse juuri eroamassa suhteesta joka on "kaikkien muiden" mielestä täydellinen, mutta itse koen aivan toisin, vaikka puolisoni onkin kaikin puolin kunnollinen. Mutta kun jotain puuttuu, niin puuttuu. Ja itse en halua ns kuolla pystyyn vain sen takia, että ulkoiset puitteet ovat hienot ja kunnossa. Mieluummin olen yksin, köyhä, monen asian suhteen vaikeuksissa sekä lisäksi huono äitikin kun hajotan perheeni, mutta en suostu elämään valheessa.
Rohkeutta sinulle elää juuri sinun elämääsi!
Kiitos
Kun siis olen jo todennut että ollaan erilaisia, halutaan eri asioita. Jatkaminen tarkoittaisi jatkuvaa kompromissia puolin ja toisin. Ja kun riitoja on jo ollut, niillä on tapettu suhdetta kiitettävästi. Kaikkea ei vaan voi korjata kun on tarpeeksi jäänyt asioita hampaankoloon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
25v yhdessä josta 17v avioliitossa, seksiä oli ed kerran 4vrk sitten, sitä ennen 1v4kk täyttä selibaattia.
Kuolin, tai minut kuoletettiin, siis sillä saralla pystyyn kun olin n.32v, sellaiset 3-7kk tauot ihan tavallisia.
Masokisti kai olen kun en ole eroa ottanut. Ja liian heikko, läheisriippuvainen. Sen siitä saa kun alkkiksen tytär lyö hynttyyt yhteen alaikäisenä teininä. Muuten kyllä hyvä mies, mutta kyllähän tämä on naiseuteni vienyt ja syönyt, tosin kroppa ja mieli kyllä muistaa enkä ole ulkonäönkään suhteen luovuttanut mutta eipä auta.
No, katsotaan miten käy tässä 2-5v vuoden sisällä, silloin on kumpikin lapsi jo täysi-ikäinenkin. Löytyykö sitten rohkeutta laittaa lusikat jakoon ja muuttaa omasta kodista vuokrayksiöön/kaksioon, en tiedä.N41
Ps, uskollinen olen kyllä ollut kaikesta huolimatta, uskoakseni mieskin.
:( Seksi on kyllä tärkeä asia parisuhteessa, onhan se pitemmän päälle loukkaavaa jos toinen ei halua. Ja varmaan vaikea syy erota jos muut asiat on ns. hyvin. Miesten haluttomuus vielä on sellainen tabu... kerroppa siinä sitten eron syitä muille (vaikka eihän sitä tarvitse).
Ap
Mitä pettymyksiä? Riitoja mistä?
Kaikista noista pitäisi keskustella perusteellisesti. Ensin kahdestaan ja jos ajatukset tuntuvat jumittuvan, ulkopuolisen apu voisi auttaa. Neuvon tässä niin kuin neuvon itseänikin tällä hetkellä. Elämme samaa tilannetta ja nyt taas tuntuu toiveikkaammalta tulevaisuuden suhteen. Fiilikset tosin vaihtelevat viikottain, mutta pitää antaa aikaa. Pitkää suhdetta ei kannata lyhyellä harkinnalla heittää roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pettymyksiä? Riitoja mistä?
Kaikista noista pitäisi keskustella perusteellisesti. Ensin kahdestaan ja jos ajatukset tuntuvat jumittuvan, ulkopuolisen apu voisi auttaa. Neuvon tässä niin kuin neuvon itseänikin tällä hetkellä. Elämme samaa tilannetta ja nyt taas tuntuu toiveikkaammalta tulevaisuuden suhteen. Fiilikset tosin vaihtelevat viikottain, mutta pitää antaa aikaa. Pitkää suhdetta ei kannata lyhyellä harkinnalla heittää roskiin.
Mies ei edelleenkään pysty keskustelemaan. Minä puhun ja mies vaikenee. Se on paha silloin korjailla mitään saatikka saada syvempää suhdetta.
Mies palasi juuri kotiin reissusta ja sain olla lasten kanssa kotona keskenämme. Voi että tajusin sen eron aikana, miten miehen naamakin inhottaa. Miehessä ei mitään osoitettavaa vikaa ole, mutta silti, yööks. Ei vain ole minkääntason viehätystä parisuhdemielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi miehen kanssa on järkyttävä pettymys. Joku voisi sanoa, että mitäs menit sellaisen miehen kanssa yhteen. Niiin! Kun vain olisi ollut seksihaluja silloin nuorempana, mutta eipä ollut, kiitos tunnistamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan! Ei kiinnostanut seksi pätkääkään, vaan inhotti! Niin valitse siinä nyt mies hyvillä seksitaidoilla! Sitten sairaus tunnistettiin ja sain apua siihen, aloin haluta seksiä, mutt en kylläkään miestäni...
Minä haluaisin erota, mutta en 6-vuotiaan lapsen takia pysty olemaan niin itsekäs. Lisäksi mies sanoo rakastavansa yhä ja taistellut vuosia mielenterv.ongelmia ja masennusta vastaan, en tiedä miten hän toipuisi jos jättäisin hänet.. Romanttinen kiinnostus miestä kohtaan 0. Olemme olleet yhdessä teinistä asti yli 10 vuotta. Vuosia kuunnellut miehen ongelmia ja toiminut terapeuttina (oikean terapeutin lisäksi) ja hän ei jaksa kuunnella loppuun edes kun yritän kertoa miten mun työpäivä on mennyt.. Mitään kunnollista syytä eroon ei ole..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pettymyksiä? Riitoja mistä?
Kaikista noista pitäisi keskustella perusteellisesti. Ensin kahdestaan ja jos ajatukset tuntuvat jumittuvan, ulkopuolisen apu voisi auttaa. Neuvon tässä niin kuin neuvon itseänikin tällä hetkellä. Elämme samaa tilannetta ja nyt taas tuntuu toiveikkaammalta tulevaisuuden suhteen. Fiilikset tosin vaihtelevat viikottain, mutta pitää antaa aikaa. Pitkää suhdetta ei kannata lyhyellä harkinnalla heittää roskiin.
Mies ei edelleenkään pysty keskustelemaan. Minä puhun ja mies vaikenee. Se on paha silloin korjailla mitään saatikka saada syvempää suhdetta.
Muistathan ap, että keskusteleminen on taitolaji. Ethän vain aloita "keskustelua" miehesi syyttelyllä?
Jos vaikka sanoisit miehellesi, että haluat tulevalla viikolla käydä 1 tunnin mittaisen keskustelun suhdettanne koskien. Ja sitten vaikka aloitat keskustelun kyselemällä mieheltäsi mikä suhteessanne on parasta ja mikä huonointa
Jos erootte, älkää erottako sisaruksia toisistaan! Eli vuoroviikoin vanhemmille mutta yhdessä. Saavat tukea ja turvaa toisistaan vaikeassa tilanteessa. Kannattaa vielä yrittää pariterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.
On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.
Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.
Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"
Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.
Tässä tilanteessa on kuitenkin kysymys myös kahdesta pienestä alle kouluikäisestä lapsesta. Se on täysin ei-asia kuin vain pariskunnan tilanne. Jos suhde on vain tylsä eikä ole muita ongelmia kuten pettämistä, väkivaltaa tai alkoholismia, pitäisi lasten takia yrittää loppuun saakka tai edes sen muutaman vuoden että ovat kouluikäisiä ja vahvempia kestämään ja ymmärtämään eron. Jos ei kerran kunnon syytä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
minä näen asian monista muista vastaajista poiketen niin, että jos elämään tarvitsee kaikenlaista uutta sisältöä jotta liitto toimisi, on se ikäänkuin ongelman lakaisua maton alle. Minä ainakin haluan suhteen, jossa nuo muut jutut on toki ok ja hyödyllisiä omina asioinaan, mutta ei parisuhteen parantajina.
Ja olen itse juuri eroamassa suhteesta joka on "kaikkien muiden" mielestä täydellinen, mutta itse koen aivan toisin, vaikka puolisoni onkin kaikin puolin kunnollinen. Mutta kun jotain puuttuu, niin puuttuu. Ja itse en halua ns kuolla pystyyn vain sen takia, että ulkoiset puitteet ovat hienot ja kunnossa. Mieluummin olen yksin, köyhä, monen asian suhteen vaikeuksissa sekä lisäksi huono äitikin kun hajotan perheeni, mutta en suostu elämään valheessa.
Rohkeutta sinulle elää juuri sinun elämääsi!
Kiitos <3 Rohkeutta, sitä juuri tarvitsen minäkin.
Kun siis olen jo todennut että ollaan erilaisia, halutaan eri asioita. Jatkaminen tarkoittaisi jatkuvaa kompromissia puolin ja toisin. Ja kun riitoja on jo ollut, niillä on tapettu suhdetta kiitettävästi. Kaikkea ei vaan voi korjata kun on tarpeeksi jäänyt asioita hampaankoloon.
Ap
KYLLÄ ap pystyy!!
Nyt varaamaan aika kirkon perheneuvojalle. Asiat voivat mennä hyvään suuntaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tosi kiva mennä pariterapiaan! Terapeutti ehdottaa miehelle esimerkiksi, että "sun täytyy hurmata kumppanisi takaisin tai uudelleen", niin mies terapiassa, että "joo, joo" eikä kotona tapahdu elettäkään siihen suuntaan. Terapeutti on sitten ihan tyytyväinen. Jos sanon, että ei tuo tehnyt mitään sellaista, niin seuraa suunnilleen vaivautunut hiljaisuus. Seksissä kun olen tosi estoinen ja koen mieheni vääräksi minulle, niin vinkkinä oli ottaa seksiopas ja katsella jotain asentoja.
Auttaapa tosi ihanasti.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tosi kiva mennä pariterapiaan! Terapeutti ehdottaa miehelle esimerkiksi, että "sun täytyy hurmata kumppanisi takaisin tai uudelleen", niin mies terapiassa, että "joo, joo" eikä kotona tapahdu elettäkään siihen suuntaan. Terapeutti on sitten ihan tyytyväinen. Jos sanon, että ei tuo tehnyt mitään sellaista, niin seuraa suunnilleen vaivautunut hiljaisuus. Seksissä kun olen tosi estoinen ja koen mieheni vääräksi minulle, niin vinkkinä oli ottaa seksiopas ja katsella jotain asentoja.
Auttaapa tosi ihanasti.
Olet ap siis käynyt jo pariterapiassa? Vai oliko tämä ap:n viesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin ollaan vaan "kämppiksiä". 7 vuotta yhdessä joista pari viimeistä naimisissa. Lapsi 1/2 vuotias. Ollaan jo pitkään vaan asuttu yhdessä. Mä hoidan lapsen jota molemmat haluttii kovin ja yritettiin pitkään. Paljon riidellään, riideltiin jo raskaus aikana, lähinnä kotitöistä ja meidän elämästä muutenkin. Mutta erota ei voi koska mä en vaan voi antaa lasta viikonlopuksi isälleen ni pakko olla yhdessä.
.... no tämä ketju kuvastaa ihan hyvin sitä minun pelkoa. Että kaikki ei ymmärrä ja tulee ehkä arvostelua siitä eropäätöksestä. Minkäs teet. Kukaan muu ei kuitenkaan toisten suhdetta voi ymmärtää..
Lapsia ei tietenkään olla erottamassa toisistaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Eli ihan ns. peruskaava. Minusta teidän isoin ongelma on siinä, että sinä olet henkisesti jo eronnut. Sehän on helppo laittaa kuntoon. Jos teet eropäätöksen, niin sen kanssa joutuu elämään loppuelämän. Sen takia on tärkeää, että varmistat, että olet tehnyt kaiken että erolta vältyttäisiin. Minusta sinun kannattaisi tehdä lista asioista, joita kokeilet vielä ennenkuin teet lopullisen päätöksen.
En haluaisi jankata, mutta ihan oikeasti jos saisit miehellesi kerrottua, että fantasioit vieraasta miehestä (keksi vaikka, että fantasioit kahdesta miehestä tai vaikka mustasta), niin voi hyvinkin olla, että miehesi alkaa vähän kerrassaan suhtautumaan sinuun eri tavalla
Kiitos avusta mutta en pysty. En kertakaikkiaan vaan halua. Puistattaa ajatuskin.
Ap
Taaskaan ei ole tarkoitus loukata vaan auttaa. Mutta taidat olla seksin suhteen aika estoinen, jos et voi edes "heittää" miehellesi jonka kanssa olet ollut 10 vuotta yhdessä, että hei kaksi miestä samaan aikaan voisi tuntua jännältä....
Jos oikeasti olet noin estoinen, niin en ihmettele että mies menettää 10 vuodessa mielenkiinnon...
Enkä minä halua loukata sinua, mutta ..
et selvästi tiedä mistä puhun. Haluttomuus seksifantasioiden paljastamiseen ei johdu ujoudesta, vaan siitä että en syty miehestäni. Sinä ajattelet sinun rakasta miestä, johon sinulla on henkinen yhteys. Etkä osaa nähdä minun puoltani... minä en halua mieheltä sitä kiinnostusta, päinvastoin.Miehen kiinnostus petipuuhiin ei ole lopahtanut 10 vuodessa... sehän se ainoa kiinnostus tuntuu olevan minua kohtaan. 😂
Ap
Usko pois, kyllä minä ymmärrän. Jos tunnet miestäsi kohtaan noin, niin silloin salaisimpien fantasioiden kertominen ei onnistu. Siksi sanoinkin, että keksi joku fantasia, esim. Tuo kaksi miestä. Jonka vain heität (siis vaikka tuo ei sinua oikeasti kiinnostaisikaan).
Siis koko homman pointtihan on siinä, että suhteessa pitää olla tarpeeksi yhteistä ja tarpeeksi omaa. Miehesi niin sanotusti pitää sinua itsestään selvyytenä ja tekisi hyvää, että miehesi näkisi sinut itsenäisenä (seksuaalisuuden/halujen/romantiikan suhteen) olentona joka hänen pitää vietellä. Ja siis kuten olen jo sanonut, tämä pelaa myös makuuhuoneen ulkopuolella.
Nämä vinkit alkavat kuulostaa ihan häiriintyneiltä... Jos ap ei halua seksiä jonkun kanssa, olkoonkin hänen miehensä, niin sitten hän ei halua.
Mikset vaan sano miehellesi, että nyt tarvitset vähän omaa aikaa ja kysyt, että jos miehesi pitäisi sormustasi sillä välin kun käyt vähän tuulettumassa. Eiköhän siinä miehenkin kiinnostus herää suhdetta kohtaan jos on herätäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ollaan vaan "kämppiksiä". 7 vuotta yhdessä joista pari viimeistä naimisissa. Lapsi 1/2 vuotias. Ollaan jo pitkään vaan asuttu yhdessä. Mä hoidan lapsen jota molemmat haluttii kovin ja yritettiin pitkään. Paljon riidellään, riideltiin jo raskaus aikana, lähinnä kotitöistä ja meidän elämästä muutenkin. Mutta erota ei voi koska mä en vaan voi antaa lasta viikonlopuksi isälleen ni pakko olla yhdessä.
Minullakin tuo on suurin pelko. Olen myös aina hoitanut lapset. Ja sitten yhtäkkiä ne olisi osan ajasta minusta erosta. Joku muu päättäisi heidän asioistaan silloin (mahd. uudet puolisot)... luonnotonta sekin.
Ap
Minulla on samanlaisia fiiliksiä.. Kaites olen läheisriippuvainen :( 10v yhdessä ja olen 27vuotias.
Lapsia ei ole mutta yhteinen omakotitalo. Kosintaa ei ole kuulunut. Ero pelottaa, mutta näinkään ei ole hyvä. Minulla tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että menin ihastumaan ulkomaalaiseen ja petin.
Alue: Aihe vapaa
Mutta kun en halua että hän viettelee minua. Arggghhh. En halua miehen kosketusta. Se on jo tapettu. Ennen halusin, liikaa pettymyksiä, enää en.
Ap