Lue keskustelun säännöt.
Riesana napurin lapsi
09.07.2017 |
Naapurin tytöstä on tullut todellinen ongelma perheellemme. Kun tulemme väsyneinä päivän päätteeksi töistä ja koulusta, kaupasta, harrastuksista, lomalta...alle 5 minuuttia ja tyttö on oven takana.
Ei suinkaan hakemassa kavereita ulos, vaan linnoittautuskseen meille, tai seuratakseen perässä jopa harrastuksiin jos mahdollista. Aina siihen asti kunnes on aika käydä nukkumaan.
Tullessaan hän sanoo, että saa olla niin kauan kunnes kyllästymme ja heitämme hänet ulos! Kun on ollut ruoka-aika, hän on saanut syödäkseen. Nyt en enää halua häntä ruokapöytääni, ja olen ystävällisesti sanonut että ehkä hänen oma perheensä mielellään söisi hänen kanssaan. Monesti hän myös ilmoittaa heti tullessaan, että on nälkä tai että aikoo syödä meillä.
Mielestäni ei ole meidän vastuullamme lähettää lasta kotiin kun "kyllästymme". Ei myöskään kuskata häntä mukana lasten harrastuksissa, kaupassa tai ravintolassa. Eikä ruokkia tai hoitaa.
Tyttö myös kyseenalaistaa ihan kaiken...Miksi menette niin aikaisin nukkumaan? Miksi syötte tähän aikaan? Miksi pitää mennä kotiin? Miksi teette näin tai noin? Miksimiksimiksi...
Aloimme tulla kotiin toista kautta, ettei tyttö näkisi että olemme kotona. Pian lapset halusivat olla hiirenhiljaa kun ovikello soi...
Silloin aloin ajatella, että vika taitaa kyllä olla meissä...jos aikuiset ihmiset eivät saa hoidettua tällaista asiaa puhumalla.
Siispä keskustelemaan vanhempien kanssa. Kertaakaan emme olleet tavanneet heitä ennen tätä keskustelutuokiota, vaikka heidän lapsensa lähestulkoon asui meillä. Vanhemmat ihmettelivät mikä tässä on ongelma. Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne. Tämä on aiheuttanut monta riitaa kotonamme. Heidän mielestään ongelma on meidän tavassamme kasvattaa laspsia jos em asiat ovat ongelma. He olivat sitä mieltä, että on pelkästään ok, että me päätämme, miten kauan lapsi saa meillä viipyä. Me ajattelemme, että he sysäävät päätöksen ja vastuun lapsensa kotiintuloajasta meille.
Nyt emme enää tiedä mitä tehdä. Pelkkä ovikellon ääni stressaa. Tiedän, voimme olla päästämättä häntä kotiimme, mutta on rasittavaa joka päivä torjua tunkeilijaa... Kyse on 8-vuotiaasta lapsesta. Onko muutto muualle ainoa keino päästä eroon tästä riesasta...
Kommentit (326)
Joko ap palasi kotiinsa ja oliko riesa odottamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluun ainaki kuulla miten homma jatkuu
Ap, tule kertomaan miten tarina jatkuu!
Minäkin odotan miten kotiinpaluu on onnistunut ja roikkuuko riesa ovella entiseen malliin.
Minä tekisin ehti selväksi ettei ole tervetullut enkä ottaisi kotiini. Loma on katkaissut kuitenkin käytänteen ja uskon että on helpompi päättää tämä "suhde".
Oliko tyttö taas odottamassa oven takana kun tulitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin että arkena ei voi tulla käymään ja ovi kiinni. Eikä avata enää vaikka hakkaisi ovea.
Ap, miten menee? Tsemppiä sinulle kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytön vanhemmat taisivat lukea tästä lehdestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtoiko lopulta ollakin provo :D Miten pidetään hulluja jännityksessä viikonlopun yli ja sitten ei enää mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten monesti sanottu tässä ketjussa, aikuiset ovat vastuussa pelisääntöjen asettamisesta. Sanot vain yksinkertaisesti, että saa tulla vain kerran viikossa tai kun sovitaan. Lisäksi voit ilmoittaa lastensuojeluun asiasta, jos epäilyttää mutta ongelmien korjaus ei välttämättä ihan yksinkertaista ole. Ehkä yksi syy tuohon jatkuvaan vierailuun on se, että teillä on enemmän virikkeitä kuin lapsen kotona tai yksinkertaisesti seura vaan vetää puoleensa. Tämä siis omasta kokemuksesta jo vuosikymmenten takaa.
Itse olin tuollainen lapsi ja vanhempana asuin muiden nurkissa. Syynä äidin mielenterveysongelmat, köyhyys ja jatkuva henkinen väkivalta. Meistä ilmoitettiin sosiaalitoimistoon ainakin kahdesti ja varmaan useamminkin, mutta äiti sai pidettyä kulissit kunnossa eikä mennyt koskaan terapiaan. Siinähän ongelma olikin, kun ei tilanne ulospäin näkynyt. Olen ikuisesti kiitollinen saatuani olla paljon kavereideni nurkissa, koska yhteiskunta ei vaan pystynyt auttamaan. Vuosien terapian yms. jälkeen nykyisin tasapainoinen perheenisä ja meillä käy jatkuvasti paljon lapsia kylässä.
Tämä tarina jäi vähän auki. Kiinnostaisi tietää miten tässä kävi.
Ap anna meille nyt vähän huomiota 😭
Täällä ollaan taas!
Joku jo ehti provoksi epäillä kun en heti alkuviikosta tullut kertomaan miten menee. On tässä tietysti ollut muutakin elämää kuin naapurin lapsesta vauvapalstalle raportointi. Töihin ja arkeen paluu ottaa sekin oman aikansa.
Naapureita ei ole näkynyt. Kävin soittamassa ovikelloa kahdesti viikon kuluessa, mutta ovat ilmeisesti lähteneet reissuun. Tätä hommaa miettiessäni olen ajatellut tuota lasua. Jospa vanhemmat tajuaisivat kun seuraavan kerran tapaamme, ja kiinnostuisivat siitä, missä tyttö kuljeskelee. Ja jos hän lopettaisi piinaamisemme. Ehkä sitä lasua ei tarvitsisi tehdä lainkaan. Tuntuu että omissakin asioissa on ihan riittävästi miettimistä. Toisaalta ajattelen, että jos perheessä onkin jotain pielessä. Muut perheen lapsista eivät kuitenkaan harrasta samaa, ainakaan tässä naapurustossa. Tosin kaksi lapsista on nuorempia, eivätkä välttämättä saa lähteä itsekseen mihinkään. Mikä taas toisaalta kertoisi siitä, että joku huolehtii lapsista.
Jään odottamaan kohtaamista tytön vanhempien kanssa. Enkä ole yhtään huolissani vaikka he olisivat nähneet jutun lehdessä ja tunnistaneet lapsensa ja itsensä. Jospa se olisi herättänyt heidät. Eikä mitään naapurisopua tai kanssakäymistä ole koskaan ollut olemassakaan yhtä pikaista, viileähköä kohtaamista lukuunottamatta.
Ap
Minä pahoin pelkään, että sama ralli jatkuu jahka naapurit palaavat reissusta. Tsemppiä AP, pysy lujana.
Vie tyttö johonkin Michelin-tähden ravintolaan syömään.