Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto kuin kaverisuhde, mutta ei uskalla/ kehtaa erota?
09.07.2017 |
En varmasti liene ainoa, joten kohtalotoverit tänne! Arvostelijoilta en niinkään kaipaa kommentteja.
Meillä 10 yhteistä vuotta, 2 naimisissa. Lapsia kaksi, alle kouluikäisiä. Parisuhde kuollut pystyyn, ei hirveästi enää edes riidellä mutta ei ole mitään yhteistäkään oikein.. paitsi koti ja lapset.
Mutta mietityttää ensinnäkin lapset; miten ero heihin vaikuttaa. Ja se että erotessa pitäisi "jakaa" lapset... mietityttää myös ympäristön reaktiot eroon.
Joskus olen jopa toivonut että mies pettäisi tms, jotta tämä päättyisi sitä kautta.
Niin ja mies tietää epävarmat tunteeni, mutta ei kuulemma halua erota.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Eli ihan ns. peruskaava. Minusta teidän isoin ongelma on siinä, että sinä olet henkisesti jo eronnut. Sehän on helppo laittaa kuntoon. Jos teet eropäätöksen, niin sen kanssa joutuu elämään loppuelämän. Sen takia on tärkeää, että varmistat, että olet tehnyt kaiken että erolta vältyttäisiin. Minusta sinun kannattaisi tehdä lista asioista, joita kokeilet vielä ennenkuin teet lopullisen päätöksen.
En haluaisi jankata, mutta ihan oikeasti jos saisit miehellesi kerrottua, että fantasioit vieraasta miehestä (keksi vaikka, että fantasioit kahdesta miehestä tai vaikka mustasta), niin voi hyvinkin olla, että miehesi alkaa vähän kerrassaan suhtautumaan sinuun eri tavalla
Molemminpuolinen välinpitämättömyys -> ei riitoja -> arki pelaa.
Vielä jos ollaan arkena harvemmin samanaikaisesti kotona, niin tilanteelle (kämppikset yhteishuoltajuudella) sokeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Eli ihan ns. peruskaava. Minusta teidän isoin ongelma on siinä, että sinä olet henkisesti jo eronnut. Sehän on helppo laittaa kuntoon. Jos teet eropäätöksen, niin sen kanssa joutuu elämään loppuelämän. Sen takia on tärkeää, että varmistat, että olet tehnyt kaiken että erolta vältyttäisiin. Minusta sinun kannattaisi tehdä lista asioista, joita kokeilet vielä ennenkuin teet lopullisen päätöksen.
En haluaisi jankata, mutta ihan oikeasti jos saisit miehellesi kerrottua, että fantasioit vieraasta miehestä (keksi vaikka, että fantasioit kahdesta miehestä tai vaikka mustasta), niin voi hyvinkin olla, että miehesi alkaa vähän kerrassaan suhtautumaan sinuun eri tavalla
Kiitos avusta mutta en pysty. En kertakaikkiaan vaan halua. Puistattaa ajatuskin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Melkein voin luvata, että jos eroatte, tulet seuraavassakin suhteessa kohtaamaan aikaa myöten vastaavia, vaikkakin erilaisia asioita, jotka eivät ole toisessa sitä mitä itse haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Molemminpuolinen välinpitämättömyys -> ei riitoja -> arki pelaa.
Vielä jos ollaan arkena harvemmin samanaikaisesti kotona, niin tilanteelle (kämppikset yhteishuoltajuudella) sokeutuu.
Näinhän se on. Nyt kun jäätiin kesälomalle ja pitää olla toisen kanssa 24/7 niin tuli meille heti pientä yhteenottoa. Siitä tämä aloituskin sai pontta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.
On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.
Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.
Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"
Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.
Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.
Samaa mieltä. Minusta kaikki kivet pitää kääntää ennenkuin lapsiperheen voi hajoittaa. Minusta ennen eroa pitää kokeilla vaikka vieraissakäyntiä puolin ja toisin ja katsoa jos se toisi kadonneen kipinän takaisin. Mitä hävittävää tuossa tilanteessa olisi?
On olemassa ehkä sata muuta tapaa Lähentyä sitä omaa puolisoaan kuin että lähtee kauemmas kumppanistaan pettämään. Mitä tahansa muuta kannattaa kokeilla, koska pettäminen on peruuttamatonta ja voi jättää niin syvät jäljet, että toipuminen ja hyvä suhde on sen jälkeen mahdoton. Usein toivoa on juuri niin kauan kun ei ole kolmansia osapuolia kuvioissa, ei ole väkivaltaa ja jotain ihan kamalaa hyväksikäyttöä.
Totta mutta tuossa viestissä ei kuitenkaan taideta tarkoittaa pettämistä, vaan puolin ja toisin luvalla tapahtuvaa seikkailua. En tiedä auttaisiko se, mutta tottahan se on ettei siinä ainakaan voi hävitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Melkein voin luvata, että jos eroatte, tulet seuraavassakin suhteessa kohtaamaan aikaa myöten vastaavia, vaikkakin erilaisia asioita, jotka eivät ole toisessa sitä mitä itse haluaisit.
Niinpä. Itsellä on päällimmäisenä sellainen tunne että kun saisikin vaan elää yksin lasten kanssa. Olisiko kuitenkin helpompaa. Oma tupa oma lupa. Panostus 100% lapsiin. Ei tilivelvollisuutta tai haaranaukaisuvelvollisuutta kellekkään. Kyllähän joku mies aina pelkkään hauskanpitoon löytyy jos siltä tuntuu... mutta uusi, vakava parisuhde saatikka uusioperhe ei ainakaan ihan heti ole mielessä, jos tästä lähden.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoho ei ole ihreämpää aidan toisella puolella. Seurustelin 6 vuotta miehen kanssa, päädyin eroamaan hänestä, olin mustasukkainen hänen uudesta tyttöystävästään, tapasin nykyisen mieheni ja yhdessä oltu mitei 20 vuotta. Ulkoisilta puitteiltaan miehet hyvin samanlaisia ( ihminenihastuu/tykästyy tietynlaisiin ihmisiin). Uskoisin, että olisin ollut yhtä onnellinen exänini kanssa, jos suhteemme olisi päässyt oman menovaiheeni yli.
Nyt en voisi enää kuvitella seurustelevani kenenkään muun kuin nykyisen mieheni ja lasteni isän kanssa. En halua uusperhekuvioita lapsilleni enkä itselleni. Tarvitsette jotain muutosta, yhteisiä haaveita ja unelmia, maisemanvaihdosta, yhteisen harrastuksen. ..Sinä tarvitset omia ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, tarvitset jotain omaa. Te molemmat tarvitsette perhetuttuja. Koko perhe tarvitsee yhteisen harrastuksen. Ei pidä urautua perhe-elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Eli ihan ns. peruskaava. Minusta teidän isoin ongelma on siinä, että sinä olet henkisesti jo eronnut. Sehän on helppo laittaa kuntoon. Jos teet eropäätöksen, niin sen kanssa joutuu elämään loppuelämän. Sen takia on tärkeää, että varmistat, että olet tehnyt kaiken että erolta vältyttäisiin. Minusta sinun kannattaisi tehdä lista asioista, joita kokeilet vielä ennenkuin teet lopullisen päätöksen.
En haluaisi jankata, mutta ihan oikeasti jos saisit miehellesi kerrottua, että fantasioit vieraasta miehestä (keksi vaikka, että fantasioit kahdesta miehestä tai vaikka mustasta), niin voi hyvinkin olla, että miehesi alkaa vähän kerrassaan suhtautumaan sinuun eri tavalla
Kiitos avusta mutta en pysty. En kertakaikkiaan vaan halua. Puistattaa ajatuskin.
Ap
Taaskaan ei ole tarkoitus loukata vaan auttaa. Mutta taidat olla seksin suhteen aika estoinen, jos et voi edes "heittää" miehellesi jonka kanssa olet ollut 10 vuotta yhdessä, että hei kaksi miestä samaan aikaan voisi tuntua jännältä....
Jos oikeasti olet noin estoinen, niin en ihmettele että mies menettää 10 vuodessa mielenkiinnon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää kaverisuhteeksi muuttuneesta avioliitosta friends with benefits, niin on kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensihuuma ei jatku ikuisesti, se on totta, mutta ei se tarkoita sitä, että pystyyn kuolleessa parisuhteessa pitäisi jatkaa.
On outo ajatus, että vain silloin on hyvä syy erota, jos koko ajan riidellään.
Mun mielestäni on oikein hyvä syy erota, jos suhde ei tunnu aikuisten parisuhteelta ja jos toinen on esim. lakannut puhumasta, osoittamasta kiinnostusta mihinkään tai osallistumasta yhteiseen elämään.
Ajatus siitä, että avioliitossa kuuluu vain sinnitellä, kun kerran on menty naimisiin, on jostain 1900-luvulta. Ja se on juuri se, mitä ihmiset pelkää. "Jos mä nyt jätän ton miehen, joka on ihan ok eikä ole koskaan lyönyt mua, niin mitä sukulaiset ajatelee?"
Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Sinun avioliittosi, sinun elämäsi, sinun päätös.
Katsos, kun perheelliselle asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Vanhempien ero on lapselle tragedia ja surun aihe, ja siksi vastuullinen vanhempi ei tee eropäätöstä kuin hyvästä syystä.
Samaa mieltä. Minusta kaikki kivet pitää kääntää ennenkuin lapsiperheen voi hajoittaa. Minusta ennen eroa pitää kokeilla vaikka vieraissakäyntiä puolin ja toisin ja katsoa jos se toisi kadonneen kipinän takaisin. Mitä hävittävää tuossa tilanteessa olisi?
On olemassa ehkä sata muuta tapaa Lähentyä sitä omaa puolisoaan kuin että lähtee kauemmas kumppanistaan pettämään. Mitä tahansa muuta kannattaa kokeilla, koska pettäminen on peruuttamatonta ja voi jättää niin syvät jäljet, että toipuminen ja hyvä suhde on sen jälkeen mahdoton. Usein toivoa on juuri niin kauan kun ei ole kolmansia osapuolia kuvioissa, ei ole väkivaltaa ja jotain ihan kamalaa hyväksikäyttöä.
Totta mutta tuossa viestissä ei kuitenkaan taideta tarkoittaa pettämistä, vaan puolin ja toisin luvalla tapahtuvaa seikkailua. En tiedä auttaisiko se, mutta tottahan se on ettei siinä ainakaan voi hävitä mitään.
Itse aiheeseen kantaa ottamatta, muistakaapa seikkailua hakiessanne olla rehellisiä uusille ihmisille, jotka voivat olla tosimielellä liikenteessä.
Terveisin leluksi tahtomattaan joutunut ja sydämensä särkenyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Eli ihan ns. peruskaava. Minusta teidän isoin ongelma on siinä, että sinä olet henkisesti jo eronnut. Sehän on helppo laittaa kuntoon. Jos teet eropäätöksen, niin sen kanssa joutuu elämään loppuelämän. Sen takia on tärkeää, että varmistat, että olet tehnyt kaiken että erolta vältyttäisiin. Minusta sinun kannattaisi tehdä lista asioista, joita kokeilet vielä ennenkuin teet lopullisen päätöksen.
En haluaisi jankata, mutta ihan oikeasti jos saisit miehellesi kerrottua, että fantasioit vieraasta miehestä (keksi vaikka, että fantasioit kahdesta miehestä tai vaikka mustasta), niin voi hyvinkin olla, että miehesi alkaa vähän kerrassaan suhtautumaan sinuun eri tavalla
Kiitos avusta mutta en pysty. En kertakaikkiaan vaan halua. Puistattaa ajatuskin.
Ap
Taaskaan ei ole tarkoitus loukata vaan auttaa. Mutta taidat olla seksin suhteen aika estoinen, jos et voi edes "heittää" miehellesi jonka kanssa olet ollut 10 vuotta yhdessä, että hei kaksi miestä samaan aikaan voisi tuntua jännältä....
Jos oikeasti olet noin estoinen, niin en ihmettele että mies menettää 10 vuodessa mielenkiinnon...
Enkä minä halua loukata sinua, mutta ..
et selvästi tiedä mistä puhun. Haluttomuus seksifantasioiden paljastamiseen ei johdu ujoudesta, vaan siitä että en syty miehestäni. Sinä ajattelet sinun rakasta miestä, johon sinulla on henkinen yhteys. Etkä osaa nähdä minun puoltani... minä en halua mieheltä sitä kiinnostusta, päinvastoin.
Miehen kiinnostus petipuuhiin ei ole lopahtanut 10 vuodessa... sehän se ainoa kiinnostus tuntuu olevan minua kohtaan. 😂
Ap
Olet aika onnekas, jos miehessäsi ei ole mitään vikaa. Seuraava voi olla alkoholisti, väkivaltainen, pettäjä, luonnevikainen tai mitä tahansa muuta ikävää, jota et heti huomaakaan. Panosta siis tähän suhteeseen ja tuo tarpeesi esiin.
Vierailija kirjoitti:
Ruoho ei ole ihreämpää aidan toisella puolella. Seurustelin 6 vuotta miehen kanssa, päädyin eroamaan hänestä, olin mustasukkainen hänen uudesta tyttöystävästään, tapasin nykyisen mieheni ja yhdessä oltu mitei 20 vuotta. Ulkoisilta puitteiltaan miehet hyvin samanlaisia ( ihminenihastuu/tykästyy tietynlaisiin ihmisiin). Uskoisin, että olisin ollut yhtä onnellinen exänini kanssa, jos suhteemme olisi päässyt oman menovaiheeni yli.
Nyt en voisi enää kuvitella seurustelevani kenenkään muun kuin nykyisen mieheni ja lasteni isän kanssa. En halua uusperhekuvioita lapsilleni enkä itselleni. Tarvitsette jotain muutosta, yhteisiä haaveita ja unelmia, maisemanvaihdosta, yhteisen harrastuksen. ..Sinä tarvitset omia ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, tarvitset jotain omaa. Te molemmat tarvitsette perhetuttuja. Koko perhe tarvitsee yhteisen harrastuksen. Ei pidä urautua perhe-elämässään.
Niinpä! Mutta kun mies ei halua! " Lasten kanssa on tylsää! Treffit pois kotoa maksaa! Minun kavereiden perheet ei kiinnosta! Omat poikienillat kiinnostaa! "
Jos mennään mennään aina erikseen. Koska lapsille ei ole hoitajaa!
Ja todellakin tarvitsen enemmän ystäviä täyttämään tätä tyhjiötä. Se on minun murheeni.
Ap
25v yhdessä josta 17v avioliitossa, seksiä oli ed kerran 4vrk sitten, sitä ennen 1v4kk täyttä selibaattia.
Kuolin, tai minut kuoletettiin, siis sillä saralla pystyyn kun olin n.32v, sellaiset 3-7kk tauot ihan tavallisia.
Masokisti kai olen kun en ole eroa ottanut. Ja liian heikko, läheisriippuvainen. Sen siitä saa kun alkkiksen tytär lyö hynttyyt yhteen alaikäisenä teininä. Muuten kyllä hyvä mies, mutta kyllähän tämä on naiseuteni vienyt ja syönyt, tosin kroppa ja mieli kyllä muistaa enkä ole ulkonäönkään suhteen luovuttanut mutta eipä auta.
No, katsotaan miten käy tässä 2-5v vuoden sisällä, silloin on kumpikin lapsi jo täysi-ikäinenkin. Löytyykö sitten rohkeutta laittaa lusikat jakoon ja muuttaa omasta kodista vuokrayksiöön/kaksioon, en tiedä.
N41
Ps, uskollinen olen kyllä ollut kaikesta huolimatta, uskoakseni mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jakanut fantasioitaan minulle - mistä en ole ollenkaan innostunut. Eikä minulla ole mitään haluja jakaa omiani hälle kun hädintuskin siedän ns. arkiseksiäkään hänen kanssaan. Minun ainakin on tosi vaikeaa olla intiimisti kun se henkinen yhteys on täysin kadonnut, eikä mitään muutakaan yhteistä enää tunnu olevan kuin lastenhoito ja kotityöt. Vaikeaa selittää, mutta siis ehkä joku ymmärtää.
Ap
Eli et arvosta miehesi seksuaalisuutta, koska torjut hänen puheet. Minusta fantasioiden kertominen toiselle osoittaa luottamusta, koska fantasiat ovat ihmisen intiimein osa-alue.
Valitat, että henkinenyhteys on kadonnut ja kun saat tältä neuvoja miten herätellä suhdetta niin sanot, ettet itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.
Anteeksi jos sanon pahasti, ei ole tarkoitus loukata, mutta haluan sanoa suoraan.
Enpä minä noin vähästä loukkaannu.
En torju mieheni puheita, vaan tarkoitin etten halua niitä fantasioita toteuttaa. Kurjaa, mutta jos ei seksissä jotain halua niin ei sitä minusta pidä väkisin tehdä.
Enkä mielestäni ole sanonut etten ole valmis tekemään mitään asian eteen, joskaan en edes varsinaisesti pyytänyt vinkkejä. Lähinnä vertaistukea haen, onko muita jotka elää ns. kulissiliitossa muiden vuoksi (lapset, sukulaiset, jopa sen oman puolison vuoksi..).
Nuo fantasioista puhumiset on varmasti ihan hyviä keinoja jos pelkkä seksuaalinen kipinä on kadoksissa. Mutta kun meiltä puuttuu jo ihan niitä peruspalikoitakin....
Ap
No hyvä :) Ok, ymmärsin viestisi osittain väärin.
Niinhän sitä yleensä sanotaan, että seksissä ei pidä tehdä sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä, mutta toisaalta... Hajoittaako perhe vai kokeilla jotain uutta. No ihan mihin tahansa ei tietenkään pidä ryhtyä.
En tiedä miksi teet eron seksuaalisen kipinän ja muunlaisen kipinän välillä. Kyse on siitä miten ihmisen kokonaisuutena kohtaa. Meillä ainakin mies on sanonut, että hän näkee minut paljon seksikääpänä ja muutenkin mielenkiintoisempana kun kerron hänelle fantasioistani. Ja tämä kyllä näkyy makuuhuoneen ulkopuolellakin.
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap
Mutta mitä miehessäsi pitäisi muuttua, jotta voisit olla hänen kanssaan?
En odota että hän muuttuisi. Koska on näistä puhuttukkin monesti, mutta toista ei voi muuttaa.
Mutta siis niin.. ei meillä ole mitään yhteistä. Minä olen aika perhekeskeinen, mies on osoittautunut kaverikeskeiseksi. Minä haluaisin tehdä juttuja pariskuntana, miehen mielestä koti-illat (lasten nukkuessa) riittää. Minä tykkään terveellisistä elämäntavoista ja aktiivisuudesta, miestä ei juuri kiinnosta minun "kotkotukset". Tykkään kyllä hellyydestä ja koskettelusta, mutta mies koskee minua vain kun haluaa seksiä. Haluaisin jutella asioista; mies ei halua jutella asioista tai korkeintaan alkaa vitsailla niistä.
Siis me ollaan kasvettu täysin eri suuntaan siitä kun joskus ollaan tavattu. Ja jos mieheltä kysyttäisiin niin varmasti tulisi minusta muutoslistaa sieltäkin.
Ap
Eli ihan ns. peruskaava. Minusta teidän isoin ongelma on siinä, että sinä olet henkisesti jo eronnut. Sehän on helppo laittaa kuntoon. Jos teet eropäätöksen, niin sen kanssa joutuu elämään loppuelämän. Sen takia on tärkeää, että varmistat, että olet tehnyt kaiken että erolta vältyttäisiin. Minusta sinun kannattaisi tehdä lista asioista, joita kokeilet vielä ennenkuin teet lopullisen päätöksen.
En haluaisi jankata, mutta ihan oikeasti jos saisit miehellesi kerrottua, että fantasioit vieraasta miehestä (keksi vaikka, että fantasioit kahdesta miehestä tai vaikka mustasta), niin voi hyvinkin olla, että miehesi alkaa vähän kerrassaan suhtautumaan sinuun eri tavalla
Kiitos avusta mutta en pysty. En kertakaikkiaan vaan halua. Puistattaa ajatuskin.
Ap
Taaskaan ei ole tarkoitus loukata vaan auttaa. Mutta taidat olla seksin suhteen aika estoinen, jos et voi edes "heittää" miehellesi jonka kanssa olet ollut 10 vuotta yhdessä, että hei kaksi miestä samaan aikaan voisi tuntua jännältä....
Jos oikeasti olet noin estoinen, niin en ihmettele että mies menettää 10 vuodessa mielenkiinnon...
Enkä minä halua loukata sinua, mutta ..
et selvästi tiedä mistä puhun. Haluttomuus seksifantasioiden paljastamiseen ei johdu ujoudesta, vaan siitä että en syty miehestäni. Sinä ajattelet sinun rakasta miestä, johon sinulla on henkinen yhteys. Etkä osaa nähdä minun puoltani... minä en halua mieheltä sitä kiinnostusta, päinvastoin.Miehen kiinnostus petipuuhiin ei ole lopahtanut 10 vuodessa... sehän se ainoa kiinnostus tuntuu olevan minua kohtaan. 😂
Ap
Usko pois, kyllä minä ymmärrän. Jos tunnet miestäsi kohtaan noin, niin silloin salaisimpien fantasioiden kertominen ei onnistu. Siksi sanoinkin, että keksi joku fantasia, esim. Tuo kaksi miestä. Jonka vain heität (siis vaikka tuo ei sinua oikeasti kiinnostaisikaan).
Siis koko homman pointtihan on siinä, että suhteessa pitää olla tarpeeksi yhteistä ja tarpeeksi omaa. Miehesi niin sanotusti pitää sinua itsestään selvyytenä ja tekisi hyvää, että miehesi näkisi sinut itsenäisenä (seksuaalisuuden/halujen/romantiikan suhteen) olentona joka hänen pitää vietellä. Ja siis kuten olen jo sanonut, tämä pelaa myös makuuhuoneen ulkopuolella.
Hei ap,
minä näen asian monista muista vastaajista poiketen niin, että jos elämään tarvitsee kaikenlaista uutta sisältöä jotta liitto toimisi, on se ikäänkuin ongelman lakaisua maton alle. Minä ainakin haluan suhteen, jossa nuo muut jutut on toki ok ja hyödyllisiä omina asioinaan, mutta ei parisuhteen parantajina.
Ja olen itse juuri eroamassa suhteesta joka on "kaikkien muiden" mielestä täydellinen, mutta itse koen aivan toisin, vaikka puolisoni onkin kaikin puolin kunnollinen. Mutta kun jotain puuttuu, niin puuttuu. Ja itse en halua ns kuolla pystyyn vain sen takia, että ulkoiset puitteet ovat hienot ja kunnossa. Mieluummin olen yksin, köyhä, monen asian suhteen vaikeuksissa sekä lisäksi huono äitikin kun hajotan perheeni, mutta en suostu elämään valheessa.
Rohkeutta sinulle elää juuri sinun elämääsi!
Alue: Aihe vapaa
No en sitä epäilekkään etteikö näe, tuo nyt vaan ei minun mielestäni liity tähän meidän suhdetilanteeseen. Teillä on varmaan ns. normaali suhdetilanne, meillä vaan suhteen rauniot. Jos mies ei pysty enää kiinnostumaan minusta ilman, että alan suorittamaan sängyssä vastentahtoisesti hänen fantasioitaan, niin eipä se minua juurikaan edes kiinnosta. Niinkuin aloituksessa sanoin, meillä ei ole mitään yhteistä ja olen jopa toivonut että mies antaisi jonkun suoran syyn erota. Meidän suhde on siinä pisteessä, että lähinnä enää mietin miten päästä tästä irti muita loukkaamatta (mikä ei tietenkään lasten kohdalla ole mahdollista).
Siis kun ne tunteet nyt vaan on aikalailla kuolleet. Henkinen ero on jo tehty. Siksi me ei edes tapella enää. Toinen on siinä mielessä yhdentekevä. Ärsyynnyn vain siitä kun mies näyttää inhonsa esim lasten kanssa puuhailua kohtaan. Muuten aikalailla sama mitä hän tekee ja missä huinii... Kun mies oli kolme päivää työmatkalla, huomasin etten kaivannut juuri ollenkaan häntä. Siis parisuhdemielessä. Ei hän nyt huono ihminen kuitenkaan ole.
Ap