Riesana napurin lapsi

Lapsen siis pitäisi olla yksin kaikki illat kotona? Häntä varmaan pelottaa ja ahdistaa. Ap tekisi oikein, jos laittaisi viestiä lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö ei ole lasten luokkakaveri. Vanhempi lapsistani on saman ikäinen, toinen vuotta nuorempi. Muutimme toisesta kaupunginosasta vuosi sitten, ja lapset jäivät vanhaan kouluunsa. Se tästä vielä puuttuisi, että he eivät saisi koulussakaan rauhaa tältä pikku terroristilta.

Aluksi lapset olivat iloisia uudesta ystävästä. Pian tyttö alkoi olla odottamassa nurkan takana esim harrastuksista tultaessa, ja tuli vaikka oli muita kavereita tai sukulaisia kylässä, oli arki tai juhla. Silloin huomasin, että lapset väsyivät ja alkoivat kartella ja peläten odottaa koska hän taas ilmestyy. En haluaisi näyttää lapsille mallia rumasti sanomisesta, mutta se hetki kyllä vääjäämättä lähestyy.

ap

Miksi musta tuntuu ettet kuitenkaan ole kokeillut kaikkea. Jos lapsi usko, mene hänen kotiovellensa ja keskustele VANHEMPIEN kanssa. Taidat olla turhanpäiväinen marisija.

Kyllä tuollaisia lapsia on. Yleensä lapset ymmärtää ja uskoo kun sanoo suoraan, että ei tänään, tai joo tänään voi tulla, tai että nyt on lähdettävä, tai että meillä toimitaan niin kun minä sanon. Yleensä mä tulen juttuun sellaistenkin lasten kanssa joita toiset pitää hankalina. Koska mä sanon asiat ystävällisesti mutta suoraan, enkä ala väitellä, sanon vaan että asia on näin. Mut on itselläkin kokemusta tuollaisesta lapsesta, jolle ei millään meinaa mennä jakeluun ettei ovikelloa soitella tunnin välein ja että ei tarkoittaa ei. Ja joka jo pihalla on vahtimassa milloin tulee kotiin ja kyselemässä että voiko tulla teille, eikö, no entäs tunnin päästä, entäs myöhemmin illalla. Eikä ymmärrä sanaa ei. Luulee inttämällä saavansa tahtonsa läpi. Ei saa, pahentaa vaan tilannetta. Eikä tule meille kylään jos jo ulkona pitää asiasta väitellä jatkuvasti ja ovikelloa soitellaan tunnin välein, vaikka juuri kielsin tänään enää tulemasta ovelle kysymään.

Kyllä on ihan mahdollista että ap:n naapurissa asuu juuri tuollainen lapsi joka ei kuuntele tai usko mitään mitä sanotaan.

Jos lapsen oma perhe ja sisarukset harrastaa, esim käy ratsastamassa, kuten ap kirjoitti, menköön lapsi oman perheensä kanssa. Jos teidän lapsetkaan ei halua tyttöä teille, niin eipä muuta kun et ota teille tyttöä kylään. Sanot vaan ensi kerran kun tulee ovelle, ettei nyt voi tulla. Seuraavalla kerralla sama. Ei 8 vuotias ymmärrä vihjailuja. Tai ei halua ymmärtää. Et päästä tyttöä enää teille sisälle leikkimään. Jos lapsesi haluaa, leikikööt hänen kanssa ulkona. Lapsesikin voi sanoa tytölle, ettei voi tulla sisälle teille (tyttö siis), kun on kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että kaikki lapset menevät nyt vaihteeksi heille. Käydään vuorotellen kaikkien luona leikkimässä - ei olla vain teidän kodissa koko ajan.

En edes halua, että lapseni viettäisivät aikaa tuollaisen oudon ja pelottavan perheen kanssa, joka antaa lapsen käyttäytyä noin. Eikä tässä ole kyse vastavuoroisuuden puutteen aiheuttamasta harmituksesta. En vaan halua nähdä koko lasta ollenkaan. Enkä halua että lapseni joutuvat tuon vaikutuksen alaisiksi. En ole sitä tietysti heille suoraan sanonut, yrittänyt vaan vähin äänin ohjata huomion muualle. Nyt lapset ovat itsekin huomanneet että tyttö on pelottava ja outo, ja alkaneet kartella häntä.

Sille, joka kyseli, mitä aion tehdä: en tiedä. Ensi viikolla on edessä paluu todellisuuteen. Olen saanut täältä hyviä vinkkejä ja uskoa siihen, että voin ihan kertakaikkiaan olla tyly ja ilmoittaa vanhemmille suoraan, ettemme halua enää nähdä tyttöä meillä. Ikinä. Ja ilman selitystä.

Ap

En ota kantaa tähän tapausta tuntematta, mutta noin yleisesti. Sosiopaatin piirteet näkyvät jo varhain lapsilla. Yleensä ympäristö vielä tekee hallaa, kun yrittää vähätellä niitä. Silloin olisi vielä jotakin ehkä tehtävissä. Aina ei, mutta joskus.

Jos jo vertaisikäiset karttelevat seuraa ja outoa käytöstä, on jotakin pahasti vialla.

Siis osalla oikeasti asuu ovikelloa pimpottelevia rasitelapsia naapurissa? Onneksi viihdyin paremmin kirjojen parissa jo lapsena. Joskus jonkun kaverin yh-äidin taloudessa kävin ja ydinperheen kasvattina ihmettelin, että joku elää näinkin. Takaisin kirjojen pariin.

Minun yläasteaikaisella luokkakaverillani asui naapurissa lestadiolaisperhe, jonka lapset ravasivat yhdessä vaiheessa lähestulkoon jatkuvasti kaverini kotona kylässä. Lapset olivat siis kaikki alakoulu-/päiväkoti-ikäisiä, joten kyse ei ollut siitä, että olisivat olleet kavereita hänen kanssaan. Kaverilla oli pörröinen nappisilmäinen kääpiösnautseri, joten nämä lestadiolaislapset aina selittivät kotonaan, että menevät leikkimään naapurin kivan koiran kanssa.

Aika pian kaverini ja hänen äitinsä kuitenkin huomasivat, että koiran kanssa leikkiminen oli pelkkä tekosyy ja oikeasti lapset ravasivat heillä katsomassa televisiota. Perheellähän ei sattuneesta syystä televisiota ollut eikä kyläilyä naapurissa olisi ikinä sallittu, jos vanhemmat olisivat tienneet, että lapset katsovat siellä telkkaria. Tilanne ajautui siihen pisteeseen, että nämä lapset eivät olisi enää suostuneet lähtemään kotiinsa lainkaan, koska heistä oli niin mukavaa katsoa illat pitkät televisiota. Siinä vaiheessa kaverin äidin oli pakko ottaa asia puheeksi lasten vanhempien kanssa ja sanoa heille, että he eivät rupea illat läpeensä kaitsemaan vieraita lapsia, jotka haluavat tuijottaa tv:tä tuntitolkulla. Pian tämän keskustelun jälkeen perhe muutti pois, ilmeisesti jonnekin syrjemmälle sukulaistensa naapuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että kaikki lapset menevät nyt vaihteeksi heille. Käydään vuorotellen kaikkien luona leikkimässä - ei olla vain teidän kodissa koko ajan.

En edes halua, että lapseni viettäisivät aikaa tuollaisen oudon ja pelottavan perheen kanssa, joka antaa lapsen käyttäytyä noin. Eikä tässä ole kyse vastavuoroisuuden puutteen aiheuttamasta harmituksesta. En vaan halua nähdä koko lasta ollenkaan. Enkä halua että lapseni joutuvat tuon vaikutuksen alaisiksi. En ole sitä tietysti heille suoraan sanonut, yrittänyt vaan vähin äänin ohjata huomion muualle. Nyt lapset ovat itsekin huomanneet että tyttö on pelottava ja outo, ja alkaneet kartella häntä.

Sille, joka kyseli, mitä aion tehdä: en tiedä. Ensi viikolla on edessä paluu todellisuuteen. Olen saanut täältä hyviä vinkkejä ja uskoa siihen, että voin ihan kertakaikkiaan olla tyly ja ilmoittaa vanhemmille suoraan, ettemme halua enää nähdä tyttöä meillä. Ikinä. Ja ilman selitystä.

Ap

En ota kantaa tähän tapausta tuntematta, mutta noin yleisesti. Sosiopaatin piirteet näkyvät jo varhain lapsilla. Yleensä ympäristö vielä tekee hallaa, kun yrittää vähätellä niitä. Silloin olisi vielä jotakin ehkä tehtävissä. Aina ei, mutta joskus.

Jos jo vertaisikäiset karttelevat seuraa ja outoa käytöstä, on jotakin pahasti vialla.

Eiköhän kuitenkin yleisempää ole, että sosiopaateilla on paljon kavereita, koska manipulointitaidot ovat kehittyneet tai pelko ohjaa lapset leikkimään kiusaajien kanssa.

Ei sosiopaatin piirteitä näe lapsessa päällepäin, kuten ei aikuisessakaan.

Onhan tässä nyt hyvin vahva porvoolainen sivumaku. Ekassa viestissä sanottaan että "Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne."

Eli että omat lapset eivät mielellään lähtisi harrasteisiinsa kun heillä olisi mahdollisuus leikkiä kotona naapurin lapsen kanssa, mutta nyt 3 päivää myöhemmin omat lapset ovatkin yhtäkkä alkaneet pelkäämään tuota lasta.. Jeepsjepskops.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä nyt hyvin vahva porvoolainen sivumaku. Ekassa viestissä sanottaan että "Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne."

Eli että omat lapset eivät mielellään lähtisi harrasteisiinsa kun heillä olisi mahdollisuus leikkiä kotona naapurin lapsen kanssa, mutta nyt 3 päivää myöhemmin omat lapset ovatkin yhtäkkä alkaneet pelkäämään tuota lasta.. Jeepsjepskops.

Itse ymmärsin tuon niin että naapurin lapsen seura on niin raskasta ettei sen lisäksi enää jaksa lähteä harrastuksiin, eikä jaksa tehdä läksyjä. Kun ei saa missään välissä rauhassa rentoutua kotona ihan omalla porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä nyt hyvin vahva porvoolainen sivumaku. Ekassa viestissä sanottaan että "Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne."

Eli että omat lapset eivät mielellään lähtisi harrasteisiinsa kun heillä olisi mahdollisuus leikkiä kotona naapurin lapsen kanssa, mutta nyt 3 päivää myöhemmin omat lapset ovatkin yhtäkkä alkaneet pelkäämään tuota lasta.. Jeepsjepskops.

Olen aika yllättynyt, että ensimmäinen provon huutelija ilmestyi vasta keskustelun jatkuttua näinkin pitkälle.

Tuo mainitsemani keskustelutilanne vanhempien kanssa ei tapahtunut ketjun aloituspäivänä, vaan viime vuoden syyskuussa. Ja silloin puhuimme heille tietysti preesensissä. Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää. Ehkä muotoilen viestini tästä eteenpäin hieman selvemmiksi 😄

Ja kyllä, lapset aluksi viihtyivät tytön kanssa niin hyvin, että leikit kotona houkuttelivat enemmän kuin harrastukset koulupäivän jälkeen.

Hakeeko tämä tyttö kuitenkin enemmän lasten seuraa? Meillä vuosia sitten käynyt tyttö haki enemmän aikuista, kulki jatkuvasti mieheni perässä ja selitti hänelle asioita sekä kyseli. Mielestäni tämä lapsi haki selkeästi aikuisen seuraa ja huomiota. Minä olin siinä vaiheessa jo lakannut olemasta ystävällinen.

No ap? Oletko ilmoittanut mihinkään?

Jos edelliset asukkaat ovat saaneet jopa varoituksen tuon kakaran takia niin oletko puhunut naapureille? Tuskinpa se auttaa mitään jos naapuritkin pyytävät tyttöä poistumaan kun meteli nousee teidän oven takana, mutta ainakin naapuritkin tietävät ettei tyttö ole tervetullut.

Onko teidän lapsillanne läksyjä heinäkuussa?

Tästä huomaa, miten avuttomia ja tynnyrissä kasvaneita te vanhemmat olette, kun ette osaa asiaa hoitaa. Mitä siitä, mitä mieltä tytön vanhemmat teistä ovat? Antakaa heidän pitää mielipiteensä ja siirtykää eteenpäin elämässänne. Oletteko ensimmäistä kertaa elämässänne tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat jostain asiasta eri mieltä kuin te? Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän lapsillanne läksyjä heinäkuussa?

Ei ole. Onko sinulla vaikeuksia luetunymmärtämisessä? 😄 Edelleenkin, nämä tapahtumat, joista kerroin, eivät ole tapahtuneet tai alkaneet kolme päivää sitten, vaan viime syksynä. Ja jatkuneet aina koulun päättymiseen ja kesälomamme alkamiseen saakka. Nyt olemme tytön ulottumattomissa mökillämme. Että silleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No ap? Oletko ilmoittanut mihinkään?

Jos edelliset asukkaat ovat saaneet jopa varoituksen tuon kakaran takia niin oletko puhunut naapureille? Tuskinpa se auttaa mitään jos naapuritkin pyytävät tyttöä poistumaan kun meteli nousee teidän oven takana, mutta ainakin naapuritkin tietävät ettei tyttö ole tervetullut.

En ole vielä ilmoittanut mihinkään. Ensi viikolla palaan kaupunkiin ja töihin, silloin juttelen naapureiden ja tytön vanhempien kanssa. Teen myös lastensuojeluilmoituksen. Minulla ole kokemusta lastensuojelusta, niin en tiedä, tuleeko juttu edes olemaan kiireellisten asioiden listalla. Tai että onko sellaista listaa edes olemassa. Eikä minun toisaalta tarvitse sitä tietääkään, tulipa vaan mieleeni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä nyt hyvin vahva porvoolainen sivumaku. Ekassa viestissä sanottaan että "Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne."

Eli että omat lapset eivät mielellään lähtisi harrasteisiinsa kun heillä olisi mahdollisuus leikkiä kotona naapurin lapsen kanssa, mutta nyt 3 päivää myöhemmin omat lapset ovatkin yhtäkkä alkaneet pelkäämään tuota lasta.. Jeepsjepskops.

Itse ymmärsin tuon niin että naapurin lapsen seura on niin raskasta ettei sen lisäksi enää jaksa lähteä harrastuksiin, eikä jaksa tehdä läksyjä. Kun ei saa missään välissä rauhassa rentoutua kotona ihan omalla porukalla.

Mä taas ajattelin niin, että sen lapsen kanssa väkisin seurustelu vie niin paljon aikaa ettei harrastuksiin ennätä ja läksyt tulee hutaistua kun ei ole riittävää rauhaa.

Jos hän on tähänki mennessä lähtenyt vasta iltapesujen aikaan ja silloinkin tyyliin ulos nostettuna, niin eihän siinä tehdä enää muuta kuin iltapesut ja vähän ehkä hengaillaan ennen nukkumaanmenoa.

Kyllä sinunkin täytyy lapsillesi opettaa, miten toinen ihminen dumpataan.

Lastensuojeluilmoitus tuosta on tehtävä. Joko lapsella ei ole kaikki kunnossa, hänen kotonaan ei ole kaikki kunnossa tai vähän molempia.

Itse olin hyvin rajaton lapsi, ei ollut koskaan mitään kotiintuloaikoja tms eikä meillä ollut kovinkaan usein ketään aikuista kotona arki-iltaisin. Me lapset syötiin sitten muroja, puuroa tai ranskalaisia, mitä hyvänsä sattui kaapista tai pakastimesta löytymään. Jos menin johonkin kylään kukaan ei koskaan kysellyt perään. Teini-ikäisenä sitten ryyppäsin ympäri kyliä ja saatoin olla koko viikonlopun omilla teilläni, harvemmin perään kyseltiin. Vanhempiani ei ihan oikeasti kiinnostanut. Meitä lapsia oli monta ja useammalla lapsella ongelmia kuin että ei olisi ollut. Olen 100% varma että ainakin yksi toilailuni on mennyt lastensuojelun tietoon. Silti se ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Monikaan kaveri ei halunnut tulla meille kylään, ainakaan pitkäksi aikaa kun meillä ei ollut mitään säännöllisyyttä elämänrytmissä. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä se vaikutti vähän pelottavallekin joistain lapsista että mitään yhteistä aamupalaa, iltapalaa, lounasta tms ei useimmiten ollut.

Kotonamme ei ollut alkoholismia eikä väkivaltaa, mutta henkistä väkivaltaa kyllä ja täydellistä piittaamattomuutta. Minulla on todella huono itsetunto ja olen joutunut myöhemmin aikuisiällä paikkaamaan kotini puutteita terapiassa. Olin myös rajoja oppimattomana huono pitämään myöskään omia rajojani, siitä on ollut lapsena kaverisuhteissa ja myöhemmin miessuhteissa ongelmia. Esimerkiksi yksi luokallani ollut tyttö otti minut ala-asteella pompoteltavakseen, tytön seurassa tuli aina epämiellyttävä olo, sanomisiani ja tekemisiäni vääristeltiin, minua yllytettiin typeryyksiin jne. Tyttö osasi aina manipuloida aikuisia että hän on täysin viaton, minä se paha tyyppi olen. Tuo tyttö meni myöhemmin jonnekin laitokseen joten en ollut vain kuvitellut sitä että miten hankala hän osasi minulle olla. Oli aivan patologinen valehtelija jne. Siitäkin huolimatta äitini aina patisti minua tuon tytön seuraan ja jos tuo tyttö vaikkapa soitti meille ja sanoin äitille että en jaksa lähteä mihinkään, sano etten ole kotona niin silti äiti aina pakotti puhelimeen jne. Koen ettei rajojani kunnioitettu kotona eikä minua myöskään opetettu kunnioittamaan muiden rajoja. Olen edelleen aikuisena monenmoiselle manipuloijalle altis, en osaa lukea pieniä sosiaalisia vihjeitä jne.

Ap ainut järkevä teko on nyt tehdä lasu. Se voi pelastaa lapsen tulevaisuuden ja toivottavasti myös perheenne ja teidän lapsenne saisivat toivomansa rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna tämä turhaan demonisoitu lapsi on vain todella sosiaalinen ja hänellä pitäisi olla jatkuvasti leikkikavereita.

Meidän naapurin rouva kuvailee lastaan juuri näin. "On tosi sosiaalinen". Ison perheen kuopus. Käytännössä lapsi "lentelee kukasta kukkaan", eli kun on yhden kaverin luota pyydetty poistumaan tai kaveri lähtenyt heiltä kotiin, hakeutuu seuraavan kaverin kanssa tekemisiin. Jopa lapseni syntymäpäiviltä tämä lapsi piti erikseen pyytää poistumaan, kun olisi muuten jäänyt vain leikkimään kun muut vieraat olivat lähteneet.